Title: Lastenvahtina olemisen riemusta
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Fíli, Kíli, Sólveig & Lagnlif
Genre: fluffy
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Lagnlif on jätetty vahtimaan kolmea nuorimmaista, kun muut aikuiset ovat muualla.
Challenges: Fluffy10
A/N: Lyra pyysi multa IRC:issä lisää Fíli & Kíli-fluffya, joten täällä ollaan.
Inspiraatiokuvana toimi
tämä. Myönnän, en vieläkään osaa kirjoittaa Hobitti-ficciä ilman Sólveigia, sen takia tästä tuli tällainen, mutta katsokaa nyt herranen aika sitä kuvaa, kuka muu se kolmas random-napero oikein voisi olla?!
Tuo kuva ei ehkä ihan täydellisesti vastaa tätä tekstiä, mutta ihan sama, meni jo.
Tässä siis Sól on tuo kolmas napero, vaikka hänen hiustenvärinsä onkin mun mielessä ehkä vähän tummempi, ja tuo aikuinen on tässä kohtaa sitten Lagnlif, vaikka alunperin häntä onkin varmaan kaavailtu Dísiksi.
Voitte myös jokainen itse kuvitella kuvan kääpiönaiselle jonkinnäköisen parran, koska jostain syystä se puuttuu piirroksesta…
Lastenvahtina olemisen riemusta
Vuoden vanha Sólveig, juuri kaksi vuotta täyttänyt Kíli ja itseään jo kypsänä seitsemänvuotiaana pitävä Fíli juoksentelivat Lagnlifin jaloissa minkä lyhyistä kintuistaan pääsivät. Tai no, Fíli ja Kíli juoksivat ja Sólveig lähinnä kompasteli perässä. Lapsenvahdiksi jääneellä Lagnlifilla oli kova työ yrittää pysytellä viilettävien poikien perässä ja samalla vahtia oman tyttärensä kompurointia, ettei tämä vain satuttaisi itseään.
Erään kerran, kun Sól kupsahti pepulleen, Lagnlif auttoi tämän pystyyn ja sai sitten huomata Kílin tuijottavan häntä tomerana ja mököttäväisenä kädet ristittyinä rinnalleen.
”Mikä nyt on hätänä?” Lagnlif ihmetteli. Mitä hän ei ollut nähnyt auttaessaan tytärtään?
”Fíli kiusaa”, oli lyhyt ja ytimekäs vastaus. Pieni Sólveig tapitti veljeksiä suurilla silmillään, töpsytteli sitten Fílin luokse ja heristi pienen pientä etusormeaan tälle.
”Ei taa kiutata muita”, pieni tyttö sössötti. Tämä sai puolestaan Fílin tapittamaan pikkuveljeään ennen kuin tämä kiiruhti halaamaan toista.
”Anteeksi, Kíli!” Fíli parkaisi toisen olkaa vasten, ja Kíli muksautti isoveljeään olkapäähän tämän irrotettua otteensa vastapalkaksi. Kyseisen pienen välikohtauksen jälkeen veljekset jatkoivat juoksenteluaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Muutamaa tuokiota myöhemmin Sól istahti lattialle ja haukotteli varsin makeasti ja kuuluvasti. Tämä sai veljekset seisahtumaan. He katsoivat ensin toisiinsa, sitten pientä lattialla istuvaa tytön tylleröä. Veljekset kävelivät yhdessä tytön luokse, toinen toiselle ja toinen toiselle puolelle.
”Ei hätää, Sól…” Kíli aloitti.
”…me kannetaan sinut sänkyyn”, Fíli lopetti veljensä aloittaman lauseen. Niine hyvineen veljekset nappasivat kiinni tytöstä ja lähtivät raahaamaan tätä suuren sängyn luokse. Lagnlif seurasi koomista tilannetta vierestä huvittuneena. Lopulta veljesten ongelmaksi muodostuikin se, että sänky olikin korkeampi kuin he olivat olettaneet, eivätkä he saaneetkaan Sólveigia nostettua sängylle. Niinpä pojat kääntyivät katsomaan Lagnlifia kuin mitkäkin pienet koiranpennut, ja kääpiönainen hymyili nostaessaan tyttärensä sängylle. Kuin sanattomasta sopimuksesta veljekset kiipesivät itsekin sängylle ja sukelsivat kilpaa peiton alle. Kíli varmisti myös, että hänen vieressään lojuva Sólveig pääsi peiton alle Fílin käpertyessä hänen toiselle puolelleen.
”Saadaanko me iltasatu?” Kíli kysyi, ja jopa Fíli näytti niin anelevalta, ettei Lagnlif hennonut kieltäytyä. Kääpiönainen kömpi peiton alle tyttärensä viereen ja otti esiin suuren satukirjan.
Hetkeä myöhemmin, kun satu komeasta kääpiöprinssistä ja tämän seikkailuista oli luettu, kaikki kolme pientä naperoa tuhisivat tyytyväisinä, ja Lagnlif katsoi kolmikkoa onnellisena.