DragonHeart58, onpas paljon hymiöitä!
Ihanaa, että nuori William on onnistunut huvittamaan! (Saatoin hymähdellä tuota lainaamaasi kohtaa kirjoittaessani.) Ja kiitos kaunis jälleen kommenteista, jos niitä kysymyksiä nousee, niin niitä saa aina esittää. Vastailen sen, minkä voin pilaamatta tulevia pätkiä.
Tässä tulee nyt kertaheitolla seitsemän uutta raapaletta, oma panokseni Spurttiraapale III:n 13. kierrokseen. Pätkän otsikon alta löytyvä kursiivi sana on siis Spurtin sanalistalta.
*
X - 21.10.1582hiekkaOli kulunut yli kaksi viikkoa siitä, kun William oli rynnännyt ulos heidän riitansa jälkeen. Mungo, joka oli viettänyt lähes jokaisen yön levottomissa painajaisissa sen jälkeen, oli jo varma, ettei William palaisi - luultavasti nuorukainen oli päättänyt lähteä kaupungista ja oli nyt jo taivaltanut hyvän matkaa.
Havahduttuaan tuijottamasta hiekanjyviä, jotka yrittivät kovasti pilata hänen puulattiansa, mies kaivoi taikasauvansa taskustaan ja liidätti hajamielisellä liikkeellä luudan lakaisemaan lattiaa. Hän ei jaksanut itse keskittyä edes niin arkipäiväiseen toimeen kuin lattian lakaisu. Hän ei ollut ymmärtänytkään miten suuren nuori William jätti hänen elämäänsä lähtiessään.
Kertaakaan aiemmin hänen ei ollut tarvinnut miettiä, tulisiko William enää takaisin.
XI – 24.10.1582lasipulloSulkakynä kolahti vaimeasti lasipullon suuhun ylimääräisen musteen valuessa hitaasti takaisin pulloon ennen kuin Mungo siirsi sulkakynän pergamentin ylle. Hän tuijotti vaaleaa pintaa ajatuksettomasti tietämättä mitä kirjoittaa. Vasta musteen tipahtaessa läiskäksi pergamentille mies havahtui ja huokaisten palautti sulkakynänsä mustepulloon. Hän hieraisi väsyneellä eleellä silmiään.
Saattoiko hän todella olla niin väärässä Williamista? Mies oli aina luottanut kykyynsä arvioida ihmisiä, mutta nyt… Nuori William aiheutti hänelle päänvaivaa.
Hiljainen koputus ovella sai Mungon ajatuksen katkeamaan ja kuin alistuen kohtaloonsa hän nousi ja suuntasi ovelle. Mies yllättyi nähdessään Anne-neidin seisomassa oven takana, mutta vielä enemmän nainen yllätti hänet tarttuessaan molemmin käsin hänen käteensä.
”Kiitos, Mungo.”
XII – 27.10.1582kolmasMungon olo oli kohentunut valtavasti sen jälkeen, kun he olivat Anne-neidin kanssa istuneet alas ja jutelleet asiat halki. Hän ei ollutkaan väärässä nuoresta Williamista, vaan nuorukainen oli päätynyt pyytämään naisen kättä. Itsepäisyyksissään nuori mies ei ollut vielä päätynyt ystävänsä puheille, mutta nyt Mungo jo uskalsi luottaa siihen, että olisi vain ajan kysymys milloin William ilmaantuisi jälleen hänen ovensa taa.
Painajaiset alkoivat väistyä ja mies löysi jälleen paremmin keskittymisensä. Hän palasi tilaustensa pariin; elettiin kolmatta viikkoa Williamin lähdön jälkeen ja aikaa oli heitetty liikaa hukkaan, useat rohdot ja liemet olivat pahasti myöhässä. Mungo syventyi niihin niin, että unohti hetkeksi murehtia Williamia.
XIII – 30.10.1582salamatSade löi ikkunaan sellaisella voimalla, ettei voinut enää puhua sateen lempeästä kohinasta. Kevyenä tihkusateena alkanut kuuro oli yltynyt varsinaiseksi syysmyrskyksi tuulen piiskatessa suuria pisaroita vasten ikkunalasia. Salamat halkoivat taivaan tuoden hetkeksi luonnottoman kirkkaan valon ja katosivat aivan yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneet pimeän laskiessa uudelleen nopeana ja uhkaavana. Niitä seuraava jyrinä melkein peitti alleen ovelta kuuluvan koputuksen, eikä Mungo heti ymmärtänyt rientää ovelle katsomaan, kuka poloinen oli lähtenyt vaeltamaan hänen luokseen tällä koiranilmalla.
”William, hyvänen aika, tule sisälle sieltä”, mies päivitteli ja veti läpimärän nuorukaisen eteisen puolelle. ”Oletko sinä aivan vialla päästäsi lähtiessäsi ulos tällaisella myrskyllä?”
”Ystäväni, olen sinulle anteeksipyynnön velkaa. Viivyttelin sen kanssa tarpeeksi kauan, joten olkoon taipaleeni sateessa siitä rangaistukseni.”
”William hyvä, puhut jälleen mitä sattuu. Parantajana määrään sinulle kuivat vaatteet ja lämmintä juotavaa, ennen kuin keskustelemme yhtään enempää.” Hivenen huvittunut hymy löysi tiensä Mungon huulille tarttuen pian nuorempaankin.
”Saat luvan jäädä yöksi, en päästä sinua takaisin sateeseen.”
XIV – 31.10.1852hiirenhiljainenHe olivat keskustelleet pitkälle yöhön ja suunnanneet levolle vasta ukonilman hieman rauhoituttua. Sade jatkoi pauhaamistaan lähes koko yön. Herätessään Mungo jäi hetkeksi kuuntelemaan maailmaa, joka eilisen myrskyn jälkeen oli aivan hiirenhiljainen. Vain hengitettyään tovin, nautiskeltuaan hetken rauhallisuudesta, mies nousi viimein ja pukeutui, ennen kuin suuntasi laittamaan vieraalleen aamiaista.
Nuori William nousi vasta, kun Mungo kävi kolkuttelemassa vierashuoneen ovelle. Nuorukainen oli hivenen tavallista vaisumpi totuuden hiljalleen hiipiessä hänen ymmärrykseensä; hänestä tulisi pian perheellinen mies. Mungo antoi ystävänsä käydä asioita rauhassa läpi mielessään. Hän vannoi itselleen olevansa paikalla, kun William viimein ymmärtäisi totuuden kokonaisuudessaan ja tekisi viimeisen epätoivoisen pakoyrityksen. Hän auttaisi ystäväänsä.
XV – 27.11.1852kuolematonAlle kuukautta myöhemmin Mungo osallistui ystävänsä häihin. Tilaisuus oli pieni ja kaunis, ja ensimmäistä kertaa mies tapasi paitsi ystävänsä myös Anne-neidin perheen. Oli selvää, ettei naisen isä ollut täysin tyytyväinen solmittuun liittoon, mutta aviottoman lapsen tuomaan häpeään verrattuna se jäi toissijaiseksi. Ainakaan hänen lapsenlapsensa ei olisi äpärä.
Tumman ihonsa vuoksi Mungo tuntui aiheuttavan pahennusta itsekin ja hän tajusi, ettei ainakaan parantanut Williamin asemaa Anne-neidin äveriään perheen silmissä. Nuorukaisen kiitollinen katse oli kuitenkin tarpeeksi syytä jäädä, eikä mies tehnyt elettäkään poistuakseen juhlista aikaisin.
Vaikka parantaja oli epäillyt, oliko tehnyt oikein painostaessaan nuorta Williamia tähän liittoon - etenkin Anne-neidin vanhempien suhtautumisen nuorukaista kohtaan ollessa niin nuivaa - nähdessään miten pari katseli toisiaan koko seremonian ajan, Mungon epäilykset haihtuivat kuin kuiskaus tuuleen. William oli rakastunut. Aivan yhtä lempeästi nuorukaisen katseeseen vastasi tämän morsian. Mies joutui pyyhkäisemään silmäkulmastaan kyyneleen kuultuaan Williamin kirjoittaman valan. Moni ei voinut vannoa kuolematonta rakkautta yhtä vilpittömästi kuin tuo nuorukainen.
XVI – 28.11.1852tyynyRakas mama,
Nuori William tanssi häitään eilen. Viimein. Hänen hermoilunsa kesti itse juhlaan asti, kuten varmasti olettaa saattaa. Mutta seisoessaan morsiantaan vastapäätä, katsoessaan hänen silmiinsä ja sanoessaan tahdon hän oli onnellisempi kuin koskaan ennen.
Olen niin onnellinen heidän puolestaan, ja samaan hengenvetoon tunnen pientä ikävää. He ovat kaunis pari, mama, enkä voi kuin toivoa, että sama onni kohtaa itseni vielä jonain päivänä.
Rakkaudella poikasi,
MungoSuljettuaan mustepullon korkin mies nousi kirjoituspöytänsä äärestä ja puhalsi kynttilän sammuksiin. Tutuin askelin hän suuntasi sängylleen, suoristi lakanaa ja pöyhi tyynyään kevyesti ennen kuin asettui pitkälleen. Antaen ajatustensa tuudittaa itsensä unen rajamaille mies sulki silmänsä.