Ikuisuus vain | K-11 | raapalesarja 7/7

[Glaciem]

Nimi: Ikuisuus vain
Kirjoittaja: Glaciem
Genre: Romance
Ikäraja: K-11
Haasteet: Spurttiraapale III - kymppikierros

1. Sana: ainoa, (100 sanaa)
Hän oli elämäni rakkaus, ainoa, jota suorastaan saatoin sielunkumppanikseni kutsua. Hän oli ensirakkauteni, tunteideni ensihedelmä. Hän oli kaikkea sitä, mitä olin aina halunnut ja toivonut, mutta samalla myös kaikkea sitä, mitä olin aina eniten pelännyt. Hän oli koko elämäni, ainoastaan hän saattoi saada minut tyystin unohtamaan kuka todella olin, täyttäen mieleni hänen rakkautensa luomalla kuvalla, jota yritin elää todeksi. Tiedä sitten onnistuinko, sitä teidän täytyy kysyä häneltä itseltään.
”Minä rakastan sinua,” muistan kuiskanneeni hänen korvaansa yöllä, kun hän oli jo nukahtanut. Minulla ei ollut rohkeutta sanoa sitä ääneen, mutta siitä hetkestä kun suutelin häntä ensikertaa, tiesin hänen tulevan olemaan ainoani.

[Glaciem]

2. Sana: vihreä, (100 sanaa)
”Mitä ajattelet tästä? Sopiiko se minulle?” hän kysyi pyörähdellen edessäni kaunis irlanninvihreä mekko yllään. Hymy nousi huulilleni katsoessani häntä. Mekko oli täydellinen. Se oli vartalonmyötäinen, helmasta hieman levenevä ja väri korosti hänen silmiään.
”Mekko on kuin valettu sinulle, etenkin väri on mitä parhain,” sanoin hymyillen.
”Minä taidan ottaa tämän,” hän sanoi vieden sen kassalle. Tarjouduin maksamaan mekon, tahdoin antaa sen hänelle lahjaksi. Kävelimme kaduilla käsikkäin suunnaten kohti yhteistä kotiamme.
”Ei sinun olisi tarvinnut maksaa,” hän sanoi. Pysähdyin kääntyen katsomaan häntä.
”Minä tahdoin. Se on lahja sinulle,” sanoin painaen hellän suudelman hänen huulilleen.
”Olet niin kaunis,” kuiskasin tuntien hänen hymyilevän sanoilleni.

[Glaciem]

3. Sana: metsä, (100 sanaa)
Suuntasimme kohti metsää. Olimme sopineet menevämme picnicille ja tiesin yhden erittäin hyvän paikan siihen tarkoitukseen. Ennen saapumistamme olimme käyneet ostamassa pientä syötävää ja hän oli leiponut piiraan meille jälkiruoaksi. Nautimme metsän hiljaisuudesta, linnunlaulusta ja toistemme seurasta. Metsässä ei ollut ketään muita, aivan kuin olisimme saapuneet kokonaan toiseen ulottuvuuteen. Olin usein viettänyt aikaa metsässä ystävieni kesken, mutta ensimmäistä kertaa hänen kanssaan. Olin halunnut tuoda hänet juuri tänne, minulle erityiseen paikkaan, joka herätti hyviä muistoja sisimmässäni. Olimme molemmat luonteeltamme samanlaisia, yksinäisiä kulkijoita, jotka mielellään vetäytyivät metsän rauhaan, syrjään muulta maailmalta. Toivoin, että tästä tulisi meille tapa. Uusi perinne, joka eläisi perheessämme kauan.

[Glaciem]

4. Sana: kauan , (100 sanaa)
Siitä on jo niin kauan kun viimeksi vietimme illan yhdessä. Meillä molemmilla on ollut työkiireitä ja tietyt asiat ovat vaatineet aivan liikaa huomiota varastaen kaiken sen ajan toisiltamme. Vaikka asumme yhdessä saman katon alla, voin rehellisesti sanoa, että olen suorastaan ikävöinyt hänen läsnäoloaan, hänen nauravia kasvojaan ja lempeää hymyä. Vuokrasimme elokuvan ja päätimme viettää illan kotona nauttien toistemme seurasta. Nauroimme päähenkilöiden kommelluksille muistellen yhteisiä aikojamme. Olin lähes unohtanut, kuinka hauskaa meillä olikaan yhdessä. Yhteinen iltamme huipentui kävelyretkeen, jonka teimme läheiseen puistoon. Kuu valaisi tietämme meidän kulkiessamme ulkona käsikkäin kuiskaillen aina välillä hempeitä sanoja toistemme korviin.
”Tähdenlento!” hän kuiskasi sulkien silmänsä.

[Glaciem]

5. Sana: halla, (100 sanaa)
Heräsin viileään tuulahdukseen kasvoillani. Kello oli vasta kahdeksan aamulla, mutten saanut enää unta. Haukotuksen saattelemana nousin istumaan kääntyen katsomaan hahmoa vieressäni. Hänen kasvonsa olivat levolliset ja näytti siltä, ettei hänellä ollut aikomustakaan herätä vielä vähään aikaan. Mahdollisimman varovaisesti sujautin tohvelit jalkaani varoen häiritsemästä häntä noustessani ylös. Venyteltyäni kävelin ikkunalle. Huurre oli peittänyt lasin kokonaan. Pyyhin hihallani lasiin pienen aukon katsoen ulos ikkunasta. Oli ollut selkeästi hallayö. Sumu hallitsi pihaa ja läheistä metsän reunaa hallan verhotessa maata kuin huntu. Tunsin kylmän ilman hohkavan ikkunasta saaden minut palaamaan takaisin lämpimään sänkyyn. Painauduin häntä vasten suudellen hänen hiuksiaan kevyesti antaen silmieni painua kiinni.

[Glaciem]

6. Sana: kosketus, (100 sanaa)
Aurinko paistoi kirkkaana valmistaessani keittiössä aamiaista. Olin päättänyt tehdä hänelle amerikkalaisen aamiaisen mustan kahvin kera. Saatuani aamiaisen valmiiksi kävelin tarjottimen kanssa hiljaa makuuhuoneeseemme varoen herättämästä häntä. Laskin tarjottimen pöydälle kömpien varovaisesti sänkyyn. Hän huokaisi unissaan vaihtaen asentoaan hieman. Hetken jo luulin, että hän olisi herännyt, mutta pian hänen hengityksensä oli jälleen yhtä tasaista kuin ennenkin.  Hymyilin katsoessani hänen levollisia kasvojaan. Hän näytti niin suloiselta ja viattomalta nukkuessaan.  Kohotin käteni siirtämään hiuskiehkuran hänen silmiltään koskettaen hellästi hänen kasvojaan. Juoksutin sormenpäitäni hänen kasvonpiirteillään ajatellen samalla, kuinka komea hän olikaan. Hän avasi silmänsä kiinnittäen katseensa minuun hymyillen.
”Huomenta, kulta,” sanoin hymyillen.
”Huomenta, kaunottareni.”

[Glaciem]

7. Sana: minä/sinä, (100 sanaa)
”Odota!” kuulin hänen huutavan meidän hypellessä kiveltä kivelle. Olimme meren rannalla ja päättäneet lähteä tutkimaan aallonmurtajaa. Kivet olivat märkiä ja liukkaita ja meidän piti varoa askeliamme. Pysähdyin odottamaan, kunnes hän oli rinnallani. Jatkoimme matkaa yhdessä hänen välillä tarttuessa käsivarteeni tuntiessaan jalkojensa lipeävän. Vaikeuksien kautta pääsimme viimein aallonmurtajan päähän katsoen merta edessämme.
”Täällä on niin rauhallista,” hän sanoi haaveilevasti.
”Niin on,” kuiskasin vastaukseni. Sumu ympäröi meidät sen tuodessa purevan kosteuden tullessaan. Painauduimme toisiamme vasten pysyäksemme lämpiminä. Tässä olemme, sinä ja minä, aallonmurtajalla muutaman kymmenen metriä rannasta. Seisomme toisiimme painautuneina tuijottaen horisonttia. Maailmassamme ei ole ketään muuta kuin vain sinä ja minä.