Kommenttikampanjasta myöhäisiä terveisiä! Anteeksi, että minulla meni tämän kanssa niin pitkään. Halusin sellaisen hetken lukea, kun kerkiän keskittyä tähän ihan täysillä. Jotenkin lukeminen jäi kesken silloin alkutaipaleella, vaikka tykkäsinkin todella paljon lukea tätä silloin, kun aloitit. Musta on upeaa, että sait tämän loppuun ja jatkoit sinnikkäästi sen pari vuotta! Nyt kommenttikampanjasta nappasin nimenomaan tämän, kun tahdoin itsekin saattaa luku-urakan loppuun ja vielä kommentoida lisäksi.
En muista sanoinko jo aiemmissa kommenteissa, mutta tulee harvoin luettua taiatonta-AU:ta, mutta tähän se sopi todella hyvin. Potterficcejä sodasta on paljon, mutta ne käsittelevät lähes poikkeuksetta velhosotaa. Oli kivaa, että tämä sijoittui sen ulkopuolelle. Sodan kuvauskin oli hyvin onnistunut ja teksti herätti jatkuvasti tunteita niin surusta sellaiseen todella haikeaan, mutta pisarallisen verran onnelliseenkin suuntaan, mm. Rosen syntymän myötä. Kaikin puolin tämä oli myös todella sujuvaa luettavaa ja voisin käyttää termiä laadukas. Tarina eteni juuri sopivaa tahtia, siinä oli mukava tempo ja hahmot tuntuivat itseltään hyvin erilaisesta ympäristöstä huolimatta. Tietysti Draco oli hieman erilainen, mutta hänen asemansa ja elämänsä Hermionen kanssa oli jo ihan oma juttunsa ja Dracon saattoi hyvin kuvitella tällaiseksi.
Varmaan olen toistellut aiempia kommenttejani (joita en lukenut ennen tätä, haha), mutta halusin nyt kommentoida kunnolla, kun tähän asti on nyt viimein tultu ja ficci saanut päätöksensä. Hieno lukukokemus ja saattaa olla, että luen tämän joskus uudelleenkin. Vaikka tässä kuljettiin iso välimatka ja suhteellisen lyhyissä pätkissä niin tämä tuntui silti eheältä ja täyteläiseltä kokonaisuudelta. Olit hyvin tuonut tarinan ja pitkän aikajanan esille lyhyemmissäkin luvuissa.
Epilogi laittoi hieman herkille. Kaikkien kamaluuksien jälkeen oli ihana lukea, miten asiat päätyivät lopulta hyvin. Pelkäsin, että tässä on onneton loppu, mutta onnellinen loppu toi sellaisen mukavan helpotuksen synkkyyden jälkeen. Olen onnellinen hahmojen puolesta, että kaikki lopulta kääntyi parhain päin ja oppivat elämään sodan jälkeen. Tietysti asiat on muistissa ja eivät varmaan koskaan lähtisi pois, mutta siitä huolimatta tässä on sellainen helpottunut ja hyvä fiilis, kun asiat on vihdoin palailleet normaaleille uomilleen. Pidin muuten siitä, että Dracon ja Hermionen miljööksi oli lopulta tuotu maatila. Se toi jotenkin entistä levollisemman fiiliksen tähän. Tykkäsin myös, että lapsien nimet olivat Rose ja Scorpius, kuten kirjoissa, vaikka isä/äiti onkin näissä eri. Kuitenkin on helppoa kuvitella, että nämä ovat juuri Hermionen ja Dracon valinnat lapsen nimeksi.
Kiitän todella paljon lukukokemuksesta ja nostan vähän lisää hattua sille, että sait projektin loppuun asti! Hyvin toteutettua ja loppuun saatettua jatkista on ilo lukea, kuten se varmaan onkin käynyt tässä jo ilmi. Ja pahoittelen vielä, että tässä kesti, mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
