Ficin nimi: Menneisyyden haamut
Kirjoittaja: Ihan itse eli Mort
Ikäraja: S
Fandom: Olipa kerran/Once Upon a Time
Tyylilaji: Draama, ficlet.
Paritus/Hahmot: Regina Mills & Cruella De Vil ja viittauksia Regina/Pahattareen
Vastuuvapaus: En omista mitään ja omaksi iloksi ja muiden kauhuksi näitä kirjoittelen.
Tällainen kirjoitusblokin selätysteksti, joka lähti vähän oudoille raitelle. Osallistuu
Inspiroidu musiikista -haasteseen The Pretty Recklessin kappaleella
Sweet Things.
****
Regina Mills tuijotti peiliin. Kuvajainen peilissä oli niin tuttu, mutta samalla niin vieras. Ne kauan sitten kadonneet tunteet - vihan tunteet - olivat tehneet salakavalassa hiljaisuudessa ovelan paluun. Menneisyyden haamut olivat palanneet takaisin kummittelemaan. Valitettavasti osa niistä kummituksista oli varsin eläviä, ilmaa hengittäviä ja giniä nauttivia. Regina ei ollut varma, kummat palanneista kummituksista - elolliset vai elottomat - häntä enemmän häiritsivät. Sillä samalla sekunnilla hän sai vastauksen, kun oveen koputettiin varsin hennosti.
"Cruella, mikä suo minulle tämän ilon?" Regina kysyi avatessaan ovea ja kaivaessaan jostain syvältä kohteliaimman hymynsä huulilleen.
"Regina-kultaseni, näethän olin ajelemassa talosi ohitse ja päätin poiketa."
"Sehän ystävällistä", pormestari totesi ja nieli myrkylliset kommentit vaivalloisesti alas ennen kuin ne ehtivät lipsahtamaan ilmoille hänen huuliltaan.
"Puutarhasi on oikein kaunis", Cruella totesi kuin ohimennen.
Regina kohotti kulmiaan. Tuota hän ei ollut odottanut. Mutta mitä hän Cruellaa tunsi, kyseessä ei ollut vain puolihuolimattomasti ilmoille heitetty kohteliaisuus.
"Kiitos. Anteeksi, jos kuulostan tylyltä, mutta oliko sinulla minulle jotain asiaakin?"
"Voi kultaseni, ihanaa että tulit kysyneeksi. Olen Pahattaren puolesta liikkeellä ja jos tarkkoja olemme, hän ei edes tiedä, että olen käymässä luonasi."
Siinä se oli mainittu. Se toinen menneisyyden haamu, muisto, hairahdus, lankeaminen.
Miksi sitä nyt ikinä pitäisikään kutsua? Regina oli ollut niin nuori, niin hyväuskoinen ja niin johdateltavissa. Se kaikki oli ollut vain yhtä ja suurta erehdystä.
Varsin kaunista ja nautinnollista erehdystä. Regina ravisti päätään nopeasti ja toivoi, ettei hänen kutsumaton vieraansa huomannut elettä. Turha toivo - Cruella tuntui huomaavan aina kaiken.
"Huomaan, että se väite, ettei Pahatar olisi koskaan merkinnyt sinulle mitään, olekaan totta?"
Regina laski katseensa ja mutristi huuliaan. Mitä hänen kuului sanoa? Että hän olisi rakastanut Pahatarta onnelliseen loppuun asti, jos. Niin jos hänen äitinsä ei olisi sotkenut kaikkea? Jos Lumikki ei olisi pilannut hänen elämäänsä? Jos hän ei olisi koskaan uskonut keijun puheita ritarista valkoisen ratsun selässä? Ritarilla tässä nyt tarkoitetaan tietenkin ryöväriä, joka kuritti rikkaita ja antoi köyhille. Valkoinen ratsu? Sitä ei tainnut olla edes olemassa. Ei, Regina ei voinut syyttää ketään muuta epäonnestaan kuin itseään. Hän olisi saanut sen onnellisen lopun Pahattaren kanssa, jos hän vain olisi jaksanut uskoa siihen. Hän ei ollut uskonut.
Nyt Regina seisoi talonsa rappusilla Cruellan kanssa, joka oli kallistanut päätään ja näytti hieman myötätuntoiselta.
Kykenikö Cruella siihen tunteeseen? "Näethän Pahatar on ollut hieman huonona yhteenottonne jälkeen."
"Ja mitä minun pitäisi asialle tehdä?" Regina tiuskaisi.
"Kultaseni, minä uskon, että sinä tiedät, mitä sinun kuuluu tehdä."
"Hyvä on. Kerro Pahattarelle, että odotan häntä huomenna toimistossani työpäivän jälkeen."
"Näethän ei se ole niin vaikeaa. Minä vien terveiset perille. Oikein hyvää illanjatkoa, kultaseni."
Regina katseli, kuinka Cruella käveli laatoitetun pihatien autolleen, pian voimakas moottori hurahti käyntiin ja auto kaasutti pois paikalta. Regina palasi sisälle ja huomasi hymyilevänsä. Ehkä tapaaminen Pahattaren kanssa ei olisikaan niin paha asia. Oli vielä turha maalailla piruja seinille ja vaikka kaikki ei menisikään parhaalla mahdollisella tavalla, niin eivätköhän he saisi saatettua menneisyyden haamut vihdoin ikuiseen lepoon.
****
A/N: Blokki virallisesti selätetty ja kuinka hyvältä se tuntuukaan. Jos tämän joku lukaisee, niin olisin enenmmän kuin otettu kommentista jos toisestakin. ^^
