Oot mun ensi-ilta | K-11 | slash, hömppähattara | Nuuk/Sakari | raapalesarja 7/7

[Sokerisiipi]

Nimi: Oot mun ensi-ilta
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, ihastumishömppä, hattara
Paritus: Nuuk/Sakari
Varoitukset: kiroilu
Haaste: Vuosi raapalehtien V

A/N: Ensinnäkin. Nimi Nuuk on ihaninta ikinä. Toiseksi, tässä koko tekstissä on paljon minua, koska rakastan leffoja, tyhmiä poikia ja kepeitä slice of life-pätkiä. Ja hömppää. Kirjoitin tätä hymyillen ja tykkään siitä, mitä tuli. Toivottavasti joku muukin :3

Oot mun ensi-ilta


1.

Se tulee yhtäkkiä, kumpuaa jostakin sisältä, vaikka ei ole edes syytä tai se on jotakin naurettavaa, liian mitätöntä, jotta sitä voisi tuntea. Mutta Sakari tuntee sen, ahdistuksen, ja hänen pitää päästä hetipois, pois tästä tilanteesta, pois muiden näkyviltä. Jos nuorukainen voisi, hän karkaisi myös omasta mielestään, lukitsisi naurettavuuden kauas pois ja keskittyisi olemaan se kiva, parempi versio itsestään. Se ei kuitenkaan onnistu. Pitää vain olla ja hävetä, että miksi hän on tällainen nolo paska.

”Sakari, hei Sakari!” tuttu ääni huutaa takaa, kun Sakari on jo koulun edessä olevissa liikennevaloissa. Sakari kääntyy ja sieltä juoksee Nuuk, joka sattuu vittu olemaan yhtä söpö kuin nimensä. Sakari ei tiedä, miten suhtautua sellaisiin söpöihin jätkiin kuin Nuuk. Jos sitä alkaa ajatella liikaa, Sakari haluaa kuolla silkasta myötähäpeästä itseään kohtaan, joten hän ei ajattele. Eikä takuulla myönnä mitään yhtään mistään, mikä ehkä liittyy söpöihin jätkiin tai Nuukiin tai ehkä molempiin.

Nuukilla on ruskeat silmät, ketunpunertavaksi värjätty tukka, joka on juuri sopivan oranssi eikä siltikään ja pienen hyppyrin tekevä nenä. He ovat yhtä pitkiä eli melko lyhyitä koulun muihin miespuolisiin opiskelijoihin verrattuina. Nuukilla on takki auki ja kaulaliina sotkussa, se näyttää vähän kuristavan.

”Joo?” Sakari kysyy.

”Huolisitko sä mut leffaseuraksi? Haluaisin kuitenki nähdä sen eikä meidän muut kurssikaverit tuntuneet juuri innostuvan”, Nuuk sanoo ja hymyilee hämillään kuin jännittäen vastausta. Sakarin mieltä kirvelee edelleen hänen oma ehdotuksensa, joka sivuutettiin kylmästi keskustelun lomassa. Kuin kukaan ei olisi kuullut Nuukia lukuun ottamatta. Häntä ei hävetä enää niin paljoa, mutta silti vähän.

”Tietty huolin”, Sakari naurahtaa ja yllättää itsensäkin, miten rennolta kuulostaa.

”Hyvä”, Nuuk sanoo ja he kävelevät tien yli määränpäänä sama bussipysäkki. Sen alle paetaan alkavaa räntäsadetta, ja Sakari huomaa Nuukin tuoksuvan rooibosteelle. Hän hengittää syvään ja tuulesta huolimatta Sakarilla on lämmin olo.

”Haluutko mun numeron, niin voidaan sopia mikä päivä ja mikä näytös?” Sakari kysyy. Nuuk nyökkää ja kaivaa puhelimensa esiin. Numerot vaihdetaan ja Sakarilla on kumma tunne, että tässä on jotain muutakin, kuin taka-ajatuksen taka-ajatus eikä hän saa siitä kiinni. Vasta kun Nuuk nousee omaan bussiinsa ja lähtee, Sakari tunnistaa pettymyksen ja tietää ihastuneensa.

”Ai vittu saatana”, hän ähkäisee ääneen. Muut katsovat pitkään, ja sitten hävettää taas.

[Sokerisiipi]

2.

He sopivat leffan torstai-illaksi. Kun muut suuntaavat opiskelijabileisiin, he valitsevat mieluummin pimeän elokuvateatterin, popcornien rouskutuksen, karkkipussien rapinan ja hiljaiset kuiskaukset. Sakaria jännittää ja tuskastuttaa, koska tietoinen ihastuminen tekee hulluksi. Ja sen täytyy olla vielä jätkä ja joku tajuttoman söpö sellainen niin kuin Nuuk. Kamalaa. Sakari ei tiedä, miten hän tulee selviämään tästä illasta hengissä.

He ovat kaupassa ostamassa leffaeväitä, koska Finnkinon tuotteet ovat niin ylihinnoitettuja, että se on jo absurdia. Juttelu sujuu. He liikkuvat suunnilleen samoissa porukoissa koulussa ja ovat puhuneet toisilleen sen verran, että muistavat toistensa nimet. He tajuavat myös olevansa melkoisia leffafriikkejä. Keskustelu saa äkisti kiihkeämmän suunnan ja lempileffat tsekataan. Hymyilyttää, kun löydetään paljon samoja. Seuraavaksi käsitellään pahimmat pettymykset.

”Se leffa oli niin epälooginen ja tyhmästi rakennettu, että mulla oli hajota pää!” Nuuk tuskastelee.

”Siis joo. Ja se alkuperäinen idea oli vielä ihan hyvä, mutta paska toteutus vetää lokaan parhaimmatkin visiot”, Sakari myöntelee.

”Sitä tapahtuu liian usein”, Nuuk huokaa. ”Vitun Hollywood ja sen sieluton rahastusbisnes.”

”Äläpä vaan”, Sakari sanoo ja he siirtyvät kassalle. Sakari vilkaisee Nuukin ostoksia. ”Viinirypäleitä?”

Nuuk virnistää.

”Lempparileffaeväät”, hän uskoutuu, ja se saa Sakarin hymyilemään. Hänellä ei ole mitään erikoista, sirkusaakkospussi ja Pepsi-pullo.

”Saaks sulta pummia?”

”Aina”, Nuuk vastaa, ja hitto, miten toisen katse polttaa.

[Hilla]

Näistä voi tulla vielä jotain varsin söpöä. Kiehtovaa, kuinka juuri niin ihastuneen ahdistuneesti Sakari suhtautuu tunteisiinsa ja on paniikin partaalla. Melkein olin unohtanut, miltä se tuntuu. : )

[Sokerisiipi]

takkuinen: Ihastuminen osaa olla aika ahdistavaa :> ja söpöjä nämä ehdottomasti ovat. Kiitos kommentista :3

3.

Sakari rakastaa sitä ilmapiiriä, mikä elokuvateattereissa vallitsee. Se kun odottaa, että kohta saa nähdä jotain uutta ja ennenäkemätöntä. Sinne tullaan vastaanottavaisin mielin elämyksiä etsimään. Katsojat haluavat tulla vaikutetuiksi. Pimeässä salissa ja katsojien huomaamattomassa yhteisöllisyydessä on jotain niin omaa. Jos leffalippujen hinnat olisivat opiskelijabudjetille ystävällisempiä, Sakari olisi varmaan joka viikko menossa leffaan, ihan vain koska. Elokuvien kautta saa elää toisten elämää ja olla murehtimatta omaansa. Se siinä varmaan on hienointa.

Nuuk vähän sotkee näitä odotuksia. Sakari huomaa koko ajan unohtavansa, mitä he ovat oikein menossa katsomaan, kun hänen huomionsa on niin kiinni Nuukissa. Hän huomaa kaikkea typerää: Nuukin silmien ruskeassa on tässä valossa kauniinkultaisia vivahteita, toisella on tapana leikkiä takkinsa hupunnaruilla ja välillä Nuukin sanoissa on epävarma vire kuin tämä jännittäisi jotakin.

Se saa Sakarin levottomaksi. Mitä jos Nuukia pelottaa, että joku tuttu näkee hänet hengailevan Sakarin kanssa ja ajattelevan, miten helvetin noloa? Ehkä sillä tosiaan on syynsä, että vain Nuuk kuuli kutsun, ja vasta kun ketään muuta ei ollut kuulemassa, hän uskalsi suostua. Sakarin itsetunto kävelee jäällä, joka rasahtelee uhkaavasti. Se tuntuu häpeänsekaisena pelkona rinnassa. Nuukhan voi ihan yhtä hyvin olla sekä söpö että muka-sympaattinen kusipää.

On lopulta helpotus siirtyä salin puolelle ja omia paikat keskiriviltä.

”Onko kaikki ookoo?” Nuuk kysyy, koska Sakari ei osaa piilottaa pahaa oloaan tarpeeksi hyvin. Sakari miettii, voiko hän kysyä sellaista ja vielä tärkeämpää, uskaltaako hän?

Ei, ei hän uskalla. Hän vain nyökkää ja hymyilee Nuukille.

”Ennakoiva leffarvio?” Sakari tiedustelee päästäkseen yli peloistaan.

”Neljä viidestä”, sanoo Nuuk.

”Oho, niin hyvä tämmösestä mainstreamista?”

”Seura vaikuttaa kans”, Nuuk sanoo melkein ujosti. Sakarin poskissa roihahtaa. Onneksi valaistus on niin hämärä, ettei täällä mitään näe.

”Totta”, Sakari vain myöntää ja he hymyilevät toisilleen. Jos hän olisi sarjakuvahahmo, hänen päänsä päällä lentelisi nyt kymmeniä kihertäviä sydämiä. Sarjakuvasta hän ehkä huomaisikin jotain enemmän, mutta tosielämässä ei ole mitään ruutukaavaa, johon luottaa.

[Sokerisiipi]

4.

Se leffa on aivan vitun paska. Se on niin täydellinen pohjanoteeraus, ettei sille voi edes itkeä vaan pelkästään nauraa. Nuuk retkottaa penkillään ja tyrskii kämmeneensä. Välillä he kuiskaavat toisilleen:

”Ei vittu oikeesti. En kohta enää edes kestä tätä urpoilua.”

”Tässä on ryssitty kaikki. Siis ihan kaikki. Miten se on edes mahdollista?”

”Kuinka ne tekijät edes ovat voineet kattoa tän ja olla silleen perkele, tällä me tehdään rahaa?”

Lopulta he eivät pysty edes hillitsemään itseään muiden takia vaan nauraa räkättävät, koska se leffa vaan on eeppisintä paskaa ydinmuodossaan. Lopulta Finnkinon henkilökunta puuttuu peliin.

”No niin, pojat, teidän ilta loppuu tähän.”

Eikä Sakari meinaa uskoa sitä, että hänet ja Nuuk tosiaan heitetään ulos leffateatterista. He seisovat ulkona vähän hämillään ja katsovat sitten toisiaan, kunnes ratkeavat taas nauramaan niin, että sillä saisi itselleen sikspäkin.

”Mulla ei ole ikinä ollut näin hauskaa”, Sakari hymähtää, kun he ovat hiukan rauhoittuneet.

”Ei mullakaan”, Nuuk vastaa ja virnuilee leveästi. ”Haluatko sä mennä vielä jonnekin baariin vaikka yksille, kun meidän leffaelämys keskeytettiin niin brutaalisti?”

”Mennään”, Sakari sanoo, koska se oikeasti kuulostaa hyvältä, vaikka alkoholi nostaakin möläyttämisriskiä pelottavan korkeaksi.

”Joku istuskelupubi, missä voidaan jutella”, Nuuk miettii ääneen ja katsoo häntä, ”oisko se hyvä?”

Sakari nyökkää eikä enää tajua pelätä.

[Sokerisiipi]

5.

Pubin tunnelmassa on kuitenkin jokin, mikä tuntuu epämiellyttävänä pistelynä niskassa ja kylminä väreinä paidan alla. He puhuvat lisää, käyvät läpi katsomaansa elokuvaa ja haukkuvat sen maanrakoon. Jotain on kuitenkin poissa, se alkuillan lämmin tunnelma. Täällä he ovat liian esillä, ympärillä on tarpeetonta mölyä eikä Sakari osaa kahdenkaan oluen jälkeen rentoutua. Vika ei ole Nuukin, joka puhuu paljon ja hiukan liikaakin, mutta vain siksi, koska Sakari ei pysty keskittymään.

”Mennään”, Nuuk sanoo aivan yhtäkkiä ja kulauttaa kolmannen oluenjämät kurkkuunsa. ”Tässä paikassa on jotain vinksallaan. Kuin nurkassa istuskeli sarjamurhaajaklubi kyttäämässä meitä. Hannibal, Jigsaw ja kumppanit.”

Sakaria naurattaa, vaikka Nuukilla on pointti. He lähtevät ja antautuvat ulkona riehuvalle räntämyrskylle, joka sattuu poskiin ja paljaisiin korviin. Vaikka ollaan humalassa, sinne ei missään nimessä halua jäädä.

”Hyi helvetti”, Sakari sanoo ja yrittää suojella kasvojaan Nuukin ylipitkällä kaulahuivilla, joka riittäisi hyvin heille molemmille.

He pakenevat säätä bussiin, jolla Nuuk ei tule pääsemään kotiin, mutta se unohtuu, kun jutellaan ja keskustelu ajautuu talveen, joka ei ole vastannut kummankaan heidän odotuksia ennen tämäniltaista.

Sakari melkein unohtaa painaa nappia pysäkille, jossa heidän pitää jäädä. Nuuk on kaatua bussista astuessaan, koska alla on mustaa jäätä, mutta Sakari saa kiinni miehen vyötäisiltä ja pitää pystyssä. Eikä siinä melkein ole mitään ihmeellistä.

[Sokerisiipi]

6.

Seitsemänteen kerrokseen menee maailman hitain hissi. Siellä ei ole paljoa tilaa ja Sakari häiriintyy peileistä. Hän ei haluaisi nähdä punaisina hohkaavia poskiaan, tummia hiuksia liimaantuneena otsalle ja alati melankolisia sinisilmiä sanomassa, että parempi olisi luovuttaa kuin aina vain hävetä ja pelätä. Sakari ei katso peileihin. Hän katsoo Nuukia, joka katsoo takaisin ja on todella lähellä. Nuukinkin tukka on märkä ja sekaisin, mutta hän on silti suloisempi kuin koskaan. Huulet ovat raollaan ja Sakaria alkaa taas tuskastuttaa, koska hän ei vain osaa, mutta toivoo silti.

Yllättäen Nuuk nojautuu lähemmäs ja heidän huulensa koskettavat keveästi toisiaan.

Herranjuma –

Hissin ovi kiskaistaan auki. He väistävät naapurin tieltä ja pakenevat Sakarin kämppään. Siellä Nuuk helottaa häpeästä punaisena ja yrittää paeta postiluukusta. Tai ei ehkä oikeasti, mutta hän voisi, niin nolona toinen on.

”Anteeksi, siis voi luoja”, Nuuk vaikeroi ja painaa otsansa vasten ovea. Sakarin huulilla kihelmöi kevyt suudelmanalku, jonka hän haluaa päättää ja aloittaa uudestaan. Sakari tietää kaiken noloista tilanteista ja Nuukin näkeminen noin surkeana sattuu sisältä. Kaikki hyvin, hän haluaa kertoa.

”Nuuk”, Sakari sanoo ja kääntää toisen lempeästi olkapäästä itseensä päin. Nuuk ei halua katsoa vaan tuijottaa ovenlukkoa. Sakari pitää kätensä toisen olkapäällä ja laskee toisen poskensyrjälle, sormenpäät Nuukin ketunpunertavissa hiuksissa. Sakari menee ja suutelee.

Toinen taitaa inahtaa, koska yllättyy, ja Sakaria hymyilyttää, mutta Nuuk ei epäröi vastatessaan. Sakari painaa Nuukin ulko-ovea vasten, ei vaativasti tai kiihkeästi niin kuin kaikissa korneissa elokuvakohtauksissa. Painaa vain, ettei Nuuk voi sittenkin karata sieltä postiluukusta.

Nuuk jää, koska tämä on heidän ensi-iltansa. Ei, tämä on jotain parempaa.

Todellista.

[Sokerisiipi]

7.

Myöhemmin samana yönä juodaan vaniljateetä. He istuvat sohvalla saman viltin alla ja stereoista soi Inceptionin soundtrack. Sakari on juuri kysynyt, että mikä sai Nuukin lähtemään hänen kanssaan leffaan, vaikka kukaan muu ei lähtenyt. Nuuk tyrskähtää.

”En sano”, Nuuk sanoo ja piilottaa kasvonsa teemukiin. ”Mun pää alkaa jo selvetä liikaa.”

”Tuolla kaapissa on rohkaisuvodkaa”, Sakari virnistää. ”Eikun. Mä oikeasti haluaisin tietää – ajattelin silloin, että et kehdannut suostua muiden edessä tai ajattelit parempi tuttu seurana kuin mennä yksin.”

Nuuk katsoo häntä pitkään. Ilme on vähän loukkaantunut.

”Sä pelkäsit, että häpeäisin olla sun seurassa?” Nuuk toistaa. Sakari nyökkää. Hän ei ole ylpeä epäilyksistään, mutta niitä ei vielä ole osoitettu vääriksi.

”Voi helvetti sentään. Ajattelin olevani ihan läpinäkyvä. Sähän oot mun onnettomin ihastus koskaan”, Nuuk oikaisee kertaheitolla ja Sakarin maailma kääntyy ylösalaisin.

”Ai mitä?” hän kähähtää. ”Sä ihastuisit muhun? Etkä.”

”Öö, no joopas?” Nuuk vastaa eikä ymmärrä. ”Sä oot kiva, ihana ja fiksu. Sulla on hyvä leffamaku, sun kanssa on kiva jutella, oot kivannäköinen ja – no, mä vaan tykkään susta.”

Sakarin on vaikea prosessoida tällaista käsittämätöntä informaatiota. Nuuk tykkää hänestä, on tykännyt jo jonkin aikaa? Eihän se voi olla mahdollista. Ei hän ole sellainen, johon voi ihastua. Sakari on nolo nörtti, joka on ihan idiootti tunneasioissa. Ei hänessä ole kenellekään ainesta ihastumiseen, mutta silti Nuuk on täällä, istuu niin lähellä että koskettaa ja kertoo tykkäävänsä. Sakari ei ymmärrä, mutta ehkä se tulee myöhemmin. Nyt ei tarvitse takertua siihen tai Nuuk loukkaantuu ja sitä Sakari ei halua.

”Mäkin tykkään susta”, hän sanoo.

”Oikeasti?” Nuuk melkein kuiskaa. Sakari nyökkää hymyillen ja ajattelee, että tunteet taitavat olla kaikille vaikeita. Mitään ei voi tietää ennen kuin se sanotaan ääneen, vaikka se tuntuukin siltä kuin voisi kuolla.

Teetä kaatuu syliin, kun Sakari suutelee Nuukia. Se naurattaa.

”Huolitko musta seuraa vielä toisillekin treffeille?” Nuuk kysyy.

”Enkä vaan toisille”, Sakari lupaa.


A/N: Kiitos, että luit! ^^

[Tuhisija]

No voihan, tämä oli niin suloista ja hattaraista ja söpöä. Vähän harmitti, kun loppui, mutta kaiken on loputtava johonkin. Kivat nimet pojilla, Nuukista tuli vain mieleen sen jonkun elokuvan nimi, joku Unna ja Nuuk? Enivei.

Voi Sakaria, olit hyvin saanut tekstiin sen tuntemuksia ja sen tuntemuksiin oli kyllä helppo samaistua. Toisaalta jotenkin söpöä, kun se tuntui olevan vähän hämillään ja pihalla, mutta toisaalta vähän surullistakin, että se kuvitteli, ettei kukaan voisi ihastu siihen. Ehkä Nuuk ravistelee sitä ja saa sen avaamaan silmänsä, hiljalleen.

Tykkäsin myös, miten joka raapaleessa elokuvat näyttäytyivät jollain tavalla. Tajusin sen jotenkin tätä kommenttia nyt kirjoittaessa ja piti vielä lukaista raapaleet uudestaan läpi ihan vain varmistaakseni, että näin tosiaan oli. Ja sitten vielä tuo otsikkokin. Ja tähän väliin pakolliset lainaukset:

he valitsevat mieluummin pimeän elokuvateatterin, popcornien rouskutuksen, karkkipussien rapinan ja hiljaiset kuiskaukset.

Tykkäilin kovin paljon, miten olit elokuvateatteria kuvaillut ja sitä tunnelmaa siellä. Jotenkin tuli nyt itselle kauhea halu päästä katsomaan jotain elokuvaa leffateatteriin.

Sakarin huulilla kihelmöi kevyt suudelmanalku

Aww, jotenkin vain tykkäsin tästä tavasta, millä olit sanonut tämän.

Sun kirjoitustyyli vaan näyttää ja kuulostaa niin vaivattomalta ja tässä se oli sellainen sopivan kevyt. Tykkäilen ja tykkäsin tästä tosi paljon. Kiitos

[Sokerisiipi]

Tuhisija: Joo, se leffa :--D itse en ottanut nimeä sieltä (vaan scrabblesta ) kiva, että pidit. Se olisi voinut aiheuttaa erikoisuudellaan myös negatiivisen reaktion. Sakari oli vähän surkuparku, ihan tarkoituksellisesti, koska onhan tunteet aikamoista sotkua ihan omasta takaa ja sitten vielä toinen siihen mukaan, ai, ai, pojulla oli pallo aika pahastikin hukassa, mutta onneksi saivat sanottua asiat suoraan. Ja Nuuk ravistelee :> Elokuvat ovat olleet miulle koko elämän ajan suurta rakkautta. Leffaillat perheen ja kavereiden kanssa ovat itselle niin tärkeitä hetkiä, että piti omistaa elokuvien nimissä jotain. Toivottavasti en alleviivannut liikaa vaan juuri sopivasti Kiitos hirmusti kommentista! ^^

[Hilla]

Voi rähmä, loppuiko tämä jo? Nämä pojat saivat joka osalla hymyn huulilleni ja palan ihanan viatonta elämää ulottuvilleni. Sakarin epävarmuus on niin tyypillistä. Kun ei näe itseään muiden silmin, ainoastaan omat huonot puolensa. Kun joku onkin ihastunut sinuun ja osoittaa ne kaikki hyvät puolesi, on olo varsin äimistynyt. Tuo? Tykkää minusta? Mistä asiasta minussa muka? Onneksi Nuuk oli rohkea aloitteentekijä, vaikka alkoikin heti katua suukkoaan. Luojan kiitos Sakari tajusi tilaisuutensa tulleen. Ja niin se suloinen normaali utelu tunteiden paljastuttua: kuinka kauan on tykännyt, mistä piirteistä jne.*huokaus*

Kirjoita näistä lisää, jooko?!

[Sokerisiipi]

takkuinen: Juu, loppuihan se. Tämän ei ollut tarkoitus olla mitenkään pitkä vaan kuvata tätä poikien treffi-iltaa, tunteita ja miten tuskastuttava tilanne lopulta eskaloituu miellyttävään lopputulokseen ^^ Hii, kivaa, että hymyilytti! Koska miusta on niin kivaa kirjoittaa hömppää, niin on ihanaa kuulla, että joku tykkää lukeakin niitä ja tuovat vielä hymynkin huulille, awws. Näistä voisi kyllä raapustella lisääkin, ehdottomasti. Kiitos kommentista!

[Felia]

Vaihdokkaista iltapäivää!

Ai että, olipas nämä söpöjä pikku pätkiä. :3 Ihastumisista on aina yhtä ihanaa lukea, varsinkin silloin, kun kyseessä on vähän ujomman tms. puoleiset henkilöt. Näissä pätkissä pystyin kyllä hyvin samaistumaan noihin Sakarin nolostumisen ja häpeän tuntemuksiin. Sitä osaa itsensä aina niin lahjakkaasti nolata, että eipä siinä voi muuta kuin hävetä. Ja muutenkin Sakari oli jotenkin tosi samaistuttava hahmo.

Tykkäsin hirmusesti siitä, miten olit nää kirjoittanut - siis siitä, miten olit leikitellyt kielellä. Lauseet oli kivasti muotoiltu, lyhyitä ja napakoita ja kaikki tuntemukset oli kuvailtu hauskan aidosti. Onhan se nyt varmasti hämmentävää tajuta, että on ihastunut toiseen ja sitten myöhemmin saada tietää, että toinen vastaa tunteisiin. Ja siihen vielä sitten normaalit panikoinnit ja pelot, että "apua, eihän tää nyt näin voi mennä" jne.

Tykkäsin myös sarjan nimestä tosi paljon. Se kuvaa mukavasti elokuvateemaa, ja toimii loistavana kielikuvana poikien suhteen alulle. Ja on aivan pakko mainita, että Nuuk on ihanan söpö nimi. :3

Näitä pätkiä sai kyllä hymy huulilla lukea, ja näistä tuli hirmusen hyvä mieli. Ihastuminen on samaan aikaan niin ihanaa ja kamalaa - varsinkin siinä vaiheessa, kun ei tiedä, mitä se toinen osapuoli ajattelee. Näistä tuli tosiaan semmonen ihana "perhoset lepattelee vatsanpohjassa" -fiilis. Ja tuo loppu oli aivan ihana kans. Sakari tuntui olevan tosi varma siitä, että treffejä tulisi tosiaan olemaan useammat, mikä tietysti kielii siitä, että vakavalla pohjalla lähdetään liikenteeseen.

Voi apua, kun oon täällä ruudun toisella puolella ihan hämmentyneen iloinen. Nää pojat oli tosi söpöjä. ♥

Tykkäsin kovasti, kiitos tuhannesti näistä hyvän mielen pätkistä. ♥