Saappaaton, joskus pitää olla hieman pölvästi. <3
LillaMyy, hienoa, eikö! Olen nero. Ja voithan nyt sanoa, että olet edes jonkunlaisen kommentin rustannut ehkä kaikkien aikojen lyhyimpään ficciin. Moni ei olisi vaivautunut!
DragonHeart59, ohhoh teitpä hienon kommentin minun nerokkaaseen mestariteokseeni!
Ähäkutti, huijasinpas!
Voitte kiittää
Wingaa ja
DulzGramia, jotka kannustivat mua mestariteokseni julkaisuun. Hieman pidemmän ja oikean neljännen luukun saatte nyt! Niin ja kiitokset teille, jotka kaikesta hämmästyksestänne huolimatta kommentoitte Mestariteostani! Oon varma, että ansaitsisin Pikarin tuosta hyvästä. Miten olisi vaikka Vuoden HP-ficci?
Genre: veljesfluffi
Ikäraja: Sallittu
A/N: Taas päästään Siriuksen ja Reguluksen joulun odotukseen! Tästä on selitettävä sen verran, että halusin tuoda osittain esille sitä, että jo noin pienenä Siriuksella oli uteliaisuutta muuhunkin kuin velhoperinteisiin ja tavallaan jästeihin.
4. joulukuuta
Ilta oli jälleen hämärtynyt yöksi, kun Regulus tuli tapansa mukaan Siriuksen huoneeseen.
”Tulit taas”, Sirius totesi, vaikka oli arvannutkin Reguluksen saapuvan. Pikkuveli oli tullut jokaisena iltana hänen huoneeseensa joulukuun aikana. Vaikka Sirius tuhahtelikin asialle, hän oli oikeasti mielissään ja tunsi joulumielen hiipivän omaankin mieleensä Reguluksen ansiosta.
”Luuletko, että saisimme laittaa joulukoristeita?” Regulus kysyi toiveikkaana. He olivat käyneet pari päivää sitten serkkujensa luona, joiden koti oli koristeltu mitä erikoisimmin koristein ja Regulus oli pitänyt niistä valtavasti.
”En”, Sirius vastasi ja häntä harmitti totuus. Pikkuveli riiputti päätään surkeana ja Siriuksen teki mieli sanoa jotain lohduttavaa. Kalmanhanaukiolla ei koskaan näkynyt joulu millään tavalla.
”Voimme me tietysti kysyä. Ehkä tänä vuonna saisimme jotain pientä”, Sirius sanoi ja Reguluksen kasvoille nousi surullinen hymy.
”Äiti ei halua vouhotusta joulusta”, Regulus sanoi rauhallisesti ja niin tottuneesti, että yllätti Siriuksen.
”Aina voi kokeilla”, Sirius sanoi, mutta Regulus pudisti päätään.
”Kyllä minä tiedän, ettemme me oikeasti saa koristella taloa, mutta kiitos, kun ajattelit minua sanoessasi noin”, Regulus totesi hymynkare huulillaan ja hän nojautui sängyllä istuvaan Siriukseen. Isoveli naurahti karkeasti ja pörrötti pikkuveljensä hiuksia.
”Oikeastaan minulla on idea”, Sirius sanoi ja nousi ylös sängyltä. Hän penkoi hetken aikaa laatikoitaan, kunnes löysi pergamenttikäärön. Siinä oli vähän kirjoitusta, mutta se ei haitannut. Sen jälkeen Sirius otti taikasauvansa ja Regulus katsoi vierestä, kun isoveli kurtisteli kulmiaan ja mittaili pergamenttia katseellaan.
”
Koristeus!” Sirius sanoi epävarmasti ja sauvasta lähti savupöllähdys, eikä mitään muuta tapahtunut, mutta Sirius ei luovuttanut. Regulus katseli uteliaana ja hieman typertyneenä, kun isoveli alkoi taas penkomaan laatikoitaan löytäen niistä sakset. Regulus ajatteli, että ”koristeus” ei ollut mikään loitsu ja Sirius oli vain keksinyt sen päästään.
”Mitä sinä teet?” Regulus kysyi, mutta Sirius vain pudisteli päätään. ”Kohta näet.”
Regulus odotti malttamattomana, kun Sirius venytti ensin rullalla olleen pergamentin suoraksi ja sitten taitteli sitä moneen kertaan. Sirius alkoi leikkaamaan taiteltua pergamenttia saksilla ja Regulus hypisteli peiton reunaa sormillaan odottaessaan.
Jonkun ajan kuluttua Sirius vihdoin avasi leikellyn pergamentin ja Regulus henkäisi syvään.
”Se on joulutähti!” Regulus hihkaisi innoissaan, vaikka koriste muistuttikin vain etäisesti tähteä.
”Niin on”, Sirius sanoi ylpeänä, vaikka oli itse huomannutkin ettei koristeesta ollut tullut ihan sellainen kuin hän oli suunnitellut.
”Sirius, olet maailman paras isoveli!” Regulus sanoi ja kipitti Siriuksen luokse tarkastelemaan lähempää askarreltua joulutähteä.
”Miten sinä osasit?” Regulus kysyi ihaillen.
”No, kun kerran menimme Viistokujalle vähän ennen joulua niin näin yhdessä Lontoon jästikaupan näyteikkunassa tällaisen ja ajattelin, että se tehtäisiin näin. Yritin kyllä ensin loitsua, mutta se ei toiminut”, Sirius sanoi ja haroi mustia hiuksiaan yllättyneenä siitä, miten paljon Regulus piti hänen tähdestään.
”Voimmeko laittaa sen jonnekin?” Regulus kysyi, ja Sirius harkitsi hetken.
”Tietysti, mutta äiti ei saa tietää. Odotahan, otan narua –”, Sirius sanoi tutkiessaan pöytänsä päällä olevia tavaroita, jotka oli purkanut laatikoista aiemmin. ”Löysinpäs. Kiinnitetään se tuonne verhotankoon”, Sirius tokaisi.
Isoveljenä Sirius kiipesi tuolille ja kiinnitti tähden melkein katonrajaan, kun Regulus katsoi vierestä.
”Se on niin nätti… Tai no oikeastaan hieman hassu, mutta se on meidän ainoa joulukoristeemme”, Regulus sanoi ja halasi Siriusta, joka punastui.
”Ihan tavallinen se on”, Sirius mutisi innostuneelle pikkuveljelleen.
”Hyvä se on”, Regulus vakuutti. ”Kiitos.”
”Nyt mene nukkumaan siitä”, Sirius komensi pehmeästi pikkuveljen päästäessä irti halauksesta. Regulus lähti hyvän tuulisena toivotettuaan hyvät yöt ennen kuin katosi käytävälle.
Sirius kävi makaamaan omalle sängylleen ja katseli tekemäänsä joulukoristetta, joka ei ollut järin ihmeellinen. Se oli kuitenkin ainoa joulukoriste Kalmanhanaukiolla ja ainoa se tulisi olemaankin. Sirius hymyili miettiessään Reguluksen innostuneita kasvoja, ja mietti, mitä muuta voisi veljelleen tarjota. Sirius ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt joulusta, mutta Regulus oli herättänyt hänessä joulumielen ja ennen nukahtamistaan Sirius ajatteli, että hänen joulutähtensä oli sittenkin ihan kaunis.
