Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Fandom: Grimm
Paritus: mainintana Robin Steinkellner/Tim Steinkellner
Tyylilaji: angst, draama, haikeus, hivenen AU
Haasteet: Lyrics Wheel 13 (Pariisin kevät - Juhlat), Rarepari10 vol. 2 (Robin/Tim), Ficlet300 (224. Vieraantuneisuus), Kaiken maailman ficlettejä IV (Viikko 39: Perhe)
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai muuta alkuperäisille tekijöille kuuluvaksi tunnistettavaa. En saa rahallista korvausta tuotoksistani.
A/N: Lyrics Wheel 13 -haasteesta minulle arvottiin kirjoitettaviksi lyriikoiksi Pariisin kevään
Juhlat (sanat löytyy ficin lopusta). Kappaleen voi laittaa halutessaan soimaan taustalle. Tää teksti on lähes puhdasta tajunnanvirtaa ja ja, vähän surku meinasi kyllä tulla tätä kirjoittaessa. Uskoisin, että tämän pystyy lukemaan, vaikka fandomia ei sen kummemmin tuntisikaan. Robinin perheestä ei ole canonissa mitään mainintaa, joten otin sen suhteen vähän vapauksia. Heh. c:
Yön juhlaa
Ripustetaan kanariankeltaiset helmet kaulaan, kaunis huivi hartioille ja hassuja höyheniä hiuksiin. Ympärillä on iloisia ihmisiä, värikkäitä valoja. Ilta on kääntynyt yöksi. Väkijoukon seasta pilkistää tutut kasvot. Robin juoksee kohti ja heittäytyy lämpimille käsivarsille kaiken muun kadotessa hetkeksi ympäriltä.
Se kaikki tuntuu niin vieraalta. Etäiseltä. Sillä sitä hän ei ole saanut kokea pitkään aikaan. Rakastavan pehmeitä sormia silittämässä selkää, varovaisia huulia suukottamassa otsaa. Nainen sulkee silmänsä sydämen läikehtiessä ja hymyilee leveämmin kuin koskaan.
Robin ei muistanutkaan, miten suloiselta äidin halaus voi tuntua. Niin levolliselta. Kädet uppoutuvat ruskeankultaisiin hiuksiin ja sivelevät vuosien ikävän tiehensä.
Huoneessa on muitakin tuttuja. Naurava sisko puikkelehtii ihmisten lävitse isä kannoillaan. Kaksi liittyy halaukseen ja hetki tuntuu pysähtyvän, eikä se haittaa heistä ketään. Musiikki aaltoilee ilmassa ja kirjava paraati pyörähtelee ympärillä kauniina tanssina, kun halaus vihdoin päättyy. Tuikkivat silmät katsovat toisiaan. Uppoutuvat jälleennäkemisen riemuun, eivätkä halua nousta onnen syvyyksistä milloinkaan.
Kysytään
mitä kuuluu, kuinka voit. Sanotaan
minulla on ollut ikävä sinua. Niin minullakin. Vaihdetaan kuulumisia (kaikenlaisia, niitä surullisiakin, mutta päällimmäiseksi jää riemu), ollaan hiljaa ja se on aivan yhtä ihanaa. Tanssitaankin hieman. Pidetään toisia käsistä, pyöritään ympäri ja nauretaan niin että mahaan sattuu.
Sinun hattusi on ihan kallellaan! Katso nyt noita isän laseja! Kaikki harmaa maailmasta on maalattu kirkkain värein, eikä muuta enää muistakaan.
Hetken ei toivoisi päättyvän koskaan.
Siltikin aamun valjetessa kaikki alkaa haalistua, häipyä tavoittamattomiin. Luopumisen ja eron tuska alkaa hiipiä sydämeen. Kyyneleet kirvelevät silmäkulmissa, yrittävät polttaa tietään ulos. Robin puristaa äitinsä kättä tiukemmin. Ei halua lähteä.
Lopulta ei kuitenkaan voi muuta.
Silmät aukeavat kalpeaan huoneeseen. Kaukana vuoteen toisella laidalla mies nukkuu vielä sikeästi. Mies, joka ei ole aikoihin kääriytynyt vaimonsa viereen sängyn vasemmalle laidalle. Vilunväristykset vavahduttavat kehoa ja Robin rutistaa peittoaan tiukasti vartaloaan vasten. Edellishetken lämpö tuntuu valuvan varpaiden kärjistä olemattomiin.
Ikkunan takana aurinko kohoaa hiljalleen taivaanrantaan (ei vielä lämmitä). Huoneessa tanssii vain hämärä. Nainen kampeaa itsensä istumaan ja sulkee silmänsä. Hän voisi melkein vannoa nähneensä häivähdyksen värien karnevaalia, mutta kun kurkottaa kädellään koskettamaan, se karkaa saavuttamattomiin.
Keltaiset helmet yöpöydällä muistuttavat siitä onnesta, joka hänellä kerran oli.
*
Pariisin kevät - Juhlat
Pukeudutaan outoihin vaatteisiin ja koruihin
Laitetaan värivalot loistamaan
Kutsutaan ystävät
Halataan ja kerrotaan
Surun ja ilon aiheet
Jokainen vuorollaan
Laitetaan kädet yhteen
Liekit tanssimaan
Ollaan vaiti hetken aikaa
Olo muutetaan
Ja me muututaan hiukan läpikuultaviksi
Varjot seinillä ja värit tunnelmiksi
Jos me ei kohdattukaan
Jos me kuljettiin vaan ohi
Jos mä en tuntenut sun lämpöö
Pukeudutaan outoihin vaatteisiin ja koruihin
Laitetaan värivalot loistamaan
Sä olet mulle ystävä
Ja ehkä läpi koko elämän
Jossain vaiheessa me erotaan viimeistä kertaa
Ja sitten aamun tullen
Varjot lyhentyneet
Lämpöä kylmään
Sydämet lyöneet
Sydämet lyöneet
