Nimi: Sound of Nature - Haaveistani
Kirjoittaja: Ficeca
Ikäraja: S
Tyyli: Haaveilevia ja unenomaisia kuvauksia maisemista ja satuolennoista musiikillisessa ympäristössä nuoren tytön näkökulmasta. Kesäisiä vivahteita tungettu joka väliin
Valmiina: 2/?
Rannan sävelmäHiljaiset aallot lyövät rantaan varovasti, heikkoina. Rannalla palaa nuotio, vaikka aurinko paistaa. On keskipäivä. Kenelläkään ei ole kelloa. Olen rannalla yksin. Ajan tietää Auringosta. Se on keskellä taivasta, taipaleensa puolimatkassa.
Kaukana mutta niin lähellä oleva meri on autio. Sen pinta on autio. Ei peilityyni, mutta autio. Missään ei näy ketään.
Valkoinen hiekka on pehmeää. Se kimaltaa valon osuessa siihen. Rantaviivalla on simpukoita. Nostan yhden korvalleni. En kuule meren kohinaa, kuulen hiljaista musiikkia. Sen taustalla on aaltojen loiske ja tulen rätinä. Se on kaunis, herkkä sävelmä. Se on tämän rannan ja hiljaisen rauhan sävelmä.
Se heijastaa peilityyntä sisintäni, se kertoo rauhasta joka minussa vallitsee. Se kertoo unista ja haaveista, niistä jotka toteutuvat ja niistä jotka eivät. Se kertoo rakkaudesta, jota tunnen tätä paikkaa kohtaan. Sävelmä tietää kaiken, se pääsee sydämeeni ja valtaa sen. Se ottaa sen hallintaansa ja tunnen rauhallisuuteni olevan nyt hiljaisuutta. Haaveilua.
Sisimpäni tuntuu siirtyvän haaveisiini. Pidän simpukkaa yhä korvallani ja kuuntelen sävelmää. Nyt sillä on uusi sävy.
Se kertoo veden alla olevasta salaperäisestä maailmasta, merenneidoista ja koralleista. Se kertoo kaikista niistä kauniista kaloista, jotka asuvat suunnattomissa korallilinnoissaan ja se kertoo kaikesta siitä, mitä ne tuntevat ja toivovat. Sävelmällä on hellävarainen, varjeleva sävy. Aivan kuin pelko. Pelko siitä, että jokin ulkopuolinen rikkoo hauraan korallista valmistetun maailman.
Sävy muuttuu hiljakseen tummemmäksi ja saa uusia sävyjä samalla, kun se hitaasti vaimenee ja alkaa uudestaan. Kauniina ja kevyenä vaipuen hitaasti pohjaan aaltojen pyöreiksi hiomien kivien luokse. Sävelmä vaimenee mahdottomaksi kuulla.