Kirjoittaja Aihe: Useita fandomeita mm. BBC Sherlock, South park ja Gravity Falls: Joulukalenteri 2015 | 24/24 | k-11 | OutLaw__42  (Luettu 5456 kertaa)

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
Hei!
Jälleen olen alkanut työstämään yhtä joulukalenteria. Tänä vuonna en tee mitään tietyllä teemalla vaan jokainen luukku on erilainen. Joka toinen luukku on fandom ja joka toinen sitten minun ja erään toisen henkilön hahmojen välinen. Pääsette siis myös tutustumaan heihin. Toivottavasti tämä kuitenkin innostaa ja pidemmittä puheitta, esittelen luukkujani!

Nimi: Joulukalenteri 2015 (ellen joskus keksi parempaa)
Kirjoittaja: OutLaw__42
Ikäraja: k-11
Fandom: BBC Sherlock, Glee, House MD, The Muppet Show, FRENDIT, The Big Bang Theory, Doctor who, Gravity Falls, South Park, Tie El Doradoon, Harry Potter
Genre: Vähän kaikkea, fluffy, romance ja komedia ehkä eniten.
Hahmot: Sherlock Holmes & John Watson, Blaine Anderson & Kurt Hummel, Gregory House & James Wilson, Rowlf the dog & Fozzie bear, Chandler Bing & Joey Tribbiani, Howard Wolowitz & Raj Koothrappali, Tohtori & Master & Rose, Mabel & Mermando, Damien & Pip, Tulio & Miguel, Draco & Ron, Craig & Tweek (Omia hahmoja, Dakota & Chloe, Merihim & Herra Kala, Taavi & Gray, Franklin & Linde, Joshua & Joy, Troy & Kaste, Ted & Zara, Marilyn & Aleen, Siro & Iona, Graic & Bob Stroganoff, Phobos & Rose)
Varoitukset: Sen verran, että joissain saatetaan kiroilla ja näyttää rumia käsimerkkejä, mutta en usko, että sen pahempiin menen tällä kertaa
Omistan joka toisen luukun hahmoja, mutten muita ja minulle ei makseta tästä.
Tiivistelmä: Hauskoja ja suloisia henkilöitä viettämässä jollain tapaa joulua tai odottamassa sitä.

- OutLaw__42
« Viimeksi muokattu: 10.01.2016 19:59:16 kirjoittanut OutLaw__42 »

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: Joulukalenteri 2015 | k-11 | OutLaw__42
« Vastaus #1 : 01.12.2015 22:20:13 »
1. Luukku

Ensimmäiset lumet tupruavat maahan. Eihän Lontoossa yleensä sada lunta. Vaikka kaikkialla on valkoista ja ihmiset näyttävät onnellisilta, Baker Streetin asukas ei osaa nauttia siitä. Herra Holmes seisoo ikkunalla ja tiirailee ohi kulkevia ihmisiä haukan katseellaan. Hän pitää käsiään selkänsä takana mietteliäästi ja sitä hän onkin. Miehen aivot käyvät jatkuvasti ylikierroksilla ratkoen pulmia ja ongelmia, eniten murhia. Ne kiehtovat häntä eniten.
 Ovi käy ja sisälle astelee lyhyempi mies pitkässä takissa ja karvalakissa. Tämä on yltäpäältä lumessa. Sherlock kääntää yllättyneen katseensa tulijaan ja hymähtää hieman. Kärttyinen mies ei ilahdu siitä.

"John, toisitko tietokoneeni tänne?"

Herra Holmes pyytää ja ojentaa jo toista kättään. Se saa hieman tulijan hämmentymään. Yleensä Sherlock käyttää hänen läppäriään.
 Lyhyempi puistelee lumet itsestään hyppimällä paikallaan ja tuhahtaen sitten laittaa takkinsa naulakkoon.

"Omasi on rouva Hudsonilla laskujen maksamiseen"

Sherlock sanoo suoden pienen hymyn Johnille, kun tämä laittaa tietokoneen miehen käsille.

"Hukkasitko jäljet?"

"Valitettavasti. Otan yhteyden parhaaseen mieheeni"

"Enkö se olekaan minä?"

John kysyy selvää katkeroitumista äänessään. Hänellä on muutenkin huono päivä. Sherlock vilkaisee Johnia hitaasti, mutta aivan yhtä hitaasti hän kääntää katseensa takaisin läppärin näyttöön.

"Toiseen parhaaseen mieheeni..."

John istuu alas hieman hermostuneena ja vihoissaan näprää sormiaan kuten aina. Hän nousee taas pian ja kävelee takaisin takkinsa luokse vetäen sen päälleen.

"Tuo maitoa mukanasi"

Sherlock käskee ja näpyttelee intensiivisesti tietokoneen näppäimistöä. John ilmestyy miehen vierelle ottaen tätä olkapäästä.

"Sinä tulet mukaan"

"Tulen pian perästä--"

"SINÄ TULET MUKAAN"

Johnin korottaessa ääntään Sherlock nousee väittämättä enää vastaan. Itseasiassa tuossa mielentilassa tohtori Watson on aika suloinen. Kiharapäinen mies ottaa takkinsa kurtistaen kulmiaan ja katsoo Johnia epäilevästi.

"En pidä lumesta"

Sherlock toteaa ja vetää kaulahuivin kaulaansa. Sininen korostaa ihanasti tämän silmiä. John pudistaa päätään ja kävelee jo portaikoon.

"En välitä"

Hän mutisee kävellen alakertaan ja Sherlock seuraa yhä kulmat kurtussa. Kaksikko kävelee lumisateessa kahdestaan molemmat ärtyneinä. He eivät katso toisiinsa, kunhan kävelevät.

"Minne olemme menossa? Voisimme ottaa tak--"

"Kävellään vain"

John mutisee ja ottaa kuuluisaa salapoliisia kädestä kiinni. Miehen kasvoille nousee punastus, eikä tämä vieläkään katso toista. Sherlockin kulmat sen sijaan rentoutuvat ja kohoavat hieman. Suupielessä käy pieni hymy. John on aina yhtä suloinen noin ärtyneenä.
« Viimeksi muokattu: 02.12.2015 22:07:25 kirjoittanut OutLaw__42 »

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: BBC!Sherlock: Joulukalenteri 2015 | k-11 | OutLaw__42
« Vastaus #2 : 02.12.2015 22:11:51 »
2. Luukku

Nuori englantilaispoika katselee ikkunasta sitä lumipyryä. Hänen tyttöystävänsä oli tarkoitus tulla käymään, mutta he molemmat tietävät, että lumella on mahdotonta rullaluistella. Miksi talvi tuli niin yllättäen?
 Ovelta kuuluu koputus ja pojan eno, Fergus, joka omistaa alakerran karkkikaupan, tulee sisälle tarjottimen kanssa. Siinä on kaakaota kermavaahdolla ja pari piparminttutankoa.

"Miten pärjäät?"

Mies kysyy laskien tarjottimen yöpöydälle. Dakota Sylvester tulee ikkunalta ja istuutuu sängylle hieman masentuneena, vaikka kaakao piristääkin.

"Ihan hyvin. Toivoisin Chloen olevan täällä"

Nuorukainen hymähtää enolleen, joka nyökkää ymmärtävästi. Kuitenkin pojan äidin kauheuksien jälkeen enon luona elämä on yhtä juhlaa. Ja Chloe tekee siitä toki entistä paremman.
 Puhelin soi ja Fergus kävelee vastaamaan. Hän tulee hetken päästä takaisin puhelin kädessään. Se on lankapuhelin, mutta lanka yltää monta metriä portaikosta aina Dakotan huoneeseen asti. Se on myös väriltään punainen.

"Kuka se on?"

Dakota kysyy ihmeissään ottaen luurin käteensä.

"Joku mies"

Fergus vastaa ja kipittää pois huoneesta miesystävänsä Rubeuksen luokse. Dakota asettaa luurin korvalleen ja kohottaa kulmiaan.

"Haloo?"

Ensin kuuluu rätinää, mutta pian tuttu miesääni vastaa tälle.

"Dakota! Luojan kiitos olet elossa! Älä pelkää, olen tulossa pelastamaan sinua!!"

Mies saa Dakotan hieman huvittumaan. Taustalta kuuluu myös Dakotan tyttöystävän ääni.

"Isä! Hän on MINUN poikaystäväni!"

Ja sitten hyssyttelyä. Ei nuorukainen osaa kuin nauraa heille. Yhtäkkiä ulkoa kuuluu rysähdys ja Dakotan kävellessä ikkunalle, ulkona näkyy suuri kaivinkone hänen ikkunansa alla kauha ojossa. Sisällä istuu Chloe ja tämän isä Sebastian. Vanhempi heistä vilkuttaa vilpittömästi innoissaan. Dakota lähtee ulos jättäen puhelimen takaisin paikalleen. Hän vetää ylleen toppatakin, kaulahuivin ja pipon. Hansikkaat nuorukainen jättää pöydälle lähtiessään ulos. Kaksikko on tullut pois koneen kyydistä ja Chloe tulee pienillä jaloillaan halaamaan Dakotaa onnellisena. Perässä tulee tytön isä, joka sulkee heidät molemmat syleilyynsä.

"Onneksi olet kunnossa!!"

Tämä sanoo riemuissaan. Chloe virnistää pahoittelevasti Dakotalle.

"Kun isä kuuli, että lumi on peittänyt kaikki tiet, hän päätti heti, että vuokraamme auran ja tulemme tänne"

Tyttö selittää ja hätystää sitten iloisen isänsä takaisin koneeseen.

"Tule kun lumet sulavat!"

Mies käskee tytärtään pyyhkien onnenkyyneleitään. Sitten Sebastian lähtee takaisin kotiinsa. Chloe jää Dakotan luokse pariksi yöksi ennenkuin menee viimein käymään kotona.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: BBC!Sherlock: Joulukalenteri 2015 | k-11 | OutLaw__42
« Vastaus #3 : 04.12.2015 08:53:25 »
3. Luukku

Blaine Anderson ja Kurt Hummel makoilemat heidän yhteisen kotinsa sohvalla katsomassa televisiota. Ilta on vasta alussa, mutta ulkona on jo pimeää ja kylmää. He ovat juoneet kaakaota yhdessä ja nyt vain rentoutuvat katsellen Sex And the City:ä.
 Blaine hymyilee hieman silitellen poikaystävänsä niskavilloja. Kurt makoilee puoliksi hänen päällään ja halailee tätä kuin tyynyä.

"Ulkona sataa lunta"

Herra Anderson sanoo hiljaa kihlatulleen ja saa Kurtin vilkaisemaan ikkunaa. Siellä tosiaan sataa hieman lunta. Kevyet hiutaleet laskeutuvat keijujen tavoin alas. Kurt nousee nopeasti ylös ja näyttää innostuneelta. Se saa Blainenkin nousemaan istumaan. Hummel kietoo takin ympärilleen ja vetää kaulaliinan kaulaansa.

"Kurt, mitä nyt?"

Blaine kysyy hämmentyneenä ja kurtistaa hieman kulmiaan. Hän kuitenkin hymyilee hieman, kun toinen on niin suloinen innostuneena.

"Eikö tämä sinustakin ole jo jouludueton aika?"

Kurt kysyy ja hymyilee leveästi. Onhan heillä ollut perinteenä laulaa aina duetto, joka joulu, aina ensimmäisestä joulusta asti.
 Kurt vetää Blainen ylös ja auttaa tätä pukemaan villakangastakin päälle. Kaulalle tulee punainen huivi ja kun Blaine laittaa korvasuojiaan, Kurt on jo juoksemassa ulos. Hän seuraa ja hymyilee onnellisena.

https://www.youtube.com/watch?v=Az8l9_xhzQg

"What's your favorite time of year,
Can you tell me?"


Blaine aloittaa musiikin soidessa ja työntää ulkona kädet taskuihinsa.

"The one that never gets here fast enough"

Kurt jatkaa ja pukkaa hieman Blainea rakastuneena. Katuvalot tanssivat kauniisti kadulla, mikä täyttyy nopeasti valkoiseen.

"Is it Fall or Spring,
A Summer thing?"


Blaine kysyy laulaessaan, eikä voi vastustaa hymyään. Kyllä hän tietää, mikä vastaus on.

"Winter is my favorite time because..."

Kurt rakastaa joulua, eikä siitä pääse mihinkään. He molemmat nauttivat siitä.

"Billion lights are blinking
Jingle bells are ringing
Everybody's singing
I love Christmas!"


Molemmat laulavat yhdessä. He katsovat toisiaan silmiin ja Kurt antaa ohimennen puistossa onnelliselle lapselle vauhtia. He suuntaavat kohti kauppakeskusta

"Santa's almost flying
Lots of ribbon tying
Presents multiplying
I love Christmas!"


Kauppakeskuksessa on jo joulupukki, jonka kanssa voisi ottaa kuvan. Blaine menee jonon ohitse istumaan pukin polvelle ja laulaa tälle. Toki samaan aikaan Kurt laulaa sivummalla samaa kappaletta. Se saa pukin nauramaan.

"Oooohh woahh
Oooohh woahh
Oooohh woahh
I love Christmas!"


He kiirehtivät rullaportaat ylös ja pysähtyvät katsomaan yläpuolella roikkumaa mistelin oksaa.

"You better watch out for
That mistletoe they're hanging
Or you might have to pucker up
And kiss someone"


Blaine virnistää laulaessaan ja saa Kurtilta suukon poskelle. He tanssahtelevat nopeasti keskellä kauppakeskusta olevaa reikää kohti. Sitä ympäröi kaide ja se on monta kerrosta pitkä. Sen keskellä leijailee tekolunta alas pukin päälle.

"Friends you know
Are gonna pray for snow"


Kurt jatkaa toisen sanomaa ja vilkaisee Blainea hymyillen.

"A winter wonderland's a lot more fun
A lot more fun"


Kurt vetää laulavan Blainen sivummalle ja lähimmästä ovess ulos. He molemmat laulavat:

"Billion lights are blinking
Jingle bells are ringing
Everybody's singing
I love Christmas!"

"Santa's almost flying
Lots of ribbon tying
Presents multiplying
I love Christmas!"

"Oooohh woahh
Oooohh woahh
Oooohh woahh
I love Christmas!"

"Seems like you gotta wait forever
The seasons change
Then here it comes"


Kurt jatkaa omaa vuoroaan yksin ja istahtaa nätille penkille sulkeutuvan kahvilan eteen. Hän nojaa käsinojaan ja katselee kun Blaine istuutuu hänen viereensä.

"It's magic when it brings us all together
It just doesn't last long enough
Long enough
Yeah!"


Blaine laulaa nojaten Kurtiin hymyillen leveästi. Tottakai duetto Kurtin kanssa on parasta mitä voi jouluna tapahtua!

"I love Christmas!"

Onnelliset kodittomat ovat ryhtyneet kuoroksi kadulla ja laulavat taustoja. Hämmentävää, miten hekin osaavat laulun.

"I love Christmas!"

Kodittomat jatkavat.

"Billion lights are blinking
Jingle bells are ringing
Everybody's singing
I love Christmas!"

"Santa's almost flying
Lots of ribbon tying
Presents multiplying
I love Christmas!"

"Oooohh woahh
Oooohh woahh
Oooohh woahh
I love Christmas!"


Molemmat lopettavat laulun tyylikkäästi kodittomien tanssiessa taustalla ja he etualalla kotinsa edessä, katulampun alla. Kodittomat kuitenkin katoavat nopeasti kunhan kappale vain loppuu. Blaine hymyilee onnellisena Kurtille ja saa suukon huulilleen.

"Olet uskomaton!"

Anderson sanoo halaten toista tiukasti ja Kurt halaa takaisin.

"Tiedän"

Hummel vastaa innoissaan ja sulkee silmänsä halauksen ajaksi. Blainen on ihanan lämmin ja molemmilla on nyt hyvä mieli. Tyytyväisinä he palaavat takaisin sisälle. Kuka muuten soitti äskeisen kappaleen?

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
||Tähän jos joku tahtoo taustatietoa, niin Merihim on siis kulkutautien, etenkin ruton demoni.

4. Luukku

Se oli rankka päivä hänelle. Uros kävelee sisälle kasinoon, sillä rankan päivän jälkeen täytyy rentoutua. Tavalla tai toisella. Kaikkialla muualla hän on erilainen, mutta siellä hän kuuluu joukkoon.
 Hän istuu yhteen pöydistä ja sytyttää tupakan viiksiensä alle. Hän irvistää hieman ja kulmahampaassa käy kiille. Eräs mies hänen vieressään hymähtää ja tarjoaa. Kyllä hänkin tarjoaa ja vielä enemmän. Vaaleat kulmat menevät kurttuun, kun jakajaksi ilmestyy tuttu henkilö. Se pirulainen on täälläkin! Pöytään tulee pari korttia.

"Lisää"

Uros käskee toista ja saa kortin.

"Lisää.."

Hän jatkaa, kunnes saa haluamansa kortin. Oikeastaan tuo paholaisen perseennuolija on kyllä ihan hyvännäköinen kun kaulalla on valkoiset kaulukset ja päällä liivi. Mustiin viiksiin sopii sikari ja päälakea koristaa komea fedora. Virne käy jakajan huulilla.

"Käytkö täällä usein?"

"Älä sinä saatana nyt ala..."

Vaaleampi sanoo kulmat kurtussa ja juo hieman viskiään.

"Täällä on mukava kusettaa ihmisiä."

"Just joo.."

Vieressä oleva mies kurtistaa kulmiaan ja poistuu. Hän ei tahdo tulla huijatuksi.
 Uros nousee pöydän reunalle istumaan ja katsoo pirua.

"Kusetatko minuakin?"

"Tottakai, miksi olisit erikoistapaus?"

"Koska perkeleen Stuart unohti minut ulos ja nyt olo on kuin vitun kesäkissalla!"

Vaaleampi hermostuu ja nousee pöydälle seisomaan. Hän puristaa tassujaan nyrkkiinsä ja potkaisee panoskasan kumoon.

"Rauhoitupas nyt Herra kala"

Tummempi virnistää ja nostaa kädet suojaavasti rintakehänsä eteen.

"Et ole ainoa, jota kohdellaan kaltoin. Huomioiden sen, että pomo hakkaa minua jatkuvasti"

Hän jatkaa ja Herra Kalaksi kutsuttu tarttuu tätä rintakehästä.

"Ulkona on lunta, enkä minä kestä sitä. Turkkini menee pilalle ja sikarit loppuvat. Tarvitsen elämän!"

"No mikset menisi koputtamaan oveen?"

"Vähän joulumieltä hei!"

Herra Kala vaatii vanhalta ystävältään, joka antaa tälle sitten kasan panoksia.

"Muuta ne rahaksi. Saatpahan jotain"

Tämä käskee loukkaantuneena ja katoaa pöydän taakse. Herra Kala jää katsomaan tämän perään, mutta sitten toinen onkin hänen vierellään ahdistelemassa häntä hännällään.

"Merihim..."

Herra Kala kurtistaa kulmiaan. Tämä ottaa kaikki panoskiekot mukaansa ja lähtee kohti ulko-ovea. Sen läheisyydessä on onneksi vaihtopisten.

"Tiedän, että ikävöit minua!"

Merihim huutaa hänen peräänsä ja virnistää.

"Tottakai"

Herra Kala mutisee ja lyö panokset tiskiin saaden pari rahatukkoa. Kissa astelee käpälillään ulos ja vain huomatakseen, että siellä ei olekaan enää lunta. Hän on hämmentynyt.
 Merihim ilmestyy hänen eteensä. Miten toinen on niin nopea?

"Epälumista... Joulua"

Merihim sanoo ja kurtistaa kulmiaan, kun miettii sanan järkevyyttää.

"Työ kutsuu!"

Fretti jatkaa kadoten sitten tuhkaksi. Herra Kala jää hetkeksi yksin paikoilleen, mutta lähtee sitten rahojensa kanssa kohti kotiaan, noin korttelin päähän, josta oli puoli tuntia sitten jäänyt lukkon taakse ulos. Yksi kerrallaan setelit katoavat kissan huomaamatta ja vasta ulko-ovella tämä tajuaa niiden kadonneen.

"MERIHIM!"

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
5. Luukku

Harmaahapsinen mies makoilee työhuoneensa mustalla tuolilla, minkä saa vedettyä makuuasentoon. Hän pitää silmiään kiinni ja yrittää unohtaa kivun. Samaan aikaan sisälle kävelee lyhyempi mies ruskeilla hiuksilla. Tämä katsoo toista ärtyneenä ja suu tiukkana viivana. Tulijan kasvot ovat mustat noesta.

"House, jos jättäisimme tänä vuonna joulukepposet väliin"

Harmaahapsinen ei vastaa, mutta avaa silmänsä aivan pyöreiksi hämmästyksestä. Hän nousee istumaan nojaten polviinsa.

"Mitä!? Aiotko kieltää minulta perinteeni?"

Vanhempi kysyy mukamas loukkaantuneena ja pyöräyttää sitten päätään kuin ei uskoisi kuulemaansa.

"Toit työhuoneeseeni pienen räjähteen ja minä avasin sen, kun minulla oli asiakas"

James Wilson toteaa hiukset hieman pystyssä. Hän pudottaa kädessään olevan pienen laatikon oven vieressä olevan kirjahyllyn päälle ja pyyhkii hieman kasvojaan.

"Hulvatonta"

Houseksi kutsuttu mies sanoo kasvot vakavana ja nousee ylös kävellen työpöytänsä luokse. Hän ottaa pöydältä kahvikupin ojentaen Wilsonille.

"Kahvia?"

Hän kysyy ja suo muka niin viattoman hymyn tälle. Syöpälääkäri naurahtaa ja pudistaa päätään. Tämä nostaa etusormensa ylös sen merkiksi, että tämän pitäisi odottaa.

"Ehei House, en mene enää halpaan"

Hän lupaa ja ottaa hitaas askeleen eteen päin. House näyttää yllättyneeltä ja laskee kahvin takaisin pöydälle.

"Selvä, juon sen sitten itse"

"Ai heti kun käännän selkäni heität sen ikkunasta?"

James kysyy ja kohottaa toista kulmaansa. Tehostaakseen sanojaan, hän kääntyy puoliksi ympäri, mutta kurkkaa toista vielä olkansa ylitse hymähtäen lempeästi. Vaikka hän kurkkaakin, House heittää pahvisen kahvimukin avoimesta ikkunasta ulos ja kohauttaa olkiaan kuin ei tietäisi mistään mitään. Wilson huokaa ja nyökkää.

"Hyvä on..."

Wilson sanoo ja kääntyy kokonaan ympäri kadoten työhuoneesta.

***

Tohtori Gregory House kävelee kohti Wilsonin työhuonetta. Hän oli saanut hälytyksen kiireellisestä asiasta Cuddylta. Mies kävelee ovelle, missä lukee Tohtori James Wilson. Hän avaa sen ja saa samantien ämpärin päähänsä ollen yltäpäältä märkä. Samassa Wilson hyppää pöytänsä äärestä ja alkaa tekemään voitollista tanssia sairaalan johtajan Lisa Cuddyn kanssa, joka istui sohvalla. House pyöräyttää silmiään ja kääntyy ympäri lähtien heti. Hän ottaa ämpärin päästään ja lyö sen ohi menevän Chasen päähän, joka näyttää hämmentyneeltä, mutta virnistää, kun tajuaa toisen saaneen selkäänsä.

***

House suunnittelee jo seuraavaa iskuaan. Hän on murtautunut Wilsonin taloon avaimellaan, minkä joskus salaa teetti ja nyt nuuskii paikkoja. Hän hiipii makuuhuoneeseen ja järkyttyy, kun näkee sängyllä nukkuvan naisen. Samaan aikaan hänen kännykkänsä piippaa. Viesti on Wilsonilta.

"Sinulle <3"

Vittuilee saatana. House ei edes viitsi olla. Hiljaa enää. Kävelee vain ärtyneenä ulos talosta. Miten Wilson voi olla häntä askeleen edellä? No jos Cuddy on mukana niin ehkä.. Mutta vain ehkä...
 House kävelee moottoripyörälleen ja lähtee sairaalalle.

Kun House viimein pääsee omalle työhuoneelleen, ryhmä on koossa ja koristelevat huonetta. Mies kävelee sisälle kulmat kurtussa.

"Mitä te teette?"

"Cuddy sanoi, että--"

13 aloittaa, mutta House keskeyttää hänet heti:

"Ihan sama mitä Cuddy sanoi, tämä on minun työhuoneeni ja te nuolette vain minun persettäni"

Mies sanoo ja hoputtaa kaikki kolme alaistaan istumaan. Kyllä, hän laskee Fourmanin alaisekseen. House seisoo tussitaulun vieressä ja katsoo toisia haukan katseellaan. Mies lähtee huoneesta ja kävelee Wilsonin huoneen ovelle. Hän kävelee sisälle ja huomaa, että se onkin tyhjä. Mikä loistotilaisuus.
 House käy tulostamassa puolialastomien naisien kuvia monta pinoa ja käy vaihtamassa kaikki Tohtori Wilsonin paperit niihin. Hän säilyttää itsellään potilaiden tietoja ja lueskelee niitä vapaa-ajallaan.

Puolen tunnin päästä Wilson tulee yhden naisia täynnä olevan kansion Houselle ja lyö sen tämän pöytään.

"Tarvitsen potilastiedot"

"Se olit sinä"

Kuluu hetki hiljaisuutta ja Wilson nyökkää.

"Ja käskit heidän sanoa, että se oli Cuddy"

House jatkaa ja jälleen Wilson nyökkää.

"Saanko viimein potilaani takaisin?"

Matokulmakarva kysyy ja House nousee ylös kävellen lähemmäs.

"Pitäisikö meidän juhlia hanukkaa rakas?"

House kysyy kasvot perus lukemilla. Wilson huokaa hieman, kun jälleen vaihtui puheenaihe.

"Mitä suunnittelet?"

House ojentaa pienen paketin toiselle, vaikka onkin hyvin lähellä toista. Wilson ottaa sen käteensä ja katsoo Housea epäilevästi. Paketti on samanlainen kuin se räjähtävä.

"Mitä siellä on?"

"Äitisi nenäkarvoja"

House sanoo kuin asia olisi päivän selvä, eikä ymmärrä miten Wilson ei tajunnut sitä. Tämä pyörittää päätään ja näyttää järkyttyneeltä. Wilson hymähtää hieman ja tuntee pienen punastuksen poskillaan. House harvemmin muistaa hänen hanukkaansa.

"Kiitos"

Wilson sanoo ja poistuu sitten. House istuu alas ja katselee toisen perään hieman haikeana. Samantien Wilson ryntää takaisin.

"Potilastiedot!"

Se saa Housen hymyilemään hyvin huvittuneena, mutta niin Wilsoninkin.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
6. Luukku

Käytävällä kävelee kolme mukamas niin kovaa poikaa. He pukkaavat lähimmän pojan opiskelijoiden kaappeja vasten ja kohottavat nyrkkinsä. Pääjehu hätkähtää, kun tuntee vahvan puristuksen olkapäässään.

"Mitä--?"

Tämä kysyy ja hänet repäistään irti blondista pojasta. Rinnuksista lähtee pari nappia voimakkaan iskun takia ja paita repeytyykin hieman. Poika makoilee maassa ja kaksi muuta katsovat hämmentyneinä tätä ja koulun kuningasta, Taavia. Nuorukaisen katse on myrkyllinen ja kertoo heti, että oli virhe koskea Grayhin.

"Hei, ei me oltu tosis--"

Lause jää kesken, kun Taavi vetää toista lähemmäs rinnuksista ja alkaa lyödä nyrkillä tämän kasvoja. Hän ei ole koskaan pelännyt tapaa, joten miksi pelkäisi nyt?
 Blondi hätkähtää kauempana ja tulee kiinni Taaviin repien tätä irti. Nuoremman, mutta aikuisemman pojan rystyset ovat verillä hakkaamisesta, mutta päästää kuitenkin irti blondin käskystä.

"Älkää tehkö tuota virhettä toiste"

Taavi sanoo sylkäisten vielä pääjehun päälle, jonka kasvot ovat verillä ja nenä taatusti murtunut. Gray näyttää järkyttyneeltä, kun kaikki kolme juoksevat karkuun.

"Miksi noin teit?"

Hän kysyy Taavilta silmät ihmetyksestä pyöreät.

"He kiusasivat sinua. En aio hyväksyä sitä"

Taavi vastaa yksinkertaisesti ja kääntyy lähteäkseen. Hän pyyhkii kätensä kauluspaitaansa, mihin tulee nyt veriläikkä. Gray seuraa tätä ja hymähtää hieman. Ainakin Taavi puolusti häntä, vaikka väkivalta ei olekaan ratkaisu.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
7. Luukku

Eräs karvakorva katselee lavan takaa esiintyvää ystäväänsä. Hän pyörittelee kaulassaan olevan rusetin nauhoja sormensa ympärille ja nojaa toiseen käteensä. Huokaus pääsee tämän suusta, kun pianon soitto loppuu ja toinen hymyilee hurraavalle yleisölle. Eihän sitä voi kuin ihailla. Toinen vain on taitava.

"Öhm... Fozzie"

Kuuluu tuttu ääni, mihin karhu havahtuukin. Tämä kääntyy parhaan ystävänsä ja Shown johtajan puoleen.

"Niin Kermit?"

"Esityksesi ei mahdu aikatauluumme"

Hetken on hiljaista, ennenkuin karhu taas avaa suunsa.

"Mitä tarkoitat?"

"Noh... Erikoisnumerosi kestää viisitoista minuuttia ja se on yli puolet showstamme. Se ei mahdu mukaan"

Jälleen tulee hetkeksi hiljaista, ennenkuin karhu voihkaisee ja lyhistyy dramaattisesti pöydälle. Kermit siirtää varmuuden vuoksi kahvikuppiaan kauemmas, ettei toinen pudota sitä. Hän taputtaa karhuystävänsä selkää.

"Olen pahoillani"

Sitten sammakko menee lavalle esittelemään seuraavan esiintyjän. Tottakai Miss Piggyn pitää saada soolonsa.
 Fozzie nousee pöydältä ja katsoo haikeasti lavalle. Hänen erikoisnumeronsa olisi kyllä saanut yleisön seisomaan.

"Hei Fozzie, onko kaikki hyvin?"

Kuuluu karhea ääni. Fozzie kääntyy ympäri ja tuntee poskiensa kuumottavan. Tai ainakin niin paljon kuin kangas kuumuutta kestää.

"Ööhm... Rowlf... Kyllä, kaikki on hyvin!"

Karhu vakuuttaa ja hymyilee hieman, vaikka hänen numeronsa peruuttiinkin.

"Okei... Tahdotko laulaa huomisessa numerossani?"

Rowlf kysyy ja heilauttaa tassullaan korvansa oikein päin. Hän siinä katselee nappisilmillään Fozzie'ta. Karhu tuntee sydämensä pamppailevan.

"Mielelläni! Tulen todellakin!"

Tämä alkaa liioitella sanojaan ja innostuu tarjouksesta. Rowlfin kanssa olevat yhteisnumerot ovat parhaita! Menevät melkein hänen erikoisnumeronsa yli!

"Hienoa! Nähdään huomenna!"

Koira sanoo toiselle kääntyessään lähtemään. Fozzie heiluttaa tämän perään, mutta kurtistaa kulmiaan.

"Miksi emme näkisi enää tänää?"

Karhu kysyy. Suurin osa heistä asuu ainakin puoliksi teatterilla. Se saa Rowlfin kääntymään ympäri ja hämmästymään. Se on kyllä ihan totta.

"No ehkä tapaamme vielä"

Koira hymyilee ja karhea ääni saa Fozzielle kylmät väreet. Karhu jää hetkeksi vielä katsomaan toisen perään haaveilevasti ennenkuin Kermit tuo hänelle huomisen päivän käsikirjoituksen käteen. Hän tuntee jälleen punastuvansa ja korvat alkavat heilua innostuksesta. Hänen ja Rowlfin yhteinen kappale on rakkauslaulu. Fozzie jää piirtelemään numeron käsikirjoituksen ympärille sydämiä. Tottakai Rowlf huomaa sen seuraavana päivänä, mutta se saa koiran vain hymyilemään ja karhun entistä punaisemmaksi.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
8. Luukku

Jotenkin tuo tyttö vain sai suostuteltua hänet sinne. Tottakai hän pitää liikunnasta, mutta koulun kanssa matkustaminen Suomeen laskettelemaan on jo aika paisutettu juttu. Miksei sitä voinut tehdä kotopuolessa?
 Koko porukka kävelee sisälle laskettelukeskukseen ja pudottaa laukkunsa siihen lattialle. He ovat kaikki lumen peitossa ja kylmissään. Jopa tämä herrasmies, joka tuli sinne puoli välisin.
 Franklin Taylor seisoo sinisessä toppatakissa ja tärisee hieman paikallaan. Pikkuhiljaa nuorukainen alkaa hypellä lämmitelläkseen. Hänen vieressään Linde seisoo kippurassa yrittäen lämmittää itseään. Pian paikan johtaja tulee paikalle ja ohjaa heidät peremmälle. He laittavat takit naulakkoon ja heidät jaetaan huoneisiin. Linde on selvästi pettynyt, kun parit jaetaankin sukupuolen mukaan, eikä hän pääse Franklinin kanssa samaan huoneeseen.
 Franklin ehtii vain riisua takkinsa, kun Linde on jo kiinni hänen treenatussa käsivarressaan. Nuorukainen vain näyttää hämmentyneeltä kuten aina.

"Alhaalta saa kaakaota. Tarjoathan minulle?"

Tyttö kysyy innoissaan ja Franklin päätyy sitten nyökkäämään. Hän vie neidin alas käsivarressaan ja kaivaa sitten lompakon takataskustaan. Franklin tilaa kaksi kaakaota ja ojentaa sitten toisen Lindelle.

"Varo, se on kuumaa"

Hän varoittaa. Kyllähän nuorukaista kiinnostaa ja hän välittääkin. Se saa Linden punastumaan. Blondi tyttö kävelee ikkunan viereen nojatuoliin, minkä selkänojalla on viltti. Franklin istuu tätä vastapäätä. Nyt hän on tarjonnut kaakaota Lindelle, joten pitää vain odottaa mitä toinen tahtoo seuraavaksi. Eihän hän tietenkään aina toteuta tytön toiveita, mutta eihän kaakao nyt niin kamalaa ole.

"Tahdotko lähteä vielä laskettelemaan?"

Tyttö kysyy hymyille pirteänä. Franklin vilkaisee ulos pudistaen päätään.

"On varmaan parempi kotiutua. Pian tulee pimeääkin"

Pimeään hän ei luota. Silloin on aina vaarallisinta. He juovat kaakaota yhdessä ja istuvat hetken ihan hiljaa. Siinä vierähtää helposti puoli tuntia. Kun he nousevat ja lähtevät portaita kohti, Linde tarttuu taas Franklinin käsivarteen ja punastuu. Onhan nuorukaisen keho hyvin hoidettu.

"Kuule Linde..."

"Niin?"

Tyttö hymyilee innoissaan. Ehkä Franklin tunnustaa nyt rakkautensa häntä kohaan!

"Voisitko mitenkään olla häiritsemättä minua enää tänään? Tahtoisin lukea rauhassa"

Franklin pyytää ja vilkaisee Lindeä vakavana, joka tämäkin vakavoituu. Pikkuhiljaa pettynyt neitokainen irrottaa kätensä toisesta ja nyökkää.

"Anteeksi..."

Linde sanoo hiljaa ja ylhäällä Franklin tarttuu tätä käsistä kiinni.

"Tämä ei tarkoita, etten välittäisi. Tahdon vain lukea rauhassa, olet silti upea"

Franklin sanoo yhä vakavana ja katsoo Lindeä silmiin. Tyttö punastuu korviaan myöten ja naurahtaa nyt iloisena.

"No sitten.."

Hän aloittaa ja painaa suukon nuoren miehen poskelle lähtien onnellisena omaan huoneeseensa. Franklin tuntee punan poskillaan ja automaattisesti käsi menee suukotetun kohdan päälle. Se on aivan uusi tunne. Sydän tuntuu kuplivalta. Pieni hymy käy nuorukaisen suupielessä ja tämä kääntyy lopulta omaa huonettaan kohti. Linde jäi vielä nurkalle tarkkailemaan toista ja tuntee olevansa onnensa kukkuloilla.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
9. Luukku

Siellä he istuvat. Kaikki kuusi yhdessä sykyssä keltaisessa taksissa yhden ajaessa. Miten he sitten päätyivät sinne? No kaikista epäloogisin pariskunta Chandler ja Monica olivat päättäneet ottaa rennommin mökkilomalla talvella, mutta paikka oli ollut hieman epäselvä. Kun he olivat kutsuneet Joeyn mukaan (koska tätä ei voi jättää yksin), Joey oli tottakai kutsunut Phoeben ja Phoebe taas Rachelin. Rachel puolestaan veti mukaan Rossin ja siellä he kaikki nyt ovat.

"Onko vielä pitkä matka?"

Rachel Green valittaa takapenkillä, sillä korkokengät puristavat inhottavasti. Olisi pitänyt vain kuunnella Rossia, kun tämä kehotti laittamaan lenkkarit.

"Ei kartan mukaan"

Phoebe huudahtaa taakse ja vilkaisee karttaa nopeasti ajaessaan. Tämä tietenkin tunki kaikki viisi muuta takapenkille, kun kartalle piti olla tilaa.

"Ei, odota.. Se olikin ylösalaisin"

Blondi korjaa nopeasti ja kääntää ajaessaan kartan. Auto kääntyy uhkaavasti ja muut päästävät kauhun huudahduksia.

"Ajoin ohi"

Phoebe sanoo hymyillen onnellisesti ja kääntää auton yhdellä nykäisyllä ympäri. Perä liustaa hieman liukkaalla kelillä. Muut huudahtavat taas.

***

Kun keltainen taksi pääsee kaksi kerroksisen mökin pihaan, Joey on ensimmäisenä ulkona ja katselee ympärilleen innoissaan.

"Tämä on taivas!"

Hän huudahtaa ja Chandler nousee autosta hieman epäilevästi. Mies laittaa oven kiinni ja laittaa sitten kätensä takkinsa taskuihin jääden katsomaan Joeya, joka on jo lumessa syömässä sitä.

"Joey, se ei ole-- varo sitä keltaista--"

Chandler jättää lauseensa kesken, kun sanat kaikuvat kuuroille korville. Joey nousee ylös pyyhkien kieltään vimmatusti.

"Olet oikeassa"

Hän myöntää nyökäten Chandlerille ja lähtee kohti laituria. Monica on ihastelemassa mökin portaikolla sitä, miten kauniilta paikka näyttää. Vaikka hän toivoikin rantalomaa. Mutta on heillä silti järvi, missä on avanto. Eikai kukaan kuitenkaan sinne pulahda... Rachel ohittaa ystävänsä, kun ryntää sisälle ja riisuu kenkänsä ensimmäisenä pois. Ross tottakai seuraa tätä ja auttaa kenkien kanssa, vaikka ensin kantaakin kaikkien laukut sisälle. Hänhän on se kantojuhta!
 Joey kävelee nopeasti laiturille ja riisuu jo vaatteitaan.

"Täällä on vettä!"

Hän riemuitsee. Toinen ei kyllä todellakan muista kauan tapahtuneita. Yleinen lapsenvahti Chandler seuraa tätä ja jää katsomaan vierestä toista. Hän on kuitenkin tottunut siihen, että Joey jättää vaatteitaan kaikkialle.

"Eikä se lumi maistukaan enää suussa?"

"Älä huoli, ehdin jo syödä yhden kanatacon"

Joey virnistää ja taskusta pullottaa selvästi toinen samanlainen. Mies hyppää veteen, mutta pinnalle päästyään päästää kiljaisun ja kiirehtii ylös.

"Vesihän on jääkylmää!!"

Joey huutaa paniikissa ja kylmissään. Chandler vain nyökkää ja antaa takkinsa toiselle, ettei tämä paleltuisi. Kun Monica saapuu paikalle, hän peittää heti silmänsä huudahtaen Joeyn nimen varoittavasti. Mies mutristaa huuliaan ja kerää vaatteensa lähtien mökille päin. Vasta sitten Geller uskaltaa ottaa kätensä pois silmiltään.

"Voisit sinäkin käydä tuolla viilentymässä"

Monica huomauttaa miehelleen, joka näyttää yllättyneeltä.

"Joo, ehkä herään 70 vuoden päästä!"

Hän heittää vitsillä ja vilkaisee avantoa epäilevästi kuin se yrittäisi nielaista hänet. Monica naurahtaa ja sivelee toisen paidankauluksia.

"Se voisi tehdä sinusta... Hauskan"

Monica virnistää ja Chandler jähmettyy paikoilleen. Perhana kun toinen tietää mihin iskeä...

***

Koko poppoo on kokoontunut laiturille katsomaan ihmeellistä hetkeä. Chandler Ping juoksee lumen läpi huudahdellen epätoivoisena ja lopulta laiturille. Siitä hän juoksee sen päähän ja hyppää veteen. Muut hurraavat ja Joey tulee heti perässä - vaatteet päällä. Ei hän paljoa mieti, kun on ystävä kyseessä. Tribbiani vain nauraa ja nyökyttää ystävälleen. Vesi on kylmää, mutta virkistävää. Chandler nostaa kulmiaan, kun on muka niin samaa mieltä. Tämä kuitenkin nousee heti vedestä.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
10. Luukku

Lumihangessa istuu nuori poika aivan hiljaa. Hän nojaa polviinsa ja katselee vain vieressä leikkivää tyttöä. Toinen on innoissaan lumesta, vaikkei edes omista kunnon vaatteita. Hänellä sentään on toppahousut, takki ja kaulahuivi. Lapaset hän antoi tuolle tytölle.
 Joshua Tempah katselee uuden ystävänsä Joyn puuhia. He ovat olleet ystäviä jo jonkin aikaa ja Joy onkin hänen ainoa ystävänsä. Ei sillä, että Joshua mitään ystäviä haluaisikaan.
 Nuorukainen saa lumipallon selkäänsä. Se saa hänet kurtistamaan hieman kulmiaan.

"Anteeksi!"

Joy huudahtaa ja tulee toisen vierelle leveälahkeisissa housuissaan ja ohuessa puuvillatakissaan, minkä sai Joshuan tädiltä lainaan. Toki tytöllä on myös Joshuan lapaset.

"Anteeksi, en tähdännyt sinuun"

Tyttö sanoo putsaten tätä, mutta Joshua pudistaa päätään.

"Ei se mitään..."

Poika toteaa ja nousee ylös. Hän ei jaksaisi olla enää ulkona.

"Ollaanko lumisotaa?"

"Ei.."

"Tehdäänkö lumienkeleitä?"

"Ei.."

"Mitä sitten?"

Joy kysyy reippaasti ja Joshua kävelee hitaasti sisälle puistellen itsensä lumesta. Joy seuraa häntä.

"Tahdon olla sisällä"

Joshua toteaa rauhallisena ja riisuutuu ulkovaatteista. Hän istuutuu sohvatuolille ja sulkee silmänsä. Rauhallisuus on enemmän hänen juttuna. Joy tulee istumaan pojan syliin.

"Joshua..."

Tyttö sanoo hiljaa ja silittää ruskeita hiuksia. Joshua on kuulolla, muttei elehdi mitään sen merkiksi.

"Olet aika söpö"

Joy sanoo hymyillen ja painaa suukon pojan poskelle. Toinen punastuu hieman, mutta jää katsomaan Joyta. Tyttö on varma, että suutelisi poikaa, ellei tällä olisi vetoketjua suun edessä.

"Hipit ajatteevat kaikesta noin"

Joshua huomauttaa ja sulkee taas silmänsä. Hän nojautuu taaksepäin, mutta ilkeän oloinen kommentti ei haittaa Joyta. Hän saa istua Joshuan sylissä!

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
11. Luukku

Kaksi miestä istuvat autossa ihan hiljaa. He ovat matkalla toisen kaupungin sarjakuvakauppaan. Kukapa tietää miksi. He ovat liikkellä toisen miehen vaimon autolla, eivätpä he skootterillakaan tahtoneet lähteä liikkeelle.
 Intialainen mies on pelkääjän paikalla jo hetken kurtistellut kulmiaan ajatuksilleen.

"Hei Howard... Eikö teollistuminen haittaa sinua?"

Ajava mies vilkaisee ystäväänsä ja naurahtaa väheksyvästi. Leonard olisi ehkä jäänyt miettimään asiaa, mutta Wolowitz puhuu ensin, ajattelee sitten.

"Ei... Miksi haittaisi? Se on nykyään yksi elämän edellytyksistä"

Mies huomauttaa ja intialainen hiljenee katsellen taas ikkunasta. Pian hän kuitenkin avaa taas suunsa.

"Mutta kaupungista tulee ruma ja ilmakehä on lähellä romahtaa"

Hän sanoo selvästi intialaisella aksentillaan. Howard vilkaisee toista nopeasti ja huokaa.

"Raj, ei kaikkea pitäisi uskoa, mitä media sanoo. Me asumme pian toisella planeetalla, turha siitä on huolehtia"

Tämä sanoo yrittäen rauhoittaa toista, joka aina ajattelee liikoja. Raj on hetken hiljaa, kunnes kääntää katseensa taas ikkunaan nojaten käteensä.

"Sheldon oli oikeassa insinööreistä"

Mies sanoo samalla. Se saa Howardin hiljenemään ja näyttämään hyvin tympääntyneeltä.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
12. Luukku

Sirkus oli tullut kaupunkiin. Kukapa ei olisi innoissaan? Vaalea tyttö kävelee sirkuksen pihalla ja odottelee, että pääsee sisälle. Hän vilkuilee ovie edessä olevia miehiä ja lopulta pääsee katsomoon. Ei hän kovin hyvällä paikalla ole, mutta jokainen esitys näyttää uskomattomalta. Tytön suosikkeja ovat hauskan tirehtöörin osat, tulitanssit ja nuorallatanssijat.

***

Nuorukaisella on muutama minuutti aikaa ennen esitystä. Hän rauhoittelee itseään ravistelemalla raajoja ja heittämällä pari kuperkeikkaa. Sitten nuorukainen menee lavalle hyppien käsiltään jaloille ja jaloilta taas käsille. Viimeisenä hän tekee voltin ennenkuin pysähtyy keskelle kenttää kumartaen yleisölle. Nuorukainen ottaa pari keppiä, jotka sytyttää avustajalla saadulla soihdulla. Ne roihahtavat liekkeihin ja siitä alkaa show. Voltteja, jonglööräystä ja tulennielentää. Hän huipentaa esityksen suureen liekkiin, mikä ympyröi hänet ja katoaa samantien. Samalla soihdutkin sammuvat. Yleisön taputtaessa hän huomaa yleisön joukossa tytön. Hän ei tiedä kuka tyttö on, mutta jotenkin hän tahtoo nähdä tuon tytön vielä.

***

Esitysten jälkeen nuorukainen menee seisomaan sirkuksen ulkopuolelle. Hän jää etsimään sitä tyttöä. Moni tulee puhumaan hänelle, muttei hänellä ole aikaa vastata. Blondi kiirehtii ihmismassaan, sillä luuli ainakin nähneensä tytön. Hän juoksee nurkalle ja tarttuu jotakuta kädestä. Tytön kääntyessä nuorukainen tuntee taas sen saman tunteen rinnassaan. Tytön posket punehtuvat.

"Öhm... Hei"

Tämä hymyilee ja kääntyy paremmin nuoren miehen puoleen.

"Hei"

Tulitanssija saa vain sanottua ja jää tuijottamaan tyttöä silmiin.

"Olen Troy, se tulitaiteilija"

Hän esittäytyy ja hymähtää hieman. Se ei ole ihan hänen tapaistaan.

"Kaste"

Vaalea tyttö sanoo hymyillen ja ojentaa kättään Troylle. Poika tarttuu siihen ja kättelee tätä. Hän ei tahdo enää päästää irti.

"Hauska tutustua"

Troy sanoo nostaen tytön käden huulilleen ja suutelee sitten sitä. Kaste punastuu hieman lisää ja hymyilee.

"Tahtoisitko tulla tutustumaan sirkukseen tarkemmin?"

Nuori mies kysyy, koska ei tahdo tämän menevän. Kaste hymyilee, mutta pudistaa päätään.

"Olen pahoillani, mutta minulla on hieman kiire. Jos tulen huomenna uudelleen?"

Tyttö ehdottaa innoissaan. Se saa pettyneen Troyn taas hymyilemään. Hän nyökkää.

"Se olisi ihanaa"

Hän sanoo ja pitää yhä tytön kättä omassaan. Hitaasti Kaste erkanee hänestä ja Troyn täytyy päästää irti. Hän kuitenkin jää katsomaan tytön perään ennenkuin tämä katoaa kulman taakse.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
13. Luukku

Yksinäinen Jumala... Niinhän sitä sanotaan ja silloin tällöin se on tottakin. Kuten nyt. Kun mies kävelee ympäri ohjauspöytää ja miettii yksikseen minne hän menisi. Hän jää kuitenkin paikoilleen, kun hänen laatikkonsakin pysähtyy yllättäen. Sitten se alkaa tärisemään ja lähtee kieppumaan uhkaavasti ympäriinsä. Mies joutuu tarraamaan ohjauspöytään kiinni ja yrittää yhdellä kädellä painelemalla saada sen pysähtymään. Välillä hän käy ilmassa, kun kone pyörähtää ympäri. Vahingossa miehen käsi päästää irti pöydästä ja tämä lentää istumaan ruskeille nahkapenkeille. Yllättäen laatikko pysähtyy ja mies jää paikoilleen. Hän vetää ruskeita hiuksiaan hieman taakse päin, nousee ja juoksee ovelle. Siellä on hiekkaa... Ihankuin...

"Bad Wolf bay"

Kuuluu tuttu ääni ja mies kääntyy ympäri. Sinisen puhelinkopin vieressä seisoo lyhyempi mies musta huppari päällään. 

"Master?"

Mies kysyy kurtistaen kulmiaan hämmentyneenä. Skottimainen korostus on selvästi kuultavissa miehen äänessä. Toinen mies nyökkää ja hymähtää hieman.

"Doctor"

Hetken Tohtoriksi kutsuttu mies on hiljaa, mutta kävelee sitten lähemmäs ja vetää miehen halaukseensa. Master ei vastaa siihen.

"Luulin, että olit kuollut!"

Äänestä ei kuule onko Tohtori vihainen, hämmentynyt, yllättynyt vai innoissaan. Miehen tunteet ovatkin hieman sekaisin.

"Kuka hän on?"

Kuuluu toinen ääni, mikä saa Tohtorin sydämet hypähtämään.

"Rose?"

Mies kysyy ja vaalea tyttö kävelee lähemmäs hieman haikeana. Heillä on ollut ikävä toisiaan. Molemmat juoksevat halaukseen ja vasta sen jälkeen hän vilkaisee taakseen toista aika herraa.

"Vanha ystävä"

Tohtori vastaa Roselle ja kääntää katseensa taas tyttöön. Master kävelee rauhassa edemmäs ja seisoo sitten puhelinkopin edustalla.

"Olen aivan mustasukkainen"

Tämä pilailee hymähtäen ja toisten keskittyessä toisiinsa, hän avaa sinistä ovea varovasti. Mies pujahtaa sisälle ja naurahtaa.

"Hei vain TARDIS"

Tämä tervehtii. Vasta kun aikakoneen jarrut alkavat kuulua, Tohtori tajuaa olevansa jumissa Bad Wolf Bayllä.

"MASTER!!"

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
14. Luukku

Tämä tyttö on väkisin raahannut poikaystävänsä kirjastoon. Hän istuutuu yhden pöydän ääreen ja avaa paksun kirjan.

"Eikä olekin nättiä"

Neiti Rivera kysyy ja katselee poikaystäväänsä, joka hupparissaan istuu paikallaan. Tämän kädet tärisevät hieman taskuissa.

"Ted?"

Tyttö kysyy ja kohottaa kulmiaan. Poika nyökkää ja puristaa kätensä nyrkkiin. Zara oli vienyt hänen pelikonsolinsa matkalla ja vieroitusoireet näkyvät jo nyt. Zara jää tuijottamaan toista ja ottaa tätä kädestä. Ted hätkähtää hieman.

"Ted... Lupasit olla kunnolla tukiopetuksessa"

Tyttö huomauttaa ja poika nyökkää jälleen. Tämä tuntuu silti tärisevän. Pian suusta alkaa kuulua ihmeellistä yninää ja pieniä äännähdyksiä. Pojan kädet alkavat nykiä hieman. Zara todella yllättyy tästä, mutta hymyilee kuitenkin.

"Olet söpö"

Hän sanoo hymyillen ja painaa suukon tämän poskelle, jolloin toinen punastuu suunnattomasti. Ted puristaa käsiään nyrkkeihin ja sulkee silmänsä tiukasti. Hän yrittää hillitä oireita, mutta silti äännähdykset pääsevät suusta. Silkkaa epätoivoahan se on.
 Zara ojentaa Game Boyta poikaystävälleen ja hymyilee sitten.

"Opiskelu ei ole sinun juttusi"

Tämä sanoo rauhassa ja Ted tuntuu rauhoittuvan heti, kun saa käden tatille. Tämä istuu pari tuntia pelaten intensiivisesti, kun hänen tyttöystävänsä opiskelee kaikessa rauhassa.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
15. Luukku

Meri on tyyni ja vain pienet vaahtopäät yrittävät kiivetä hiekkaa pitkin ylös. Rannassa kivet ovat sileitä ja pyöreitä, sillä merivesi on hionut niitä.
 Rantaan ajautuu pullopostia. Nuori tyttö nostaa pullon käsiinsä. Kyllä hän tietää keneltä se on! 

Rakas Mabel

Minulla on jo kamala ikävä sinua. Olen silloin tällöin odottelemassa sinua, mutta nyt minun on aika palata perheeni luokse. Tulet aina olemaan sydämessäni ja toivon, että tapaamme vielä!

- Mermando


Mabel Pines jää hetkeksi vain hyppimään paikallaan kohti taivasta. Hän puristaa kirjettä rintaansa vasten. Hän on iloinen siitä, että nuori meren asukki muisti hänet!
 Tämä samainen poika istuu läheisellä kivellä ja katselee kaunista tyttöä rannalla. Hän hymyilee hieman ja huulten välistä saattaa nähdä hammasraonkin, mikä on aika suloinen. Mermando hyppää veteen ja ui hieman lähemmäs - toiselle kivelle.

"Mabel!"

Hän heiluttaa tytölle, joka innostuu ja juoksee kengät jalassa veteen. Tämä pysähtyy punastuneena toisen vierelle ja tökkää tätä poskeen naurahtaen hieman.

"Hei!"

Hän sanoo innoissaan. Tyttö on vyötäisille asti vedessä, mutta milloin se olisi muka ennenkään haitannut?

"Sait näemmä kirjeeni"

Mermando sanoo onnellisena ja sipaisee Mabelin hiuksia. Se saa tytön punastumaan entisestään.

"On sääli, että joudut lähtemään, mutta perheesi on taatusti iloinen!"

Mabel sanoo nyökäten vahvistukseksi. Tämä hymyilee kokoajan, sillä hymy on tottakai kauneinta ihmisessä. Mermando nyökkää tämän sanomalle.

"Halusin vain sanoa hyvästit"

Poika kertoo ja painaa yllättävän suudelman tytön huulille. Mabel tottakai vastaa suudelmaan, sillä onhan se jo heidän toinen. Tyttö hymyilee taas onnellisena.

"Toivottavasti näemme"

Tyttö sanoo ja sivelee hieman huuliaan nauraen hermostuneesti. Mermando hyppää veteen ja vilkuttaa vielä kauempaa. Tyttö tottakai vastaa vilkutukseen, eikä edes huomaa ärtynyttä veljeään, joka tulee metsästä oksien peitossa. Ilmeisesti toinen ei löytänyt polkua tarpeeksi nopeasti.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
16. Luukku

Auringonnousun aikaan eräs tummaverikkö herää (varmasti aikaisemmin kuin koskaan) ja tajuaa nukkuvansa yksin. Tämä nousee väsyneenä lähtien sitten laahustaen kohti alakertaa. Ehkä hänelle tehdään jo aamupalaa! Ajatus saa pienen ja väsyneen hymyn nuoren miehen kasvoille, mutta se katoaa, kun nenään ei leijukkaan ihanaa pekonin tuoksua. Keittiössä ei itseasiassa ole ketään.
 Nuorukainen lähtee toiseen suuntaan ja päätyy autotalliin. Hän hieroo silmiään kävellen lähemmäs vaimoaan, joka tuntuu olevan aivan virkeä.

"Minulle ei ole keitetty aamukahvia..."

Prinssi mutisee unissaan ja voisi nukahtaa siihen paikkaan. Punapää vilkaisee toista ja jää hetkeksi tuijottamaankin tätä.

"Voit hakea parin tunnin päästä siitä kulmakahvilasta"

Nainen huomauttaa ja kääntyy taas vempaimensa puoleen. Ne näyttävät hieman silmälaseilta. Se hämmentää miestä, sillä hänen tietääkseen kumpikaan heistä ei tarvitse silmälaseja.

"En jaksa odottaa niin kauan"

Tämä marisee istuen toiselle tuolille ja pyöritellen käsissään jotain tikkua. Prinssi saa siitä kuitenkin sähköiskun ja pudottaa sen inahtaen pöydälle.

"Varo vähän, et tiedä mitä täältä löytyy"

Nuori nainen puhuu jälleen ja hymyilee toiselle. Hän laittaa suojalasit taas silmilleen ja tinaa varovasti johtoja kiinni toisiinsa. Tumman hipiä mies katselee vierestä ja huokaa. Joskus hän todella toivoisi olevansa yhtä fiksu... Tai edes virkeä. Marilynin traumoistahan toisen virkeys vain johtuu. Kyllähän sen sinäänsä ymmärtää, että tyttö raasu on nähnyt pian 10 vuotta painajaisia joka yö. Prinssin kanssa ne ovat hieman lähteneet, mutta silloin tällöin äidin kuolema heijastuu jälleen 10 -vuotiaan tytön silmistä.

"Ojentaisitko sen ruuvimeisselin?"

Neiti kysyy ojentaen kättään, mutta katse on yhä linsseissä. Puhe saa prinssin havahtumaan. Hän ojentaa osoitetun kohteen tytölle, vaikkei oikeastaan ole edes varma, mikä on ruuvimeisseli... Hän kuitenkin katselee toista hymyillen. 

"Olet maailman kaunein nainen tiesitkös?"

Nuori mies sanoo haaveilevasti ja nainen vain nyökkää. Aleen nyt on aikalailla sellainen, joka sanoo yhtä ja tekee toista, mutta tarkoittaakin sitten aivan eriä.

"Jep. Saat tuntea olosi fiksuksi pian"

Marilyn hymähtää ja ruuvaa sangat paikoilleen. Tämä vääntelee vielä hetken johtoja kasaan sankojen sisäpuolelle, ennenkuin laittaa niiden peitoksi tavalliset mustat kuoret. Neiti ojentaa niitä aviomiehelleen ylpeänä. Prinssihän toki ottaa ne käteensä ja laittaa päähän. Ei ollenkaan paha!

"Näytän aika fiksulta"

Hän virnistää omalla charmikkaalla tavallaan, mikä saa jokaisen tytön sulaamaan. Niin myös Marilynin. Hän ei vain suostu olemaan kuten muut, joten on tavallaan oppinut kontrolloimaan sitä. Nainen vain nyökkää ja hymyilee hieman.

"Sivussa on nappi.."

Hetken Aleen etsii oikeaa kohtaa, mutta riemastuu, kun löytää sen. Hän kuitenkin säikähtää, kun sangat tiukkenevat pään ympärillä ja linsseihin alkaa tulla ihmeellistä tekstiä.

"Mitä tapahtuu!?"

Prinssi kysyy hätääntyneenä ja saa neron vaimonsa kädet ympärilleen.

"Se lukee ajatuksesi ja antaa kysymyksiisi vastaukset. Täydellinen lunttilappu..."

Punapää kertoo huvittuneena. Niin ja ettei kukaan saisi väärää kuvaa; kuten Aleen sanoi, Marilynkin on kaunis. Hänen ovellaan riittää kosioita, mutta vain yhdet sydämet kuuluvat yhteen.

"Olet nero!"

Aleen huudahtaa riemuissaan. Hän ei edes yritä tajuta, miten kaikki tieto mahtuu yhtiin laseihin. Mutta siihenkin on yksinkertainen selitys.

"Muuntelin hieman yhtä mikrosirua ja loin siltä tilavamman. Latasin sinne tietokoneen perusominaisuudet ja väänsin paria ruuvia, jolloin laseissa on wi-fi. Ne siis hakevat parhaat tiedot netistä."

Marilyn selittää, muttei prinssi sitä tajua. Tämä on muutenkin aivan liian tohkeissaan laseistaan. Yllättäen hän nousee ylös ja vetää vaimonsa lähemmäs. Eihän nainen edes ehdi tajuta, kun on jo selkä kohti lattiaa vain tuon hurmurin käsivarsien varassa. Se saa neidin poskille punastuksen ja sydämeen jännityksen. Eihän hän ole aikaisemmin sellaista kokenut kenenkään muun kanssa.
 He suutelevat ja lopulta Marilyn päätyy kokoamaan itsensä ja nousee ylös kuitenkin hymyillen hieman.

"Noniin, hae kahvisi"

Nainen käskee ja Aleen virnistää lähtien vaihtamaan vaatteitaan. Eikä edes tajua, että kahvilat aukeavat vasta tunnin päästä.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
17. Luukku

Ulkona on todellakin ihan liian kylmä tälle nuorelle pojalle. Hänellä on kuitenkin vain shortsin pituiset housut jalassaan. Yöllinen pakkanen on iskenyt kaikkiin South Parkissa eläviin ja heidän koteihinsa. Philip Pirrup kävelee kiireisesti kotikylänsä kulmilla. Ei hänellä yleensä ole mitään kiirettä, mutta Damien on aivan omaa laatuaan seurana. Toisen ajattelu saa britin hieman hymähtämään, eikä mene edes kauan, kun hän päätyy jo paikalle. Damien näkee varmasti jo kaukaa, kun Pip vilkuttaa innoissaan. Blondi on nopeasti kiepsahtanut helvetistä tulleen pojan kaulaan ja painanut suukon tämän poskelle.

"Mitä haluat tehdä?"

Britti kysyy innoissaan. Onhan se jännittävää olla Damienin kanssa, vaikka toiselta ei koskaan tulekaan mitään romanttista elettä takaisin.

"Räjäyttää jonkin puiston"

Damien sanoo yllättävän korkealla äänellä. No eihän heille ole kenellekään vielä tainnut tulla äänenmurrosta. Pip kuitenkin naurahtaa vain ja pudistaa päätään huvittuneena. Kyllähän he kaikki nyt säännöt tuntevat.

"Ei niin saa tehdä"

Hän sanoo silitellen toisen hiuksia varovasti nojatessaan samalla tämän olkapäähän. Onhan Pirrup hieman pidempi kuin Thorn.

"En halua sitten tehdä mitään"

Synkempi poika toteaa yksinkertaisesti ja katselee vain ohi kulkevia ihmisiä. Hetkeksi Pip jää miettimään jotain. Ehkä tekemistä?

"Koskaan ei ole huono hetki teelle!"

Britti juhlistaa ja lähtee vetämään toista kohti lähintä kahvilaa, mikä sattuu olemaan herra Tweekin. Ja kappas, sieltähän saakin vain ja ainoastaan kahvia.
 Kaksikko seisoo kahvilan ulkopuolella ja tuijottavat sitä mitään sanomattomina.

"South Parkista ei taida saada teetä?"

Pip kysyy yllättyneenä ja hieman pettyneenäkin. Damien kohauttaa olkiaan ja vilkaisee toista. Olisihan se olut kiva saada teetä.
 Pelkästä katseesta Tweekien kahvila syttyy tuleen. Kaipa Damien oli sen verran vihainen, että poltti vahingossa kahvilan. Pip vetää toista taas määrätietoisesti johonkin suuntaan.

"Onneksi veden keittämiseen ei tarvita kokonaista kahvilaa! Mennään meille niin teemme yhdessä teetä!"

Suloinen britti aksentti kuuluu selvästi puheessa, mutta se ei juuri häiritse Damienia. Hän keskittyy enemmän suloiseen hymyyn blondin kasvoilla. Eikä hän juuri välitä teestäkään. Ehkä hän välittää vain Pipistä.
 Damien ottaa kaulahuivinsa ja kietoo sen Pipin kaulan ympärille. Se saa pojan punastumaan, mutta innostumaan vain enemmän teestä.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
18. Luukku

Onhan se outo näky, kun sellainen köriläs on kirjastossa. Ulkona on kaunis luminen maisema ja keskellä kirjastoa on kaunis, valtava kuusi. Sitä on koristeltu kaikin tavoin.
 Siro Tribbiani on keskellä sitä kaikkea aivan hiljaa ja odottelee, että hänen naisystävänsä saisi asiansa hoidettua. Tomilla oli niin paljon tekemistä, että hänen äitinsä, Iona Scott lupasi hakea kirjoja tälle. Ja mitenkä muutenkaan kuin uuden miesystävänsä avulla.
 Siro kannattelee kirjoja käsillään ja katselee ympärilleen, kun heiveröinen nainen yrittää napata hyllystä yhtä kirjaa. Mies joutuu kuitenkin nappaamaan tämän kiinni toisella kädellään ja auttamaan takaisin keppien varaan. Iona punastuu, eikä osaa oikein reagoida vielä niin vahvaan mieheen.

"Varovasti"

Tribbiani sanoo naiselle ja kurottautuu ottamaan sen tietyn kirjan, mitä Iona yritti ottaa. Ei köriläs osaa juuri hymyillä, mutta tuolle naiselle hän tekee mitä tahansa ja saa toisen jälleen punastumaan. Pieni hymyn häive miehen kasvoilla saisi varmasti kenet tahansa rakastumaan.

"Kiitos"

Iona sanoo ottaen kirjan vastaan, mutta antaakin sen heti takaisin, kun tajuaa, ettei itse voi kantaa sitä ja, että Sirolla on muutkin kirjat. Se saa naisen entistä akwardimmaksi. Mies seuraa taas kävelykepeillä kinkkaavaa naista ja hymyilee itsekseen. Toinen on niin kaunis. Siro voisi vannoa, että on viimein tavannut maailman kauneimman naisen. 
 He kulkevat hetken vielä ympäri kirjastoa ja lopulta päätyvät kymmenen eri kirjan kanssa kassalle. Tiskin takana oleva nainen hymyilee heille ja silloin Siro vakavoituu taas. Vieraat ihmiset ovat aina liian epäluotettavia.
 Asiat hoidettuaan he menevät onnellisina kotiin.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
19. Luukku

He vain kävelevät kadulla ja katselevat epäilevästi ympärilleen. Blondi heittelee käsissään noppia. Katalonia näyttää kauniilta Välimeren rinnalla. Kaksikon eteen tulee pian mies matalan pöydän ja kolmen kupin kanssa. Kyllähän he huijarin tunnistavat, kun itsekin ovat sellaisia.

"Mitä sanot Miguel, pitäisikö kokeilla?"

Tummempi virnistää ystävälleen, joka nappaa nopat kouraansa ja pistää istualteen pöydän eteen.

"Annamme teille armoa vain pyhän vuoksi"

Migueliksi kutsuttu sanoo yhä virne huulillaan ja saa nopeasti ystävänsä istumaan vierelleen. He katsovat kuinka mies pöydän takana virnistää ja alkaa sekoittamaan kuppeja. Heidän pitää tietää minkä niiden alta paljastuu helmi.
 Hetken sekoittelun jälkeen kaksikko arvioi suoritusta ja sitten tummempi osoittaa yhtä kupeista. Väärin. Kyllä, se oli huijausta. Kuppeja sekoitellaan taas ja nyt on Miguelin vuoro. Hänhän ei lähtisi tyhjin käsin. He olivat nyt tarkempia ja siksi molemmat tietävät missä se on. Blondi osoittaa yhtä kupeista ja mies näyttää pöydän takana hyvin yllättyneeltä, kun kupin alta todella paljastuu helmi.
 Ystävykset kauhovat miehen saalista mielihyvin mukaansa ja lähtevät sitten virnuillen pois.

"Olit kerrassaan loistava Miguel!"

"Niin sinäkin Tulio!"

Blondi virnistää toisen jälkeen ja he kävelevät yhdessä ja onnellisina kivistä katua pitkin kohti auringonlaskua.