Title: Myrskyn enteet
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Pairing: Lucius Malfoy/Molly Prewett (Arthur/Molly)
Summary: Kaksitoistavuotiaaksi luihuinen omisti harvinaisen pistävän katseen.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Rarepari10 Vol 2
Rare10 #2
FF50 sanalla 035. Myrsky
Myrskyn enteet
Kaksitoistavuotiaaksi luihuinen omisti harvinaisen pistävän katseen. Nuori herra Malfoy oli erityisen ylpeä puhtaasta verestään ja sen sai kuulla jokainen, joka hänen tielleen sattui. Kerran se oli seitsemäsluokkalainen Molly.
"Väistä vähän senkin kuraverinen rohkelikko", Malfoy sadatteli tönäisten lyhyenläntää tyttöä kylkeen välittämättä siitä, että tämä oli häntä huomattavasti vanhempi.
"Anteeksi nyt vain, herra Malfoy - ", Molly korotti ääntään hitusen ja oikoi paikoiltaan liennutta villabaskeriaan. "- mutta jokainen meistä puhdasverisistä ei koe tarvetta huudella itsestään ympäriinsä saati tunne olevansa oikeutettu tönimään valvojaoppilaita kumoon vapaalla käytävällä", tyttö napautti sauvallaan valvojaoppilaan merkkiä rinnassaan. Hänen äänensä oli auktoriteettinen, muttei mahtaileva. Malfoyn silmät laajenivat ihmetyksestä.
"Sanotko sinä olevasi puhdasverinen?" Pojan katse kävi kolmesti tytön kiireestä kantapäähän läpi ja puntaroi tietoa mielessään.
"Sinuna olisin enemmän huolissani siitä jälkimmäisestä tittelistä. Kymmenen pistettä pois luihuisilta", Molly napautti. Tyttö ei ollut koskaan ollut kovinkaan hanakka ottamaan keneltäkään pois pisteitä, mutta epäoikeudenmukaisuudesta hän verotti aina, oli kyseessä sitten tupa mikä tahansa.
"Tule, Lucius", pojan käsikynkkään tarttui yksi hänen mukanaan kulkevista tytöistä. Vaalea ensiluokkalainen tyttö näytti hiukan pelokkaalta. Malfoy ravisteli tytön hetkessä irti itsestään.
"Päästä irti, Cissy", hän sihahti ja kohensi nopeasti kaapuaan. Narcissa Musta näytti äärimmäisen loukkaantuneelta ja käveli tiehensä mukanaan puolet Malfoyn saattueesta.
"Nyt, suo anteeksi erehdykseni - ", suorastaan lipeväksi muuttunut pojan kieli odotti nimeä valvojaoppilaalta.
"Prewett, Molly Prewett", Mollyn ilme nipistyi suppuun kertoen, ettei hän ollut ympäripuhuttavissa. Pisteet oli jo viety ja sillä selvä.
"Molly", poika toisti nimen pehmeästi, "Minä kyllä hyvitän tämän sinulle. Meidän puhdasveristen tulisi pitää yhtä", Malfoy katsoi tyttöä tiiviisti silmiin ja hetkeksi Molly unohti, että poika oli vasta toisennella luokalla. Luihuisen hahmo oli kylmä ja kova kuin marmori, mutta hänen katseensa oli aivan liian pistävä kaksitoistavuotiaalle. Sitten yhtäkkiä poika hymyili rehvastelevasti ja asteli tiehensä mukanaan loput seurueestaan ja hetken Mollysta tuntui kun häntä olisi juuri nuhdeltu ja imarreltu saman aikaisesti.
Vielä illallakin, kun Arthur syleili häntä oleskeluhuoneen hämäryydessä ja toivotti hyvää yötä, Mollyn mielessä pyöri Malfoyn katse eikä hän kyennyt näkemään Arthurin sinisiä silmiä vaan mielessään kiiluvat harmaat. Myrskyä enteilevän harmaat.