Dragon Age: Ritaritaru | K-11 | Samson

[hedge14]

Nimi: Ritaritaru
Kirjoittaja: hedge14
Ikäraja: K-11
Fandom: Dragon Age: Inquisition (Liittyy myös kakkospeliin.)
Genre:   Draama, Angst?
Hahmot: Samson (Madox, Hawke, Cullen, Meredith, Corypheus, Inkvisiittori)
Summary: "Raleigh, ystäväni." Millainen mies Samson on?
A/N: Pahishaaste x 3-haasteessa mukana. Sanasto: Tranquil= seijas (vanha suomen sana "seesteinen") Chantry=Kappeli. Muut ovat ymmärrettävissä. Toivottavasti.

-Ritaritaru-

Eihän hän paha ole. Kuljettaisiko paha mies rakkauskirjeitä kuunvalossa? Ei. Niin ei paha mies tekisi, mutta Samson ei ole paha mies. Hän on pehmeä mies rautaisessa haarniskassa, hänellä on makeisia vaatteidensa laskoksissa. Hän hymyilee, kun hänen suojattinsa saa uuden kirjeen. Puree huultaan, jottei nauraisi. Maagi on pentu, on poika. Sotkeutuu melkein kaapuunsa, kun ryntää kirjoituspöydän luo. Rakastunut ja lapsellinen.

Ja hänessä se pahuus asuu.

Tai ainakin Kappeli sanoo niin. Maageista. Mätiä omenia, kyitä. Demoneita ja palavia viattomia, riivatun maagin repeytyvää ihoa. Ja Samsonilla on miekka, millä iskeä maagi maahan, vankilan vankkaan lattiaan.

Hän ei ikinä satuttaisi Madoxia.

"Raleigh, ystäväni." Madox sanoo, painaa kirjeen sinetillä kiinni. "Voisitko viedä tämän?"

-

Samson ei ole paikalla, kun ritarit murhaavat Madoxin. Hän istuu Kirkwallin sataman pölyisillä portailla, tuijottaa kohti lahden toista puolta. Onhan se murha. Ei muuta. Jotain suunnattoman pahaa, eikä Samson ole sitä ennen ymmärtänyt. Ennen Madoxia.

Samsonin mielessä välähtää hämäriä kasvoja, heitä, jotka hän on jo unohtanut. Lapsia, miehiä, naisia, vanhuksia. Vapisevia käsiä, rimpuilevia kehoja, tukahtuneita huutoja. Kirkaisuja ja kyyneleitä. Yhdenkään nimeä hän ei muista, tai ainakin hän haluaisi, että asia olisi niin.

Lahti on tyyni.

Hiljainen.

Rauhallinen.

Samson ei ole.

-

Hawken tukassa on tuulta ja kasvoilla myrskyä. Hän sylkee verta hiekkaan ja Samson on melkein vihainen siitä, miten vapaana Hawke saa kulkea ja elää. Entä muut? Niin hän haluaisi kysyä, turhaan. Kyllä Samson tietää, missä Hawken lojaalisuus lepää. Hawke katsoo häneen ja Samson takaisin. Värähtää, sillä tietää, mitä Hawke ajattelee ritareista heidän ympärillään.

Muisto, välähdys.

"Minulla oli aurinkokilpi. Sain sen ritarikomentaja Guylianilta. Paskiaiset."

"Harkitkaa Samsonin ottamista takaisin temppeliritareihin. Hän on näyttänyt, missä hänen sydämensä todella on."

Samsonin ei olisi pitänyt koskaan puhua kilvestään. Hänen ei olisi pitänyt... Mutta nyt on myöhäistä ja Cullen kääntyy hänen puoleensa. Puhuu ja Samson hengittää, miettii. Ihmettelee, miksi harkitsee liittymistä ollenkaan. Hänen paikkansa ei ole näiden miesten joukossa. Sokeiden, aivopestyjen petojen riveissä. Cullen kysyy, haluaako Samson takaisin.

"Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta, ritarikomentaja. Ser."

Samson voisi kirota Hawkea. Sen sijaan hän antaa kiitoksen.

-

Lyrium.

Sen takia Samson palasi. Sen takia hän kantaa jälleen haarniskaansa, miekkaansa. Mutta nyt hänellä on lisää. Vihaa, epävarmuutta. Katkeruutta. Keneen hänen tulisi luottaa? Temppeliritareihin? Maageihin?

Ritareissa ei ole mitään jaloa. He ovat pelkureita, jotka säikkyvät omia varjojaan. Petoja, jotka vaanivat heikompiaan. Katkeria miehiä. Vanhuksia, joiden ajatukset ovat madonsyömiä ja rytmittömiä.

Maageissa on liikaa verta. Liikaa pelkoa. He ovat nurkkaan ajettuja eläimiä, jotka purevat ensin itseään, vasta sen jälkeen muita.

Samson elää itselleen.

Ja Madoxille.

-

Kaikki syttyy tuleen. Samson työntää Madoxin liinavaatekaappiin ja jatkaa matkaa. Iskee pään irti nuorelta maagilta ja imee demonin taikuuden käytävältä ennen kuin iskee sitä napakalla potkulla päähän. Muutama hänen kollegansa, entinen kollegansa, juoksee hetken kuluttua hänen ohitsensa. Toivottavasti he eivät kurkista liinavaatteiden sekaan.

Ulkona kaikki tietävät Hawken katseesta Orsinon kuolleen. Samson seisoo varjoissa, pohtii, miten hänen tulisi toimia. Hawke on legenda, mutta ei hänkään voisi selvitä tästä, näistä ritareista, heidän tuimista katseistaan.

Samson ei aio auttaa. Hän ei ole Hawkelle mitään velkaa.

Mutta Meredith on punainen. Niin punainen. Edes auringonlasku tai rovio eivät voi kokeilla tuota väriä ylleen. Nainen hehkuu, loimuaa. Huutaa. Cullen yrittää vielä puhua järkeä, mutta järjellä ei ole täällä sijaa.
Samson astuu varjoista valoon samalla, kun muut perääntyvät niihin.

-

Samson ottaa mukaansa joukon ritareita. He ovat nähneet, kuinka rohkea Samson on. Seisoihan hän Hawken tukena, otti mittaa Meredithistä ja hänen pronsisista sotureistaan. Kukaan ei epäile, etteikö Samson olisi terävä ja kova mies. Sellainen, johon voi luottaa.

Hän ei luota itseensä. Hän on liian itsekäs. Mutta ei koskaan ylpeä.

-

Tai ehkä hän on. Ylpeä vihastaan. Siitä, kuinka kieroon hän on kasvanut. Ylpeä siitä, kuinka syöpynyt hän on. Mätä. Pettäisikö hyvä mies omat soturinsa hulluuden valtaan? Ei. Niin ei hyvä mies tekisi, mutta Samson ei ole hyvä mies.  Hän on riutunut, vainoharhainen mies pahan palveluksessa, hänellä on kuolleen naisen miekka selkänsä huotrassa.

Madox on tyhjä. Eloton, mutta Samson ei voi silti haudata häntä.

Kaiken muun hän voi tuhota.

Kostaa.

-

Liekkien seasta kuuluu tuskanhuutoja. Samson hymyilee. Corypheus murskaa nämä rotat, ja Samson on hänen tukenaan. Hänen palvelijansa. Vaikka hän voi tunnustaa itselleen, ettei edes pidä tuosta olennosta, maagista, joka kuiskii Dumatin salaisuuksia.

Hän pitää vain siitä, mitä Corypheuksen kädenjäljessä näkee.

Sitten. Aivan äkkiä tilanne saa uuden käänteen. Vuoret huojuvat ja lumi karjuu, iskee alas laaksoon. Kaikki jää sakean pilven taakse, ja vyöry nuolee Samsonin kehoa. Hän uppoaa hieman, mutta kivi hänen tukenaan on vankka.

-

Muut juhlivat.

Andrasten sanansaattaja on kuollut.

Ei ole, Samson ajattelee, mutta ei sano mitään ääneen. Legendat eivät kuole, vaikka maailma kääntyy heitä vastaan. He elävät vaikka vuoret tippuisivat niskaan.

-

Temppeli on omistettu Hiljaisuudelle, mutta se ei ole hiljainen. Punaritarit varjostavat sen käytäviä ja lyrium kasvaa seinille, laulaa. Me, me, me. Me olemme täällä. Samson yrittää sulkea korvansa niiden kuiskauksilta. Madoxin puhe on hidasta ja tahditonta, kun hän latelee tutkimuksen tuloksia. Samson sulkee korvansa siltäkin.

Inkvisition joukot ovat täällä.

Samson lähtee, ei edes pysähdy tarttumaan Madoxin käteen.

-

Lähde. Samson melkein pystyy näkemään sen. Mutta ennen sitä hän joutuu vielä kääntymään inkvisiittorin puoleen. Hän irvailee, mutta inkvisiittori jatkaa ennen kuin Samson saa kaiken sanottua.

"Puhuin seijaksesi, Madoxin, kanssa. Hän uhrasi itsensä sinun aatteellesi."

Ja äkkiä Samsonilla ei ole mitään sanottavaa.

Ei ainakaan mitään, mikä olisi totta.

"Minä sanoin hänelle- " Samson keskeyttää itsensä. Ei, ei hän ollut sanonut Madoxille mitään Hiljaisuuden temppelissä. Ei ainakaan mitään muuta kuin käskyjä, ja nekin jäivät sanomatta ennen Inkvisition hyökkäystä.

"Hän kuoli yhtenä meistä, hän kuoli yhtenä uskollisista."

Ei hyvästejä.

Lähde on täynnä viisautta. Suruja. Mistä muustakaan viisaus olisi tehty? Samson voi kantaa tuon kaiken, olla se astia, jolla Corypheus vettä ottaa. He rakentaisivat uuden maailman, uuden Kappelin. Paremman kuin entisen. Samson saisi nähdä valtakunnan, joka ei lahoaisi oman painonsa alla.

Hänet valtaa viileys, kun kohottaa kätensä kutsuun. Tämä taisto toisi voiton heille, Samson on siitä varma.

"Valta ja voima." Inkvisiittori hymyilee. "Asioita, joista on hyötyä vain siihen asti, kunnes ne viedään pois."

Hän tuhoaa riimulla Samsonin haarniskan taiat, pakottaa hänet huutaen polvilleen. Samson pysyy maassa vain hetken. Pistävä kipu kulkee sähköisenä hänen hermoissaan, vapisuttaa sormia, jotka kietoutuvat miekan kahvaan. Hän huutaa sanoja, joista ei ole itsekään varma. Sitten ajatukset kirkastuvat ja Samson karjaisee miehilleen:

"Tappakaa heidät kaikki!"

Mutta varmaa on, että inkvisiittori taipuisi hänen miekkansa alle, ei kenenkään muun. Kuinka julkea hän olikaan? Puhui Madoxista, kuin ei olisi itse syyllinen tämän kuolemaan. Samson tappaisi hänet.

Mutta hän pelkää. Hän ei enää vapise, mutta ei hän myöskään tunne vapauttavaa turtaa kylmyyttä ympärillään. Enää hän ei uskalla uskoa. Voittoon, itseensä, Corypheukseen. Silti. Samson ei aio luovuttaa. Taistelukentällä hän miettii liikaa. Muistelee Kirkwallin savusumuisia katuja, rakkauskirjeitä kuunvalossa. Katsahtaa elämään, joka oli joskus varma, jalo ja viaton. Samson muistelee heitä, jotka ovat hänet tälle tielle ovat saattaneet. Silloin hän muistaa totuuden.

Legendat eivät kuole koskaan.

[Subbe93]

Saanks mä syödä sut?

Koska mua vaan itkettää, miten hyvä sä oikeesti oot kirjottamaan Dragon Agesta :'D Siis... Tämäkin! Mä niin tykkäsin, koska sä oikeesti mietit ja selvität noita sanoja, jotka tarvii käännöstä, ja sit just toi, miten hyvin sä tiedät/muistat noita kaikkii... Ja kun toi sun kerrontakin on jotenkin niin hienoa ja mielenkiintoista, jotenkin niin... ammattimaista
Koska itselläni kaikki kirjotukset (ja varsinkin just Dragon Agesta) tuntuu niin lapsellisilta.

No joo, jälleen tämä avautuminen :'D Mutta en voi olla sanomatta, miten kateellinen olen sulle

Mun täytyy kyllä häpeäkseni myöntää, etten muista Samsonista paljoakaan kakkosesta >_< Siis oikeesti, mun ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, kun menin Inquisitionissa jossain välissä puhumaan Cullenin kanssa, ja Cullen selittää, että tapasi Samsonin Kirkwallissa... Ja sit selitti vielä rakkauskirjeiden välittämisestä ja Meredithista, jolloin tajusin, että mun pitäisi muistaa Samson, mutta kamala totuus on, etten muista! Ja sitten veljeni sanoi, että kakkosessahan voi pyytää Cullenilta, että Samson otettaisiin takaisin. Ja mä muistan, että olen puhunut Hawkellani Cullenille ja pyytänyt, että antaisivat jollekin temppeliherralle mahdollisuuden, mutta..... Mun on pakko myöntää, etten yhtään muistanut sen olevan Samson :'D Pitäisi varmaan pelata kakkonen uudelleen tai jotain

Ja karkasin taas aiheesta <3 Hyvä minä.

Mutta kehun jälleen kirjoitustapaasi. Itselläni puree ennemminkin teksti, jossa "tapahtuu" (eli voisi sanoa, että jokin sen tyylinen teksti, millaisia itse kirjoitan), mutta jokin tässä sun kirjoitustavassasi on kiehtovaa ja mielenkiintoista. Tässä ei sinällään tapahdu, mutta ehkä sen kiinnostavuuden tekee juuri se, että ollaan samalla myös Samsonin pään sisällä, Samsonin ajatuksissa.
Mä en tiedä, mutta jotenkin tykkään Samsonista. En tiedä, miksi... Ja mua harmittaa Inquisitionissa se, että olisi kiva mennä temppeliherrojen puolelle, koska mielestäni heidän "tehtävänsä" on paljon kivempi kuin maagien, mutta sitten se tietää myös sitä, ettei Samson ole pahiksena, ja mä oon niin kiintynyt Samsoniin, että tahdon juuri Samsonin :'D

Et sä ota vastaan toiveita? Koska Cullen on mun suosikkini (heti Alistairin jälkeen ;P), niin ois kyllä tosi siistiä, jos kirjoittaisit jotain hänestä ^_^ Vai ootko kirjottanut, ja mä en oo vaan löytänyt? O_o

Tosin, musta tuntuu, et kirjotatpa kenestä tahansa, niin luen sen silti ^_^ Kunhan se liittyy Dragon Ageen <3

Ja tässä kommentissa ei taida olla mitään järkeä :'D

[hedge14]

Saat. :D <3

Kiitos paljon kehuista. Täytyy tunnustaa kuitenkin, että ei mullakaan mitään supermuistia ole. Kyse on pelkästään siitä että DA2 on tultu pelattua läpi ihan viime aikoina kaksi (ja kolmattakin) kertaa läpi. Siksi siis Samson tuntui niin helpolta kirjoittaa. Ja totta kai taustatyötä kannattaa aina tehdä. En esimerkiksi muistanut Madoxin nimeä... se oli mulle joku vaan " Samsonin tranquil."

Miten itse toimit faktojen ja taustatyön suhteen kuin kirjoittelet? En nyt osaa sanoa ovatko tekstisi oikeasti lapsellisia vai tuntuuko sinusta turhaan siltä. Mutta ainakin itsellä tuo wikin plärääminen auttaa ja World Of Thedas Vol. 2 on mulla tutustumisen alla. :)

Minusta on muuten tosi kiva, että tämä toimii sinusta vaikka kauheasti ficissä ei tapahdu. Itse en osaa kirjoittaa sellaista kauhean juonellista tekstiä. Siksi minulle on tärkeää, että edes tämä tyyli onnistuu. (Pitkät tekstit ovat suorastaan myrkkyä. :D) 

Cullen ja Alistair ovat minustakin tosi ihania hahmoja. Pitää katsoa saisiko heistä jotain aikaan. (Todennäköisemmin Cullenista.) Mutta jotenkin olen vasta tutustumassa Dragon Age hahmoihin, ja en usko, että saisin heihin ihan vielä oikeaa näkökulmaa. (Suosikkini kaikista on Hawke. En ole kirjoittanut edes hänestä mitään. :D Hassua.)

Mut joo... Pidemmittä puheitta, kiitos kommentistasi!

[Subbe93]

Faktoista: Wiki on kanssa paras ystäväni, että jos jotain haluan varmistaa, niin katson tosiaan sieltä. Sieltä olen mm. "opiskellut" hieman Fereldenin aatelisista ja arvojärjestystä (erääseen ficiini niitä lähinnä kaipasin) Joskus peli on apuna (jos olen tallentanut sellaiseen kohtaan, että tiedän olevani pian kaipaamassani kohdassa), ja josksu katson Youtubesta, jos tiedän jonkun avuliaan videon. Ja juuri viime viikolla sain World Of Thedas Vol. 2:sen, sääli vain, että tällä hetkellä väärässä osoitteessa (koska olisi niin kivaa lukea ja tutkiskella sitä). Se ei mahtunut reppuuni, enkä kiireissäni huomannut ottaa sitä mukaani :<

Sä kyllä uskallat rohkeasti kirjoittaa hahmoista, vaikka sanojesi mukaan olet vasta tutustumassa :3 Mun mielestäni nää sun tekstit on kyllä aika onnistuneita ja semmosia, että yhdistäisinkin hahmoihin, mutta toisaalta, en mäkään heihin ole vielä niin hyvin perehtynyt, että osaisin kauhean hyvin sanoa, mikä sopii hahmolle ja mikä vaikuttaa vähän absurdilta. Kyllä mä sitten tietty huomaan, jos hahmo omasta mielestäni on ihan Ooc, ja sillon se kyllä häiritsee, mutta en mä välttämättä mitään "pikkujuttuja" huomaa, tai kiinnitä edes huomiota. Mulle ehkä se pääasia on tarina, se, että se on sujuvaa ja uskottava ja... niih Ehkä mun katseeni tarinoihin on semmonen yleinen...
Mutta tässäkin piti olla pointtina sanoo, että hienoo, että rohkeasti kirjotat, koska ite vähän jänistän :'D En uskalla oikein kirjottaa kenestäkään, kun pelkään, et sit ne ei olekaan IC (koska oon ite aika tarkka kirjoittaessani, et kaikki täsmää). Oon liian vaativa itseäni kohtaan.

Ja että mulla riittäis juttua tästä aiheesta (ja varsinkin Dragon Agesta xD), mutta hillitsen itseni nyt

[hedge14]

Minua aina ilahduttaa kirjoittajat, jotka tekevät taustatyön hyvin. Eihän sillä oikeasti ole väliä, jos joku pikku yksityiskohta on väärin. Mutta yleensä tarkka taustatyö johtaa siihen, että hahmot ja maailma muutenkin pysyy aitona ja sellaisena, että tekstejä jaksaa lukea. Tietty OC:t, eli Warden, Hawke ja Inquisitor, tuovat omat haasteensa. Itse en pysty lukemaan Wardenia kuin Amell-taustaisena. Hawken kohdalla taas kaikki menee, mutta Inquisitor on mulle Lavellan tai M!Trevelyan. OC-hahmojen kanssa on (usein) tärkeää sijoittaa hahmot isompaan kontekstiin. Niin lukija saa helposti kiinni, missä mennään.

World Of Thedas Vol. 2 on kyllä kiva. Petyin kuitenkin siihen ylimalkaisuuteen, mitä kirjassa oli joissakin tapauksissa. Olisi ollut kiva lukea lisää täysin uusia juttua, kun kattavaa totuutta tarinasta ei ole pelaajavalintojen takia.

IC-juttu on kyl aina ajankohtainen. Olen yrittänyt päästä turhasta huolehtimisesta eroon kirjoittamalla heti, mitä mieli tekee. Katson vasta vähän ajan kuluttua menikö ihan mönkään. Kirjoitin esimerkiksi raapaleita omasta Inkvisiittoristani ja hänen kööristään, mutta teksteissä hahmot eivät vaan olleet tarpeeksi IC. Jäi sitten pöytälaatikkoon. Itseäni huolettaa myös pikkujututkin tämän suhteen, mutta olen pakottanut itseni päästämään sanat ja muutamien lauseiden mittaiset kohdat seulasta läpi, vaikka ne tuntuisivat OOC:lta.

[Vargynja]

Joskus vuosia sitten kun olin Finissä viimeksi niin kukaan ei tiennyt DA:sta tai mistään tietokonepeleistä/pelihahmoista. (Onko pelaamisesta tullut nyklyään suosittu vai kuvittelenko vaan?)Nyt on ihana löytää ihmisiä, jotka ovat kirjoittaneet niistä hahmoista ja vielä millä tyylillä. Ihastuin kirjoitustyylisi, tää on sitä mitä itse kirjoittamisessa rakastan. Kuvailua, sanoilla leikkimista ja hahmojen luovimista kauniiden kuvailujen tai no yksittäisellä hyvin valitulla sanallakin voi ilmaista paljon. Onneksi löysin pahis-haasteen. Kiitos ihanasta tekstistä.

IC-juttu on kyl aina ajankohtainen. Olen yrittänyt päästä turhasta huolehtimisesta eroon kirjoittamalla heti, mitä mieli tekee. Katson vasta vähän ajan kuluttua menikö ihan mönkään. Kirjoitin esimerkiksi raapaleita omasta Inkvisiittoristani ja hänen kööristään, mutta teksteissä hahmot eivät vaan olleet tarpeeksi IC. Jäi sitten pöytälaatikkoon. Itseäni huolettaa myös pikkujututkin tämän suhteen, mutta olen pakottanut itseni päästämään sanat ja muutamien lauseiden mittaiset kohdat seulasta läpi, vaikka ne tuntuisivat OOC:lta.

Nyt mennään semmoiseen aiheeseen, jonka takia ite oon kokenut tosi vaikeaksi kirjoittaa DA:n hahmoista, ne on tehty liian hyvin. (Dorian, man who can put on show in empty room) esimerkiksi. Miten voi suomeksi kuvailla noin hienosti englanniksi kuvailtua hahmoa.

[hedge14]

Hei Vargyna ja kiitos kommentistasi!

En tosiaan tiedä onko pelaamisesta tullut suositumpaa. Itse en ole kovin montaa vuotta pelannut (enkä kovin tehokkaasti.) Mutta sanoisin että peleihin törmää nykyään valtamediassa useimmin kuin ennen. (Tai sitten sen huomaa vasta kun itsekin pelaa...)

Hyvä juttu, että tämä fic oli sinulle mieluinen. Olen aika kiinni omassa kirjoitustyylissäni, joten on hyvä että ainakin jotkut tykkää siitä.

DA:ta löytyy Finistä ihan ok. (En ole varma mikä on ME:n laita.) Mutta joukkoon mahtuu aina lisää. Ehkä sinäkin saat jotain kirjoitettua, vaikkapa juuri Dorianista. Itse en tiedä uskaltaisinko. :D