Author: Natural alias Natte
Title: Herneet ei puhu
Genre: Vähän angstia, vähän fluffya ja ripaus huumoria
Rating: S
Paring: Neville Longbottom/Hermione Granger
Beta: Odo
Disclaimer: Hahmot ja Tylis kuuluvat JKR:lle, minä vain lainaan. En saa rahaa.
A/N: Ensinnäkin tämän ficin myötä teen uuden valloituksen: paritusvalloitus! Idea tuli ostikosta ja otsikko tuli maailmalta. Suuri kiitos siskolleni
Odolle tämän kanssa auttamisesta, kiitos! Sitten se, joka keksii kuinka hernettä tulisi nimitellä, saa ilmoittautua ja tuoda julki oikean nimityksen
Piti nimittäin ihan wikipediasta asti tarkistaa, että mikä herne on ja koko helahoito on herne (joten sen kanssa on tässä tekstissä ollut ongelmia).
Ja en tiiä minkä ikäsiä nää tässä on, mutta pikkusia
Nyt minä takavasemmalle, kiitän ja kuittaan. Loppu. Ps. loitsusta pointsit
Odolle.
Herneet ei puhu
Neville katsoi ruskeatukkaista tyttöä yrttitiedon tunnilla ja ihasteli tytön lahjakasta osaamista.
Hermione Granger, Neville ajatteli. Hän ihaili tyttöä ja toivoi, että tyttökin pitäisi hänestä, mutta Neville oli kömpelö ja hidas oppimaan. Ei Hermionen kaltaiset hänestä kiinnostuneet ja se harmitti Nevilleä.
’’Olisinpa yhtä taitava kuin Harry ja yhtä hauska kuin Ron’’, Neville tuumi katsellessaan Hermionen työskentelyä tunnilla.
~*~
Poika istuskeli makuusalissa ja kasteli isoäidiltään saamaansa hernekasvia, jonka poika oli nimennyt Brutukseksi. Brutus oli hänen hyvä ystävänsä, vaikkei se puhunut. Hänellä ei ollut ystäviä, sillä hän oli hyvin ujo ja monet pitivät häntä pilkkanaan kömpelyytensä vuoksi. Hermione oli ainut, joka ei nauranut muiden mukana ja Nevillestä se tuntui olevan pelkkää ystävällisyyttä. Mutta siltikään hän ei uskaltanut jutella tytön kanssa.
Neville oli yksinäinen ja kaipasi ystävää, jolle kertoa tunteistaan Hermionea kohtaan. Pian hän katsahti kohti herneitä ja ajatteli:
entäs jos kuitenkin? Hän otti taikasauvansa esiin ja muisteli tarkasti muodonmuutosten tunneilla opittuja asioita. Hänen kasvonsa alkoivat muistuttaa väriltään isoäidin punaista käsilaukkua kovan ajatustyön vuoksi, kunnes hän muisti Weasleyn kaksosten kerran maininneen tilanteeseen sopivan loitsun. Neville osoitti kasvia ja aloitti huitomisen sauvallaan lausuen samalla:
’’Palkokasvi, pieni hernekasvi.
Puhu, laula
itsesi tarinankertojaksi!’’Kuului posahdus ja Neville katsoi kasviaan. Loitsu oli toiminut, muttei aivan kuten Neville oli odottanut. Herneistä ei ollut tietoakaan, mutta tilalle oli ilmestynyt terävät hampaat ja pitkä kieli.
’’Voih ja Merlinin kalsarit!’’ Neville parahti huomatessaan loitsun epäonnistuneen. Hän yritti kuumeisesti miettiä, mikä meni vikaan. Hän ei ymmärtänyt miksi loitsu ei toiminut ja lähti alakuloisena kohti Suurta salia syödäkseen illallista. Nevillen kulkiessa oleskeluhuoneen läpi hän kuuli kaksosten naureskelevan.
’’Jokohan Ron on kokeillut herneloitsuamme?’’ Fred naureskeli.
’’Tuskinpa, hän oli todella epäileväinen meitä kohtaan’’, George tirskui.
’’Hänhän saattaisi jopa olla niin tyhmä, että kokeilisi!’’ Fred jatkoi ja molemmat alkoivat nauraa hervottomasti. Nevillen olo muuttui yhä kurjemmaksi.
~*~
Neville istui alakuloisena syödessään illallista, eikä ruoka tuntunut olevan yhtä maukasta kuin normaalisti. Hän oli niin uppoutunut ajatuksiinsa miettiessään kuinka typerä hän oli ollut, ettei huomannut viereensä istuutuvaa tyttöä.
’’Mikä on hätänä, Neville?’’
Poika säpsähti ja katsoi puhujaa. Ruskeat silmät huokuivat huolenpitoa ja lämpöä.
’’H-Hermione, minä…’’ Neville sopersi ja käänsi katseensa mehulasiin, vaikka olisi tahtonut katsella tytön kauniita silmiä.
’’Miksi olet surullinen?’’ Hermione kysyi kallistaen päätään tavoitellessaan Nevillen katsetta.
Hän ei vastannut, pudisti vain päätään. Neville tunsi olonsa yhtä aikaa tukalaksi ja pidetyksi. Hermionen huolenpito lämmitti hänen mieltään ja punaisuus nousi pojan kasvoille, eikä hän osannut sanoa mitään.
’’Neville, voit kertoa minulle. Olen ystäväsi’’, Hermione sanoi ystävällisesti.
’’En halua vaivata sinua’’, Neville mumisi vältellen katsekontaktia. Syvällä sisällään hän kuitenkin toivoi, ettei Hermione menisi pois.
’’Et sinä vaivaa minua’’, Hermione sanoi rohkaisevasti ja Neville uskaltautui kääntämään katseensa Hermioneen.
’’Oikeasti?’’ Neville kysyi varovasti.
’’Oikeasti’’, Hermione vastasi hymyillen.
Poika mietti pitkään, kuinka kertoisi asiansa ja hetken mietittyään hän sanoi:
’’Olen tehnyt jotain kamalaa Brutukselle.’’
Hermione ei aivan ymmärtänyt, mitä toinen tarkoitti. Hän pyysi Nevilleä näyttämään, mitä oli tapahtunut. Neville suostui ja yhdessä he kävelivät makuusaliin.
~*~
Neville osoitti lihansyöjäkasvia ja kertoi sen olleen vielä hetki sitten herne. Neville istahti sängyn laidalle murheellisena. Hermione mittaili katseellaan hetken kasvia, jonka jälkeen istuutui Nevillen viereen.
’’Mitä sinä yritit loitsia?’’ Hermione kysyi. Neville pohdiskeli hetken tohtisiko kertoa, mitä oli yrittänyt.
’’Kokeilin erästä Fredin ja Georgen loitsua’’, Neville vastasi vältellen totuutta.
’’Kaksoset!’’ Hermione kivahti. ’’Miksi halusit loitsia herneesi?’’
’’Halusin kokeilla voisivatko herneet puhua’’, Neville vastasi, koska ei osannut enää kierrellä Hermionen kysymyksiä. Häntä pelotti, että Hermione nauraisi, mutta Hermione ei nauranut.
Hermione ymmärsi Nevilleä hieman paremmin ja tahtoi olla hänelle avuksi.
’’Minä voin palauttaa Brutuksen ennalleen’’, Hermione vastasi ja tarttui Nevilleä toisesta kädestä hymyillen lempeästi.
Neville säpsähti hieman, muttei vetänyt kättään pois. Lämmin tunne valtasi hänen mielensä ja Hermione tuntui läheisemmältä kuin koskaan. Nevillestä tuntui, että hän oli vihdoin saanut ystävän, jonka kanssa viettää aikaa ja keskustella.
Ehkä vielä jonain päivänä uskallan kertoa Hermionelle tunteistani, Neville ajatteli. Hän oli onnellinen voitettuaan pelkonsa ja siitä, että Hermione oli hänen kanssaan.
Ehkä olikin parempi, etteivät herneet puhu.
~**~
