Title: Talvimallistomuusa
Author: Larjus
Fandom: Amour Sucré
Chapters: oneshot
Pairing: Leigh/Rosalya
Genre: fluff, het, general
Rating: S
Disclaimer: Amour Sucré kuuluu ChiNoMikolle ja Beemooville. Minä kirjoitan siitä vain huvin vuoksi.
Summary: Leigh'n talvimalliston suunnittelu ei etene.
A/N: Fluffy10 aiheuttaa mulle päänsärkyä, joten päätin heittää aivot narikkaan ja kirjoittaa vain jotain, kun noi aikaisemmat suunnitelmat ja raakileet ei vain pelitä. Lopputuloksena tuli jotain sinne kohtalaisesti soveltuvaa roskaa. Osallistuu siis
Fluffy10:iin, ja samaten myös
Tajunnanvirtaa II:een, kun tän nyt tälleen mitään miettimättä kirjoitin.
TalvimallistomuusaLeigh'n inspiraatio oli kateissa. Hän tuijotti pöydällä edessään olevaa tyhjää paperia ja tunsi itsensä ahdistuneeksi. Syksy eteni etenemistään ja synkkeni päivä kerrallaan lähestyen talvea, mutta hänen talvimallistonsa ei edistynyt tippaakaan. Hänen olisi suunniteltava jotain, peitettävä paperi pehmeällä ja hieman sottaavalla grafiitilla. Mutta paperi vain loisti valkoisuuttaan, ja vastikään teroitettu lyijykynä hikosi Leigh'n laihojen sormien hellässä otteessa. Hän oli jumissa.
”Leigh.” Mustatukkainen poika kuuli takaansa tutun äänen. Se lämmitti hänen sydäntään, mutta ei vienyt pois sitä ajatusta, että hänen pitäisi edetä työssään tai kävisi köpelösti.
”Rosalya”, Leigh henkäisi puristaen kynän hieman tiukemmin sormiensa otteeseen.
”Mitä teet?” tyttö kysyi kumartuen samalla pojan olan yli tutkailemaan paperia. Hänen platinanvaaleat hiuksensa valuivat selän takaa Leigh'n näkökenttään.
”Tekisinkin jotain.”
Leigh peruutti tuolillaan aavistuksen kauemmas pöydästä huokaisten syvään. Rosalya katsoi rakastaan myötätuntoisesti. Hän ojensi oikean kätensä ja laski sormenpäänsä Leigh'n poskelle.
”Mitään ei tapahdu, vai?”
”Ei ainakaan täällä”, poika totesi osoittaen päätään. ”Olen jumissa. Talvimallistoa pitäisi laajentaa, mutta millä? En keksi mitään.”
”Voi kulta...”
Rosalya kuljetti sormensa Leigh'n poskelta leualle ennen kuin veti kätensä pois. Hän puri huultaan ja näytti Leigh'stä miettivän jotain.
”Voisinpa auttaa sinua”, Rosalya sanoi hiljaa astuen lähemmäs. Hän käänsi pojalle selkänsä ja peruutti itsensä tämän syliin. Leigh kietoi kätensä tyttöystävänsä ympärille ja painoi kasvonsa tämän selkää pitkin valuvia hiuksia vasten.
”Olisinpa sinun muusasi”, tyttö huokaisi.
”Mutta Rosalya, niinhän sinä olet”, Leigh vastasi välittömästi.
”En selvästikään tee hyvää työtä.”
He istuivat hetken sylikkäin pysyen vaiti. Leigh veti henkeensä tyttöystävästään hehkuvaa tuoksua, johon sekoittui Chanelin hajuvesi, mokkanahka ja kahvi. Hän kuunteli tämän sydämenlyöntejä ja nautti lämmöstä itseään vasten.
”Sinä teet hyvää työtä”, Leigh kuiskasi.
Hän laski kätensä Rosalyan reidelle. Tyttö liikuskeli hänen sylissään ja pyrki kääntymään paikoillaan ympäri.
”Miten niin?”
”Minä rakastan sinua”, Leigh henkäisi, kun Rosalya sai käännettyä meripihkaiset silmänsä häntä kohti.
”Voi Leigh...”
Rosalyan kasvoille levisi onnellinen, lämmin hymy. Tyttö kyllä tiesi rakkaansa kaikista tunteista, mutta hänestä oli ihanaa kuulla ne sanoiksi muotoiltuina. Leigh oli puheissaan hyvin ujo, ja noin suora ja avoin tunnustus sai Rosalyan sydämen lehahtamaan lentoon.
”Minäkin rakastan sinua”, tyttö vastasi painautuen lähemmäs poikaa. Hän painoi huulensa tämän omia vasten ja sulki silmänsä. Leigh'n hengitys värähti, mikä sai Rosalyan sydämen hypähtämään muutaman kerran.
Lämpimät kosteat huulet toivat Leigh'lle hänen rakkaan Rosalyansa lisäksi mieleen kermakahvinruskean nahan, jota oli haastavaa mutta upeaa työstää. Rosalya oli tainnut joskus puhuakin haluavansa vaaleanruskeat nahkasaappaat talvea varten, koska ne sopisivat hyvin yhteen hänen luonnonvalkoisen turkkinsa kanssa. Leigh'lle iski suunnaton halu suunnitella sellaiset tyttöystävälleen. Täydelliset talvisaappaat. Pitkävartiset ja korkeakorkoiset, mutta silti niin kätevät ja mukavat Pariisin talvisilla kaduilla kävellessä.
Rosalya vetäytyi pois suudelmasta ja katsoi poikaystävänsä sysimustiin silmiin lämpimästi hymyillen.
”Tuntuuko yhtään paremmalta?” hän kysyi.
Leigh vastasi hymyyn ujommin ja nyökkäsi pienesti.
”Tietenkin, olethan sinä siinä.”
”Voi sinua”, Rosalya naurahti ja laski kätensä Leigh'n hiuksiin. Hän kuljetti muutaman suortuvan erilleen ja kokosi niistä pienen nipun omien vaaleiden hiustensa kanssa.
”Mustaa ja valkoista”, hän totesi hellästi. ”Katso.”
Rosalya nosti hiukset ylemmäs.
”Totta”, Leigh vahvisti. Hän otti hiukset ja niitä pitelevän käden omaan otteeseensa. ”Mustaa ja valkoista. Kuin hopeanhohtoista silkkiä ja mustaa turkista.”
”Niinkö?” Rosalya kysyi painaen huulensa Leigh'n kädelle.
”Kyllä. Näyttäisikö se hyvältä?”
”Miksipä ei.”
Tyttö suoristi itsensä Leigh'n sylissä ja laski kätensä tämän harteille.
”Tiedätkö mitä?” hän aloitti.
”No?”
”Pitkä takki näyttäisi hyvältä. Sellainen, jonka helma levenee, ja jossa olisi turkisreunaiset hihat ja kaulus, ja edessä napit ja silkkinauha, jonka voisi sitoa rusetille.”
Rosalya painoi keveän suukon Leigh'n poskelle ja nousi tämän sylistä.
”Alahan piirtää, rakas.”
Leigh hymyili tyttöystävälleen ja tunsi olonsa huomattavasti kevyemmäksi kuin hetki sitten. Valkoinen paperi hänen edessään oli jo lyijykynällä täytetty hänen mielessään.
