Nimi: Noidankattilakakkuja
Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: S
Genre: Fluff
Paritus: Tom Riddle/Hagrid
Disclaimer: En omista enkä rahasta.
Haasteet: FF100 (hahmolla Tom Marvolo Riddle sanalla: 050. Noidankattila) sekä
Ficlet 300 - Kun satanen ei riitä.A/N: Ernesti96,
kiitän syytän sinua aiheesta ja parituksesta. Tämä on myös omistettu sinulle.
Noidankattilakakkuja250 sanaa12-vuotias Tom Marvolo Riddle istui punavalkoruudullisen viltin päällä lähellä kiellettyä metsää. Oli yö, ja aikaisen kevään harvinainen lämpö teki pojan olon tukalaksi paksussa kevätviitassaan. Miksi ihmeessä Tom oli kielletyn metsän rajalla istumassa, saatat ehkä ihmetellä. Noh, hän odotti hyvää ystäväänsä Rubeusta, paremmin tunnettu sukunimellään Hagrid. He olivat aikaisemmin samana päivänä luvanneet toisilleen pitävänsä salaiset nyyttikestit muiden uteliaiden silmien katseilta, ja päättäneet kumpikin tuoda mukanaan pientä purtavaa. Tomia jännitti; Hagridia ei näkynyt eikä kuulunut mailla halmeilla, ja hän olisi hyvin pettynyt jos toinen ei tulisikaan. Olihan hän kuluttanut enemmän kuin muutaman tunnin yrittäessään leipoa (ensimmäistä kertaa elämässään) toffeetäytteisiä noidankattilakakkuja. Taikina saattoi olla hieman reunoilta palanutta ja toffee jokseenkin kokkareista, mutta kaiken kaikkiaan Tom oli sangen tyytyväinen lopputulokseen, olihan leipomiskokeilu hänelle kuitenkin vasta ensimmäinen kerta. Juuri kun Tom päätti tuskastuneena ja pettyneenä odotukseen pakata kimpsut ja kampsut ja heittää noidankattilakakkuset huitshipeliin, käveli lievästi hengästynyt Hagrid näkyviin pensaikon takaa.
”Hagrid, sinä tulit”, huudahti Tom helpottuneena saaden häntä paljon isokokoisemman pojan punastumaan hennosti.
”Tietenkin mä tulin, mehän sovittiin, kivikeksien kanssa hieman vain kesti...”
”Ei se mitään, Hagrid, ei haittaa ollenkaan.”
Pienen keskustelun jälkeen Hagrid istui Tomin viereen, ja ujo hiljaisuus laskeutui punastelevan parivaljakon ylle. Lopulta Tom päätti kerätä rohkeutensa ja ojensi yhden kurttuisen noidankattilakakun ystävälleen. Hagrid otti pienen kakun massiiviseen käteensä ja laittoi sen kokonaisena suuhunsa mussuttaen suu auki. Tom katsoi haukkana toisen reaktioita ja odotti jännittyneenä palautetta. Hetken mussutettuaan puolijättiläinen sai nielaistua toffeisen leivonnaisen kurkustaan alas, ja nosti peukalonsa ylös tyytyväisenä hymyillen.
”Hyvää.”
Hagridin kommentti sai Tomin rentoutumaan ja naurahtamaan pienesti.
”Hyvä juttu.”
~The end ~