Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 200/300

[LillaMyy]

Title: Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin)
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Dís/OMC (Óttar)
Beta: -
Genre: tietynlainen fluffy ja humour, angst, sekä jossain hyyyyyvin kaukana tulevaisuudessa pientä romancea havaittavissa
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Dís Holmvén tyttärelle annetaan tehtävä; hänen tulee mennä naimisiin Óttarin Vígmundrin pojan kanssa. Millainen avioliitosta tulee, kun se tapahtuu pakosta eikä rakkaudesta? Pystyykö Dís sopeutumaan tilanteeseensa, vai taisteleeko hän kohtaloaan vastaan?
Challenges: Naimalaki (Dís/Óttar) ja Kolmensadan kerho (aiheella Thorin, Frerin ja Dís)
A/N: En tiedä enää yhtään, miksi mä innostuin lähtemään Kolmensadan kerhon matkaan, mutta rupesin sitten pyörittelemään sitä ajatusta ympäriinsä ja sain sitten tuon idean Thorinista sisaruksineen lapsina Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), ja loppu on sitten historiaa. Tässä sitten tuota Tolkienin aikajanaa on vekslattu hieman, koska Smaugin piti saapua Ereboriin vuonna 2770, mutta Dís oli silloin 10, joten tietyistä asioista johtuen, Smaug päätyykin tässä tarinassa Ereborille vasta 2780. Käytän tässä samaa taktiikkaa kuin Yksinäisen vuoren varjostamissa, eli alusta löytyy taulukko, jossa ovat kaikkien kääpiöiden syntymä- ja kuolinvuodet ja jokaisen postauksen alusta löytyy vuosi ja päähenkilöiden iät. Myönnän, että tämän aloitus on HYVIN samanlainen kuin Yksinäisen vuoren varjostamienkin, mutta sen jälkeen tämä menee kyllä iiiihan toisille urille. Omistan tämän kaikille, jotka tykkäävät a) kääpiölapsista, b) kääpiöistä ylipäätään, c) Ereborista ja d) Thorinista, Frerinistä ja/tai Dísistä, koska näitä kaikkia tässä tulee olemaan PALJON! ♥

Spoiler: näytä

[LillaMyy]

A/N: Näissä ekoissa osissa on vuosi 2760, eli Thorin on 14, Frerin 9 ja Dís ihan vastasyntynyt. Inspiraatiosanat: #1 poika, #3 kiltti, #4 säkkipilli.

1

”Onko se poika? Onko se poika?” Frerin hihkui ja yritti voimiensa takaa kurkistella isoveljensä selän takaa.
”Ei, se on tyttö”, Thorin vastasi ja nuorempi huokaisi:
”Höhlä!”
”Älä vikise, kyllä tytöstäkin voi olla leikkikaveriksi”, vanhempi kääpiöpoika sanoi, ”koska ajattele nyt vaikka Hergunnria.”
Frerinin katse kirkastui tämän muistellessa vanhempaa tyttöä, joka oli vähintään yhtä kova painivastus kuin hänen ikäisensä pojatkin.

Thráin ja Holmvé katsoivat poikiensa perään rakastavasti, kun nämä jättivät heidät kahden tuoreen tyttärensä kanssa. Pojat olivat menneet ovesta nahistellen siitä, kumman parta oli paremmassa kunnossa.
”Tästä tytöstä tulee vielä joku päivä Ereborin kaunein!” Thráin vannotti katsoessaan syvälle tyttärensä suuriin, syvänharmaisiin silmiin.

2

”ISÄ! En minä osaa olla se päälläni!” Thorin valitti yrittäessään kiskoa kilttiään ties kuinka monetta kertaa päälleen. Se ei jotenkin istunut hänen prinssilliseen korkeuteensa, minkä takia hänen ja Frerinin piti käyttää hametta, mutta Regnarin tai Unnarrin ei. Se ei tuntunut reilulta. Hänen päähänsä ei vain iskostunut se, että kiltti kuului kuninkaallisen perheen, ei kaikkien kääpiöiden, tapoihin.
”Kyllä sinä osaat olla. Jos et osaa, niin sittenpähän opettelet”, Thráin vastasi vailla rahtustakaan myötätuntoa vanhinta lastaan kohtaan. Hän itse oli jo sonnustautunut kilttiinsä ja seurasi nyt vain poikien valmistautumista partaansa naureskellen.
”Miten päin tämän kuuluu olla?” Frerin ihmetteli pyöritellen kilttiään kuin mitäkin väkkärää.

3

Thráin puri poskeensa, ettei vain olisi purskahtanut nauruun auttaessaan nuorinta poikaansa pukemaan kiltin ensimmäistä kertaa päälleen, ja vieläpä oikein päinkin. Eihän se nyt passannut, että hänen prinssillinen korkeutensa olisi astellut sisarensa nimenantojuhlaan kiltti nurin niskoin yllään! Sillehän nauraisivat jo Yksinäisen vuoren kivetkin!

Myös Thorin katseli (tosin hieman kauempaa) puolialasti kekkaloivaa pikkuveljeään ja naureskeli itsekseen kiskoessaan omaa kilttiään päälleen. Hän sentään osasi jopa laittaa sen itse päälleen oikein päin, vaikkei välttämättä halunnutkaan pitää sitä päällään erityisemmin. Thorin ei pitänyt siitä, että hänen jalkansa näkyivät kiltin alta, vaikka se muuten olikin mukavan ilmava. Se kuitenkin kuului tapoihin, joten hänen ei auttanut vastustella.

4

Muutamaa tuokiota myöhemmin kolmikko asteli kilteissään kohti suurta salia, jossa nuoren prinsessan nimi julkistettaisiin aivan tuota pikaa koko Ereborin väelle. He kohtasivat salin ovella Holmvén ja Thrórin, joka piteli tuoretta prinsessaa sylissään. Paikalle saavuttuaan Frerin alkoi heti esitellä äidilleen ja isoisälleen ylpeänä hienoa kilttiään. Thráin joutui taas puremaan poskeensa, jottei hän nauraisi ääneen. Thorin yritti myös parhaansa olla kihertelemättä katsellessaan pikkuveljensä ylpeätä patsastelua kiltti päällään.

Kuusikko asteli arvokkaasti sisälle suureen saliin suurten säkkipillien soidessa. Yksinäisen vuoren kääpiökansa teki tilaa kuninkaalliselle perheelle, ja he pääsivät helposti ja nopeasti salin keskellä olevalle kivipaadelle. Thrór laski pienen prinsessan lempeästi sille ja säkkipillit vaikenivat.

5

Thrór katsoi jokaista salissa olevaa kääpiötä vuorollaan ja näki näiden odottavan innokkaina.
”Tuoreen prinsessamme nimi”, hän aloitti kuuluvasti, ”on tästä päivästä eteenpäin tuleva olemaan…”
Thrór piti tauon varmistaakseen jokaisen kuuntelevan häntä korvat höröllään.
”…Dís!” hän viimein ilmoitti ja vapautti kääpiöt juhlistamaan prinsessaansa. Kansa huusi Dísin nimeä, ja säkkipillit alkoivat soida uudestaan. Joku aloitti laulunkin, mutta se hukkui muun riemun alle.

Kuninkaallinen perhe seisoi iloisena ja ylpeänä kaiken riemun keskellä, eikä Thorinkaan muistanut enää valittaa kiltistään, vaikka hänen nuoret ystävänsä katsoivatkin häntä hymyillen ilkikurisesti. Tästä tulisi selkeästikin jotain sanottavaa jälkikäteen. Etenkään Unnarr ei voisi jättää käyttämättä näin hyvää tilaisuutta piikitellä kruununprinssiä.

[päivänkukka]

jee omistuksen kaikki kohdat täsmää muhun

Mulla on ilmeisesti joku ylitunteellinen päivä meneillään, koska päätin sitten näköjään tirauttaa pienet itkut ihan vaan sen takia että tää on vihdoin täällä + kaikesta tästä söpöydestä. Rakkauteni näihin kolmeen sisarukseen on aika melkoinen, ja oon ootellut tätä kyllä innolla siitä asti kun eka kertaa tästä mainitsit.

Mulla ei nyt ihan oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa, haluan vain saattaa tietoosi että a) olen odottanut tätä & b) tää vaikuttaa hirmuisen lupaavalta. Kiltistä kieltäytyvä Thorin ja puolialasti kekkaloiva Frerin<3. En oikeesti ehkä pysty tähän söpöyteen.

Digaan noista säkkipilleistä ja kilteistä kääpiöiden käytössä! Tosijees. Ja tykkään kanssa sun nimivalinnoista, esim. Thráinin vaimon nimi on kiva! On mielenkiintoista muutenkin lukea ficciä ihmiseltä, jonka valkkaamat nimet samoille hahmoille on ihan erilaiset kuin omat. + tulee olemaan jännää nähdä, millaisiksi hahmoiksi sä miellät nää kääpiöitä joista Tolkien ei kirjoittanut muuta kuin nimen. Kun niihinkin on omat mielikuvat syntynyt niistä kirjoittaessa ja lukiessa.

Joo. Ei mulla tosiaan muuta. Frerin ylpeästi patsastelemassa kiltti päällään nousi ehkä päiväni kohokohdaksi & ootan kyllä innolla sitäkin vaihetta, kun päästän tuohon Dísin avioliittoon! Summaryn perusteella kun voin jo sanoa, että sun headcanonit siitä liitosta tulee poikkeamaan omista melkoisesti. Jännää!

Kiitos taas tästä. ❤ Tykkäsin todellakin.

[LillaMyy]

päivänkukka: Voi ei, apua, joku, joka on odottanut tätä, nyt tuli paineita. Söpöyttä tulee lisää, vaikka tänne kyllä eksyy paljon muutakin kun vain pelkkää söpöilyä. Se on kyllä mielenkiintoista aina huomata, kuinka samalle hahmolle keksitään monia erilaisia nimiä, mutta tykkään, että tykkäät mun valinnoista! (: Mun headcanon Dísin ja Óttarin avioliitosta syntyi ihan vahingossa YVV:tä kirjoittaessani ja tämän matkan aikana se vakiintui aika nopeasti, mutta ei siitä sen enempää.


Tässä kohtaa on varmaan myös ihan hyvä mainostaa, että taisin just luvata itseni suohon, koska taisin ehkä keksiä juuri kaksi jatko-osaa tälle (lue: ette pääse musta ja mun Hobitti-ficceistä ikinä eroon!). Terkuin, 56/900 osaa kirjotettuna! \o/

A/N: Näissä osissa on vuosi 2761, eli Thorin on 15, Frerin 10 ja Dís 1. Inspiraatiosanat: #18 kaatua, #84 sisaruus, #300 hyrrä

6

Thorin katseli vierestä kuinka hänen pikkusisarensa, joka pysyi hädin tuskin pystyssäkään pienillä töppöjaloillaan, seurasi lasten hyrrän vimmattua pyörimistä. Heidän isoisänsä oli veistellyt pienikokoisen hyrrän lapsikolmikolle vähän Dísin syntymän jälkeen, ja sen jälkeen sitä oli viety kuin riivattua. Hyrrä oli kuninkaallisen perheen lasten suosikkilelu, ja Thráin oli kiitollinen siitä, koska sen takia hänen ei tarvinnut koko aikaa juosta lastensa perässä, koska nämä olivat kiinnostuneempia hyrrästä kuin pahanteosta. Ainakin suurimman osan ajasta.

Hyrrän valmistumisen jälkeen Frerin ja Dís pysyttelivät tiiviisti poissa isänsä jaloista, koska hyrrä vaati heidän kaiken huomionsa. Thorin onnistui kuitenkin välillä livistämään Regnarin ja Unnarrin kanssa tekemään kolttosia hyrrästä huolimatta.

7

Frerin pyöritti hyrrää vimmatusti Dísin seuratessa isoveljensä vieressä punaisen väkkärän liikettä. Pieni kääpiötyttö kyykisti polviaan päästäkseen lähemmäs hyrrän tasoa ja pamautti sitten hymyillen pienen kätensä hyrrän päälle pysäyttäen sen vipellyksen.
”Ei, Dís, ei! Ei sinun pitänyt pysäyttää sitä!” Frerin huusi. Tyttö katsoi vaalea veljeään kummissaan kuin kysyen tältä, että miksei hän olisi saanut pysäyttää hyrrän liikettä.
”Tyhmä sisko, sen pitää antaa pyöriä rauhassa, eikä pysäytellä sitä”, Frerin motkotti, ja Dís näytti ihan siltä, että hänen tekisi mieli antaa isoveljelleen kuonoon. Tyttö kuitenkin antoi asian olla ja heitti hyrrän lattialle odottaen sen lähtevän saman tien pyörimään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

8

Hyrrä kuitenkin vain pomppi vähän aikaa ja jäi sitten retkottamaan kyljelleen, joten Dís töpsytteli sen viereen, kyykistyi ja puhalsi niin kovaa kuin pienillä keuhkoillaan pystyi. Hyrrä värähteli hetken aikaa ja kääpiötyttö taputti innoissaan, mutta sitten leikkikalu jämähti taas paikoilleen. Frerin seurasi tummahiuksista siskoaan vierestä päätään pyöritellen yrittäen ymmärtää, mitä ihmettä tämä oikein oli touhuavinaan. Kääpiöpoika katseli kuinka Dís istahti alas ja nappasi paikoillaan jököttävän hyrrän lattialta. Tyttöä turhautti kun lelu ei suostunut toimimaan. Tyttö puraisi hyrrää kuin odottaen sen reagoivan siihen jotenkin, jolloin Frerin räjähti nauramaan typerältä näyttävälle siskolleen. Sekös vasta saikin pienen prinsessan turhautumaan, joten hän heitti isoveljeään lelulla.

9

Thorin palasi sisarustensa seuraan juuri sopivasti nähdäkseen pienen punaisen hyrrän poksahtavan pikkuveljensä päähän. Hän katsoi siihen suuntaan, mistä hyrrä oli näyttänyt lentävän ja huomasi Dísin istuvan (tai lähinnä makaavan) lattialla kikattamassa. Siinä samassa sisaruksista vanhin tajusi nuorimman viskanneen Freriniä hyrrällä ja hänkin alkoi nauraa katketakseen. Keskimmäinen katsoi nauravia sisaruksiaan, hyrrää ja uudestaan sisaruksiaan ennen kuin hänenkin suupielensä alkoivat nykiä. Mahtoi näyttää aika mielenkiintoiselta, kun hädin tuskin omilla jaloillaan pysyvä ipana viskasi kymmenen vanhaa veljeään hyrrällä. Thorin joutui nojaamaan huoneen seinään, ettei hän kaatuisi nauraessaan, mikä sai puolestaan Frerinin nauramaan kahta kovempaa. Kaikki kolme nauroivat eri puolilla huonetta, mutta kuitenkin yhdessä.

10

Sisarukset nauroivat katketakseen; Dís kiemurteli lattialla naurusta, Frerin näytti siltä, että tukehtuisi hetkellä millä hyvänsä ja Thorin nojaili seinään hekotuksensa kourissa. Hyrrä lojui unohtuneena lattialla.

Yksitellen sisarukset toipuivat naurukohtauksestaan. Dís tuntui nyt vasta huomanneen toisen isoveljensä saapuneen paikalle, joten hän nousi kömpelösti ylös lattialta ja töpsytteli nyrkkeilemään Thorinin polvia. Isoveli katsoi tyttöä lämpimästi ja tönäisi tätä hennosti. Pikkuinen ei ollut odottanut tönäisyä, joten hän menetti tasapainonsa ja kaatui pepulleen. Dís kuitenkin vain irvisti rumasti isoveljelleen ja kompuroi uudestaan ylös. Thorin nappasi pienen irvistelevän prinsessan syliinsä ja viittasi Frerinille ennen kuin poistui huoneesta. Oli lasten nukkumaanmenoaika ja isoveli oli laitettu asialle.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #81 tupakka.

11

Eräänä päivänä, kun Dís ja Frerin juoksentelivat taas hyrrän perässä, Thorin etsi kaksi parasta ystäväänsä jostain Ereborin uumenista, ja kolmikko löi (muiden mielestä vähemmän) viisaat päänsä yhteen kovan kolauksen saattelemina.
”No, mitä teillä oli mielessänne?” Thorin kysyi muilta pojilta.
”Minä ajattelin, että voisimme hiukan pelleillä Fundinin kustannuksella”, Unnarr ilmoitti.
”Millaista pelleilyä oikein ajattelit?” Regnar tarkisti. Hän (samoin kuin kaksi muutakin) oli aina valmis pieneen hauskanpitoon, mutta hän ei kuitenkaan halunnut tehdä ihan tosissaan pahaa kenellekään. Joskus hän ja Thorin jättivätkin Unnarrin yksistään, kun tämän jekuista loppui heidän mielestään hauskuus.
”Minä ajattelin”, Unnarr aloitti ja viittasi sitten kahta muuta tulemaan lähemmäs.

12

”Oletko aivan varma, että tämä onnistuu?” Regnar kuiskasi Unnarrille.
”Tai että me emme jää kiinni?” Thorin jatkoi. Hän ei erityisemmin halunnut saada isältään taas satikutia sen takia ettei käyttäytynyt kruununprinssin arvolla sopivalla tavalla.
”Olen, olen. Koittakaa nyt olla vähän enemmän innoissanne tästä, älkääkä käyttäytykö koko aikaa kuin pahaiset kakarat”, vanhin kolmikosta jupisi kahdelle muulle, jotka vilkaisivat toisiaan hivenen hermostuneina, mutta pysyivät kuitenkin hiljaa. He eivät halunneet kuulostaa pelkureilta, mutta tällä kertaa he eivät olleet varmoja oliko jekku oikeastaan edes hauska.
”Ette ole tosissanne, taasko te aiotte jänistää?” Unnarr kysyi, kun kaksi muuta pysyivät hiljaa.
Regnar ja Thorin pudistivat päitään kiivaasti.

13

Kaikki kolme kääpiöpoikaa hiipivät hiljaa vanhemman kääpiön selän takaa kirjaston hyllyjen väleissä, kunnes saapuivat perimmäisen hyllyn luokse. Fundinin piipusta tuprahtelevan piippukessun savu haisi koko kirjaston leveydeltä, ja pojat yrittivät parhaansa mukaan olla välittämättä siitä. Thorin jäi vartioon sillä välin kun veljekset hipsivät hyllyn taakse. Thorin päätteli kirjaston etuosasta kuuluvista äänistä, että Gróin oli liittynyt Fundinin seuraan ja meinasi jo juosta sanomaan muille, että heidän kannattaisi lopettaa hyvän sään aikana, kun hän kuuli takaansa hirveää kolinaa. Kruununprinssi kääntyi nopeasti ja ehti juuri parahiksi nähdä kuinka varmaan puolet hyllyn kirjoista tippui lattialle ennen kuin Unnarr ja Regnar jo kiskoivat häntä juoksemaan karkuun.

14

Fundin ja Gróin havahtuivat hirveään meteliin kirjaston takaa ja huokaisivat. Tämä ei voinut olla keidenkään muiden kuin Thorinin, Unnarrin ja Regnarin tekosia, joten kaksikko siirtyi tukkimaan kirjaston oviaukon. Eipä aikaakaan, kun kyseessä ollut kolmikko sukelsi kirjahyllyjen seasta esille, ja vanhemmat kääpiöt katsoivat näitä tuimina. Thorin ja Regnar sentään yrittivät näyttää olevansa pahoillaan, mutta Unnarr yritti juosta vanhempien kääpiöiden ohitse, joten Gróin tarttui tätä korvasta.
”Nytpä sinä vasta sopan keitit”, Regnar sihisi veljelleen, kun Unnarria talutettiin korvasta takaisin kirjaston takaosaan.

”Koska teistä oli niin hirveän hilpeää aiheuttaa tämä sotku, saatte luvan myös siivota sen”, Gróin totesi pojille heidän seisoessaan kirjakasojen keskellä.

15

”Mielellään vieläpä oikeassa järjestyksessä”, Fundin jatkoi veljensä jälkeen, ja pojat katsoivat vanhempi kääpiöitä kauhuissaan.
”Mutta siihenhän menee ikuisuus!” Unnarr parkaisi.
”Olisitte miettineet sitä ennen kuin sotkitte paikat”, Gróin totesi kylmänviileästi ennen kuin veljekset palasivat takaisin hommiensa pariin kirjaston etuosaan. Takana Regnar ja Thorin puolestaan kääntyivät katsomaan Unnarria vihaisina.
”Sinähän sanoit, että sinulla oli suunnitelma”, Thorin aloitti.
”Että me emme jäisi kiinni”, Regnar jatkoi.
”Älkää nyt olko noin lapsellisia”, Unnarr mutisi, ja kaksi nuorempaa katsoivat toisiaan. Sitten he istuivat kaikessa rauhassa lattialle ja ristivät kätensä.
”Ette ole tosissanne?” Unnarr valitti.
”Sinun idea, sinä siivoat!” tämän pikkuveli totesi, ja kruununprinssi nyökkäsi vieressä.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2763, eli Thorin on 17, Frerin 12 ja Dís 3. Inspiraatiosanat: #13 puutarha, #14 salattu.

16

Eräänä päivänä, kun Dís oli aivan vastikään täyttänyt kolme vuotta, Ereborilla raivosi varsinainen talvimyrsky; tuuli vinkui ja vihelsi ja lumi pöllysi joka puolella. Thorin ja Frerin olivat odottaneet innokkaina, että he olisivat voineet viedä pikkusiskonsa tämän syntymäpäivän kunniaksi ulos lumeen leikkimään, mutta myrsky oli yllättänyt heidät. Se oli jyllännyt ulkona jo useamman päivän, eikä sinne ollut menemistä ennen kuin tuuli laantuisi. Thráin oli käynyt ulkosalla, koska hänellä oli ollut tärkeää asiaa Laaksoon ja palannut takaisin parta niin solmussa, että häneltä oli mennyt useampi tunti sen setvimiseen. Senpä takia Thorin, Frerin ja Dís istuivatkin nyt tylsistymässä sisällä kuunnellen tuulen vinkumista luolissa.

17

Holmvé katseli lastensa mökötystä hetken aikaa mietteliäänä.
”Miksette lähtisi tutkimaan Ereboria? Varmasti täällä on vielä vaikka ja mitä paikkoja, joissa ette ole päässeet käymään”, hän ehdotti sitten. Dísin ilme kirkastui nopeasti ehdotuksesta, koska hän ei ollut ehtinyt vielä käydä juuri missään erikoisemmissa paikoissa, mutta pojat vain murahtivat jotain. He olivat aivan varmoja nähneensä jo joka ikisen kolkan Yksinäisestä vuoresta.
”Mutta äiti, me olemme käyneet jo kaikkialla!” Frerin väitti vastaan.
”Olette vai? No, oletteko te nähneet salaisen puutarhan?” Holmvé kysyi ja pojat katsoivat tätä ihmeissään.
”Niin että minkä?” he kysyivät yhtä aikaa.
”Ei Ereborissa ole mitään puutarhaa” Thorin väitti varmana asiasta.

18

”Kyllä Ereborissakin on aivan omanlaisensa puutarha”, Holmvé vastasi pojille, jotka vain tuijottivat äitiään kuin tämä olisi tullut hulluksi.
”Äiti, äiti, missä se on?” Dís kysyi nyt entistäkin innokkaampana. Hän janosi päästä ennen veljiään tämän mystisen puutarhan luokse, koska veljet kehuskelivat aina hänelle olleensa siellä, täällä ja tuolla ilman häntä.
”Osaatteko te pitää salaisuuden?” Holmvé kysyi lapsiltaan, jotka nyökkäsivät oikein vakavina. Nelikko kumartui lähemmäs ja kääpiönainen kuiskasi lapsille, miten salaisen puutarhan luokse päästiin.
”Kannattaa ottaa vähän evästä mukaan”, Holmvé muistutti lapsukaisia, ”ettei vain nälkä yllätä matkan aikana.”
Thorin nappasi erään nurkassa lojuvan korin mukaansa ja heitteli sinne ruokaa sisarustensa odottaessa kiltisti.

19

Kun Thorinin kantama kori oli lastattu täyteen sämpylöitä, sisaruskolmikko lähti rämpimään pitkin Yksinäisen vuoren mutkaisia käytäviä ja kujia löytääkseen äitinsä mainitseman salaisen puutarhan. Pojat olivat kylläkin edelleen sitä mieltä, että heidän äitinsä oli huijannut heitä, mutta pitihän asia käydä tarkistamassa, koska he halusivat tutkia joka nurkan. Dís oli vain tyytyväinen, oli puutarha sitten olemassa tai ei, että hänkin pääsi tällä kertaa mukaan. Tytöstä tuntui aivan kuin hän olisi päässyt mukaan seikkailuun, vaikka he eivät lähteneetkään kotoa mihinkään.

Monen mutkan ja käännöksen jälkeen, kun sisarukset olivat juuri luopumaisillaan toivosta, he näkivät edessään sen, mitä heidän äitinsä oli kutsunut Ereborin salaiseksi puutarhaksi.

20

Sisarukset tuijottivat eteensä suut ammollaan. Heidän äitinsä ei ollut tarkoittanut mitään tavallista puutarhaa niin kuin he olivat kaikki luulleet. Hän oli puhunut tippukivipuutarhasta. Dís, Frerin ja Thorin katsoivat kohti kattoa, josta roikkui vähintään Thorinin paksuisia tippukiviä. He istuivat alas ja tuijottivat näkyä, jollaista eivät olleet voineet kuvitellakaan löytävänsä vuoren sisältä.

Sisaruskolmikko istuksi tippukiviluolassa useamman tunnin ja nälän yllättäessä he ahmivat korista sämpylöitä. Kukaan heistä ei osannut sanoa mitään, joten he vain katselivat luolaa hiljaisina.

Palattuaan viimein takaisin kääpiöiden ilmoille sisaruskolmikko etsi äitinsä keittiöstä. He selittivät kaikki kilpaa Holmvélle, kuinka heillä oli ollut elämänsä hauskin päivä tippukiviluolassa, ja Holmvé hymyili tyytyväisenä.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2764, eli Thorin on 18, Frerin 13 ja Dís 4. Inspiraatiosanat: #32 kuolema, #238 kumpu.

21

Dís juoksi Lagnlifin luokse heti, kun uutinen Herborgin synnytyksen käynnistymisestä oli kantautunut hänen korviinsa. Hän halusi olla parhaan ystävänsä seurana, kun tämän tähän astisen elämän tärkein hetki, pikkusisaruksen syntymä, oli käsillä. Jännitys huoneessa oli käsinkosketeltavaa kun tytöt vuorotellen istuivat ja vuorotellen kiersivät ympyrää. He halusivat innokkaina tietää, saisiko Lagnlif pikkusiskon vai pikkuveljen. Molemmilla oli hermot pettää odotukseen, etenkin kun Herborg piti tuskissaan niin kovaa meteliä, että tyttöjen teki mieli tukkia korvansa, mutteivät kehdanneet. Hallvor ja Holmvé olivat auttamassa synnytyksessä, mutta Dísistä ja Lagnlifistä tuntui, että he olivat vain enemmänkin muiden jaloissa koko ajan. Tytöistä molemmat oli kuitenkin erikseen pyydetty paikalle.

22

Viimeinkin huoneessa alkoi tapahtua, kun Hallvor siirtyi auttamaan vauvaa ulos ja Holmvé neuvoi Herborgia synnytyksessä. Dís ja Lagnlif eivät kumpikaan ymmärtäneet tapahtumasta mitään, mutta koska heidät oli pyydetty katsomaan, ei kumpikaan myöskään uskaltanut karata paikalta tai katsoa edes toisaalle. Joten he seurasivat toimenpidettä kaikessa rauhassa.

Pitkällisen ja puuduttavan tuokion jälkeen pienen pieni kääpiötyttö päätyi Hallvorin käsivarsille, mutta tunnelma huoneessa ei kuitenkaan noussut, vaan pikemminkin laski. Dís ja Lagnlif eivät ymmärtäneet yhtään miksi, mutta yhtäkkiä Hallvor ja Holmvé alkoivat jaella erikoisia käskyjä tytöille, jotka juoksivat nopeasti huoneesta; toinen etsimään isäänsä ja toinen hakemaan hoitajaa. Tytöt katosivat eri suuntiin juosten kuin tuulispäät.

23

Dísin palatessa takaisin paikalle hoitajana toimivan Dagrin kanssa tyttö viimein ymmärsi, mitä oli tapahtunut: Lagnlifin pienin pieni sisko oli syntynyt kuolleena. Se oli aivan ilmiselvää siitä päätellen, että huoneessa ei kukaan riemuinnut pienokaisen syntymästä, kukaan ei edes hymyillyt, vaan kaikkien kasvoja peittivät suruvaipat. Holmvé vieläpä ohjasti Dísin pois huoneesta Dagrin saavuttua paikalle, koska he kaksi eivät voineet tehdä enää mitään. Dís vilkaisi vielä viimeisen kerran parasta ystäväänsä, kun tämä oli polvillaan vanhempiensa välissä katsomassa kuollutta siskoaan ennen kuin Holmvé sulki oven tyttärensä nenän edestä. Nuori kääpiöprinsessa takertui äitinsä hameen helmoihin heti oven sulkeuduttua, aivan kuin hakien turvaa huoneessa roikkuvalta kuolemalta.

24

Holmvé kumartui halaamaan tytärtään tiukasti, kunnes tämän pienet nyyhkäykset lakkasivat. Sitten hän ojensi tytölle nenäliinaa, ja Dís pyyhki kasvonsa siihen ja otti sitten kasvoilleen jälleen prinsessamaisen jäykän ilmeen.
”Ei sinun tarvitse näyttää urhealta, jos olet surullinen”, Holmvé sanoi hymyillen pienen tytön järkähtämättömyydelle.
”Mutta minä olen prinsessa, eikä satujen prinsessat ole ikinä heikkoja”, Dís vastasi.
”Kyllä prinsessakin voi näyttää tunteensa”, Holmvé jatkoi. Dís katsoi äitiään kuin tarkistaen valehteliko tämä vai ei, totesi sitten tämän olevan oikeassa ja rentoutti kasvonsa. Nyt hänkin näytti varmaan melkein yhtä surkealta kuin Lagnlif ja hänen vanhempansa, koska hän oli nähnyt kuoleman sekoittuvan syntymään; surun sotkeutuvan onneen.

25

Ovi kolahti Holmvén ja Dísin takana, ja Dagr ja Hallvor astuivat myös käytävälle. Holmvé katsoi miesparantajaa, ja tämä pudisti päätään.
”Mitään ei ollut enää tehtävissä, tyttö oli kenties kuollut jo ennen syntymäänsä”, Dagr sanoi surullisena, ja Holmvé nyökkäsi. Dís katsoi vuorotellen äitiään ja Hallvoria, jotka molemmat näyttivät aivan yhtä surullisilta kuin pikkuprinsessa tunsi olevansa.

Seuraavana päivänä Dís, Frerin ja Thorin liittyivät mukaan pienen tytön saattueeseen. Dís parhaan ystävänsä takia ja pojat kunnioituksesta perhettä kohtaan. Pienelle kääpiötytölle rakennettiin ikioma pieni kumpunsa Ereborin uumeniin. Kummussa ei ollut nimeäkään, koska sitä tyttö ei ollut ehtinyt saada. Pieni kumpu näytti varsin yksinäiseltä suuressa kammiossa.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosanat: #251 itku, #252 tuska, #253 suru.

26

Seuraavat päivät kuluivat Ereborilla itkun ja surun merkeissä. Koskaan aikaisemmin ei Dís ollut nähnyt kaikkia Yksinäisen vuoren kääpiöitä niin surullisina, koska lapsen kuolema kosketti heitä kaikkia, jopa niitä, jotka eivät edes tunteneet menetyksen kokenutta perhettä kunnolla. Thorin ja Frerin puolestaan olivat valitettavasti kokeneet tällaisen tapauksen aiemminkin, joten he ymmärsivät pikkusisarensa haikeuden. Molemmat isoveljet pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan keksimään Dísille kaikkea muuta ajateltavaa, mutta aina sekään ei onnistunut piristämään pientä prinsessaa. Jotenkin koko Yksinäisen vuoren asujaimiston päälle tuntui laskeutuneen yksi iso tuskan verkko, joka löysi jokaisen ja kosketti jok’ikistä omalla tavallaan. Koko Erebor suri yhdessä pienen kääpiötytön menetystä korkea-arvoisimmasta aina alempiarvoisimpaan asti.

27

Päivien ja viikkojen vieriessä ohitse Ereborilla palattiin kuitenkin pikkuhiljaa takaisin arkeen. Thorinista tuntui, että heidän kansansa oli taas tästä yhdestä takaiskusta vahvistunut entisestään ja tiukentanut yhteisöllisyyttään, koska tragedian kohdattua heidät, jokainen kääpiö oli vahvistanut välejään naapureidensa kanssa. Thorinista tuntui, että tämän jälkeen he pystyisivät selviämään ihan mistä vain voittajina, koska tämäkään ei pystynyt nujertamaan kääpiöitä.

Frerin oli jokseenkin samoilla linjoilla isoveljensä kanssa, vaikka hän huomasikin kenties hieman veljeään paremmin, kuinka muutamat samanlaisen menetyksen kokeneet perheet olivat liuenneet heidän yhteiskuntansa rajamaille. Hän yritti tuoda heitä takaisin muiden pariin, mutta onnellisten kääpiöiden parissa oleminen näytti tuottavan vain enemmän tuskaa lapsensa menettäneille kääpiöille.

28

Dís puolestaan ei tiennyt yhtään, miten hänen tulisi reagoida tilanteeseen. Hänestä tuntui aivan siltä kuin kaikelta ilolta olisi pudonnut pohja pois, aivan kuin hän tekisi jotain väärin joka kerta kun hän tunsi itse iloa tai onnea jostain syystä, koska se pieni tyttö ei voinut tuntea samalla lailla.

Thráin ja Holmvé seurasivat tyttärensä tilanteeseen sopeutumisvaikeuksia vierestä haikeina. Kumpikaan heistä ei ollut aivan varma, mitä he voisivat sanoa tai tehdä auttaakseen Dísiä sopeutumaan siihen, että elämässä kaikki ei aina mennyt sen helpoimman kaavan mukaan. Joskus eteen tuli tilanteita, joita kukaan ei halunnut kohdata, mutta niistä täytyi vain päästä yli tavalla tai toisella.

29

Eräänä päivänä Holmvé päätti viimeinkin selittää Dísille kuinka tämä maailma ei aina ollut niin reilu kuin kaikki halusivat. Hän löysi tytön omasta huoneestaan halailemasta vanhaa resuista nalleaan, jonka Thráin oli ostanut tytölle Laakson talvimarkkinoilta tytön syntymälahjaksi. Kääpiönainen istahti tytön viereen lattialle, ja Dís katsoi äitiään edelleen hieman surkeana.
”Olisin halunnut antaa tämän Lagnlifin pikkusisarukselle tämän synnyttyä, olisi se sitten tyttö tai poika. Nyt se ei kuitenkaan tekisi tällä mitään”, Dís sanoi heiluttaen resuista nalleaan äitinsä edessä.
Holmvé puristi silmänsä kiinni hetkeksi aikaa ennen kuin kääntyi taas tytön puoleen.
”Dís, rakas, millainen olo sinulla on nyt?” hän kysyi, ja Dís nyyhkäisi.

30

”Se ei ole reilua!” tyttö parkaisi.
”Se ei ole reilua, että se pieni tyttö joutui lähtemään Mahalin saleihin ensimmäisenä perheestään”, hän sanoi.
Holmvé katsoi tyttöä surullisena.
”Maailma ei ole aina reilu”, hän vastasi tytölle.
”Miksi ei?” Dís ihmetteli. Hän ei ymmärtänyt sitten alkuunkaan, miksi maailman piti olla niin epäreilu, miksi Mahal oli niin epäreilu.
Holmvé mietti pitkään ennen kuin vastasi:
”Maailmassa on niin paljon pahaa, että Mahal muistuttaa meitä menneisyyden teoistamme välillä epäreiluilla tavoilla. Me olemme joskus tehneet jotain, mistä meitä sitten myöhemmin rangaistaan.”
”Mutta eihän se pieni tyttö tehnyt mitään?”
”Ei, mutta hänen isoisovanhempansa saattoivat tehdä jotain”, Holmvé vastasi.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2767, eli Thorin on 21, Frerin 16 ja Dís 7. Inspiraatiosanat: #30 aamu, #240 kirjekuori.

31

Eräänä aamuna kun Frerin oli taas pitkästä aikaa kävelemässä ulkona, hän huomasi korpin lentävän kohti Yksinäistä vuorta. Sen koipeen oli sidottu pienen pieni käärö, joten kääpiöpoika odotti linnun ennättävän luokseen. Hän antoi sen lehahtaa olalleen ja nappasi sitten sen koipeen sidotun käärön. Kirjeessä luki sen olevan osoitettu Thrórille, joten hän lähti kiikuttamaan kirjettä kuuliaisesti isoisänsä luokse korpin lennähtäessä pois hänen olaltaan. Frerin alkoi kävellessään pohtia, mitä ihmettä kirjeessä mahtaisi lukea, koska kaikesta päätellen se oli tullut Rautavuorilta, koska vain Rautavuorten ja Yksinäisen vuoren kääpiöiden kesken vaihdettiin uutisia korppien välityksellä. Isoisän työhuoneen ovella vaaleahiuksinen poika pysähtyi ja koputti kuuluvasti suljettuun oveen.

32

Isän äänen kutsuttua Frerinin sisälle hän avasi narisevan oven ja asteli huoneeseen, jossa Thrór ja Thráin istuivat molemmin puolin kirjoituspöytää.
”Joku korppi kävi tuomassa tämän”, hän sanoi ja ojensi pienen käärön isoisälleen, joka otti sen vastaan tottunein sormin. Hän rullasi käärön auki ja luki hetken aikaa.
”Nähtävästi Náinille on syntynyt poika”, Thrór sanoi luettuaan käärön.
”Mitä se meille kuuluu?” Frerin ihmetteli, ja vanhemmat kääpiöt katsoivat häntä pitkään.
”Mitä?” poika parkaisi aivan kuin häntä olisi kuulusteltu katsein.
”He ovat meidän sukulaisiamme, joten heidän hyvät uutisensa ovat meidän hyviä uutisiamme”, Thráin valisti poikaansa ja jatkoi, ”vastasyntynyt poika on sitä paitsi sinun pikkuserkkusi.”

33

”Entäs sitten?” Frerin ihmetteli ymmärtämättä vieläkään ihan täysin.
”Sitä sitten, että heidän sukulaisinamme meillä on oikeus mennä tervehtimään vastasyntynyttä”, Thrór selitti.
”Mutta eiväthän hekään tulleet tervehtimään Dísiä”, Frerin protestoi.
”Eivät tulleetkaan, mutta he lähettivät tervehdyksensä, kun eivät päässeet paikalle”, Thráin myönsi. Tähän Frerin ei osannutkaan sanoa enää mitään, joten hän pysytteli hiljaa. Mutta kuitenkin vain hetken aikaa.
”Lähdemmekö me nyt sitten Rautavuorille?” hän kysyi innoissaan. Nuori kääpiöpoika ei ollut vielä kertaakaan päässyt käymään kovin kaukana Ereborista (kauimmillaan hän oli käynyt Laakson kaupungissa ja se oli kivenheiton päässä vuoresta). Thráin mietti jonkun aikaa vastaustaan:
”Kyllä, minusta tuntuu, että me lähdemme Rautavuorille.”

34

Ilmoitusta, että osa kuninkaallisesta perheestä lähtisi Rautavuorille vierailemaan, seurasi kova hässäkkä ja mylläkkä. Mukaan lähtevä nuoriso oli erityisen innoissaan, koska heistä ainoastaan Thorin oli vanhimpana päässyt ikinä kauemmas Yksinäisestä vuoresta (Dís ei ollut käynyt edes Laaksossa!). Vanhemmat naiset puolestaan hössöttivät matkatavaroiden takia, koska matka tulisi olemaan pitkä ja kaikkeen tuli varautua aivan vain kaiken varmuuden vuoksi. Eihän sitä ikinä tiennyt, mitkä vaarat odottaisivat nurkan takana, etenkin kun seurueeseen liittyisi kääpiöprinsessakin, joka ei ollut suostunut kuuntelemaankaan ehdotusta jäämisestään kotiin. Aivan suoraan sanottuna Dís oli nostanut elämänsä kovimman metelin, kun Thráin oli kehdannut edes ehdottaa, että tyttö olisi jäänyt kotiin odottamaan muita.

35

Seuraavien päivien aikana Ereborissa varustettiin kauhealla kiireellä Rautavuorille lähtevää kuninkaallista perhettä. Thrór ja Jófast jäisivät vuorelle, koska jonkun kuninkaallisesta perheestä oli jäätävä, ja Jófast oli vieläpä napannut itselleen oikein kunnon flunssan, jota hän ei halunnut siirtää vastasyntyneelle. Niinpä Thráin ja Holmvé lähtivät sitten vain pesueensa ja muutaman ylimääräisen auttajan kanssa matkaan. Muiden muassa Fundin oli lähdössä mukaan, mutta hänen vaimonsa Hallvor jäi pienen nelivuotiaan Balinin kanssa kotiin.

Matkapäivän koittaessa Dís nousi poninsa selkään riemuissaan siitä, että oli lähdössä, vaikka istuminen niin korkealla tuntuikin hieman kummalliselta. Hän katseli taakseen kunnes Erebor näytti enää pieneltä nyppylältä ja katsoi vasta sitten kunnolla eteensä.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosanat: #28 hento, #85 vaaleanpunainen.

36

Viimeinkin parin päivän ratsastuksen jälkeen matkaseurue näki edessään vuorijonon, jonka puolessa välissä Rautavuorten kääpiökansa asusti. Dís tiirasi eteensä tarkkaavaisena ja tokaisi sitten isälleen:
”Miksi heillä on enemmän vuoria kuin meillä?”
”Koska heillä on vuorijono, kun taas meillä on pelkkä yksittäinen vuori”, Thráin vastasi epämääräisesti.
”Niin, mutta miksi?” Dís intti. Siihen isä ei enää osannutkaan vastata, joten tyttö jäi kihisemään uteliaisuudesta.

Seurue ratsasti rauhallisesti kohti vuoria ja saapui seuraavana iltapäivänä suuren ja koristeellisen portin luokse. Thorin riensi oitis poninsa selästä noustuaan auttamaan ratsastamiseen tottumatonta pikkusiskoaan alas. Samaan aikaan ovista tulvahti ulos tusinan verran kääpiöitä tervehtimään vastatulleita ja ohjaamaan heidät hallitsijansa luokse.

37

Thráin, Holmvé, Thorin, Frerin ja Dís seurasivat nuorta kääpiötä sisälle muun seurueen viedessä ponit talliin. Heidät johdatettiin vuoren uumenissa olevaan pieneen kammariin, jossa heitä pyydettiin odottamaan hetken aikaa. Kääpiö katosi viereisestä ovesta ja palasi hetken kuluttua takaisin mukanaan vanhempi punapartainen kääpiö.
”Serkku!” Thráin hihkaisi ja kopautti otsansa vastatulleen kanssa yhteen.
”Lapset, tässä on Náin-serkkuni, teidän tuoreen pikkuserkkunne isä”, Thráin esitteli punapartaisen kääpiön. Thorin ja Frerin kumarsivat ja kertoivat omat nimensä, kun taas Dís yritti parhaansa niiata hienosti, vaikka hänen jalkansa tuppasivatkin menemään aina ihan solmuun. Náin tervehti prinssejä ja prinsessaa kohteliaasti takaisin ja kysyi sitten haluaisivatko nämä kenties tavata pikkuserkkunsa.

38

Vastaus Náinin kysymykseen oli korvia riipivä kyllä, koska senhän takia sisaruskolmikko oli istunut poniensa selissä useamman päivän. He seurasivat punapartaista kääpiötä vieressä olevaan makuukammariin, joka näytti aluksi tyhjältä. Sitten kuitenkin jostain kuului rääkäisy, ja erään toisen oven takaa ilmestyi kääpiönainen hiljentämään valittajaa.
”Tässä on puolisoni Ragna”, Náin esitteli tulijan lapsikolmikolle, ja nainen niiasi napatessaan samalla kehdosta pikkuruisen pojan.
”Ja hänen sylissään on teidän pikkuserkkunne Dáin”, mies jatkoi kuulostaen erittäin ylpeältä.
Sisarukset menivät peremmälle kammariin ja tutkailivat pikkuserkkuaan kaikessa rauhassa. Thorin ja Frerin olivat toki aiemminkin nähneet pieniä lapsia, mutta Dísille tämä oli ensimmäinen kerta, joten hän tuijotti hentoa lasta ihmeissään.

39

”Miksi se on vaaleanpunainen?” Dís ihmetteli tarkastellessaan äitinsä sylissä kököttävää kääpiölasta.
Thráin puri kieleensä, ettei olisi nauranut ääneen, mutta Freriniä sellainen ei kiinnostanut, vaan hän hekotti niin kovaa, että pelkäsi halkeavansa kohta. Thorin puolestaan yritti pidätellä nauruaan ja katsoi pikkusiskoaan.
”Paraskin puhuja, itse olit pikemminkin tummanpunainen syntyessäsi”, hän totesi, mikä sai Frerinin haukkomaan ilmaa naurunsa keskeltä. Dís katsoi isoveljeään, näytti tälle kieltä ja iski sitten pienen nyrkkinsä suoraan Thorinin vatsaan, ja veljestä kirposi erittäin tyydyttävä inahdus. Holmvé pyöritteli päätään. Olikohan sittenkään ollut niin hyvä ajatus lähteä tämän rasavillin lapsikatraan kanssa vierailulle? Heidän kuitenkin pitäisi olla kuninkaallisia, vaikkei ihan siltä vaikuttanutkaan.

40

Muutaman tuokion kuluttua seurue jätti pikkuisen Dáinin nukkumaan päiväuniaan siirtyessään takaisin viereiseen kammariin.
”Oletan, että viivytte seuranamme jonkun aikaa?” Náin kysyi vanhemmilta kääpiöiltä, johon Thráin vastasi myöntävästi.
”Niin ajattelinkin. Sillä välin toivoisin, että sallisitte sisarenpoikani opastavan teitä ympäriinsä täällä”, Náin jatkoi kääntyen puhuttelemaan Thorinia, Freriniä ja Dísiä.
”Se olisi suuri kunnia”, Thorin vastasi niin kohteliaasti kuin häntä oli opetettu. Nuoremmat vain katsoivat tätä aivan kuin tämän suusta olisi ryöpsähtänyt sammakoita.
”Missähän se poika taas viilettää?” Náin ihmetteli ja oli juuri pyytämässä erästä kääpiötä etsimään sisarenpoikansa, kun kammarin ovi aukeni ja sisään asteli nuori vaaleahiuksinen kääpiö.
”Ahh, Óttar, siinähän sinä olet.”

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #37 päättäväisyys.

41

Kun Óttar pääsi viimein kammariin, jonne hänen enonsa oli hänet pyytänyt, hänen katseensa kiinnittyi oitis huoneessa olevaan nuoreen kääpiöneitoon. Tytön tummat, kiiltävät hiukset kehystivät hänen kulmikkaita kasvojaan kauniisti. Tyttö kääntyi katsomaan vastatullutta, ja Óttar huomasi tämän syvänharmaiden silmien loistavan kuin tähdet yötaivaalla. Poika ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta kuin tuon tytön seisomassa kammarissa, katsomassa häntä. Yhtäkkiä Óttar hätkähti, kun jonkun käsi heilahti aivan hänen nenänsä edessä, ja hän kääntyi katsomaan enoaan.
”Heräsithän sinä, luulin sinun nukahtaneen pystyyn”, eno sanoi hymyillen, ja Óttar nolostui hieman.
”Tässä ovat pikkuserkkusi Thorin, Frerin ja Dís”, eno esitteli, ja vasta nyt poika huomasi muutkin.

43

Thorin seurasi nuorta kääpiötä, jota Náin oli kutsunut Óttariksi, kun tämä astui huoneeseen ja kiinnitti heti ensimmäisenä huomion Thorinin pikkusiskoon. Kuultuaan oman nimensä olevan esittelyvuorossa Thorin kumarsi kohteliaasti, vaikka pitikin samalla poikaa puoliksi silmällä. Tätä ei tuntunut kovin erikoisemmin kiinnostavan pikkuserkkujensa nimet, jos tämän katseen harhailu kertoi yhtään mitään.
”Óttar, oletan, että pystyt kierrättämään pikkuserkkujasi heidän ollessaan luonamme”, Náin sanoi, ja poika nyökkäsi hieman poissaolevasti. Sitten vanhempi kääpiö kääntyi muiden aikuisten puoleen, ja nuoriso enemmän tai vähemmän ajettiin pois kammarista omille teilleen nuoren kääpiön opastamina.
”Mitä te haluaisitte nähdä tai tehdä ensimmäiseksi?” Óttar kysyi muilta katsoen kuitenkin vain pelkästään Dísiä.

43

Thorinin teki mieli melkein astua sisarensa ja heidän pikkuserkkunsa väliin, kun Frerin ehdotti, että keittiö olisi ensimmäisenä vierailulistalla. Sitten he kuitenkin lähtivät kävelemään pitkin käytäviä, ja vaaleahiuksisen pikkuserkunkin katse kiinnittyi taas valitsemaansa reittiin Dísin sijaan.

Seuraavien parin päivän aikana Óttar kierrätti Thorinia, Freriniä ja Dísiä ympäri Rautavuoria keittiöstä lähtien aina pienten kääpiölasten lempipiilopaikkoihin asti. Kolmikosta tuntui, että he kolusivat Rautavuoret kenties jopa tarkemmin kuin Yksinäisen vuorenkaan, koska niin moneen eri paikkaan Óttar heitä johdatti. Thorin oli myös oppinut pitämään pojasta koko ajan enemmän kun tämä esitteli heille aina vain uusia paikkoja. Liian pian tuli kuitenkin kolmikon aika lähteä takaisin kotiin.

44

Kun viimein tuli kotiinlähdön aika, Thorin, Frerin ja Dís olivat niin pyörällään päistään, että heidät sai melkein taluttaa ulos Rautavuorilta. He olivat käyneet siellä, täällä ja tuolla, ja loppujen lopuksi he eivät osanneet enää edes yksinkertaisinta reittiä ulos, koska joka nurkka näytti tutulta. He eivät olleet nähneet vanhempiaan kuin vain oikeastaan ruoka-aikoina, koska muulloin aikuiset olivat olleet ”kokoustamassa” kuten isä sitä kutsui, kun taas nuoriso oli rellestänyt ympäri Rautavuoria.

Nyt seurue nousi taas poniensa selkään ja käänsivät selkänsä sukulaistensa asumukselle. Dís katsoi taakseen ratsastaessaan, kunnes vaaleahiuksinen kääpiöpoika näytti enää pieneltä pisteeltä. Sitten hän kääntyi eteenpäin ja toivoi palaavansa pian takaisin.

45

Óttar puolestaan seurasi joukon katoamista horisonttiin hieman pettyneenä. Hän oli toivonut pääsevänsä tutustumaan tyttöön, Dísiin, tarkemminkin näiden ollessa heidän luonaan kylässä, mutta tämän isoveljet olivat olleet koko ajan paikalla häiriköimässä. Poika kuitenkin toivoi törmäävänsä kolmikkoon pian uudestaan, sillä ainakin Thorin oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen.

Óttar käveli takaisin sisälle vasta kun ei nähnyt enää yhtä ainutta ponia tai ratsastajaa kaukaisuudessa. Serkku oli selvästikin valinnut mitä loistavimman ajan putkahtaa maailmaan, koska sen takia hän pääsi tutustumaan Dísiin. Ja tietysti myös Thoriniin ja Freriniin, eihän heitä sopinut unohtaa. Óttar hymyili kävellessään huoneeseensa onnellisena siitä, että oli saanut uusia ystäviä toivottavasti pidemmäksikin aikaa.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2768, eli Thorin on 22, Frerin 17 ja Dís 8. Inspiraatiosanat: #11 talvi, #12 jää.

46

Sinä vuonna ensilumi tuli tavallista aikaisemmin Ereborille ja sekös vasta saikin riemullisen vastaanoton Yksinäisen vuoren kääpiölasten joukossa. Thorin oli jo niin vanha, ettei kehdannut riemuita lumesta yhtä paljon kuin nuoremmat lapset, mutta aikuiset kyllä huomasivat kruununprinssinkin iloitsevan talven saapumisesta. Tämä vei nuoremmat sisaruksensa päivittäin Korppikalliolle tarkistamaan, josko sieltä alkunsa saavan joen pinta olisi jäätynyt ja päivittäin Thorin, Frerin ja Dís palasivat myrtyneinä takaisin, kun jää ei ollut vielä kantavaa laatua. Välillä Regnar ja Lagnlifkin liittyivät kuninkaallisen perheen lasten kanssa jäätarkastusreissuille ja he palasivat aivan yhtä pettyneinä takaisin. Niinpä Thráin, Geilir ja Siólfr laittoivat toimeksi eräänä iltana lastensa mentyä jo nukkumaan.

47

Seuraavana aamuna kääpiöiden herättyä he juoksivat aamupalalle, jotta pääsisivät mahdollisimman pian ulos tarkistamaan joen pinnan jäätymistilanteen. He ehtivät kuitenkin hädin tuskin ulos Ereborista, kun lapsista etummaisimpana juossut Frerin luiskahti pepulleen. Thorin puri kieleensä, ettei olisi nauranut ääneen, mutta sitten hänkin joutui keskittymään pystyssä pysymiseen, koska jotenkin kummasti yön aikana Ereborin ja Laakson väliselle tasangolle oli ilmestynyt valtavan kokoinen jääkenttä. Regnar, Lagnlif ja Dískin kävelivät varovasti ulos. Kääpiölasten tietämättä Thráin, Geilir ja Siólfr olivat edellisenä iltana tasoittaneet tasangon maastoa parhaansa mukaan ja heitelleet sille sitten ohuen kerroksen vettä, jotta se jäätyisi mahdollisimman tasaiseksi. Nyt kääpiöillä olikin sitten ikioma jääratansa luistelemista varten.

48

Kääpiöviisikon liukastellessa jääkentällä läheisestä Laakson kaupungista purkautui ulos ihmislapsia, jotka seurasivat kääpiöiden liukastelua kauempaa. Hetken aikaa Dís ja Lagnlif katselivat kauempana seisovia lapsukaisia. Sitten he vilkaisivat toisiinsa ja luistelivat kahden vierekkäin seisovan pikkutytön luokse. He ojensivat käsiään ja tytöt tarttuivat niihin hieman epäröiden ennen kuin kääpiötytöt lähtivät luistelemaan takaisin jäälle päin. Pikkuiset ihmistytöt kulkivat aluksi hieman jännittyneinä, mutta rentoutuivat sitten kun he oppivat liukumaan jäällä kääpiöiden tahdissa. Kahden ensimmäisen uskallettua jäälle loputkin Laakson ihmislapsista uskaltautuivat luistelemaan kääpiöiden sekaan.

Hetkeä myöhemmin joku pojista keksi, että irtonaisia jääkimpaleita oli mukava potkiskella kavereiden kesken. Kääpiöt seurasivat vierestä ihmislasten pallotteluja, kunnes heidätkin pyydettiin mukaan.

49

Lopulta kun pelkkä pallottelu ei ollut enää hauskaa joku keksi, että eräiden isojen lohkareiden väliin jäi sopivan kokoinen aukko, jossa joku voisi seisoa samalla kun muut yrittivät potkia jääkimpaleita tämän selän taakse. Thorin lupautui vanhimpana kokeilemaan ensimmäisenä aukon vartiointia sillä välin, kun muut pääsivät kokeilemaan hänen ohittamistaan. Hetken kuluttua kruununprinssi alkoi kuitenkin katua lupaustaan, koska aukon vartiointi ei ollut kovin helppoa, kun välillä viisikin jääkimpaletta lähti tulemaan häntä kohti kerralla. Niinpä sääntöjä muutettiin hiukan, että aukossa olisi kaksi vahtia, koska se oli tarpeeksi iso siihen ja että vain neljä kimpaletta saisi olla yhtä aikaa liikenteessä, joten Frerin liittyi isoveljensä seuraan.

50

Kääpiöveljekset siis vahtivat aukkoa rinta rinnan ihmislasten yrittäessä kilpaa ohittaa heitä. Jotkut onnistuivatkin siinä, jotkut eivät, mutta kaikilla oli silti aivan yhtä hauskaa jääkentällä. Dís ja Lagnlifkin kävivät välillä kokeilemassa onneaan, vaikka suurimman osan ajasta he luistelivatkin toisaalla jutellen niitä näitä ihan vain pelkästään tyttöjen kesken. Välillä jotkut ihmistytöistäkin liittyivät kaksikon seuraan kyllästyttyään potkimaan jääkimpaleita pelkkien poikien kanssa.

Kaiken kaikkiaan Thráin, Geilir ja Siólfr olivat tehneet hyvää työtä jäädyttäessään kenttää, koska nyt lapsilla riitti hauskaa tekemistä useaksi iltapäiväksi, eikä heidän tarvinnut lähteä kiipeilemään vaaralliselle Korppikalliolle sen takia. Siispä kääpiökolmikko sekä järjesti lapsille tekemistä että samalla vähensi omia huoliaan näiden hyvinvoinnista.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosanat: #93 pari, #105 viima, #239 huopa.

51

Eräänä päivänä, kun eräskin kääpiöviisikko oli taas luistelemassa Ereborin jääkentällä, pohjoisesta puhaltava tuuli äityi jäätäväksi viimaksi. Thorin, Frerin ja Dís kiersivät vain turkiksiaan tiukemmalle ja jatkoivat luisteluaan, kun taas Lagnlif alkoi suunnitella palaamista takaisin sisätiloihin. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti siirtyä tuumasta toimeen oli Regnar ojentanut hänelle mukaan raahaamansa huovan. Regnar oli tapansa mukaan varautunut kaikkeen mahdolliseen ja hän oli huomannut Lagnlifin hytisevän, joten hän ajatteli tarjota tälle lisälämmitystä huovallaan. Lagnlif katsoi tätä kiitollisena hymyillen kietoessaan huovan tiukasti ympärilleen, ja Regnarin sisällä läikähti lämpimästi. Hän ei tiennyt yhtään, mitä oli juuri tapahtunut, mutta jotenkin hän ei osannut olla hymyilemättä sille.

52

Regnar luisteli kauemmas pohtien itsekseen, miksi ihmeessä hänen sydämensä oli alkanut hakata hirveään tahtiin. Hän katseli kauempaa, kuinka Lagnlif luisteli hieman kömpelön näköisesti paksun huopansa sisällä, kunnes Thorin tökkäsi häntä kylkeen. Regnar kääntyi katsomaan ystäväänsä kysyvänä ja sai vastaansa erittäin leveästi virnuilevan kruununprinssin. Hänen poskensa punehtuivat, mutta hän toivoi, ettei se näkynyt pakkasen nostattaman punan alta.
”No mitä?” Regnar kysyi viattomasti. Eihän hän ollut tehnyt mitään kovin erikoista.
”Ei mitään. Huomasin sinun tuijottavan Lagnlifia”, Thorin nauroi.
”Enpäs tuijottanut”, Regnar protestoi, mutta kruununprinssi vain katsoi häntä kulmiensa alta, eikä Regnar voinut olla myöntämättä toisen olleen sittenkin oikeassa.
”Entäs sitten, jos tuijotinkin?”

53

”Sitä sitten, että taidat olla pihkaantumassa”, Thorin nauroi ja luisteli sitten kauemmas ystävästään. Frerin katsoi nauravaa isoveljeään kummissaan, kunnes hän huomasi punaisen Regnarin, joka vilkuili edelleen Lagnlifin suuntaan. Tämä sai nuoremmankin prinssin naureskelemaan käsiensä takana, mikä sai puolestaan Regnarin punastumaan entistäkin pahemmin.

Thorin ja Frerin luistelivat kauemmas nauramaan, mistä Regnar oli kiitollinen, vaikka hän ei erityisemmin pitänytkään prinssien naurun kohteena olemisesta. Hän ei kuitenkaan voinut sille mitään, että hän oli alkanut tuntea tietynlaista vetoa Lagnlifia kohtaan. Nyt hän katseli, kuinka tämä luisteli Dísin kanssa iloisesti hymyillen paksun huopansa sisältä. Regnar huomasi kruununprinssin olleen oikeassa hänen tuntemuksistaan, kun hänen sydämenlyöntinsä nopeutuivat.

54

Lagnlif piteli huovastaan kiinni molemmin käsin, ettei se vain tipahtaisi hänen yltään, mutta se vaikeutti hänen luisteluaan, kun hän ei voinut käyttää käsiään tasapainonsa säilyttämisessä. Dís teki kuitenkin parhaansa auttaakseen parasta ystäväänsä pysymään pystyssä. Häntä oli enemmän tai vähemmän lämmittänyt jo pelkkä ajatuskin, että Regnar halusi huolehtia hänen olostaan. Nyt hän vilkuili aina silloin tällöin tämän suuntaan Dísin katsellessa ystäväänsä vierestä. Prinsessa huomasi heti tarkkanäköisenä, että hänen ystävällään oli tunteita poikaa kohtaan, mutta hän pysytteli vaiti. Hän halusi Lagnlifin mainitsevan asiasta ensin itse ennen kuin hän sanoisi asiaan yhtään mitään. Dís kuitenkin toivoi, ettei Lagnlif odottaisi turhan kauan asiasta puhumista.

55

Hetken kuluttua kääpiöviisikko palasi takaisin sisälle, kun viima alkoi käydä luihin ja ytimiin. Jonon hännillä kulkeva Dís huomasi heti, kuinka Regnar ja Lagnlif kävelivät varmaan aivan huomaamattaan vierekkäin vain muutaman askeleen päässä toisistaan. Prinsessa katsoi veljiään, jotka pudistelivat lunta vaatteiltaan huomaamatta selvästikään mitään muuta. Hän ei ymmärtänyt, miten Thorin ja Frerin saattoivat olla niin sokeita, etteivät he huomanneet ystäviensä välistä kemiaa, mutta kenties se johtui ihan puhtaasti siitä, että nämä olivat täysiä tolloja. Lagnlif otti huovan yltään päästyään viimein sisälle ja ojensi sen Regnarille, ja he molemmat hymyilivät vienosti heidän käsiensä hipaistessa toisiaan. Heidän takanaan Dísiäkin hymyilytti, mutta eri syystä.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2769, eli Thorin on 23, Frerin 18 ja Dís 9. Inspiraatiosana: #17 omatunto.

56

Thorin katseli vierestä, kuinka pikkuhiljaa Regnarin ja Lagnlifin ystävyys sai uusia muotoja. Ensi alkuun kaksikko saattoi istua yhdessä iltaa vierekkäin takkatulen ääressä lämmittelemässä ja seuraavassa hetkessä he saattoivatkin lähteä käsi kädessä kiertelemään pitkin Ereborin kiemuraisia käytäviä. Regnar näytti päivä päivältä onnellisemmalta kuin aikoihin, ja Thorin tiesi, että hänen pitäisi olla onnellinen hyvän ystävänsä puolesta, mutta jostain syystä hänen omallatunnollaan oli tapana kolkutella aina silloin tällöin. Kruununprinssi ei ollut aivan varma, johtuiko se vain siitä, että hän kadehti ystäväänsä ja sitä, kuinka helppo siirtymä tällä ja Lagnlifilla oli ollut ystävyydestä joksikin hieman syvemmäksi, vaikkei sitä vielä ehkä voinutkaan ihan rakkaudeksi kutsua.

57

Toisaalta, selitys voisi myös olla siinä, että Regnarin keskittyessä pitämään Lagnlifin tyytyväisenä ja seurassaan, Thorin menetti päivä päivältä enemmän ja enemmän otetta ystäväänsä. Tottahan kruununprinssi sen ymmärsi, ettei toinen voisi viettää enää jokaista vapaahetkeään hänen kanssaan, kun tämän piti ajatella Lagnlifiakin, mutta silti se kirpaisi. Aikaisemmin Thorin, Regnar ja Unnarr olivat olleet tiiviisti yhteen nivoutunut kolmikko ja nyt, kun siihen oli muodostumassa Regnarin kokoinen reikä, oli Thorininkin aika kääntää katseensa toisaalle. Hän ja Unnarr jatkoivat edelleen samaa menoa kuin aikaisemminkin niin paljon kuin mahdollista, mutta se ei vain ollut samanlaista kahdestaan, kun koko ajan tiesi syvällä sisimmässään, että kolmas puuttui.

58

Siispä Thorin käytti tilaisuutta hyväkseen, ja alkoi viettää hieman enemmän aikaa sisarustensa kanssa. Etenkin Dísin, koska tämä tuntui kärsivän samanlaisesta ongelmasta, koska Lagnlifin aika tuntui nykyisin jakautuvan prinsessan ja Regnarin väliseksi taistoksi.

Sekään ei kuitenkaan tuntunut Thorinista samalta kuin aiemmin, koska Dís ei ollut enää se pieni tytöntyllerö, joka kaipasi isoveljeään lastenvahdiksi, vaan tästä oli kovaa vauhtia tulossa varsin kovapäinen (useammassa merkityksessä kuin yhdessä!) nuori kääpiöneito. Kruununprinssi ei jostain kumman syystä tuntunut osaavan olla enää paikoillaan, eikä hän ollut aivan varma, johtuiko se vain siitä, että hänen ystävänsä alkoi asettua aloilleen vai oliko sen taustalla kenties jotain muuta ja suurempaakin.

59

Eräänä päivänä, kun Thorin, Frerin ja Dís istuivat ruokasalissa aamupalalla pohtimassa mitä ihmeen tekemistä he oikein keksisivät tulevaksi päiväksi, Regnar ja Lagnlif pölähtivät paikalle hieman hämmentyneen näköisinä. Lagnlif kiskoi välittömästi Dísin erilleen veljistään samalla kun Regnar istahti prinssien seuraksi. Kaikki kolme sisarusta seurasivat toimenpidettä ihmeissään, koska juuri sisään astelleella parivaljakolla oli selkeästi jotain sanottavaa heille, mutta ilmeisesti sitä ei voinut sanoa kuitenkaan kaikkien kuulleen tai muutoin sisaruskolmikkoa ei olisi ollut tarpeen erottaa toisistaan.

Thorin ja Frerin katsoivat molemmat Regnaria silmät ja korvat tarkkoina, mutta tämä vain hymyili koko purukalustonsa leveydeltä avaamatta suutaankaan.
”Mitä sinulla oikein oli asiaa?” Thorin kysyi viimein.

60

”Me sovimme juuri Lagnlifin kanssa lupautumisseremoniamme ajankohdasta”, Regnar sanoi suu edelleen leveässä hymyssä. Thorin ja Frerin eivät osanneet tehdä muuta kuin tuijottaa tätä suut ammollaan.

Samaan aikaan toisella puolella ruokasalia Lagnlif puri sormiaan ja katseli edessään istuvaa Dísiä, jonka leuka oli loksahtanut ammolleen hänen ilmoituksensa jälkeen.
”Et ole tosissasi?” prinsessa sihahti, eikä toinen osannut tehdä muuta kuin vain nyökätä. Dís päästi pienen innostuneen vinkaisun ennen kuin nosti kätensä suunsa eteen. Hän oli arvellutkin, että kaksikon välillä oli jotain suurempaakin menossa, mutta hänkään ei ollut osannut odottaa aivan näin nopeaa toimintaa. Hän alkoi kuitenkin nopeasti pulputtaa Lagnlifin kanssa innoissaan tulevasta seremoniasta.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #21 apua.

61

”Apua, Dís, mitä ihmettä minä oikein olen tekemässä?” Lagnlif pamautti eräänä päivänä, kun hänen ja Regnarin lupautumisseremoniaan oli enää muutama viikko aikaa.
”Miten niin?” prinsessa, joka ei ymmärtänyt yhtään mistä nyt oikein tuuli, ihmetteli.
”Me olemme kuitenkin vielä niin nuoria…” Lagnlif aloitti hermostuneena.
”Niin?” Dís ihmetteli, kun toinen ei jatkanutkaan pidemmälle.
”Entä jos tämä onkin elämäni suurin virhe?” Lagnlif lopetti näyttäen siltä, että hän olisi valmis melkein haastamaan Hergunnrin painikisaan mieluummin.
Dís katsoi ystäväänsä huolissaan ja pohti pitkään vastaustaan ennen kuin sanoi yhtään mitään.
”Minusta tuntuu, että sinun ja Regnarin pitäisi jutella asiasta”, hän totesi Lagnlifille, joka nyökkäsi kiitollisena neuvosta.

62

”Mitä minun pitäisi sanoa hänelle?” Lagnlif kysyi kuitenkin hetken kuluttua. Hän oli ollut jo lähdössä etsimään Regnaria, kunnes olikin sitten tullut toisiin aatoksiin.
”Sanot hänelle niin kuin asia on; sinua on alkanut hieman pohdituttaa asia, että kiirehdittekö te sittenkin hieman liikaa lupautumisenne kanssa. Muista kuitenkin painottaa, että haluat sitä edelleen, olet vain huolissasi siitä, tapahtuuko se liian nopeasti”, Dís pohdiskeli ääneen, ja Lagnlif nyökytteli vieressä.
”Sinähän kuitenkin haluat edelleen naimisiin Regnarin kanssa?” Dís tarkisti vielä nopeasti.
”Totta kai haluan, en vain tiedä, olenko valmis siihen juuri nyt”, vanhempi kääpiötytöistä sanoi.
”Hyvä, ehdin jo hetkeksi huolestua, että haluat peruuttaa koko jutun.”

63

”Miksi ihmeessä minä haluaisin peruuttaa sen?” Lagnlif ihmetteli.
”En tiedä, mutta piti kuitenkin tarkistaa vielä, koska jos olisit halunnut peruuttaa sen, olisin joutunut keksimään jotain ihan muuta sanottavaa”, Dís vastasi.
”No, ihan turhaan huolehdit sellaisia, koska minulla ei ole käynyt mielessänikään peruuttaa koko seremoniaa. Haluan vain varmistaa, että tämä on ihan oikeasti se oikea aika sille, ettemme me molemmat sitten myöhemmin kadu näin aikaista seremoniaa”, Lagnlif selitti, ja Dís oletti ymmärtävänsä toista. Kaiketi hänkin haluaisi vastaavassa tilanteessa olla varma siitä, että aika oli kypsä, koska avioliitosta ei päässyt irti kääpiöiden keskuudessa kuolemassakaan. Siispä seremonian alkaessa molempien oli oltava varmoja siitä.

64

Dís ja Lagnlif keskustelivat vielä hetken tulevasta seremoniasta ja, kuinka sen uhkaava lähestyminen sai toisen hermoilemaan, vaikka Lagnlif olikin tuntenut Regnarin pienestä pitäen. Silti seremonian odottaminen oli vanhemmalle kääpiötytölle todella hermojaraastavaa aikaa, koska hän mitä lähemmäs se päivä tuli, sitä enemmän hän pelkäsi tekevänsä elämänsä suurimman virheen kiirehtimällä liikaa. Hän halusi kyllä naimisiin, ja vieläpä Regnarin kanssa, mutta tapahtuiko tämä kaikki silti liian nopeasti. Dís yritti parhaansa mukaan rauhoitella ystäväänsä, vaikkei hänellä itsellään ollutkaan aiheesta kokemusta. Hänen mielestään kuitenkin paras tapa saada toinen rauhoittumaan olisi, jos tämä juttelisi tulevan puolisonsa kanssa rehellisesti asiasta. Ehkä se saisi toisen uskomaan taas itseensä.

65

Vielä viimeiset neuvonsa saatuaan Lagnlif lähti etsimään Regnaria Ereborin sokkeloista jutellakseen tämän kanssa tulevasta seremoniasta. Dís jäi katsomaan ystävänsä perään toivoen, että kaikki menisi niin kuin pitää, ja että Regnar ymmärtäisi asian oikein. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, jos nyt koko lupautumisseremonia laitettaisiin jäihin, koska sitten varmaan kaikki Ereborilla alkaisivat katsoa pariskuntaa (ja Dísiä, jos he tietäisivät hänen liittyvän asiaan mitenkään) kieroon. Lagnlifin ja Regnarin pitäisi kuitenkin saada kaikki takaisin kuntoon ennen kuin seremonia voitaisiin pitää, joten Dís toivoi parasta ja pelkäsi pahinta.

Dísin pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, koska muutamaa tuntia myöhemmin Lagnlif tuli ilmoittamaan seremonian tapahtuvan kahden viikon päästä.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosanat: #73 sävel, #256 kiitollinen.

66

Niinpä kaksi viikkoa myöhemmin Dís odotti jännittyneenä Ereborin juhlasalin ovien takana tuttuakin tutumpaa säkkipillien säveltä. Kun se alkoi viimein soida, salin ovet aukenivat, ja Dís, Finna ja Ginna kävelivät Lagnlif perässään saliin. Regnar odotti tulevaa morsiotaan salissa Thorinin, Frerinin ja Unnarrin välissä, Ereborin kääpiökansa ympärillään. Dís, Finna ja Ginna pysähtyivät vähän matkan päähän mieskolmikosta, ja Lagnlif käveli heidän ohitseen. Regnarkin otti muutaman askeleen lähemmäs tulevaa morsiantaan, ja muut kuusi asettuivat puoliympyrään näiden taakse. Geilir alkoi messuta khuzduliksi kovaan ääneen, ja Dísin jännitys raukeni jokaisen lausutun sanan myötä. Oli ihan turha jännittää ystävän puolesta, koska tämän olemus muuttui koko ajan rauhallisemmaksi.

67

Hetken kuluttua Siólfr liittyi Geilirin seuraan lupautuvien puolisoiden väliin. Molempien isät ojensivat kätensä eteen, ja Regnar ja Lagnlif tarttuivat niihin. Kun kaikkien neljän kädet koskettivat toisiaan, Geilir kysyi khuzduliksi yleisöltä, oliko jollain jotain tulevaa liittoa vastaan. Dís katseli ympärilleen salissa tuimana aivan kuin haastaen jonkun vastustamaan Regnarin ja Lagnlifin lupaamista toisilleen, jotta hän saisi huitaista jotakuta. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, joten Geilir ja Siólfr irrottivat otteensa nuorten käsistä, ja Geilir liitti Regnarin ja Lagnlifin kädet yhteen julistaen heidät luvatuiksi toisilleen. Ereborin salissa alkoi kaikua kääpiöiden riemu, ja Thorin, Frerin, Dís, Unnarr, Finna ja Ginna ryntäsivät onnittelemaan ystäviään kaiken keskellä.

68

Kun kaikki läheisimmät ystävät ja sukulaiset olivat käyneet onnittelemassa Lagnlifia ja Regnaria, Geilir ja Siólfr ilmoittivat juhlinnan alkaneeksi. Jos mahdollista, niin tämä jälkimmäinen ilmoitus sai aikaan suuremman metelin kuin pariskunnan lupautumisen julistus, sillä kääpiöiden juhlinta tarkoitti viikon kestävää ruoalla ja juomalla ilottelua.

Dís, Frerin ja Thorin siirtyivät muiden juhlijoiden perässä ruokalajien äärelle ja unohtivat kaiken muun kaiken sen riemun ja ilottelun keskellä. He olivat kaikki erittäin iloisia hyvien ystäviensä puolesta, vaikka he olivatkin ehkä hiukkasen kateellisia toisten onnesta. Dís oli kuitenkin vielä niin nuori, ettei hän edes ajatellut vielä lupautumista tai naimisiinmenoa, mutta Thorinin olisi suonut kruununprinssinä jo löytäneen jonkun.

69

Regnar ja Lagnlif unohtivat onnensa huumassa kaikkien muiden olevan edes paikalla, sillä he huomasivat vain toisensa. Dís oli harvinaisen iloinen nähdessään pääpöydässä istuvan tuoreen lupautuneen parin tuijottelevan toisiaan lumoutuneina, sillä hän muisti edelleen Lagnlifin paniikin muutama viikko sitten. Kaikki oli kuitenkin onneksi kääntynyt parhain päin, sillä nyt nuoresta kääpiöneidosta ei näkynyt vilaustakaan siitä epätietoisuudesta, joka oli vallinnut hänen ympärilleen aikaisemmin. Nyt neito oli selvästikin täysin sinut tapahtuneen kanssa, ja se sai Dísinkin hymyilemään ruokailunsa lomassa.

Thorin ja Frerin eivät puolestaan suuremmin kiinnittäneet huomiota lupautuneeseen kaksikkoon, sillä heillä oli liian kiire syödä hyvin. Kääpiöprinssit pyrkivät keskittymään tarjottaviin ja unohtamaan kaiken muun.

70

Se ei kuitenkaan ollut aivan niin helppoa, sillä eräätkin seremonian hurmoksissa olevat nuoret kääpiöneidot yrittivät parhaansa mukaan vikitellä joko Thorinia tai Freriniä. Kumpikaan prinsseistä ei osoittanut yhtään mitään kiinnostusta muuta kuin lautasensa tai kolpakkonsa sisältöä kohtaan, mutta se ei tuntunut hidastavan heidän ihailijoitaan, jotka hääräsivät heidän ympärillään. Nuorista kääpiöneidoista oli kyllä sen takia hyötyä, koska nämä tunsivat sanonnan ’tie miehen sydämeen käy vatsan kautta’ ja toteuttivat sitä varsin tarmokkaasti täyttäessään vuoroittain prinssien lautasia tai kolpakoita.

Dís oli tukehtua piiraaseensa, kun hän sattui vilkaisemaan veljiensä suuntaan ja huomaamaan, kuinka Finna kiikutti parhaillaan täyttä lautasta Frerinin eteen. Tästä tulisi vielä sanottavaa myöhemmin!

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #96 retkahdus.

71

Kesken juhlinnan Thorin pisti yhtäkkiä merkille, että Unnarr ja Ginna tuntuivat kadonneen jonnekin. Se tuntui prinssistä todella kummalliselta, sillä kaikki muut olivat kyllä salissa, mutta nämä kaksi olivat mystisesti hävinneet hänen näköpiiristään. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä asiaa kovin kauaa, kun Dagrún työnsi hänen naamansa eteen täyden olutkolpakollisen. Thorin kiitti neitoa hivenen hämillään ja nosti sitten kolpakon huulilleen ja yritti unohtaa ystävänsä mystisen katoamisen.

Frerin puolestaan oli Finnan kestittävänä, eikä hän jaksanut kiinnittää mihinkään muuhun mitään huomiota niin kauan kuin hänen edessään vain oli ruokaa ja juomaa. Siispä prinssi ei myöskään huomannut isänsä tutkivan katseen seuraavan häntä (ja Thorinia) huoneen toiselta puolelta.

72

Thráin ei ollut aivan varma mihin suuntaan Thorinin ja Frerinin tilanne oli sillä hetkellä kehittymässä, mutta hän alkoi olla sitä mieltä, että kohta tilanteeseen olisi puututtava. Molemmat veljekset vaikuttivat varsin tyytyväisiltä niin kauan kuin heidän itsensä ei tarvinnut nousta täyttämään kolpakkoaan tai lautastaan, mutta Thráin tunsi kääpiönaisten metkut poikiaan paremmin. Finna ja Dagrún selvästikin yrittivät juottaa hänen poikansa niin tukevaan humalaan, että heidät olisi helppo houkutella naimakaupoille. Thráin hykerteli asiasta yhdessä Thrórin kanssa, kunnes Jófast muistutti aviomiestään kääpiömiehen itsensä joutuneen samanlaisen kohtelun ansaan Náinin lupautumisseremonian juhlinnoissa vuosia sitten, mikä sai Thráinin melkein tukehtumaan olueensa, ja Thrórin punastumaan hieman.

73

Samalla kun muut juhlivat tuoretta lupautunutta pariskuntaa Ereborin suuressa salissa, Unnarr ja Ginna käveleskelivät pitkin ja poikin käytäviä. Ginna oli jostain syystä, jota hän ei itsekään oikein ymmärtänyt, hakeutunut Unnarrin lähelle jo heti seremonian alettua. Kuitenkin vasta muiden kaikottua juhlintoihin oli hän uskaltanut lähestyä kääpiötä.

Unnarr ei puolestaan vieläkään ymmärtänyt, miksi Ginna oli halunnut hänen seuraansa, koska Thorinhan oli heidän poikakolmikostaan aina ollut se, jota tytöt piirittivät eikä hän! Mikä ihme siis ajoikaan tämän yhden yksilön hänen luokseen, oli täysi mysteerio pojalle itselleen. Kaksikko pysähtyi erään nurkan taakse käännyttyään, ja Ginna jäi katsomaan Unnarria ripsiensä alta.
”Unnarr, minä…” hän aloitti.

74

”Niin?” Unnarr avitti toista pitkän hiljaisuuden jälkeen. Häntä vaivasi hieman, mitä toisella oli oikein asiaa. Selviäisikö nyt, miksi hänet oli kiskottu erilleen muista, ja tulisiko hän pitämään tytön paljastuksesta? Ginna tuijotti hetken aikaa jalkojaan mietteliäänä ennen kuin katsoi taas toista silmiin.
”Minusta tuntuu, että meidän olisi jo korkea aika ottaa seuraava askel”, Ginna jatkoi, mutta Unnarr keskeytti tämän:
”Thorin pisti sinut asialle, eikö vain?”
”Mit… Ei! Hänen kruununprinssillisellä korkeudellaan ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa!” Ginna tokaisi mutristaen suutaan hieman. Eikö toinen uskonut häntä, vai eikö tämä vain halunnut uskoa häntä?
”Mitä tämä sitten on oikein olevinaan?” Unnarr ihmetteli.

75

”Minä olen seurannut pikkuveljesi ja Lagnlifin lähentymistä liian pitkään sivusta uskaltamatta tehdä itse mitään, mutta nyt ajattelin seurata Lagnlifin näyttämää esimerkkiä”, Ginna vastasi, ja Unnarr tipahti lopullisestikin kärryiltä.
”Mitä?” kääpiöpoika kysyikin huuli pyöreänä.
”Unnarr, minä pidän sinusta!” Ginna totesi lyhyesti ja ytimekkäästi, ja jos Unnarr olikin ollut aikaisemmin epävarma tunteistaan kääpiötyttöä kohtaan, niin nyt hän viimeistään retkahti… ja pahasti!

Samaan aikaan suuressa salissa Thorin ja Frerin ahtoivat edelleen juhlaruokaa ja –juomaa napoihinsa niin paljon kuin suinkin ehtivät. Dís seurasi veljiään hieman kauempaa hihittäen heidän idiotismilleen, kun he eivät näyttäneet tajuavan tyttöjen käyttävän ruokaa reittinä kääpiöprinssien sydämiin ja vieläpä erittäin taitavasti.

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #171 laskea.

76

Viikon kestäneiden juhlintojen jälkeen, kun Regnar ja Lagnlif olivat siirtäneet tavaransa yhteen kammariin, Dís seurasi vierestä isoveljiensä tolloa keskustelua.
”Oletko huomannut, että viime aikoina on ollut jotain ihmettä ilmassa?”
”Mitä niin?”
”No, kun kaikki ovat alkaneet yhtäkkiä pariutua!”
”Totta kyllä. Mikäköhän siinäkin on, että kaikki tällainen tapahtuu aina ryhmittäin?”
”Mitä tarkoitat?”
”No sitä tietysti, että silloin kun porukka alkaa pariutua, niin se ei ole vain yksi siellä täällä, vaan se tapahtuu laumoittain. Samoin, kun tyypit alkavat lisääntyä, niin sekin tapahtuu yhdessä lössissä.”
”Totta, totta. Pitäisiköhän meidänkin etsiä itsellemme kääpiönaiset?”
”Eiiii kai nyt sentään.”
”Miksi ei? Mehän olemme kuitenkin Ereborin halutuimmat!”

77

Tässä kohtaa Dís ei pystynyt estämään itseään tuhahtamasta erittäin kuuluvaan ääneen, jolloin Thorin ja Frerin kääntyivät katsomaan siskonsa suuntaan.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Frerin kysyi herttaisesti.
”Ei minulla kai mitään tärkeää ollut, mutta te kaksi ette ole kyllä halutuimpia nähneetkään!” Dís tokaisi, ja Thorin katsoi tätä esittäen syvästi järkyttynyttä.
”Dís, miten ihmeessä sinä voit sanoa noin?” hän kysyi dramaattisesti pidellen sydänalaansa aivan kuin häntä olisi sattunut, ja puhuteltu neiti pyöritteli silmiään.
”Draamakuningatar”, hän tuhahti saaden Frerinin hekottamaan. Thorinin huumorintajusta kertoi se, ettei hänkään pystynyt estämään hymynkaretta nousemasta huulilleen.
”Mutta vakavasti puhuen, eikö meilläkin pitäisi olla joku?” Frerin jatkoi aiempaa keskustelua.

78

”En tiedä, mutta miksi ihmeessä pitäisi?” Thorin kysyi.
”Koska isä ainakin puhuu koko ajan ’suvun jatkumisesta’ ja muuta vastaavaa soopaa”, Frerin sanoi irvistäen hieman, ja Dís huokaisi.
”No ei kai sentään. En usko, että meidän varsinaisesti pitäisi tehdä mitään”, Thorin vastasi.
”Toivottavasti olet oikeassa. En haluaisi joutua laskemaan standardejani kääpiönaisten suhteen ihan vain sen takia, että pääsisin jatkamaan sukua”, Frerin tokaisi, ja Thorin nyökkäsi vieressä. Epäonnekseen veljekset eivät huomanneet sisarensa ilmettä, joka kertoi tukahdutetusta naurusta, vaan he jatkoivat keskusteluaan samalla linjalla.
”Aivan, miksi turhaan tyytyä karvattomaan tai muuten rumaan kääpiönaiseen pelkästään suvun jatkamisen takia”, Frerin jatkoi yksinpuheluaan veljensä nyökytellessä vieressä.

79

Siinä kohtaa Dís ratkesi liitoksistaan ja alkoi nauraa niin kovaa kuin pieni tyttö suinkin pystyi. Thorin ja Frerin vain tuijottivat hekottavaa sisartaan kuin tämä olisi tullut hulluksi, koska mitä hauskaa tässä nyt muka oikein oli. Veljekset eivät ymmärtäneet yhtään siskonsa saamaa naurukohtausta, joten he odottivat ihmeissään, jotta Dís saisi itsensä ja nauruhermonsa takaisin kuriin.

Kun neiti oli sitten vihdoin ja viimein rauhoittunut tarpeeksi pystyäkseen puhumaan, veljekset kysyivät tältä oitis, mikä ihme oli synnyttänyt niin valtavan naurun remakan.
”Te kaksi”, oli lyhyt ja ytimekäs vastaus, mikä aiheutti vain entistä enemmän kysymyksiä.
”Me?” Thorin ihmetteli.
”Mitä me nyt olemme tehneet?” Frerin jatkoi.

80

”Te…” Dís aloitti, veti syvään henkeä ja jatkoi, ”te puhuitte naisstandardeistanne.”
Thorin ja Frerin katsoivat siskoaan odottavasti. Kun tämä ei kuitenkaan jatkanut pidemmälle Frerinin oli pakko kysyä:
”Niin? Mitä niistä?”
Dís katsoi veljiään ja alkoi nauraa uudestaan. Tällä kertaa hän kuitenkin kasasi itsensä nopeammin.
”Ihan kuin teillä kahdella edes olisi mitään ’standardeja’”, hän totesi veljiensä kysyvien ilmeiden tähden nauraen.
”Totta kai meillä on”, Thorin sanoi.
”Kaikillahan on standardit”, Frerinkin myönsi.
”Tiedättekö te edes, mitä se tarkoittaa?” Dís kysyi hymy edelleen herkässä.
”Ei…” veljekset myönsivät, mikä sai Dísin riemun repeämään jo kolmannenkin kerran. Veljekset vain pudistivat päitään siskolleen ja jatkoivat keskusteluaan.

[LillaMyy]

A/N: Näissä osissa on vuosi 2770, eli Thorin on 24, Frerin 19 ja Dís 10. Inspiraatiosana: #44 syy.

81

Sinä vuonna, kun Dís juhlisti kymmenettä vuottaan, saapui Ereborille korppi tärkeän viestin kera. Se kantoi koivessaan kirjettä Náinilta, että hän oli perheensä kanssa matkalla Yksinäiselle vuorelle. Niinpä vuorella aloitettiin valmistelemaan sopivaa vastaanottoa Rautavuorilta saapuville kääpiöille, joita olisi todennäköisesti ainakin yhden naisen mukanaolon takia useampi tusina.

Thráin ei kuitenkaan kertonut lapsilleen, että kirjeessä oli mainittu, että Náin ja Grór olivat joukon mukana, koska heillä olisi tärkeää, poliittista puhuttavaa Thráinin ja Thrórin kanssa. Ainoastaan miehet vaimoineen tiesivät tästä asiasta, eivätkä he aikoneetkaan vaivata muiden päitä sillä. Vain kaksi asiaa olivat kääpiöille niin tärkeitä, että hallitsija ja hänen perillisensä molemmat lähtisivät viralliselle vierailulle.

82

Ereborilla oli kova vilinä ja kuhina, kun tieto Rautavuorten hallitsijaperheen saapumisesta levisi kulovalkean lailla ympäri vuorta. Keittiöllä valmistauduttiin ruokkimaan ties kuinka monta ylimääräistä suuta, makuukammareita valmisteltiin asuttavaan kuntoon ja talleilla varustauduttiin vastaanottamaan juhdat vierailun ajaksi.

Thorin, Frerin ja Dís olivat myös innoissaan tulevasta vierailusta, sillä nyt heidän pikkuserkkunsa Dáin, jonka he olivat nähneet aivan vastasyntyneenä, oli jo tomera kolmivuotias. Pojat odottivat myös seitsemäntoistakesäistä Óttaria, johon he olivat tutustuneet myös Rautavuorilla vieraillessaan. Dískin muisti nuorukaisen, muttei muistanut tästä juuri muuta kuin sen, että tämä oli kierrättänyt heitä monet kerrat ympäri Rautavuoria. Thorinilla oli myös paha tapa muistuttaa Dísiä tytön ensireaktiosta Dáiniin.

83

Kun odotettu päivä sitten viimein saapui, leijui Ereborin yllä odottavat tunnelmat. Kaikki oli saatu valmiiksi ja nyt vain pitäisi odottaa itse vieraiden saapumista portille. Dís hytkyi jalkojensa päällä hieman hermostuneena, koska tämä oli ensimmäinen kerta hänen elinaikanaan, kun Ereborille tuli ”valtiollisia vieraita” kuten isoisä oli tulevia vieraita kutsunut. Thorin ja Frerin olivat hieman vanhempina kokeneet tämän ennenkin, mutta silti heitä molempia hieman kutkutti, koska tämän luokan vierailuja ei tapahtunut kovinkaan usein.

Kun horisonttiin sitten ilmestyi viimein liikkuva rivistö jotain, oli Dís hypätä vieressään seisovan Thorinin niskaan jännityksestä. Hän joutui kuitenkin odottamaan vielä hyvän tovin, kun seurue ratsasti mäkeä verkkaisesti alas.

84

Tulijoiden lähestyessä Ereborin kääpiöt huomasivat Rautavuorilta saapuvan vain noin kolmisenkymmentä kääpiötä, joista osa ratsasti Thorinin, Frerinin ja Dísin mielestä kummallisesti porsailla. Frerinin ja Dísin suupielet alkoivat nykiä sen huomattuaan, mutta Thorin piti pokkansa, vaikkakin vain vaivoin, sillä hän halusi näyttää prinssilliseltä, kuten hänen kuuluikin lapsista vanhimpana. Ratsastava seurue lähestyi lähestymistään, ja Dís huomasi purevansa poskeaan jännityksestä, joten hän tarrasi molemmin puolin seisovia isoveljiään käsistä. Thorin ja Frerin esittivät aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut samalla kun puristivat hellästi siskonsa pieniä käsiä lievittääkseen tämän jännitystä parhaimpien kykyjensä mukaan.

Thrór ja Thráin odottivat tulijoiden laskeutuvan ratsailta ennen kuin toivottivat nämä lämpimästi tervetulleiksi Ereborille.

85

Vasta kun kaikki muodollisuudet oli saatu hoidettua pois alta, saattoivat Thrór, Thráin, Grór ja Náin siirtyä syrjemmälle keskustelemaan Rautavuorten kääpiöiden matkan todellisesta syystä.
”Mikä oli niin polttava asia, jotta teidän molempien läsnäoloa vaadittiin?” Thrór kysyi.
”Itse asiassa, jos totta puhutaan, niin tämä ei ollut ollenkaan meidän ajatuksemme”, Grór aloitti.
”Vaan sisareni pojan”, Náin jatkoi.
”Mitä tarkoitatte?” Thráin kysyi samalla kun huoneen ovi avautui ja sisään asteli nuori kääpiöpoika, jonka Thráin muisti nähneensä aiemmin Rautavuorilla vieraillessaan. Kuitenkin ennen kuin hän ehti kysyä pojalta mitään, tämä tokaisi komean kumarruksen kera:
”Koska minä matkasin tänne pyytämään tyttärenne kättä Thráin Thrórin poika.”

[LillaMyy]

A/N: Inspiraatiosana: #295 rauhoittaa.

86

Nuoren kääpiöpojan suoranaista julistusta seurasi syvä hiljaisuus, kun tämän sanat rekisteröityivät Thrórin ja Thráinin aivojen syövereihin. Kukaan ei puhunut mitään sillä välin, kun Ereborin kaksikko sulatteli kuulemaansa. Lopulta Thrór sai itsensä takaisin kasaan, jotta sai suunsakin avattua.
”Sinä. Siis. Haluaisit. Naida. Dísin”, hän sanoi yksi sana kerrallaan. Thráin nojasi vieressään olevaan pöytään aivan kuin häntä heikottaisi.
”Kyllä. Mitä nopeammin, sitä parempi”, Óttar vastasi, ja Thráin alkoi haukkoa henkeään kuin kala kuivalla maalla. Kääpiöiden keskuudessa oli tavanomaista kysyä tytön isältä lupaa naida tämän tytär, se oli totta, mutta useimmiten se tapahtui kääpiönaisen ollessa yli kuusissakymmenissä, ja Dís oli kuitenkin vasta kymmenvuotias!

87

”Óttar, on ehkä parempi, jos me hoidamme tämän asian”, Grór toppuutteli tyttärenpoikaansa samalla kun Thrór auttoi oman poikansa istumaan ja Náin kiikutti tälle juotavaa. Óttar myönsi vanhemman kääpiön olevan oikeassa ja kumarsi kaikille neljälle ennen kuin poistui kuuliaisesti huoneesta.
”Oletko kunnossa, Thráin?” Grór kysyi oven sulkeuduttua hänen tyttärenpoikansa selän takana. Thráin ei ollut saada sanoja suustaan, joten hän vain nyökkäsi hieman epävarman oloisesti.
”Joten, Óttar siis haluaisi naida pojantyttäreni”, Thrór mutisi partaansa kuin itsekseen. Grór ja Náin nyökkäsivät samalla kun Thráinin läpi kulki kylmä väristys.
”Dís on vasta kymmenen!” tytön isä protestoi saaden viimein taas äänensä toimintakuntoonkin. Muut nyökyttelivät tahdissa.

88

Kääpiöiden keskuudessa näin aikainen naimisiinmeno oli todella epätavallista, mikä selitti osaltaan Thráinin suurta järkytystä. Oli kuitenkin totta, että Dís kuului kuninkaalliseen linjaan, joka oli tunnettu erikoisista naimakaupoistaan. Durin III oli nainut veljensä vaimon siskon ja Thorin I oli puolestaan mennyt naimisiin viisikymppisenä kaksitoistavuotiaan kanssa, joten Dísin naittaminen toisen hallitsijasuvun vesan kanssa nuorena ei olisi sinälleen mitenkään suuren suuri asia. Se ei kuitenkaan auttanut Thráinia sulattelemaan ajatusta kymmenkesäisestä tyttärestään avioliiton satamassa yhtään sen paremmin.

”Tiedämme kyllä, että tämä on varmasti varsin suuri järkytys teille, mutta meidän mielestämme Óttarin ajatuksessa on ideaa”, Náin sanoi varovasti hetken hiljaisuuden jälkeen.
Thráin katsoi toista silmiin.

89

”Mitä tarkoitat, serkku?” Thráin kysyi.
”Tarkoitan sitä, että Óttar ja Dís kuuluvat molemmat kääpiöiden hallitsijasukuihin; Dís on Ereborin ja Durinin suvun prinsessa, kun taas Óttar voisi toisissa olosuhteissa nousta Rautavuorten hallitsijaksi, joten olisi molempien sukujen etu yhdistää linjamme” Náin selvensi ajatuksenjuoksuaan toisille. Veljekset Grór ja Thrór tuumivat asiaa hetken keskenään.
”Kenties olet oikeassa”, Thrór totesi, ja Thráin katsoi isäänsä aivan kuin tämä olisi juuri pettänyt lupauksensa tai jotain vastaavaa.
”Älä ole lapsellinen, Thráin, vaan ajattele asiaa ulkopuolisen kuninkaan silmin. Tämän kaltainen liitto olisi poliittisesti erittäinkin järkevä vaihtoehto”, Thrór selitteli. Thráin ei halunnut uskoa isäänsä, mutta hänkin joutui myöntämään sen hyödyt.

90

”Kukaties olettekin oikeassa, mutta onko se aivan pakko tapahtua näin aikaisin?” Thráin joutui lopulta myöntymään.
”Uskallatko odottaa siihen asti, että tyttäresi kasvaa vanhaksi ja alkaa saada enemmän ja kenties hänen kannaltaan toivotumpia kilpakosijoita?” Grór kysyi.
”Tai, että Óttar muuttaakin mieleensä ja päättääkin naida jonkun toisen?” Thrór heitti.
”Tai, että Óttar ehtii saada surmansa taisteluissa?” Náinkin jatkoi.
”Mutta Dís on kuitenkin vasta kymmenkesäinen, ei kai hänen vielä tarvitse ottaa tällaista taakkaa kantaakseen?” Thráin yritti vielä viimeiseen asti säästää tytärtään.
”Totta, mutta kuinka monta kertaa eteesi tulee tällainen tarjous?” Thrór kysyi pojaltaan.
”Aivan. Useimmiten tytöt valitsevat puolisonsa mieluummin ulkonäön kuin aseman perusteella.”