Miehet eivät kiristä tunteilla, S

[Saappaaton]

Nimi: Miehet eivät kiristä tunteilla
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Vivahteita angstiin löytyy, mutta draamalla mennään
Paritus: James/Lily
Vastuuvapaus: Hahmot, jolla leikin, ovat Rowlingin omaisuutta. En saa tästä mitään taloudellista hyötyä.

A/N: Osallistuu 3 kertaa kun IV (3 kertaa kun James kiristi tunteilla), Vuosi raapalehtien V, Kerää kaikki hahmot (James Potter), Hetslashfemme ja Perspektiiviä parittamiseen #2 (canon) -haasteisiin.


Miehet eivät kiristä tunteilla

Vuosi 1963

Pieni mustahiuksinen poika istui hiekkalaatikon reunalla ja teki enemmän sotkua kuin mitään muuta. Hiekka pöllysi ja tahrasi kuolan juovittamat posket sekä pojan vaatteet. Kuiva hiekka tunkeutui suuhun, silmiin ja nenään, mutta silti poika oli onnellisimmillaan juuri siinä leikkien omia leikkejään aivan rauhassa.

Kun pojan äiti viimein nousi penkiltä mennäkseen hakemaan poikansa, hän sai pitkälle eteen mutristetut huulet vastauksekseen.

”Aika mennä kotiin, James”, nainen sanoi pehmeästi ja nosti lapsen syliinsä. Mutta ei hän halunnut vielä kotiin! Empimättä sekuntiakaan poika alkoi nikotella. Mutruhuulet värisivät ja suuret silmät kostuivat, hetkeksi aika tuntui pysähtyvän. Sitten James purskahti sydänalaa viiltävään itkuun. Ja pääsi takaisin leikkeihinsä.

*

Vuosi 1976

Huoneessa kaikui nauru, kun James ja Sirius istuivat samalla sängyllä Peterin selitellessä ties mitä. James pukkasi kevyesti vieressään istuvan Kelmin kylkeä ja sai vastauksekseen ilkikurisen virneen. Kukaan ei ikinä pääsisi noiden kahden väliin kirveelläkään.

Paitsi kun Sirius viikkoa myöhemmin tunnusti pitävänsä eräästä vaaleaverisestä Korpinkynnestä. Hiljalleen Siriuksella oli vain vähemmän aikaa parhaalle ystävälleen tuon vaalean pahattaren ryöstäessä kelminuorukaisen itselleen. Se ei ollut Jamesista alkuunkaan hyväksyttävää.

Niinpä eräänä iltana oleskeluhuoneessa takan rätistessä viimeisiä hiilloksiaan, James istutti ystävänsä alas. Sanat tulivat tyyninä pojan huulilta, Sirius saisi valita ystävänsä tai naisensa, molemmat eivät mahtuneet samaan kuvaan. Sirius epäröi, mutta taipui. Hän löytäisi jonkun myöhemmin.

*

Vuosi 1981

James rakasti Lilyä enemmän kuin elämää. Hän rakasti tämän kirkkaista silmiä ja leiskuvia hiuksia. James rakasti heidän pientä Harry-poikaansa, joka oli perinyt maailman kauneimmat silmät. Hän rakasti sitä, miten ajatteli väistämättä Lilyä ollessaan kahden poikansa kanssa.

Sillä hetkellä, kun Jamesille tuli paha aavistus, hän ei rakastanut sitä, miten itsepäinen Lily osasi olla. Kesti kauan, ennen kuin James löysi sanat, joilla kääntää vaimonsa pää.

”Lily, jos sinä rakastat minua, sinä otat Harryn ja lähdet.”

James rakasti perhettään ja halusi pitää nämä turvassa, aina.

Mutta kun Voldemort astui sisään, James tiesi, ettei pystyisi suojelemaan niitä kahta ihmistä, joita rakasti enemmän kuin mitään.

[Odo]

Heii \o/ tulin. Tykkään siitä, että tässä ei pääpaino ollut parituksessa, vaikka James/Lily tulikin esille (ja on kiva paritus). Ekana haluan ottaa yhden jutun esille, joka pisti mun silmään, kun ekaa kertaa luin tämän ja jonkun verran tälläkin kertaa.

Hän rakasti sitä, miten ajatteli väistämättä Lilyä ollessaan kahden poikansa kanssa.

Se oli jotain yliväsynyttä aamuyötä, kun mulla tosiaan meni hetki tajuta tämä lause. Kahden poikansa kanssa, luin ja ymmärsin, että siellä on kaksi poikaa. Toki mä lopulta ja nyt ymmärsin, että tällä haettiin sitä, että James ja Harry olivat kahdestaan, mutta se on silti vähän hassu. Laittaisin ehkä mieluummin "-- poikansa kanssa kahden/kahdestaan", mutta tää taitaa olla makukysymys.

Muutenpa en mitään virheitä huomannut ja tämä oli oikein sujuvaa luettavaa. Sellaista kevyttä ja mukavaa. Oon viime aikoina taas tykästynyt lukemaan raapaleita ja kirjoittamaan niitä itsekin ja on aina kiva huomata, että lyhyissä pätkissä on onnistuttu kuten tässä. Pieneen pätkään on vaikeaa saada asiaa mahdutettua, mutta olit saanut hyvin kohtaukset kuvattua ja kerrottua, mitä tapahtuu. Jamesin ja Siriuksen pätkästä tykkäsin, kun mulle tulee mieleen juuri se hieman itserakkaampi James, joka kiusasi Kalkarostakin, joka sitten halusi tavallaan omistaa Siriuksen. Viimeinen oli kuitenkin suosikkini, koska siinä kuvattiin niin paljon sitä rakkautta, mitä James Lilyä ja Harrya kohtaan tunsi ja miten hän oli lopulta saanut muotoiltua asian niin, että Lily tosiaan lähti - se poikkeaa canonista, mutta toimii. Ensimmäinenkin oli tosi kiva, ja taisi olla eka kerta, kun luen Jamesista, joka on alle 11 vuotta. Lapset vaan ei oo kovasti minun juttu, joten vierastan jonkun verran lapsia ficeissä.

Työkaveri laitto viestiä huomisista hommista ja mulla katkes kokonaan ajatus (käskee pirulainen mun tehä namien täytön yksin, enkä saa harjottelijaa komennella siihen!) mitä olin sanomassa. Lyhkäsesti nyt päätän tämän kommentin, että tykkäsin kokonaisuudesta ja kaikki pätkät oli oikein kivoja. Otsikko oli kiva, mutta Jameshan tavallaan kiristi tunteilla ja otsikon muoto on kielteinen - päätelläänkö tästä, että James ei oo tosi mies? Tavallaan kyllä ymmärränkin se, vaikka en osaa sanoa sitä järkevästi ja kieltomuodosta ja tekemisestä huolimatta tykkäsin siitä. Olinpas sekava, mutta olkoot. Kiva otsikko, kiva ficci, kiva Saapas.

Kiitos<3 Tiesitkö, että viestissä on 7 kertaa sana kiva?

[Hazyel]

Noniin, luin tän jo oikeasti about 209756376 vuotta sitten (no. Melkein.) mutta en vaan oo saanut aikaiseksi kommentoida... (hups?) Jos nyt kuitenkin!

Sanon tän varmaan about jokaisessa kommentissa sellaiseen tekstiin, jota tää koskee, mutta: Vuosiluvut tuossa alussa eivät oikeastaan sano mulle mitään, koska oon niin kamalan huono muistamaan vuosilukuja, joten oli oikein kiva, että itse tekstistä kävi sitten ilmi, minkä ikäisiä hahmot suunnilleen ovat ja mihin kohtaan aikajanaa nämä pätkät sijoittuvat.

Ensimmäinen raapale on ihan mielettömän suloinen. Se, miten oot kuvaillut pientä lasta niin... ällöttävästi mutta samalla tosi söpösti (oikeasti, miten joku kuolavana poskilla voi olla samaan aikaan sekä söpöä, että ällöttävää?). Ja juuri niin pienelle lapselle ominaiselle tavalle, kuin mahdollista. Ja voisin nimenomaan kuvitella Jamesin (no, ehkä myös Siriuksen) huomanneen, että haluamansa on helpompi saada, kun vähän itkee, ja käyttää tätä sitten hyväksi. Niin ja ehkä myös vähän hymyilin tätä raapaletta lukiessani, olihan se aika huvittava

Oivoi, toiseen raapaleeseen voin kyllä samaistua niin hyvin. Se on niin ärsyttävää, kun kaveri löytää jonkun ja sitten ei enää olekkaan aikaa kenellekkään muulle kuin sille omalle ihastuksen/rakkaudenkohteelle, vaikka ystävät vieressä koittavat pyydellä mukaan tekemään kaikkea. Tässä on mun mielestä sellaista söpöä ystävästä mustasukkaisena oloa, jota tosiaan tunnistan myös omasta elämästäni. Hyvä, että asiat kuitenkin selviävät, sillä joskus ystävyys on rakkautta tärkeämpää - ja jos Siriuskin ajattelee, että löytää jonkun, niin ehkei se olisikaan ollut ystävyyden rikkomisen arvoista. (Ja ehkä vähän shippaan James/Siriusta tässä kohtaa kun Sirius lopetti suhteen Jamesin pyynnöstä...)

Kolmas raapale taas oli kamalan surullinen. Jamesin rakkaus Lilya kohtaan on tuotu ihanasti esiin, mutta samalla myös se vähän arkisempi puoli, ettei Jameskaan pidä ihan jokaisesta Lilyn ominaisuudesta. Mun mielestä on suloista, kuinka Jamesille tulee aina mieleen Lily, kun näkee Harryn. Melkein toivoin, että tän raapaleen lopussa ois ollut plot twist, ja Lily oliskin päässyt Harryn kanssa pakoon, mutta ei Oot tyhmä.

No ei, vaan oikeasti tykkäsin näistä. Nää sopi aika hyvin pienenä välipalana, kun eivät olleet kovin pitkiä, ja anteeksi vielä kauheasti, että mulla kesti näin kauan kommentoida

[chitaur]

Raapaleiden kommentoiminen ei ole ihan oma juttuin. Jotenkin luontoa vastaan kommentoida näin lyhyitä tekstejä, joiden lukemiseen menee ehkä se minuutti. Minunlaiselleni huithapelikommentoijalle kannattaa nimittäin pistää parikymmentätuhatta sanaa eteen ja toivoa niiden jälkeen kunnollista kommenttia.

Itsesäälistä sitten itse tekstiin. Ensimmäinen raapale oli ihana, kolmevuotias James hiekkalaatikolla. En ole ikinä ajatellut Jamesin olevan mikään helppo ja kuuliainen lapsi, ja tässä päästään asian ytimeen. Jo pieneltä pojalta onnistuu nätistä manipulointi, toki pikku-Jamesin pitää saada leikkiä. Toisessa raapaleessa oli kuvattu hyvin poikaporukan suhdetta ensimmäisessä virkkeessä.

James pukkasi kevyesti vieressään istuvan Kelmin kylkeä ja sai vastauksekseen ilkikurisen virneen. Kukaan ei ikinä pääsisi noiden kahden väliin kirveelläkään.

Tämä <3

Viimeinen teksti kuvasi sitä, kuinka ihana James taas onkaan. Tekstin tapahtumista välittämättä tai niiden edesauttamana ihastuin vain enemmän Jamesiin.