Tahroja (H/D, angst & hurt/comfort, K11, 7/7)

[Ming]

Nimi: Tahroja
Kirjoittaja: Ming

Ikäraja: max K11
Genre: angst, hurt/comfort, post-war, EWE
Paritus: Harry/Draco
Varoitukset: PTSD, ei tarkasti kuvailtuna, vähän seksiä, ei tarkasti kuvailtuna

A/N: Osallistun tällä raapalesarjalla spurttiraapaleeseen! Raapaleiden sisältö on vielä hieman epäselvä, mutta päivittelen alkutietoja uuden raapaleen ilmestyessä. Kokeilin tässä ekassa osassa kikkailua verbimuodolla - sanottehan jos se ei toimi, niin keksin jonkin uuden ratkaisun. Kiitos!

1.
Sana: tulivuori
Word count: 150

Dracon askelia ei kuulunut, kun hän saapui keittiöön.

“Huomenta”, Harry vastasi, vaikka Draco ei ollut sanonut mitään. Se oli niin tavallista, ettei Harrya enää haitannut. Riitti, että Draco vastasi suudelmiin, vaikka Harry hyvin tiesi etteivät he viime aikoina kovin paljoa suudelleetkaan.

Sota oli hajottanut ihmisiä, mutta Draco oli saanut siltä suojakuoren. Aluksi se oli näkynyt vain turhauttavana passiivisuutena ja ärsyttävänä vähäsanaisuutena. Nykyisin Draco ei oikeastaan syönyt tai puhunut, ja joskus öisin Harry tarkisti varmuuden vuoksi, ettei Draco ollut lopettanut hengittämistäkin.

Viiden vuoden jälkeenkin aamut noudattivat edelleen täysin samaa käsikirjoitusta. Harry nousee ennen Dracoa, ei petaa sänkyä tai pese hampaita, vaan keittää kaksi mukillista teetä ja kaksi kahvia, vaikka Draco poikkeuksetta valitseekin aina teen. Kun Draco tulee keittiöön, Harry sanoo huomenta eikä Draco vastaa, vaan täyttää teemukinsa ja palaa yläkertaan.

Mutta tänään Draco palasi yläkertaan mukanaan kaksi voikeksiä.

Vaikka mikään ei koskaan parantuisi täysin, ottaisi Harry sen kaiken vähän syleillen vastaan.

[Ming]

A/N: Pitkästä aikaa on oikeasti kiva kirjoittaa ja tämänkin päivän raapale tuli nopsaan. ;-; ♥ Sydämessä asti tuntuu. Olkaa hyvä!

2.
Sana: jälki
Word count: 100

Puoliunessa Harry kietoi kätensä Dracon ympärille ja puristi hänet itseään vasten. Kun Draco ei liikahtanutkaan, Harry painoi päänsä Dracon unilämmintä rintaa vasten ja suuteli hapuillen puuvillapaitaa - aivan kuin sitä ei olisi ollut olemassa - ja hymyili.

“Olethan siinä, Draco, olethan”, Harry kuiskasi ja silitteli sormellaan Dracon kaulan uomia.

“Yritän olla”, Draco vastasi.

Draco ei jaksanut enää esittää, etteikö onnellisuus olisi ollut raskain asia, jonka hän oli elämässään kohdannut. Etteikö seksi, ystävyys, parisuhde ja mikä tahansa tilanne, joka vaati onnistuakseen toisen ihmisen, olisi väsyttänyt häntä.

Vaaleat puuvillalakanat tuntuivat tahmealta ja liimautuivat ihoon ja Harryn suudelmat hänen kaulallaan jättivät jälkeensä punaisia, polttavia jälkiä.

[Ming]

3.
Sana: aamu
Word count: 150

Se ei ollut alkanut heti sodan jälkeen.

Silloin Draco hankki työpaikan jostain, vuokrasi pienen asunnon jostain ja joi jotain olutta jossain pubissa joidenkin ihmisten kanssa. Sellaisiin asioihin, kuten ihmisiin, nimiin tai päiviin, Draco ei kiinnittänyt huomiota, sillä niillä ei ollut väliä.

Sitten hänen kantabaariinsa saapui Harry Potter, jonka kanssa Draco päätyi harrastamaan humalaista, kiihkeää ja aggressiivista seksiä. Seuraava kerta oli vahinko, kolmas sattuma ja neljäs jo tapa. Koukuttavaa seksissä oli se, miten selkään painautuneet kynnet saivat unohtamaan kaiken - välillä jopa hengittämisen.

Draco rakasti sitä, miten Harryn liikkeet olivat äkkinäisiä ja varomattomia. Silloin kaikki mitä hän pystyi ajattelemaan, oli Harry Potterin keho ja sen liike hänen kehoaan vasten.

Hiljalleen Harryn kosketuksista tuli liian kevyitä. Suudelmien piti mahdollistaa unohtaminen, ei tuoda neljääsataatuhatta tukahdutettua tunnetta pintaan samana hetkenä.

Sinä aamuna, kun Draco tajusi rakastuneensa Potteriin, hän itki ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja Harry kääntyi, otti Dracon syleilyynsä ja suuteli kyynelten viereen kuvioita.

[haryu]

Voi kamala miten surullista. Tai minust ainaki tää oli ihan hirmusen surullista kun Dracolla on niin vaikeeta olla. Ja Harry yrittää siitä huolehtia. *itkee hiljaa* ei näin sais tapahtuu.

Mutta loistavaa tekstiä kumminkin! Näissä oli kaikissa muutama sellainen sydäntä särkevän surullinen mutta samalla kaunis yksityiskohta, esimerkiksi tää

ja joskus öisin Harry tarkisti varmuuden vuoksi, ettei Draco ollut lopettanut hengittämistäkin.

Ja tää

"Yritän olla"

Voisin oikeasti vaikka itkeä. Ei saisi olla näin vaikeeta.

[Ming]

Otaku, kiitos ihan hirmusti sun ihanasta kommentista! Ethän itke, jooko. <3

4.
Sana: eteinen
Word count: 100

Monesti Draco mietti, miksi Harry kesti häntä. Eihän hän edes kokannut tai siivonnut, vaan lähinnä teki ahtaasta sängystä Harrylle vielä ahtaamman.

Harry sanoi, että hänellä on syynsä jäädä. Draco ei tiennyt, mikä olisi tarpeeksi hyvä syy.

Välillä öisin Harry nousi sängystä varoen Dracon herättämistä, vaikka silti Draco aina heräsi, ja meni ulos tupakalle laittamatta valoja makuuhuoneeseen, käytävään tai edes eteiseen. Harry jätti oven raolleen, jottei avaimet kilisisi tai lukko kolahtaisi.

Jonain harvoina kertoina Draco käveli hänen peräänsä ja astui avojaloin kylmälle kivetykselle. Ja sinä kertana, kun Draco istui alas ja asetti kätensä Harryn vasemman lapaluun päälle, Harry sanoi:

“Tämän takia.”

[haryu]

Voisin jatkaa sen toistamista mihin edellisessä kommentissa jäin koska oikeesti tää saa niin vahvoja tunteita aikaan mussa mut ehkä mä sit oon vaan liika tunteellinen.

Kun kaikki ei mee niinkuin prinsessasaduissa niin kyllä oppii arvostamaan niitä pieniä hetkiä millon kaikki on helppoa ja välitöntä. <3

[Winga]

Nää on kaikki niin kauniita! Ja niinkun Otaku sanoi niin tunteita herättäviä!

Kuvailet Dracon mun mielestä tosi aidosti, aidoksi hahmoksi joka eläisi sodanjälkeistä maailmaa, ja tää suhde sen ja Harryn välillä toimii tosi hyvin!

Ja saat niin hienosti kaiken sanottua raapalemittaisuuksilla, toimivasti.

Haluaisin vaa halata Dracoo vaikka se ei varmaan tykkäis. Onneks sillä on Harry vaikka sekin herättää niin ristiriitaisia tunteita!

[Ming]

Otaku, kiitos taas kommentista! Kiitos, että jaksat kommentoida. <3 Piristää!
Winga, oot kultainen. <3 Harry on vähän ristiriitainen ja Draco on vähän raasu, mutta eikö sen niin pidä mennäkin eiku. Kiitos kommentista, yy.

A/N: Miten niin oon myöhässä... Iltavuorot. <///3

5.
Sana: hipaisu
Word count: 100

Aamulla kun Harry puki ylleen työvaatteet neljäkymmentäkahdeksan minuuttia ennen työajan alkua, Draco otti päiväpeiton mukaan sängystä ja asettautui sohvalle. Musta nahka natisi, kun Draco vaihtoi asentoaan kietoutuessaan harmaaseen villaan.

Draco tiesi, että Harry meni töihin metrolla, kun hän halusi ajatella. Hän olisi halunnut kysyä onko kaikki hyvin, mutta ei oikein osannut. Kommunikaatio oli hankalaa, kun toinen heistä ei halunnut puhua, eikä toinen tiennyt mistä ylipäätään aloittaisi.

Ennen lähtöään Harry asteli Dracon taakse ja laski varovaisesti käden Dracon käsivarrelle. Draco tunsi ihollaan pieniä hipaisuja, kun Harryn sormet leikkivät hänen t-paitansa hihalla.

“Puhutaan kunnolla illalla, jooko.”


Draco sulki silmänsä myöntymisen merkiksi.

[haryu]

Oih, jospa nyt saisi asioita vähän selville!

[Ming]

Otaku, et sä ihan näin helposti saa kaikkea selville! Paitsi saat kun laitan molemmat yhtä aikaa... Höh.

A/N: Sori et oon myöhässä (erityisesti Winga - anteeksi ;-;)! Työ ja huvit sattui väliin. Tässä nämä nyt kuitenkin on ja kiva saada viimein valmiiksi! Oli kivaa. <3 Pahoittelen loppua. No jaa! Ehkä pojat on sen ansainneet.

6.
Sana: tee
Word count: 100

Päivällä Draco oli vielä harkinnut pakenemista, mutta Harry palasikin kotiin normaalia aiemmin ja pilasi Dracon suunnitelmat. Harry oli selkeästi hyvällä tuulella, kun hän kaatoi vettä mukeihin ja lämmitti mukilliset yksinkertaisella sauvan liikkeellä, joten Draco päätti jäädä.

“Mitä teetä otat?” Harry kysyi. Draco ynähti vastaukseksi, ja Harry tiesi sen tarkoittavan “mitä tahansa”.

Harryn mieliala rauhoitti Dracoa hieman. Kun Harry toi kaksi teemukillista olohuoneeseen ja asetti toisen niistä varovasti Dracon syliin, Draco huomasi Harryn käden tärisevän hieman.

Harry puhui ja Draco vain kuunteli, vaikkei sen niin pitänyt mennä. Harry puhui pelottavista asioista, kuten tulevaisuudesta ja tunteista, mutta jostain syystä Dracoa ei pelottanut enää ollenkaan.

7.
Sana: odottaa
Word count: 150

Puhuminen sopi Harrylle, koska Harry halusi selvittää kaiken. Hän halusi kuunnella muiden mielipiteitä ja puhui aina liian ystävällisesti. Harry osasi käyttää sellaisia sanoja, jotka eivät olleet aivan totta, mutta joita muut halusivat kuulla.

Dracon mielestä sanat olivat vaivaannuttavia ja turhia, vaikka olisi vielä voinut kuunnella, kun Harry lopetti. Hetken ajan heidän ympärillään oli pelkästään hengitysten rytmittämä hiljaisuus, kunnes Harry yskäisi.

“Haluan odottaa, että paranet, vaikka siihen menisi vuosia”, Harry sanoi ja laski teemukinsa sohvapöydän reunalle. Draco taisi unohtaa hengittää, koska Harryn otsaan ilmestyi huoliryppyjä.

Se sai Dracon nostamaan katseensa, ja Dracon katseesta Harry ymmärsi, ettei pelkillä sanoilla voisi koskaan korjata mitään korjaamisen arvoista.

Huomaamatta Draco nousi sohvalta ja ojentautui painamaan huulensa Harryn poskelle. Sitä ei voitu laskea suudelmaksi, mutta yhtälailla Dracon huulten lämpö tuntui Harryn iholla. Harry ei uskaltanut liikahtaa.

“Olethan kärsivällinen”, Draco kuiskasi niin, että Harry tunsi kasvojen liikkeen vasten omiaan.

Ja aivan pienen hetken he molemmat taisivat ehkä hymyillä.

[haryu]

Nyt jäi vähän vaivaamaan että oliko tää nyt onnellinen loppu vai ei mutta mulle kyllä ihan tarpeeksi onnellinen.

Oon kyllä ilonen miten ainakin Harry sai puhuttua ja ilmeisesti valettua Dracoon vähän toivoa.

Harry osasi käyttää sellaisia sanoja, jotka eivät olleet aivan totta, mutta joita muut halusivat kuulla.

Tämä <3

Ja aivan pienen hetken he molemmat taisivat ehkä hymyillä.

<3

Tosiaan tuo lopetus sai kyllä hymyn huulille, se oli jotenkin niin ihana ja toivoa antava ^^

[Ming]

Otaku, auttaako jos sanon että toi oli onnellisempi loppu kuin mitä alunperin suunnittelin? :DD Nolottaa, että meni melkein fluffiksi... Mutta joo, Harrylla taitaa olla joku magic touch mitä Dracoon tulee, ja Draco on vain raasu, joten kaipa hekin hieman hymyä elämäänsä tarvitsee. Kiitos että jaksoit kommentoida! <3

[LillaMyy]

Tämäpäs oli... surullinen ja... pysäyttävä on ehkä lähinnä sitä, mitä mä haen tässä kohtaa. Tykkään tässä sarjassa todella paljon siitä, että missään ei ikinä selitetä, mitä siinä velhosodassa on tapahtunut, jotta Draco päätyy tällaiseen kuntoon, mutta tästä saa kuitenkin sen idean, että jotain todella dramaattista on tapahtunut. Jotenkin todella kutkuttavaa, kun jokainen saa itse omassa pienessä päässään pohtia, että mitä kamalaa on tapahtunut, jotta lopputulos on tämä. Erityisen hienoa tässä on myös se, että kaiken tuon synkkyydenkin keskellä on pienen pieni valonpilkahdus, kun Dracolla kuitenkin on joku, joka jaksaa ja haluaa odottaa, että hän paranee, mikä luo sen tunteen, että ehkä sitten myöhemmin Harrylla ja Dracolla on kaikki hyvin! (:

Täällä oli myös kivan paljon pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät jokaisesta tarinasta aina paljon mielenkiintoisemman (esim. tuolla ensimmäisessä maininta, että Harry keittää kaksi kahvi ja kaksi teetä ja kuinka Draco valitsee aina teen ja ne voikeksit yms.). Tällaiset minimaalisen pienet jutut tekee mun mielestäni jokaisesta tekstistä heti aavistuksen verran kiinnostavampia, koska noista arjen pikkujutuista kuitenkin voi päätellä jo niin paljon itse henkilöstä. Tykkäsin myös tuossa kolmannen pätkän alusta, kun siellä puhutaan Dracosta, joka hankki työpaikan jostain yms. koska se viittaa mun mielestäni aika vahvasti siihen, että Dracon elämässä sodan ja Harryn kuvioon mukaantulemisen välissä millään ei ole oikeastaan ollut yhtään mitään väliä, koska kaikki on tapahtunut vain jossain! Aivan kuin Draco yrittäisi unohtaa kaiken tuohon väliin jäävän generalisoimalla niitä asioita. Tuo lopetus on myös aivan älyttömän suloinen, sulin sille ehkä hieman, ja siellä juuri tulee se aiemmin mainitsemani pieni valonpilkahdus, mikä on kiva lisä tähän loppuun, ettei kaikki ole aivan pelkästään vain synkkää! (:

[Ming]

Moikka LillaMyy! Kiitos ihan hirveästi kommentistasi! Kiva kuulla, että pidit aukkoisuudesta, sillä mäkin oon niiden ystävä ja sorrun niihin kirjoittaessani välillä ehkä vähän liikaakin, haha. Kiitos ihan mielettömästi mm. kaikesta mitä sanoit, ja hyvä kuulla, että joku muukin näki sen valon Harryn ja Dracon suhteessa! <3

[Vendela]

Nämä olivat todella kauniita ja surullisia rapsuja. Kuitenkin näistä välittyi lopussa tietty toiveikkuus tai sitten se oli tarkoitettu lukijan oman tulkinnan varaiseksi. Eikä sillä oikeastaan ole edes väliä, sillä pääasia että nämä toimivat

Olit kuvannut hienosti sodan jälkeistä elämää, tai siis sitä miten sota vaikutti Dracoon. Surullista, niin tosi surullista mutta olin iloinen, että ehkä se kaikki ahdistus sittenkin helpottaa jossain vaihessa. Sillä haluan ehdottomasti lukea loppuratkaisun toiveekkaan hyvänä. Trauma on ollut iso eikä sen paraneminen tapahdu hetkessä, joten ei voi edes olettaa että kaikki olisi selvää yhden keskustelun jälkeen. On hienoa, että Harry haluaa ja ennen kaikkea jaksaa yrittää sillä Dracon rinnalla ei varmastikaan ole helppoa olla. Rakkaus on kuitenkin ihmeellinen asia joka venyy ja paukkuu. Joten todella hyvät ja ihanat hahmot <3

Se mikä tässä oli hienoa oli se, ettei mitään selitelty liikaa. Se on taitolaji, siis että pystyy rapsussa sanomaan paljon käyttämättä kuitenkaan liikaa sanoja. Tässä siinä oli onnistuttu hienosti! Tuolla oli aivan älyttömän monta kohtaa joita luin uudestaan ja uudestaan kun ne oli niin hyvin sanottuja. Kuinka kaikki alkoi näiden kahden välillä, mitä Draco tunsi ja Harryn tupakallakäynti. Niistä välittyi isompi kokonaisuus.

Kiitos näistä, pidin kovasti!

Vendela