// Alaotsikko: K-11, het, songfic, romance, humour, H/G, R/Hr, H/Hr
Nimi: Can You Feel the Love Tonight?
Genre: romance, humour, songfic
Rating: K-11
Paritukset: R/Hr, H/G, H/Hr
Summary: Harry joutuu vahingossa ja kenenkään huomaamatta lemmenjuoman vaikutuksen alaiseksi. Hän rakastuu, mutta kehen ja kuinka kauaksi aikaa? Eletään Harryn kuudetta lukuvuotta Tylypahkassa. Myös Luna käyttäytyy oudosti - nimittäin normaalien noitien tavoin.
Kaksiosainen
Can You Feel the Love Tonight?
1/2
There's a calm surrender
To the rush of day
Myöhäisen yön kuu tervehti Harrya Rohkelikkotornin oleskeluhuoneen ikkunan takaa. Harry oli jälleen kerran ollut tapaamassa Dumbledorea. Tällä kertaa rehtori oli näyttänyt ajatuseulasta Kuhnusarvion muiston, joka oli kertonut hirnyrkkien salaisuuden. Väsynyt Harry päätti painua samantien nukkumaan, mutta sitten se tapahtui: salama-arpea vihlaisi niin rajusti, että hänen oli pakko istuutua lähimpään nojatuoliin. Hän oli hetken vain paikoillaan ja hieroi otsaansa. Näin ei ollut käynyt pitkiin aikoihin - olkoonkin, että vihlonta oli jäänyt lyhyeksi. Harry katsoi huolestuneena ympärilleen hämärässä oleskeluhuoneessa. Se oli typötyhjä lukuunottamatta Hermionen lyttynaamaista kissaa, Koukkujalkaa, joka nukkui sikeästi sohvalla.
Harry kuuli hiljaista poreilua jostain läheltään. Hän kääntyi katsomaan takkaa ja näki siinä hautumassa kattilallisen haaleaa nestettä. Harry tunnisti raikkaan kukkaistuoksun ja siirappitortun makean vaikutelman - juoman täytyi olla amortentiaa, vahvaa lemmenjuomaa. Harry arveli kattilan kuuluvan Romilda Vanelle, joka oli jostain kumman syystä ottanut elämäntehtäväkseen Harryn hurmaamisen.
Harry haukotteli suurieleisesti ja tuijotti heikosti palavaa takkatulta, joka piti taikajuoman lämpimänä. Hän ei jaksanut nyt ajatella arpensa tai Romilda Vanen kaltaisia häiriötekijöitä. Hän sulki silmänsä ja antoi amortentian houkuttelevan tuoksun leijailla nenäänsä. Ajatuksissaan Harry lipui Kotikolon kesäiselle pihamaalle kuuntelemaan Weasleyn perheen, Hermionen ja killan jäsenten naurua. Huolet kaikkosivat hetkessä Harryn mielestä. Voi kuinka paljon kaljuunoita hän antaisikaan vain saadakseen palata tuohon hetkeen. Hän näki mielessään ihmisten hahmot vain utuisina pilvinä. Harry halusi nähdä etenkin Ginnyn kasvot kunnolla, ja niimpä hän nousi tuolistaan ja käveli aivan pienen kattilan äärelle. Harry katsoi raukeana hopeaisia savuhahtuvia, jotka katosivat ylös hormiin. Hän oli näkevinään niissä Ginnyn hymyilevät, pisamaiset ja kauniit kasvot. Harry halusi upota niihin, hän työntyi lähemmäs usvaa ja avasi suunsa. Hän henkäisi lemmenjuoman suloista höyryä sisäänsä. Oudon keveä tunne valtasi Harryn. Hän janosi lisää tuota huumaavaa ainetta, koska se toi Ginnyn lämmön niin lähelle häntä... Yhtäkkiä Harry kahmaisi kattilasta hämmennyskauhan ja puhalsi kuplivaa nestettä jäähdyksiin. Sekavin mielin hän punnitsi vaihtoehtojaan. Ginny seurusteli Deanin kanssa, eikä Harry ollut uskaltaunut kertomaan omista tunteistaan tytölle. Ginnyllä ja Deanilla ei tainnut sujua hyvin, Harry tuumi omahyväisenä ja muisteli kaksikon viimeaikasia riitoja. Mutta toisaalta, Ginny taisi pitää Harrysta vain ystävänä. Ja sitten oli vielä Ron, jonka mielipidettä Harry pelkäsi.
Niin nurinkuriselta kuin se oli aluksi tuntunutkin, nyt Harry oli varma, että lemmenjuoma auttaisi häntä ongelmassaan. Totta kyllä, Harry ei tiennyt kenen juoma oli eikä se ollut edes valmista, mutta ainakin se sai Harryn rohkaistumaan. Tokkurainen Harry joi kauhallisen juomaa ahnaasti kurkkuunsa: neste maistui yhtä taivaalliselta kuin miltä tuoksuikin. Heti kun ihana maku oli kadonnut Harryn kieleltä, hän tiesi tehneensä virheen. Häntä alkoi huipata ja ympäristö hämärtyi. Hän ei nähnyt enää Ginnyn hymyä eikä hämärää oleskeluhuonetta. Hänen edessään oli vain pimeää ja sitten... Sitten Harry näki kirkkaan aamuauringonloisteessa Hermionen, joka laskeutui tyttöjen makuusalista kauniinpana kuin koskaan aikaisemmin.
When the heat of the rolling world
Can be turned away
An enchanted moment
And it sees me through
It's enough for this restless warrior
Just to be with you
Hermione oli valmiina kohtaamaan haasteen: hän oli illalla jättänyt amortentian rauhassa kypsymään Kuhnusarvion arvostelua varten. Kyseessä oli ylimääräinen tehtävä, jonka avulla Hermione uskoi saavansa Upean arvosanan taikajuomista kuudennen lukuvuoden päätteeksi. Hänellä ei ollut mitään aikeita jäädä Puoliverisen prinssin taitojen varjoon, joita Harry häikäilemättä käytti hyväkseen.
Hermione sitoi ruskeat hiuksensa poninhännälle ja suhautti niihin vähän (jästimaailman) lakkaa estääkseen pörröisen tukkansa sojottamasta sinne tänne. Sängyllään meikkaava Lavender loi häneen koppavan katseen ja sanoi pisteliäästi:
"Minusta se hapsottava tyyli sopi sinulle paremmin."
Hermione laittoi lakkapullon syrjään ja huokaisi selin Lavenderiin. Hän tiesi, mistä tämän eripuraisuus johtui eikä Hermione viitsinyt alkaa kinata. Lavenderin mielestä Hermione oli suurin syy siihen, miksi Ron ja Lavender olivat eronneet edellisenä iltana. Todellisuudessa Ron oli halunnut irtaantua tyttöystävästään jo pitkään, ja Hermione vain oli sattunut näyttäytymään kahdestaan Ronin kanssa, kun Harry oli näkymättömyysviitan alla. Lavender oli nähnyt tilanteen väärin ja saanut kohtauksen. Sattuma puuttui puheeseen, Hermione ajatteli ja hymyili lähtöä tekevälle Lavenderille sovittelevasti.
"Minulla oli tuollainen paita viime vuonna", Lavender sutkautti ja hymyili omahyväisesti sipsuttaessaan Hermionen ohi portaikkoon.
Omantunnonpistokset eivät vaivanneet Hermionea, kun hän heilautti koululaukkunsa olalleen ja poistui makuusalista. Päinvastoin, hän oli iloisempi kuin pitkään aikaan. Ron - hänen hyvä ystävänsä - oli päässyt eroon tarrautuvasta tyttöystävästä ja nyt Ron voisi viettää surutta enemmän aikaa Hermionen - hyvän ystävänsä - ja Harryn kanssa. Lavenderin kiukuttelu ei Hermionea pahemmin haitannut, koska he eivät olleet aikaisemminkaan olleet hyviä ystävyksiä. Juuri nyt Hermione halusi päästä kuuntelemaan kahleistaan vapautuneen Ronin sutkautuksia ja Harryn edellisen yön kommelluksista. Hän laskeutui oleskeluhuoneeseen ja katseli ympärilleen. Parvati supatti muotokuva-aukon luona jotakin Lavenderille ja he molemmat kääntyivät katsomaan Hermionea kuin halmapainen yläluokka kotitonttua. Sitten Hermione huomasi Harryn, joka istui häkeltyneen näköisenä punaisella sohvalla ja tuijotti vihreillä silmillään Hermionea.
"Huomenta", Hermione tervehti pirteästi ja käveli Harryn luokse. "Auttoiko Felix Felicis?"
Harry nyökkäsi hitaasti.
"No?" Hermione hoputti, kun Harrysta ei irronnut muuta, "antoiko Kuhnusarvio loput muistosta?"
Taas Harry tyytyi nyökkäämään, mutta piti katseensa tiukasti Hermionessa. Hän näytti vähän sekavalta.
"Minä - " Harry aloitti haparoiden, mutta sitten Ron ilmaantui portaikosta heidän luokseen innostunut ilme pisamaisilla kasvoillaan ja Harry vaikeni oitis. Hermionen tavoin Ron katsoi Harrya odottavasti, mutta ennen kuin hän ehti kysyä mitään, Hermione sanoi huolestunut sävy äänessään :
"Suunnitelma onnistui, mutta kaikki ei silti taida olla ihan kunnossa."
Ron katsoi vaisua Harrya, joka istui edelleen sohvalla.
"Mitä tapahtui, kamu?"
Harry siirsi hitaasti katseensa Hermionesta Roniin. Hän rypisti hienoisesti otsaansa.
"Kaikki on hyvin, sillä nyt me tiedetään hirnyrkkien salaisuus", hän sanoi ja soi Hermionelle hymyn. Harryn harmiksi Hermione näytti yhä huolestuneelta. Hän ja Ron eivät kuitenkaan ehtineet kysellä edellisillasta enempää, koska heidän oli kiiruhdettava loitsutunnille. Siellä Harry sai viimein kerrotuksi Hämäkäkin hautajaisista - katse tiiviisti Hermionessa. Kun hän tuli kertomuksensa päätökseen, hän tiesi tehneensä vaikutuksen tyttöön. Harry ei osannut selittää sisälleen syttynyttä tunnetta, joka sai hänet leijailemaan aina Hermionen nähdessään. Hän huomasi kuitenkin, että pikkuhiljaa hän pystyi hillitsemään sitä. Harry arveli, että Ronin läsnäolo oli syy tähän. Etäisesti Harry tiesi, että hän saattaisi loukata Ronia pahasti, jos hän tunnustaisi äkillisesti syttyneet tunteensa Hermionelle.
And can you feel the love tonight?
It is where we are
Kun Harry sai kuulla, että Ginny ja Dean olivat eronneet (Ronin ja Lavenderin lisäksi), hän tunsi sisälmyksissään oudon pistoksen. Aivan kuin jokin Harryssa olisi pyrkinyt esiin. Hän tiesi, että oli joskus haaveillut Ginnystä, mutta nyt ne ajat olivat ohi. Hermionea kohtaan Harry tunsi selittämätöntä vetoa - ainut ongelma oli jälleen kerran Ron. Hän on Ronin, Harry ajatteli kävellessään myöhään sinä iltana pöllölään lähettämään tilausta Matami Malkinille - Harry oli päättänyt ostaa kasan uusia vaatteita, jotka vetoaisivat Hermioneen. Ristiriitaiset ajatukset hidastivat kuitenkin hänen matkaansa.
Ron on pitänyt hänestä jo kauan.
Mutta ei tehnyt asialle mitään!
Ron on paras ystäväni.
Rakastat Hermionea.
Hän on ystäväni.
Haluat suudella häntä.
Olen tuntenut niin vasta vuorokauden.
Selittämättömiä asioita tapahtuu, Harry.
Harry saapui torniin, joka oli täynnä lintujen jätöksiä ja kuivia heiniä. Hän kutsui Hedwigin luokseen ja sitoi vaatetilauksen tämän koipeen.Juuri kun hänen valkoinen tunturipöllönsä oli lehahtanut lentoon ja kadonnut keväiseen auringonlaskun hehkuun, pöllölään saapui synkän näköinen Ginny. Hänen ilmeensä vaihtui iloikseksi, kun hän näki Harryn.
"Hei!"
Harry vastasi tervehdykseen vaiteliaasti. Ei ollut enää tarvetta yrittää olla cool Ginnyn seurassa. Etäisesti Harry tiesi, että ennen vanhaan hän olisi ollut merimiessolmussa tällaisessa tilanteessa.
"Lähetän vanhemilleni kirjeen", Ginny sanoi ja pyöräytti silmiään, "he ovat nykyään niin huolissaan ja vaativat minua raportoimaan viikoittain Tylypahkan tapahtumista."
Harry seisoi paikoillaan kädet taskuissaan ja ilmeettömänä. Jostain syystä hänellä oli epämukava olo. Ginnyn ruskeat silmät ja aurinkoinen hymy eivät ehkä saaneet häntä hämilleen, mutta silti Harry tunsi olonsa petturiksi.
"Kerroin eilisestä", Ginny selitti sitoessaan kirjettään yhden koulun omistaman lehtopöllön jalkaan. Ginny vilkaisi Harrya ohimennen ja sanoi:
"Tiedäthän, minä ja Dean erottiin ja Ronilla oli yhtä hyvä tuuri oman heitukkansa kanssa."
Ginny naurahti heleästi, kun hänen kirjeensä lähti pöllön matkaan.
"Äiti ei edes tiennyt Lavenderista. Toivottavasti Ron joutuu kunnon kuulusteluun seuraavassa paluukirjeessä."
Harry hymyili pingottuneesti.
It's enough for this wide-eyed wanderer
That we got this far
"Hermione, minä rakastan sinua."
Harry reväytti silmänsä auki ja vilkaisi yöpöydällään tikittävää kelloa. Se oli vasta puoli kaksitoista, eikä makuusalissa ollut hänen lisäkseen kuin peilin edessä istuva Ron. Saatuaan silmälasit päähänsä, Harry nousi istumaan ja Ron vingahti säikähtäneenä.
"Harry! Minä luulin - minä luulin että sinä olet... jossain muualla."
Silloin Harry tajusi, ettei hän ollutkaan nähnyt unta, vaan että rakkauden tunnustus oli lähtöisin Ronin suusta. Ilmeisesti Ron keräsi rohkeutta jotain tulevaa varten, ja mitä ilmeisemmin se tuleva koski Hermionea. Kimpaantunut Harry nousi rivakasti seisomaan ja hän katsoi silmät salamoiden nolostunutta Ronia.
"Anna olla", Harry sanoi mekaanisesti. "Älä tuhlaa aikaasi."
Ron katsoi häntä hölmistyneenä.
"Mi-mitä?"
Harry astui hieman lähemmäs ja sanoi päättäväisesti:
"Niin. Hermione haluaa olla ystäväsi, ei muuta."
Ron nousi hitaasti seisomaan ja katsoi Harrya tiukasti.
"Mistä sinä tiedät?"
Harry haroi hiuksiaan omahyväisesti ja hymyili koppavasti.
"Minä ja Hermione seurustellaan." Pian.
Ronin suu loksahti auki ja hän tuijotti Harrya ilmeisen järkyttyneenä.
"Tämän täytyy olla vitsi", hän sanoi hetken kuluttua ja virnisti epävarmasti. Harry pudisti päätään ja virnisti takaisin.
"Sinähän seurustelit Lavenderin kanssa, joten Hermione tarvitsi lohdutusta - muiltakin kuin McLaggenilta."
Ron katsoi häntä ilmeessään sekä vihaa että epäuskoa.
"Minä luulin, että sinä pidät Ginnystä", Ron tiuskaisi. Hän tärisi hieman ja näytti siltä, että esti vain vaivoin itseään lyömästä parasta ystäväänsä. Kun hän mainitsi Ginnyn nimen, Harryn sisuksissa tuntui taas vihainen pistos. Harry yritti kuitenkin olla välittämättä siitä.
"Harry, miksi -?"
"Aivan, koska minä olen Harry Potter ja saan kenet haluan", Harry ilmoitti hymyillen leveästi. Ron katsoi häntä inhoten, mutta Harry vähät välitti. Ajatus Hermionesta oli sekoittanut hänen päänsä.
"Hyvää yötä, Weasley", Harry sutkautti ja poistui ripeästi makuusalista. Nyt oli aika etsiä Hermione.
Harry näki hänet oleskeluhuoneessa lukemassa kirjaa takan loimussa. Tulen kajo sai hänen ruskeat hiuksensa hehkumaan kauniisti. Harry käveli hänen luokseen jännittyneenä ja pysähtyi jäykästi hänen nojatuolinsa viereen.
"Hermione, minulla on hyvin tärkeää asiaa."
Samantien Hermione laski kirjansa käsistään ja kääntyi katsomaan Harrya kulmat kurtussa. Harry ojensi herrasmiesmäisesti kätensä ja hänen ilokseen Hermione tarttui siihen.
"Tule", Harry komensi lempeästi. Hermione totteli, vaikka loikin Harryyn kummastuneen katseen. He poistuivat muotokuva-aukosta käytävälle ja Harry johdatti heidät Tylypahkan korkeimaan torniin, jossa pidettiin tähtitieteen oppitunnit. Taivaan useat pienet tähdet ja puolikas kuu valaisivat ympäristön. Harry piti edelleen Hermione kädestä ja veti hänet aivan suojamuurin kupeeseen.
"Kaunista", Hermione totesi ohimennen. "Mitä asiaa sinulla oli?"
"Tätä", Harry vastasi ja kumartui suutelemaan Hermionea suoraan suulle. Hyvin pienen hetken Hermione vastasi suudelmaan, mutta sitten hän perääntyi säikähtäneenä. Hän ei ehtinyt kuitenkaan sanomaan rmitään, kun tornin ovelta kuului tuttu ääni:
"Oi miten ihanaa, Harry Potter ja Hermione Granger ovat rakastavaisia!"
Harry kääntyi ja odotti näkevänsä Lavender Brownin vahingoniloiset kasvot, mutta ääni kuuluikin Luna Lovekivalle. Mutta Luna ei näyttänyt yhtään omalta itseltään: hänen pitkät ja vaaleat hiuksensa kihartuivat tyylikkäästi latvoista, eikä hänellä ollut kummallisia korviksia tai pullonkorkkimedaljonkia. Suurin muutos oli kuitenkin Lunan kasvoissa, sillä hänen ilmeensä ei ollut uneksuva tai rauhallinen. Päinvastoin, Luna näytti hyvin päättäväiseltä sanoessaan:
"Mikä skandaali."
And can you feel the love tonight
How it's laid to rest?
