Tuhkavuosi | Hermione/Remus, K11, 7/7 raapaletta

[Melodie]

Vaihdokkaista hei!

Voi miten herttainen teksti! Hermionen ja Remuksen suhde muotoutuu niin varovaisesti ja hitaasti tuttavuudesta romanssiksi (ja mukavaa ettei siitä seuraa mitään kummempia draamailuja!), ja hauskasti se tulee muillekin tietoon. Ihana lukea tuommoisesta romahtamisesta ja kärsimyksestä! Mutta on myös ihanaa että siitä päästään yli ja elämä alkaa tuntua taas mielekkäämmältä. <3 Jännä, että alussa oli  viitattu vain Harryn kuolemaan muttei Roniin! Ja on toden totta ihmeellistä, miten rouva Weasley aina jaksaa. Viimeisen raapaleen kylväminen on ihanan voimallisesti kirjoitettu, voi suorastaan tuntea kevään. Hauska nähdä Hermionessa vähän tuollaista jahkailua että ei ole varma mitä pitäisi tehdä!

Kaikenkaikkiaan tämä teksti on mainio kokonaisuus, joka lyhyessä mitassaan onnistuu kattamaan hyvin melko pitkän aikajanan ja ihmissuhteen liki täydellisen mullistuksen! Kiitos tästä. ^_^

[Angelina]

Ajattelin napata sun listauksesta melko randomilla jotain, millasta en oo koskaan aiemmin lukenut ja voisin väittää, että Hermione/Remus on kyllä just sellaista. Paritushan on lähtökohtasesti vallan mielenkiintonen ja musta oot toteuttanut sen tässä todella hienolla ja uskottavalla tavalla ♥

Kamalaa ajatella, että Hermione on menettänyt sodassa sekä Harryn että Ronin - ei mikään ihmekään, että hän on aivan riekaleina. Pidin kuitenkin kovasti siitä, miten luontevasti Remus oli hänen tukenaan ja tietenkin myös toisinpäin ja miten omalla painollaan heidän suhteensa kehittyi. Oot saanut raapaleilla aikaan todella toimivan kokonaisuuden ja vaikka tässä ei selitetykään asioita liikaa, niin silti mulle ei jäänyt yhtään sellanen fiilis että jotain olisi jäänyt kertomatta. Jos tosta nyt saa mitään tolkkua :''D Joka tapauksessa tää oli siis tosi tasapainonen kokonaisuus! Komppaan myös Laukkua (siis Hazya), koska mäkin tykkäsin hirveesti tuosta viimeisestä lauseesta ja siitä, miten se sitoi tekstin otsikkoon ja samalla koko tarinan yhteen.

Tää oli surullinen, kaunis ja lopulta myös toiveikas teksti. Kiitos kovasti tästä <3

[Vendela]

Kivaa kun Angie oli nostellut tämän esiin, sillä tällä tekstillä on hieno nimi ja erittäin mielenkiintoinen paritus! Joten tietenkin piti tulla kurkistamaan, että minkälainen tämä oikein on

Alussa pääsit yllättämään ihan todenteolla sillä, että Harrykin oli kuollut. Ja kun tarina eteni niin sitten sieltä tuli myös Ron Jotenkin sellainen ilmat pihalle-fiilis tuli näistä tiedoista, mutta onneksi Remus oli paikalla koko ajan. Sellaisena hiljaisena tukijana, joka antoi Hermionelle tilaa mutta oli läsnä.

Pidin tosi paljon siitä, miten tämä näiden romanssi, vai pitäisikö ennemmin sanoa lähentyminen, tapahtui huomaamatta, jossain tuolla rivienvälissä Se jotenkin kertoi kuinka nämä tapahtumat ovat tapahtuneet myös näille hahmoille, vaivihkaa ja melkeinpä huomaamatta. Lisäksi se, kuinka asioita ei selitetty mitenkään vaan ne todettiin, kuten tuo Kotikolon vierailun jälkeinen "nyt ne tietävät" (vai miten se sanatarkasti olikaan).

Kiitos tästä! Tämä on hieno teksti

Vendela