Lilla, sä ilmeisesti ehdit lukaista ennen kuin mä tajusin, että unohdin ne alkutiedot.
En osaa kuvitella jotenkin, että vaikka Draco päätyisi mihin, ettei Lucius merkitsisi pojalleen mitään. Sitten olen kuullut myös, että vanhemman nimen voi antaa lapselleen, jotta saa siihen parempia muistoja (eikä ole "nimi pilalla"), joten saattaahan siinä olla vähän sitäkin. (: Jätän sen nyt jokaisen omaksi päätettäväksi millä perustein se Luciuksen nimi on Dracon pojalle päätynyt.
Tämä oli siis aika raskas kirjoittaa itsellekin, juuri tuon hautausmaa-miljöön vuoksi, se on itselle aika sellainen tärkeä asia kuitenkin. (Taisin ehkä vähän nojautua itsekin siihen Lunan vahvuuteen tätä rustaillessani.) Siksi oli todella tärkeä pitää mukana tämä elämä jatkuu/on jatkunut tässä, koska jos tästä olisin oikein paljon surkeamman tehnyt, itkisin itsekseni varmaan jossain mytyssä vieläkin.
(Anteeksi, että itketin. <3)
Odo, jep, viimeistään tämä taitaa todistaa, että olen läpeensä fluffaaja ja sisältä pelkkää hattaraa. <3 (Joudut varmaan seuraavankin pätkän lukemaan kahdesti, pahoitteluni siitä etukäteen, toivottavasti sen myös mieluusti lukee kaksi kertaa.) Luna ja Draco kieltämättä ovat ihana pari, mutta itseäni ainakin hirvittää, miten helppo Luna on pilata, koska koska hänen ominaispiirteensä ovat niin selkeitä. Siksi kynnys kirjoittaa Lunaa on itsellä ainakin yllättävän korkea.
Mukava kuulla että pidit. <3
DragonHeart58, hei eksyit tännekin! Heti alkuun on sanottava, että minusta olet ihana kommentoija, joten älä turhaan moiti itseäsi.
Otsikkohan tuli osittain siitä, kun irkissä vinoilivat vaihtuneesta nimimerkistäni, mutta kiva kun tykkäsit, tykkäilen minäkin. :p Kiva, että ekassa on tullut ne kaikki mielenmaisemani sokerihattarat perille.
Itsehän tuosta toisen luukun perheestä ihastuin aivan päätä pahkaa Doraan, joka on niin pieni ja suloinen. <3 (Saattaa olla, että salaan hahmoon vielä joskus, eihän sitä koskaan tiedä.) Ja tuo Dracon ele yritti kaikin puolin olla hyvin isällinen ja samalla Malfoy, kun on sellaista pientä ärtymystä, kun ei ollakaan nuhteettomia, vaikkei edes olla menossa sellaiseen paikkaan, jossa sillä oikeastaan olisi väliä.
Kiitos kaunis kehuista. <3
Azure, paritus on tosiaan. <3 (Syytän tästä kovin paljon Laun
Valonkantajaa.) Kuten taisin jo tuossa yllä olevassa romaanissa jo johonkin väliin törkätä, mihinkäs fluffaaja fluffistaan pääsisi.
Kieltämättä tuo loppu on itselleni koko ficin tärkein kohta, joten hyvä, että siitä on tullut noinkin paljon fiiliksiä muillekin. <3 Ja kiitos, kiitos, on se aina kivaa, kun joku tykkää tyylistä.
<3 (Etkä ollut vielä edes myöhässä, kun nyt vasta ehdin julkaisemaan uutta luukkua!)
Kiitos taas kaikille vielä yhteisesti. <3
*~*~*
A/N: Hopsan, alkulöpinät vain venyvät entisestään.
Joka tapauksessa tämänpäiväisen luukun olen rustaillut varta vasten yhdelle finin uusimmista tulokkaista, joka raasuna kerran eksyi irkkiin, ja niin kuin moni ennen häntä, jumahti sinne.
Ole hyvä,
SparklingAngel, toivottavasti tämä on mieleinen. (:
(Ja lätkäisen tämän Perspektiiviä parittamiseen #2:een.)III - Perheen kesken, SGenre: (perhe)fluff/ripaus huumoria
Paritus (Fandom): Harry/Ginny (Potter)
Kuusivuotias Lily Luna Potter juoksi ympäriinsä kädet levällään kuin lentokoneella, pitämässä tytön tasapainossa. Villasukat olivat liukkaat parketilla, mutta satunnaisista liukasteluista huolimatta tyttö jatkoi juoksemista innosta hihitellen.
”Huomenna saa lahjoja!” Lily kiljui mennessään ja melkein muksahti vasten äitinsä jalkoja tämän tullessa koristelaatikko kädessään olohuoneeseen.
”Lily, älä juokse! Sisällä ei kuulu juosta!”
Komennon kaikuessa kuuroille korville Ginny pudisti päätään ja laski laatikon olohuoneen lattialle. Harry oli jo laittamassa ensimmäisiä koristeita kuuseen poikien kanssa, eikä nainen voinut enää väitellä tämän kanssa; koko perheen yhteisenä tapana koristelu oli varsin suloinen. Kotikolon koristelut oli aina hoidettu taikakeinoin, joten koristeiden itse ripustaminen oli aluksi kuulostanut naisesta absurdilta.
”Toin loput koristeet.”
”Onko kuusen tähti siellä?” Harry vilkaisi vaimoaan hymyillen olkansa yli. Odottamatta kuitenkaan vastausta, mies käveli Ginnyn luo ja suukotti tätä kevyesti ennen kuin istahti sohvalle vetäen laatikon lähemmäs. Avatessaan sen Harry löysi ensimmäisenä kimmeltävät koristenauhat ja antoi ne vaimolleen.
Sohvan takana James Sirius ja Albus Severus kihersivät keskenään, mutta näiden isä oli kiltisti kuin ei kuulisikaan. Hän hivutti lasit päästään sohvapöydälle ja jatkoi koristelaatikon penkomista kuunnellen, kuinka pienen ähinän ja pöhinän seurauksena luultavasti James kampesi pikkuveljeään sohvan selkänojalle. Pian Albus laskeutuikin isänsä selkään nauraen.
Harry kaappasi pojan selästään syliinsä ja alkoi kutittaa tätä. Ginny nielaisi hyminänsä ja keskittyi levittämään koristeita ympäri olohuonetta. Isoveljensä naurun paikalle vetämänä Lily kipitti katsomaan, mistä moinen metakka oikein syntyi. Pian tytöllä olikin jo ties kuinka monennetta kertaa sohvapöydältä löytyneet lasit päässään.
Ginny ei edes tajunnut mitä tapahtui, kun James oli jo juossut siskonsa luo ja aloittanut hippa-leikin. Pian poika jo kipitti karkuun tytön juostessa perässä isänsä lasit päässään. Juoksuaskeleet päättyivät kuin seinään tömähtäen, jolloin kumpikin vanhemmista nosti päänsä ja vilkaisi toisiaan. Kun itkua ei kuulunut Ginny vilkaisi eteisen puolelle hymyillen pian itsekseen.
Lily makasi pitkin pituuttaan lattialla, huuli väristen ja silmät kyynelissä. James oli palannut pian kaatuneen siskonsa luo ja auttoi tämän ylös höpisten mukavia. Hän katsoi siskonsa polvet ja kämmenet, sekä tietenkin kyynärpäät, ja kyseli oliko tähän sattunut pahasti. Itsepäisesti, haluamatta isona tyttönä itkeä pikkuasioiden takia, Lily pudisti päätään tomerasti. Pörrötettyään nuorempansa hiuksia James kävi poimimassa ulko-oven eteen lennähtäneet lasit ja irvisti itsekseen.
”Isä, sinun lasisi menivät rikki.”
Ginny nappasi lasit poikansa kädestä korjatakseen ne loitsulla, hyminäänsä niellen. Välillä lapset riehaantuivat ihan liikaa.
”Teidän pitäisi olla varovaisempia, etenkin isän lasien kanssa. Lily, kulta, sattuiko sinuun?”
Tyttö pudisti jälleen päätään ja kietoi kätensä äitinsä jalan ympärille. Ginny helli tytön hiuksia ja vilkaisi miestään, jonka katseesta paistoi se lempeys, joka oli syttynyt sinne silloin, kun nainen oli kertonut odottavansa Jamesia.
Myöhemmin Harry sulki hiljaa Lilyn huoneen oven, tarkistettuaan tämän nukkuvan. Ginny tuli pian Jamesin huoneesta ja hymyili miehelleen hivenen väsyneesti. Naisen hymy pehmeni entisestään miehen kaapatessa hänet kainaloonsa.
”Hei, kaunotar.”
”Hei, komistus”, Ginny vastasi ja varasti hellän suukon.
”Vielä viimeinen askare ja voimme mennä nukkumaan.” Nainen nyökkäsi miehensä sanoille.
”Vielä lahjat.”
Harry suukotti naistaan ja suuntasi hakemaan lahjakassit heidän makuuhuoneestaan. Kun ne olisi aseteltu kuusen alle, he pääsisivät viimein nukkumaan. Heidän viimeinen jouluperinteensä kahden.
