Title: Lokakuiden loppuja
Author: Sanderra
Genre: kevyen päämäärätöntä draamaa
Rating: S
Pairing: ei varsinaisesti, mutta taustalla Lily/James
Summary: Halloween lähestyy ja Peter haluaa kertoa jotain.
A/N: Halusin kirjoittaa Peterin takinkäännöstä mutta jotenkin onnistun aina lipsauttamaan hänet pois parrasvaloista tuonne taustahälinään. Pahus. Sijoittuu siis lokakuun 1981 lopulle, Potterin perheen viimeisiin rauhaisiin päiviin, jolloin kelmit halusivat tavata heidät vaaroista välittämättä. Osallistuu dialogihaasteeseen, johon lopulta uskaltauduin mukaan, joten olkaa hyvät.
***
”Hei, Sarvihaara! Pitkästä aikaa!”
”Sirius! Hei, Remus! Ohhoh, luulin, että kävisitte vasta huomenna. Lily on sisällä Harryn kanssa.”
”Älä aliarvioi kahden tylsistyneen kelmin nopeutta.”
”Kuinka voisinkaan. Ihan totta, mahtavaa, että tulitte!”
”Pakkohan meidän oli, kun teidät on julmasti eristetty pois Killan yhteisestä kurpitsajuhlasta.”
”Siihen on kyllä syynsä.”
”Turpa tukkoon, Kuutamo, emme tulleet tänne asti puhumaan kuolonuhkauksista.”
”Missä Matohäntä muuten on?”
”Hän sanoi ottavansa meidät kiinni aivan pian. Jokin huippusalainen tapaaminen, kai.”
”Salainen? Et kai nyt liioittele, ei Peter sellaiseen…”
”Totta se on! Kysyin, ja hän meni aivan lukkoon ja selitti kiireestä, se kuulosti täydeltä sepitykseltä.”
”Ehkei sinun olisi pitänyt udella moista, et sattumoisin ole se hienovaraisin urkkija, Sirius.”
”No mutta, Sarvihaara-kallis! Epäiletkö toverisi kyvykkyyttä?”
”Rehellisesti? No vähän.”
”Minähän olen tahdikas kuin vanha hovimestari.”
”Heitäkin on monenlaisia, -onko tuo Peter?”
”Hän se on. Matohäntä, hei, missä oikein viivyit?”
”Hei taas. Se… minulla oli asioita hoidettavana. Itse asiassa, minun pitäisi kertoa-”
”James, rakas, tuo ystäväsi tervehtimään meitäkin! Ruoka on pian valmista.”
”Selvä on! Anturajalka, muuten, se lähettämäsi luuta on upea, edelleenkin. Harry ei muuta teekään kuin viuhuu ympäri olohuonetta sen kyydissä ja hän nauraa ja putoaa välillä, mutta kompuroi aina takaisin ja hän katsoo meitä Lilyn silmillä ja hän…”
”Vedä jo henkeä, hyvä mies. Sydämeni pakahtuu tämän kaiken koskettavuudesta, mutta niin tekee vatsanikin, jos en pian saa ruokaa. Sitä paitsi, -helvetti, Kuutamo, miksi tönit minua?”
”Koetan kehottaa sinua tukkimaan tahdikkaan turpasi. James, haluamme tietysti myös nähdä Harryn ja Lilyn taas.”
***
”Olet selvästi taitava kokki.”
”Voi kiitos, Remus. James, Merlinin tähden, voitko lopettaa tuon pelleilyn?”
”Asia on niin, rakas Lily, että aivoni tarvitsevat taukoa kaikesta ajattelusta ja huolesta, ja näin saavutan mielenrauhan.”
”Niinpä tietenkin.”
”Hei, Matohäntä? Peter?”
”Mitä?”
”Oletko ihan kunnossa, olet jotenkin tosi vaisu ja hermostuneen oloinen.”
”Olen, olen joo.”
”Tuosta tuli mieleeni, mitä olit sanomassa äsken ulkona?”
”No, tässä kun on puhuttu vaarasta ja-”
”Tarkoitatko tämän piileskelyn aiheuttajaa?”
”Niin, James. Asia koskee Pimeyden lordia-”
”Lordia? Oletko jokin hänen kannattajansa, vai? Kuolonsyöjäkö, haha!”
”Uuu, miten pelottavaa!”
”Älkää nyt, antakaa Peterin sanoa sanottavansa.”
”Lily, kiitos taas. Niin, minä siis, kun minua käskettiin-”
”Ohops!”
”Harry! Voi Merlin, nyt sitä on kaikkialla. Anteeksi kamalasti.”
”Kuinka paljon maitoa tuollaiseen mukiin voi mahtua?”
”Sanopa sinä se, Kuutamo hyvä, kun näytit saavan aimo annoksen syliisi.”
”Olen pahoillani, hän vain -viskasi sen pöydälle.”
”Mitä suotta, ei tässä mistään isommasta ole kyse. Kuuraannu!”
***
”Oletko nyt varma, ettet halua toista lasillista?”
”Olen, minun pitäisi lähteäkin…”
”Kuule, Matohäntä, siitä aiemmasta. Ei kai se asiasi mitään kuolemanvakavaa ollut?”
”Ei, minä, olen pahoillani. James, tiedäthän, että olen aina pitänyt ystävyyttämme arvossa ja- hei, minun täytyy ihan todella mennä nyt!”
”Peter, odota! Matohäntä!”
”Mitä sinä mekastat täällä?”
”Sirius, näitkö tuota? Hän vain juoksi ulos kuin viikatemies kannoillaan.”
”Jospa se liittyy niihin mystisiin tapaamisiin.”
”Tarkoitatko, että Peterillä olisi-?”
”Mene ja tiedä. Tuskin se kuitenkaan mitään harmillista on.”
”Niin kai. Mutta silti, hän oli kamalan jännittynyt, aivan kuin pelkäisi jotain.”
”Ehkä hän on kuullut tarinoita lähestyvästä Halloweenista, silloin kun on todistetusti tapahtunut kaikenlaista.”
”Kauhukertomuksiako? Haamuja ja mörköjä, sellaistako meinaat? Nehän ovat jokapäiväisiä riesoja.”
”Niitäpä hyvinkin, koskaan ei voi tietää milloin seuraava kurpitsajuhla on viimeinen.”
”Surkea vitsi, Anturajalka.”
”Surkeaksi se olikin tarkoitettu. Ei kai kukaan tosissaan usko sellaiseen.”
