Ficin nimi: Totuus vai tehtävä?
Kirjoittaja: Sitruunasiipi14 eli minä
Oikolukija/Beta: Muutama kaverini. (En tiedä lasketaanko. Juu, olen uusi)
Fandom: Twilight
Tyylilaji/Genre: humor ja vähän romance
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Bella/Edward + muut normiparit
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Bella vierailee ensi kertaa Culleneilla ja nuoret alkavat pelata totuutta ja tehtävää. Vampyyrien tavoin.
Varoitukset: Pientä kiroilua
Vastuunvapaus: Kaikki jonka voit tunnistaa kuuluu Stephenie Meyerille. Juoni minulle. Teen tätä vain omaksi huvikseni enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.
Ensimmäinen luku: Tervetuloa Culleneille!
Bpov
Forksissa oli jälleen kerran sateinen päivä. Olin säästä huolimatta innoissani koska Edward oli luvannut viedä minut tänään ensimmäistä kertaa kotiinsa. Juoksentelin koko aamun ympäri taloa ja melkein kaaduin portaissa. Kun ovikello vihdoin soi, riensin avaamaan sen niin innoissani että Edward nauroi nähdessään vauhkon ilmeeni.
"Jännittääkö?" Hän kysyi vino hymy huulillaan. "Vähän." Vastasin ja näpräsin kynsiäni katse maassa. Hänen hymynsä suli pois ja tilalle tuli se ylisuojeleva ilme jonka niin hyvin tunsin. "Bella ei sinun tarvitse tehdä tätä. Voin esitellä perheeni toistekin."Ajatuskin kauhistutti ja sen näki varmaan kasvoistani koska hänen huulillaan kävi hymyn häivähdys joka tosin katosi nopeasti. "En minä sitä." Minä selitin hieman nolostuneena. "Entä jos he eivät pidä minusta?" Katson Edwardiin. Nyt hänen kasvoilleen levisi selvä hymy ja hän naurahti. "Et siis pelkää koska menet vampyyreja täynnä olevaan taloon vaan koska pelkäät etteivät he pidä sinusta?" Hän kysyi vieläkin hymyillen. "Niin." Sanoin. Noin sanottuna se kuulostikin tyhmältä mutta se huoletti minua silti. Hän näki sen ja hänen hymynsä hyytyi. "Älä huoli. He pitävät sinusta varmasti ja ovat jo nyt aivan innoissaan tapaamisestasi." Hän lohdutti samalla kun talutti minua kohti autoa.
Avasin pelkääjän puoleisen oven ja istuuduin autoon. Edward katsoi minua huolehtivasti. "Turvavyö." Hän muistutti ja istui kuskin paikalle. Kiinnitin turvavyön. Hän käynnisti auton ja kaahasi pois pihasta. Vilkaisin ikkunasta sateista taivasta ja huokaisin. Edwardin sanoista huolimatta pelkäsin ettei hänen perheensä pidä minusta. Havahduin ajatuksistani kun huomasin Edwardin katselevan minua kysyvästi ja naureskelevan hiljaa. "Mitä?" Kysyn hieman äkäisesti. "Sanoin että olemme perillä." Hän sanoo.
Vilkaisen jälleen ikkunasta ulos. Keskellä metsää on moderni, lasiselta ja marmoriselta palatsilta näyttävä talo, vaikka talo on kyllä väärä ilmaus. Edward naureskelee taas ilmeelleni. Hän astuu ulos autosta ja kiertää salamana avaamaan minun puoleiseni oven. Astun ulos ja hän kiertää kätensä vyötäisilleni. "Tule." Hän sanoo ja kävelemme yhdessä ovelle. Edward avaa oven herrasmiesmäisesti ja kumartaa. "Teidän jälkeenne, neiti." Hän sanoo. Nauran ja kävelen sisään.
Talo on sisältä yhtä upea kuin ulkoa. Se on täynnä tauluja, pieniä patsaita ja kasveja. "Vau!" Se on ainut asia jonka tällä hetkellä saan ulos suustani. Hän nauraa. "Odota hetki niin pyydän perheeni alas. Ties mitä sinulle voisi tapahtua portaissa." Näytän hänelle kieltä ja hän katoaa nauraen yläkertaan. Katselen ympärilleni.
Kuulen hiljaista puheensorinaa portaista ja käännähdän ympäri. Näen kuinka joukko kreikkalaisia jumalia hymyilee minulle. Kaikki muut olen tavannut paitsi paitsi lyhyehkön tummahiuksisen naisen joka silmäilee minua lempeästi ja äidillisesti. Esme. "Hauska tavata teidät kaikki. Olen Bella." Esittäydyn kohteliaasti. Emmet joka on tähän mennessä ollut hiljaa, puhkeaa räkänauruun josta ei ole tulla loppua. Katselen kengänkärkiäni nolona. Sanoinko jotain väärää. "Emmet, rauhoitu." Kuulen Carlislen äänen jonka olen kuullut vain kerran ja jota en koskaan unohda. "Anteeksi. Tuli vain mieleen eräs juttu." Emmet sanoo edelleen naureskellen. "Emmetin mielestä sinun ei tarvitsisi esittäytyä koska he tuntevat sinut jo liiankin hyvin." Edward selittää minulle. "Ei sinulla ole mitään syytä hävetä." Hän sanoo ja mulkaisee Emmettiä joka rauhoittuu.
"Puhut kuulemma unissasi." Sanoo poika jolla on vaaleat kiharat hiukset. Jasper. Mulkaisen Edwardia ja punastun. "He pyysivät kertomaan kaiken sinusta." Edward selitti. "Mmm." Mumisen. Olen silti hiukan kiukkuinen. Vaikka kuka pyysisi niin minun lukuisat nolouteni eivät ole tarkoitettu kaiken kansan kuultavaksi
"Haluatteko tehdä jotakin kivaa." Kysyy Alice viettelevällä äänellä joka keskeyttää kiukkuiset ajatukseni. Kaikki mumisevat jotakin myöntymisen kuuloista. "Hienoa!" Alice hihkaisee. "Pelataan totuutta ja tehtävää." Voi ei! Olen huono siinä. Niinkuin kaikessa. Yritän sanoa jotakin, en edes tiedä mitä muttei ainakaan mitään myöntyvää mutta Alice aloittaa jo.
"Rose, totuus vai tehtävä?" Hän kysyy. Rosalie huokaisee ja tuhahtaa jotain mikä kuulosta tehtävältä. Olen varmaankin oikeassa koska Alice jatkaa. "Tehtäväsi on mennä kauppaan, ostaa kuusi Coca Cola pulloa ja Mentos putkilo ja virittää niistä colapommi joka sinun pitää räjäyttää kaupan sisällä." Rosalien leuka loksahtaa. Hän asettaa kädet puuskaan ja mutisee vihaisesti: "Miksi minä saan aina sotkuisimmat tehtävät?" Hän kuitenkin kävelee jo ovelle päin.
Meidän kikattava joukkomme seuraa perässä. Minä en kuitenkaan yhdy nauruun. Jos Rosalie saa jotain tällaista niin mitä minulle mahtaa olla luvassa?
Okei, tämä oli mun ensimmäinen ficcini ja haluaisin kuulla mitä jatkossa pitäisi tehdä toisin?
