Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[Helyanwe]

Uhh, jatkoa viimein <3 ihhanaa
En nyt mitään kunnollista kommenttia osaa raapustaa niin tää menee varmaan aika pitkälti hehkutukseksi, anteeksi siitä. Mutta kieli ja kirjoitustapa on säilynyt yhtä ihanana, hyvä juttu. Odotan mielenkiinnolla mitä koettelemuksia näillä kahdella on edessään, joten kiitos tästä ja jatkoa pyydän <3

[Grenade]

Tämä on ensimmäisiä originaaleja, joita oikeastaan luen pitkän ajan jälkeen. Ja millaiseen helmeen törmäsinkään! Aluksi olin hieman skeptinen, koska fantasiatarinoista on tullut aika massatuotetta, mutta tämä sai taas mun uskon niihin palautumaan. Todella hienoa kuvailua, pientä hienovaraista vihjailua eri suuntiin ja kaunista kieltä. Päähenkilön eri ajatukset, epävarmuus ja pelko, mutta myös ilo tulevat näin lyhyissä pätkissä hyvin esiin. Raapaleet on loppujen lopuksi tekstilaji, joita kirjoittaessa täytyy hioa, jotta saa sanottavansa mahtumaan sataan sanaan, mutta mielestäni olit hyvin onnistunut tässä.

Valve on mielenkiintoinen hahmo ja janoan kuulla lisää hänestä! Taikuuden luonnehtiminen ja hänen magiansa kuulostavat kiehtovilta ja toivottavasti Alisa saa kuulla lisää näistä asioista (ja sitä kautta lukijakin ^^). Myös edellisistä mestareista ja maagien toimintatavoista olisi mukavaa tietää. Oliko tämä Rahko edellisen mestarin nimi? Toisaalta myös kuninkaan ja maagin väliset suhteet kiinnostavat. Jep, sait mut ihan koukuttumaan tähän, koska nyt mietin kaikenlaista! Hienoa tekstiä ja jään innolla odottelemaan seuraavia osia. Niin ja hyvää joulua, kun sekin on tässä aivan nurkan takana! 

[Okakettu]

.Slytherin.: Kiitos jälleen suuresti kommentistasi, hienoa että pidät tästä edellen! :>

Helyanwe: Oi, oli mukava huomata että olet edelleen mukana tätä tarinaa seuraamassa, kiitos paljon kommentistasi! Hehkutus ei minua ainakaan haittaa, haha, vaikka toki rakentava palaute kelpaa myös aina. Koettelemus on muuten todellakin sangen osuva sana kuvaamaan tulevia tapahtumia! Minulla on vaikka mitä suunnitelmia Alisan ja Valven suhteen...

mimamu: Huh, huolehdin kirjoittaessani mahdollisesta jännitteen puuttumisesta, joten oli huojentavaa kuulla, ettei se ole ilmeisesti sieltä sittenkään kadonnut! Muutenkin oli mukava huomata sinun kommentoineen, kiitos! Mustasukkainen korppi oli kohtana muuten yksi omiakin suosikkejani, joten hienoa että poimit sen tuolta! Mitä Valveen taas tulee... hmm hmm. Saa nähdä! :-D

Grenade: Jee, uusi lukija, hirmu hienoa että löysit Ævintýrin pariin! Olen kovin otettu siitä, että tämä sai uskosi fantasiaan palautumaan, parempaa palautetta ei voisi toivoa! Kiitos myös kehuista raapalemuodon suhteen. Nämä raapaleet tosin eivät ole olleet enä hetkeen täysin sen sata sanaa, joten siitä en voi kaikkea kunniaa ottaa. :´> Jep, Valven mestari on nimeltään Rahko, vaikka tarinassahan tätä ei ole vielä vahvistettu. Pikku hiljaa tarina matelee etenee kohti osiota, jossa maagien toimintatavoista paljastuu lisää, ja kuninkaan ja maagien välejä päästään myös puimaan pikapuoliin! Hienoa kuulla että teksti herätti ajatuksia, toivottavasti näin on myös jatkossa. Kiitos paljon kommentistasi!

A/N: Suurkiitos vielä yhteisesti kaikille teille kommenteista! ♥

**

77. ja 78.

Kiiran ja korppien jälkeen seuraa joukko hiljaisia päiviä. Minä ajaudun nopeasti takaisin tuttuihin rutiineihin, niihin, jotka muodostivat arkeni kalvaslinnassa ennen noidan kohtaamista: hetket kirjastossa, keittiö, puutarha. Kaaoksen jälkeen pysähtyneisyys tuntuu jälleen melkein tervetulleelta.

Mikäli näen painajaisia Kiirasta, en muista niitä enää herättyäni. Myös kynsien jäljet ihollani haalistuvat, muuttuvat lopulta arviksi. Olkapääni ei ole sen myötä erityisen kaunis näky, mutten jaksa juurikaan surra asiaa. Tärkeämpää on, että pystyn liikuttamaan kättäni tuntematta kipua.

Aika kulkee linnassa eteenpäin vaivihkaa. Olisi helppoa väittää, että kaikki on kuin ennen – eikä kuitenkaan ole.

Saapuessani aamuisin puutarhaan en löydä yrtti- ja kukkapenkeistä ainuttakaan rikkaruohoa. Ne on kitketty huolellisesti ennen tuloani, aivan kuten on myös varmistettu, ettei huolekseni ole jäänyt tehdä liian raskaita töitä. En onnistu koskaan näkemään Valvea puutarhassa, mutta on päiviä, jolloin korpit kaartelevat pihamaan yllä. Minusta tuntuu, että ne pitävät minua silmällä hänen puolestaan.

Vaikka Valve on edelleen kiireinen, hän ei ole yhtä paljon poissa. Toisinaan hän käy keittiössä tiedustelemassa Eddalta ja minulta, mitä haluaisimme hänen tuovan matkoiltaan. Kun mainitsen ääneen metsämansikoista, joita on vaikea löytää täältäpäin, Valve toimittaa niitä kalvaslinnaan vuorokauden sisällä. Punaisten marjojen makeus viipyy kielelläni monta päivää.

Aina välillä kohtaamme toisemme myös kirjastossa. Valve on paikalla yleensä iltahämärän aikaan, selailemassa kirjoja, joita aika on naarmuttanut niin pahasti, etten minä ole tohtinut missään vaiheessa koskea niihin. Me viivymme vaiti omissa nurkkauksissamme, puhumme vain harvoin.

Haluan silti ajatella, että välillämme oleva hiljaisuus on vähemmän painostavaa kuin aikaisemmin.

79.

Kalvaslinnan kesä on erilainen kuin kotona. Se saapuu linnaa kiertävän metsän ylle hitaasti, ja aiempaa valoisammat, lämpimät hetket tuntuvat kestävän vain silmänräpäyksen verran. Puutarhassa aurinko paistaa aivan kuten ennenkin, mutta muualla sitä hädin tuskin huomaa.

Pääskysten sijasta minua tervehtii ainoastaan korppien tummanpuhuva raakunta kulkiessani kalvaslinnaa reunustavien puiden katveessa. Linnut tuntuvat tänään tavallistakin levottomimmilta: ne ovat seuranneet minua tiiviisti huomattuaan, että poikkesin perinteiseltä, puutarhaan vievältä reitiltäni.

”Ei tarvitse huolehtia”, minä sanon taivaalle. ”Isäntänne tietää tästä kyllä – en ole aikeissa karata tai mitään.”

Korpit kaartelevat kannoillani sanoistani välittämättä. Olen kiertämässä linnan maita Eddan puolesta, varmistamassa, että kaikki on metsän rajalla kuten pitääkin. Valven suojaloitsun ansiosta se on pelkkä harmiton rutiini, ja silti tervetullutta vaihtelua siihen, mitä yleensä linnassa teen.

Ehkä se on kalpea kesä, joka on tehnyt minusta aiempaa levottomamman: elämäni rajat ovat alkaneet yhtäkkiä tuntua kovin ahtailta. Malva ja äiti ja pitkät työntäyteiset päivät sadonkorjuun aikaan häilyvät lakkaamatta mielessäni, tapa jolla auringon lämpö viipyi iltaisin iholla.

En silti tahdo kutsua sisälläni raapivaa tunnetta koti-ikäväksi.

80.

Tukahdutan huokauksen. Vasemmalla puolellani metsä on musta ja hiljainen: ei pienintäkään liikettä missään lukuun ottamatta tuulta, joka kulkee ääneti oksistoissa. Siitä huolimatta olen varma, että minulle tuntemattomat olennot seuraavat paraikaa varjoista askeleitani. Hetkittäisestä ahtaanpaikankammostani huolimatta metsän tutkiminen tuntuu kaikkea muuta kuin hyvältä idealta.

Siksi käännyn lopulta poispäin, linnan pääovia kohti. Korppiparvi kähisee minulle korkeuksistaan hyväksyvästi, tai ainakin kuvittelen niin. Heilautan linnuille kättäni samalla kun mietin hajamielisesti, miten kuluttaisin loppupäivän. Metsämansikoiden jälkeen minua on kaihertanut ajatus omasta mansikkamaasta, samanlaisesta kuin kotona. Toisikohan Valve taimia, mikäli pyytäisin?

Tiedän, että toisi. Kiiran kohtaamisen jälkeen Valve on toteuttanut kaikki vähäiset toiveeni. Minulta itseltäni hän ei ole kuitenkaan vaatinut yhtään mitään. On helpompi kuvitella, että olen kalvaslinnassa Eddan kuin hänen vuokseen.

En haluaisi välittää siitä, mutta välitän silti: Valveen liittyvät ajatukset ovat pääni sisällä toisiinsa sotkeutuneita lankoja, joita en saa selvitettyä.

81.

”Hæi! Onko täällä ketään?”

Kohotan pääni yhtäkkisen huudahduksen suuntaan, melkein kiitollisena siitä, että joku keskeyttää alavireisiksi muuttuneet mietteeni.  Helpotusta kestää kuitenkin vain hetken ymmärtäessäni, mistä oikeastaan on kyse: joku on linnan pääovien luona.
 
Hidastan vaistomaisesti askeleitani, epävarmana siitä, miten minun tulisi toimia. Viivytellessäni vieras toistaa kysymyksensä uudestaan, vakuuttaen minut siitä, ettei kyse ole pelkästä kuvitelmasta.

Ääni on aavistuksen kimeä, pikemminkin kärsimätön kuin uhkaava, vailla noidan valheellista hyväntahtoisuutta. Tämä on silti ensimmäinen kerta Kiiran jälkeen, kun linnan sisäpuolelle yrittää joku vieras. Kuka tai mikä olento onkin, hän on päässyt Valven suojaloitsujen läpi.

Tarkoittaako se, että vieras on vaaraton? Vai kenties Valvea voimakkaampi? Käännyn katsomaan korppeja, jotka eivät kuitenkaan vaikuta erityisen huolestuneilta: ne lentelevät metsän ja linnan rajalla vierailijasta välittämättä.

Se tekee päätöksestäni helpomman.

Kiiran aikaansaamia arpia kihelmöi kumartuessani tunnustelemaan kädelläni tunikani laskoksia. Sormenpääni hipaisevat piilossa olevan veitsen kahvaa - sen kuljettaminen mukanani on yksi niistä asioista, jonka noidan hyökkääminen kimppuuni muutti.

Kaiken varalta. En voi antaa itseni luottaa sokeasti siihen, että Valve pitää minut turvassa ikuisesti.

82.

Kumarrun varmistamaan, että yllän veitseen helposti, mikäli tarve on, ja lähden etenemään kohti sisäänkäyntiä. Liikkeeni ovat jännittyneitä ja teräviä, mutta mieleni yllättävän tyyni.

Pääovien luona odottava olento kääntyy hitaasti puoleeni askeleeni kuullessaan. En ole varma, mitä odotin löytäväni, mutta tunnen rentoutuvani nähdessäni, että vieras muistuttaa enemmän maahista kuin noitaa. Pikkumiehen katse on avoimen utelias: minua tiiviisti tarkastelevat mustat, kiiltävät kivisilmät tuovat mieleeni Eddan. He ovatkin melkein samankokoisia – tosin siinä missä kalvaslinnan taloudenhoitaja on pyöreä ja pehmeäpiirteinen, on vieras laiha ja kulmikas.

Keikari, minä ajattelen katsoessani hänen asuaan, jollaisen voisi nähdä parempiosaisen, omasta asemastaan tietoisen ihmismiehen päällä. Vaikutelmaa rikkovat kuitenkin lukuisat rintamukseen ommellut linnunsulat. Olen melko varma, että ne ovat pelkkiä koristeita.

Hämmästyksekseni vieras ei ole linnanpihalla yksin, vaan Valve seisoo pitkänä ja vaiteliaana tämän vierellä. Maagi vaikuttaa saapuneen paikalle vain hiukan ennen minua, yllään kaikkein vaatimattomin matkaviittansa, hiukset sidottuna kiinni niskaan.

Hän on kaiketi tulossa jostakin etelän rannikkokylästä: taikuuteen suhtaudutaan siellä mutkattomammin kuin monessa muussa paikassa, joten Valven ei tarvitse pitää yllä mielikuvaa synkästä, koreasti pukeutuneesta taikaolennosta. Katseidemme kohdatessa hän nyökkää suuntaani lyhyesti.

**

A/N: Katkaisin kohtauksen tällä kertaa vähän huonosta kohtaa, muttajoo. Seuraavat raapaleet ovat melkein valmiita, ja saan julkaistua ne toivon mukaan vielä tässä kuussa.

[nauha]

Ne koristelevat meidät kuolleilla kukilla.

Mun oli pakko aloittaa samalla millä säkin aloitit, koska se oli yksinkertaisesti niin hyvä alku. Lisäksi haluan varoittaa ettei mulla ole oikeasti mitään kriittistä tai rakentavaa sanottavaa, lähinnä ihastunutta huokailua ja havainnointia.

En ollut törmännyt tähän aiemmin, mikä on ihme koska toisinaan aina katselen ympärilleni sun tekstien varalta. Onneksi törmäsin nyt, jo yhteenveto ja A/N veivät aika kovaa mennessään, ensimmäisistä ja seuraavista raapaleista puhumattakaan! Suoraan sanottuna olin aika pian aivan myyty ja koukussa, enkä ole noussut tästä paikaltani sen jälkeen kun lukemisen aloitin. Sen lisäksi että kirjoittajana olit sinä ja tarinan alku oli innostava, myös pakkoavioliitto-haaste kiehtoi.  Pakkoon ja entisen taakse jättämiseen liittyvät teemat olivat kiinnostavia, näin hetkittäin jopa nälkäpelimäisiä tai kaunottaresta ja hirviöstä tuttuja tunnelmia — ehkä se väkisin kotoa lähteminen, maalaisuus, linnat ja kirjastot —, mikä tuntui mieluiselta kun maailma ja tarina silti ovat selvästi omiasi. Aiemmatkin kommentoijat olivat kai jotain yhtäläisyyksiä nähneet, ja sä sanoitkin pyrkiväsi niistä irti. Loppua kohden en kiinnittänyt niihin enää samalla tavalla huomiota, joten varmaan olit onnistunut. En kyllä niitä pahakseni pistänyt alkuunkaan.

Valvea jotenkin rakastin. Tai rakastan, siis. Tuli heti alkuun jollain tapaa mieleen Diane Wynne Jonesin Howl, mikä vain lisäsi kiinnostustani koska siitä hahmosta olen aina pitänyt — salaa olen tainnut jopa olla häneen vähän ihastunut kaikkinen kaapuineen ja taikuuksineen ja pitkine koreine hiuksineen. Nämäkin mielleyhtymät haalistuivat kun Valven hahmosta saatiin enemmän tietoa, mutta samanlainen kiehtova kaukaisuus on edelleen.

Pidin kerronnan tavasta hirveästi, samoin siitä että tämä on toteutettu juuri raapalein. Aluksi ajatus sadasta raapaleesta tuntui musta paljolta, mutta lukiessa huomasin että hyvin nopeastihan se täyttyy kun on niin paljon nähtävää. Kun sata taipuikin kysymysmerkiksi niin itse ainakin hiukan ilahduin On ihanaa että julkaiset aina useita raapaleita kerrallaan, silloin tarinaan ehtii uppoutua vaikka kyse onkin lyhyistä välähdyksistä. Nyt tietenkin luin kaiken kerralla, joten uppoutuminen oli aika toisenlaisella asteella kuin se olisi pikkuhiljaa seuratessa. Toiminee kumminkin päin! Minäkertojien kanssa olen nykyään usein vähän arka, mutta tässä se toimi vallan erinomaisesti.

Alisassa ihastelin erityisesti sitä, ettei hän ollut mikään hentoinen ja melkein läpinäkyvänä häilyvä kukkanen, vaan Eddan sanoin tomeran näköinen. Oli ne ulkotöiden kovettamat kädet, auringon karhentamat hiukset ja paahtunut iho. Sellainen historiallinen maalaisnaisen kuva, uudessa ympäristössä ehkä arasteleva ja eksynyt, vaan ei kuitenkaan mikään surkea reppana. Menneisyyden kokemukset ja kaikki.

Maagin taikuus tuntui konkreettiselta, melkein kuin sen olisi itsekin voinut haistaa tai tuntea rätinänä sormenpäissään. Pienissä yksityiskohdissa sait tarinan maailman piirtymään esiin selkeästi, mikä ei ole uuden ja vieraan fantasiamaailman kanssa helppo tehtävä.

En ole oikeastaan pitkään aikaan enää ollut sillä tavalla fantasian perään kuin joskus olin ja lähestulkoon pelkään pitkiin teksteihin tarttumista, mutta jos tämä olisi romaanimittainen teos niin lukisin sen silti. Niin paljon näistä hahmoistasi ja tarinastasi pidän. Toivottavasti kirjoitat jatkoa viipymättä! En uskalla luvata että tulisin jokaisen uuden annoksen jälkeen salamana kommentoimaan, koska se on myös yksi heikkouksistani moniosaisten kanssa, mutta lukea lupaan ja varmasti aina välillä saada sanan tai pari suustani. En oikein malttaisi odottaa että annat vastauksia kaikkiin kysymyksiin, ja kysytkin ehkä lisää. Joten kiitos kyllä, tässä kuussa vielä.

[Zarroc]

Ah tämä käy vaan koko ajan kiinnostavammaksi. Ärsyttää kun en osaa kommentoida varsinkaan todella pitkiä jatkiksia, kun tulen vain toistaneeksi itseäni... mutta olen täällä edelleen, vaikka hiljaisena luenkin.

Valven käyttäytyminen on parantunut huomattavasti siitä mitä se oli ja mikäs sen parempaa :3 odotan innolla suhteen syvenemistä ja muotoutumista entisestään.

~ Zarroc

[Orenji]

Voi ei, multa on jäänyt lukematta (ja kommentoimatta!) lukuisia osia, kun olen vahingossa selaillut tämän sarjan ohitse. Nyt otin julkaisutahdin vihdoinkin kiinni ja voin vakuuttaa, että olen edelleenkin Alisan ja Valven matkassa mukana. Kun lukee monta osaa putkeen, sitä hoksaa muutamia asioita kuten rauhallinen ja miellyttävän hidastempoinen kerronta, on varaa pysähtyä ja kuvailla tarkasti. Myös tarinan kehityksen huomaa selkeämmin, koko ajan on jotain meneillään mutta sen havaitsee vasta, kun malttaa keskittyä ja lukea tarkemmin. Alisa ja Valve eivät ole toisilleen enää ventovieraita ja sen näkee monistakin asioista, hiljaisuus ei tunnu enää niin painostavalta, yhteisymmärrys alkaa toimia eikä etenkään Alisa vieroksu häntä enää samalla lailla kuin ennen.

Valve on ylipäätään yksi tämän tarinan kiehtovimmista ulottuvuuksista, olen innoissani aina kun kuvaat hänen taikuuttaan tai tekemisiään. Korpit ovat myös hyvä lisä tuohon rinnalle, jotenkin mukavan perinteistä mutta myös salaperäistä, joka tuo vähän sellaista varuillaan olemisen tunnetta. Tuot tekstiin hienosti uusia piirteitä, ne tulevat mukaan kuin itsestään. Taidettiin saada mukaan myös lisää hahmoja, millainenkohan tämä tapaus oikein on? Hyvä kuitenkin, kun häntä ei tarvitse turhaan pelätä, jos hän kerran saapuikin Valveen seurassa. Kaikkea tässä onkin ehtinyt tapahtua, on hauskaa olla taas mukana! Kiitos~

[chitaur]

Olen tämän pari ensimmäistä osaa lukenut jo kun tätä aloit julkaisemaan, mutta kommentointi oli silloin jäänyt. Nyt onneksi eksyin taas matalamman ikärajan originaalien pariin ja tämä oli sopivan alussa etusivua, joten tuli koko teksti luettua uudelleen. 82 raapaletta kuulosti aika hurjalta hommalta, mutta nehän menivät kivuttomasti, oikeastaan ne olivat kirjoitettu niin sujuvasti, että teksti tuntui todella lyhyeltä.

Valve on hieno hahmo, ja korpit ovat... awws  Valveen matkat kuullostavat kiehtovilta, samoin kontrasti eri paikkojen ja niiden suhtautumisen taikuuteen välillä. Odotan innolla tulevaa, maagien taikuuden käytöstä on mielenkiintoista lukea, näiden perusteella maagit ovat hyvin "tavallisia" (Valve ei kyllä tavallinen taida olla) ihmisiä taikuudesta huolimatta. Koska rakentavat kommentit ovat tuntematon käsite, sanon vain jääväni seuraamaan tätä innolla eteenpäin.

[Grenade]

No niin, vihdoin ja viimein ehdin kommentoida! Itse tykkään tästä tunnelmasta, joka näissä raapaleissa oli. Jotenkin rauhoitetaan tilannetta ennen seuraavaa (uskon, että muutama juonenkäänne tulee ennen lopetusta ) voimakkaampaa tilannetta. Myös tämä uusi tulokas herätti kiinnostukseni. Kuka on niin hyvissä väleissä Valveen kanssa, että pääsee tämän luokse. Ehkä vieraan kautta myös Valveen menneisyys hieman valkenee, jos he ovat hyvissä väleissä. Jotenkin on myös hellyyttävää huomata, että Alisa on alkanut jotenkin luottaa maagiin tämän lintujen kautta, vaikka maagi itse tuntuisikin hieman etäiseltä. Nainen koko ajan tarkkailee näitä lintuja, yrittäen niiden kautta määritellä, mitä maagi ajattelee.

Jään kiinnostuneena seuraamaan, mitä jatko tuo tullessaan!

[Okakettu]

nauha: Voi että, ilmeeni oli näkemisen arvoinen kun huomasin sinun kommentoineen ja pitäneen tästä! Arvostan sinua kirjoittajana hirmuisesti, kuten onkin varmaan jo käynyt ilmi, joten... ääwhh. Hirmuisen hienoa joka tapauksessa kuulla, että tarina on pitänyt tähän mennessä otteessaan, minäkertojasta sun muusta tällaisesta huolimatta! Ævintýr on ollut minulle kirjoittamisen suhteen monella tapaa uusi alku /pitkän/ tauon jälkeen, muistutus siitä, kuinka hauskaa tarinoiden kertominen voi olla, joten on todella palkitsevaa kuulla, että muutkin kuin minä viihtyvät tämän parissa. Tämäntyylistä fantasiaa en kyllä olisi uskonut itsekään enää kirjoittavani... :´) Ah, Howl! Olen oikeastaan aika yllättynyt, ettei kukaan (ainakaan muistaakseni?) ole aiemmissa kommenteissa maininnut mitään Liikkuvasta Linnasta, sillä jos tämä teksti jollekin on jotakin velkaa, niin Jonesin tuotannolle. Hyvä silti kuulla, etteivät yhtäläisyydet ole mitenkään liian ilmeisiä, ovathan Howl ja Valve kuitenkin persoonina täysin erilaisia. Tuo mainitsemasi 'kiehtova kaukaisuus' ilahdutti, kuten myös ylipäätään se, että pidät sekä Valvesta että Alisasta! Hienoa myös, että fantasiamaailmankin kuvaus on ollut mielestäsi tähän mennessä onnistunutta. Summa summarum, kiitos hirmuisesti kommentistasi!

Zarroc: Minulla on sama ongelma jatkisten kanssa, joten ymmärrän oikein hyvin, vaikka et kommentoisikaan joka välissä! Hienoa yhtäkaikki, että olet edelleen mukana ja siitä ilmoitit - jatkiksen kirjoittajana sitä pelkää alituiseen, että lukijat kaikkoavat, joten ihan kaikenlaiset kommentit ja 'moi, luen edelleen' -tyyliset huomiot kelpaavat kyllä nekin paremmin kuin hyvin. :,> Haha, Valvella on vielä pitkä tie kuljettavanaan, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa! Hienoa kuulla, että juonenkäänteet ja pariskunnan suhteen muotoutuminen kiinnostavat yhä. Kiitos paljon kommentistasi!

Orenji: Olipa mukava huomata, että olet yhä tarinan matkassa mukana! Hienoa, että rauhallinen ja hitaahko kerronta miellyttävät yhä, ja oi, olit tehnyt hyviä huomioita Alisan ja Valven välien kehittymisestä. Paljon on toki vielä selvittämättä, mutta he alkavat kuitenkin vähän kerrallaan ymmärtää toisiaan, aivan kuten sanoit. Korpit ovat tosiaan aika perinteinen elementti tällaisessa tekstissä, haha, mutten voinut vastustaa kiusausta, hyvä siis, että niistä pidät! Uuteen hahmoon päästäänkin tutustumaan ihan pikapuoliin... Kiitos jälleen paljon kommentistasi!

chitaur: Tervetuloa Ævintýrin pariin! Hienoa kuulla että olet tähän mennessä viihtynyt, eikä raapalemäärä ole tuntunut liian suurelta tai mitään. :>  Vaikka Valven matkat ovat jääneet tähän mennessä pelkkien huomioiden asteelle, pidän niistä itsekin yksityiskohtana kovasti, joten mukavaa että joku muukin! Ja mitä maageihin ylipäätään tulee... hmm, tavallisuuteen en taida ottaa vielä kantaa, asiaa tullaan kyllä puimaan tarinan edetessä. Kiitos paljon kommentistasi, toivottavasti pysyt mukana jatkossakin. :>

Grenade: Haha, joo, kyllä tähän on vielä muutama juonenkäänne tulossa (loppu taas vaikuttaa tässä vaiheessa vielä aika kaukaiselta asialta)! :-D Hienoa kuulla, että tunnelma miellytti, välillä kun tuntuu, että intoudun rauhallisuudesta itse ihan liikaa... Vieraasta saadaan kuulla lisää ihan tuota pikaa. Alisaan ja korppeihin liittyvät huomiosi olivat myös hyviä, juurikin näin! Kiitos paljon kommentistasi, on aina ihana päästä kuulemaan muiden ajatuksia tästä tekstistä.

A/N: ♥ ♥ Jälleen kerran, kiitos vielä yhteisesti kaikille kommentoineille!

**

83.

”Vai on kalvaslinnan maagi hankkinut itselleen ihmispalvelijan”, pikkumies sanoo, nyökäten Valvelle melkein kuin hyväksyvästi. ”Tyttö taitaa tosin vielä kaivata kouluttamista. Eihän se nyt sovi, että paikan isäntä ottaa vierailijan vastaan ennen palvelusväkeä! Ehdin odottaa hyvän tovin.”

Räpäytän hämmästyneesti silmiäni, osaamatta yhdistää moittivaa lausahdusta Valveen tai kalvaslinnaan. Vasta, kun pikimusta katse kääntyy uudelleen puoleeni, minä ymmärrän, ketä vieras sanoillaan oikein tarkoittaa.

Palvelija. Tunnen lämmön hiipivän kaulaani pitkin. Maahisen ääni on alentuva, kuin kenen tahansa hovissa kasvaneen miehen tämän puhuessa alempiarvoisestaan, rahvaasta. Siitä tuntuu olevan kauan, kun olen viimeksi kokenut mitään vastaavaa.

Tajuan, että elämä linnassa on saanut minut melkein unohtamaan: on myös niitä, jotka näkevät minua katsoessaan pelkän köyhän, tyhmän maalaistytön. Olen yhtäkkiä aiempaa tietoisempi nuhjuisesta kampauksestani sekä koruttomasta asusta, jonka helma on multainen puutarhatöistä. Edda yritti ensimmäisinä viikkoinani houkutella minua pukeutumaan johonkin hienompaan, mutta kieltäydyin mekosta toisensa perään.

En loppujen lopuksi ole varma, voinko syyttää vierasta tämän erehdyksestä.

84.

”Huumorintajusi on ennallaan, Närri”, Valve toteaa viileästi. ”Vai et kai yritä sanoa, ettei Väen viestinviejä ole kuullut kalvaslinnan maagin ja hovin välisestä sopimuksesta?”

Hän kävelee puhuessaan vierelleni, kosketusetäisyyden päähän. Närriksi puhuteltu tuijottaa meitä vilpittömän hämmästyneenä. Voin nähdä, kuinka tämä tekee omat johtopäätöksensä vähäisestä tilasta välissämme, jäästä Valven äänessä. Mustissa silmissä välähtää aito hätäännys. Maahinen ottaa askeleen taaksepäin, kuin perääntyäkseen mahdollisimman kauas siitä, mitä aiemmin sanoi:

”Voi, en tietenkään tarkoittanut… Olen toki kuullut huhuja, mutten uskonut… Sehän on hienoa –”

Kun Valve ei sano mitään, Närri kääntyy hermostuneesti minun puoleeni.

”Aikomuksenani ei missään nimessä ollut loukata teitä, neiti hyvä, ymmärrätte varmasti – teidän, hmm, arkinen ulkomuotonne vain hämäsi minua hetken, siinä kaikki. Toivottavasti hyväksytte mitä nöyrimmän anteeksipyynnön.”

Kuin sanojensa vakuudeksi maahinen kumartaa syvään. Jostakin syystä se inhottaa minua aiempaa ylenkatsomista enemmän: mieleeni nousee kuva Seremonian valmistelijoista, tavasta jolla he kohtelivat meitä valittuja. Oli kuin maagin morsianehdokkaiksi päätyminen olisi tehnyt meistä heidän silmissään jollain tapaa aiempaa paremman.

Mikäli voin ansaita valmistelijoiden ja Närrin kaltaisten kunnioituksen vain Valven avulla, en tarvitse sitä lainkaan.

85.

”Ei se mitään”, sanon kaikesta huolimatta jäykästi, vaikka saatan tuntea kielelläni myös toisenlaisen vastauksen maun. Närri ei edes yritä kätkeä helpottunutta ilmettään.

”Kuinka jalomielinen te olettekaan, neiti hyvä, oikea –”

”Oletan, ettet tullut pelkälle tervehdyskäynnille”, Valve keskeyttää, yhä aavistuksen tylysti. ”Harma kaiketi lähetti sinut?”

Sanat saavat maahisen suoristamaan ryhtiään. On kuin tämä asettelisi kasvoilleen jälleen uuden, aiempaa virallisemman naamion, joka yllään pikkumies kääntyy takaisin Valven puoleen. Närri lausuu seuraavat sanansa aiempaa huolellisemmin, ulkoa opetellun kuuloisesti:

”Ah, kyllä. Muori tahtoi välittää teille minun kauttani viestin - on näet sattunut jotain, joka varmasti kiinnostaa teitä. Mutta voisimmeko kenties keskustella siitä sisällä? Koskaan ei voi olla liian varovainen, ymmärrätte kai…”

Närri tekee epämääräisen eleen pihamaan suuntaan. Valve vaikuttaa ärtyneeltä, mutta nyökkää, ja lähtee johdattamaan maahista eteisaulaa kohti.

En näe muuta vaihtoehtoa kuin seurata perässä.

86.

Närri ei vaikuta tulevan toimeen kalvaslinnan hiljaisuuden kanssa. Kävellessämme pääkäytävää pitkin tämä hätistelee äänettömyyttä pois jatkuvilla huomautuksilla, joista suurin osa vaikuttaa täysin merkityksettömiltä; ne koskevat niin linnan sisustusta kuin epätavallisen viileää säätä, ihmisten parissa kuultuja huhuja siitä, että seuraavasta tämänpuoleisesta talvesta on tulossa ankara.

”Suloinen Edda-serkku on kaiketi edelleen palveluksessanne? Siitä onkin aikaa, kun olemme viimeksi tavanneet…”

En ymmärrä puheista paljoakaan, joten olen helpottunut siitä, että Närri osoittaa sanansa enemmän Valvelle kuin minulle. Maagin vastaukset ovat lyhyitä, mutta niiden sävy on tyynen asiallinen: hän on sisätiloihin tultuamme häivyttänyt kylmyyden täysin pois äänestään.

Silti minusta tuntuu, että hänen liikkeensä ovat tavallista kireämpiä. Kuljen muutaman askeleen Valven ja Närrin jäljessä, ja voin helposti nähdä, kuinka terävään sävyyn maagin katse välillä mittailee keskustelukumppaniaan. Ehkä Närri ei siksi halua pysytellä hiljaa.

En voi olla huomaamatta, ettei maahinen sano silti enää sanaakaan minusta.

87.

Valve opastaa meidät linnan ruokasaliin, joka on minulle tuttu lähinnä yksinäisistä aamiaisista ja päivällishetkistä. Huonetta hallitsevan pöydän päähän on ilmestynyt tarjotin, jolle on aseteltu kauniisti erilaisia hedelmiä: punaisina hehkuvat omenat ovat linnan puutarhasta peräisin, kaikki muu Valven matkoiltaan tuomaa. Tunnistan kokonaisuudesta selvästi Eddan kädenjäljen.

Närrin katse hakeutuu hedelmiin samaan aikaan omani kanssa. Maahisen silmiin ilmestyy ahnas, tyytyväinen pilke.

”Mainiota, mainiota…”

Tämä astelee sumeilematta tarjottimen luo ja alkaa valikoida maisteltavakseen persikkaviipaleita. Rypistän otsaani suoraviivaiselle käytökselle, kunnes tajuan, että kyseessä on jotakin, johon Närri on tottunut: maahinen ei ole kalvaslinnassa ensimmäistä kertaa. Valve seuraa ilmeettömästi, kuinka pikkumies ryhtyy syömään hedelmiä autuaan näköisenä.

Minä huomaan jättäytyneeni etäämmälle heistä, oven läheisyyteen – odotan sopivaa hetkeä lähteä. En jaksa uskoa, että läsnäoloni on toivottu riippumatta siitä, mistä Valve ja Närri aikovat keskustella, ja olen valmistautunut katoamaan paikalta vähin äänin.

Valve kääntää kuitenkin katseensa puoleeni, aivan kuin hän olisi tietoinen suunnitelmastani. Jokin ilmeessäni saa maagin kallistamaan päätään, tekemään kädellään huomaamattoman eleen itseään kohti: tajuan, että hän toivoo minun jäävän.

Tietenkin. Närrin aiempien sanojen vuoksi.

**

A/N2: Nämä ovat taas sellaisia raapaleita, joita olen tuijotellut pidemmän aikaa silmät ristissä, mutten oikein keksi, miten niitä pitäisi muuttaakaan - raapalemuotoisuus ja dialogin sopiva rytmitys (ja Närri!) ovat vaikea yhdistelmä. Seuraavalla kerralla saadaan yhtäkaikki kuulla, mitä asiaa maahisella on.

[tupsupipo]

Tää on taas yksi niistä teksteistä joita oon seurannut alusta asti, mutten vaan ole saanut kommentoiduksi. Muistaakseni ainakaan Tää on ihan älyttömän mielenkiintonen, jokanen osa saa vaan odottamaan lisää, lisää ja lisää. Ehdottomasti yks koukuttavimmista joita oon lukenut. Tykkään sun hahmoista ihan hirmuisesti, varsinkin valvesta. Yllättäen tykästyin jopa alisaan, vaikka yleensä en tyttö-hahmoista/päähenkilöistä/mistälie niin välitä, mutta tästä mä oikeasti pidän. Oikeestaan välttelen hettiä aina kuin ruttoa, koska aina se tyttö siinä on jotenki ärsyttävä tai ylimääränen ja yritän aina parittaa sitä poikaa jollekki sen serkulle, mut ikinä niin ei tapahdu Mut ei mulla mitään rakentavaa ollu, ajattelin vaan tulla hehkuttamaan tätä ja odottelemaan jatkoa (ei enää niin salaisesti )

[Orenji]

Jaahas, uusi tuttavuus ei ollukaan aivan niin harmittoman oloinen kun äskettäin otaksuin! Teräviä kommentteja, mutta Alisan ulkomuoto ei varmaankaan vastaa aivan odotettua, se pitää myöntää. Pikkumies herätti kuitenkin kiinnostukseni, kuka hän on ja miksi hän saapui, mitä hän on aiemmin tehnyt ja mistä hän tuntee Valven? (En tiedä olenko sanonut ennenkin, mutta Valvesta tulee mieleen sen Syrhämä-lastenohjelman velho Valve, hauskaa.) Tuo lopetus jäi turhauttamaan aavistuksen, mulla on kauheasti kysymyksiä ja sitten osa loppui antamatta vastauksia. :') Mutta antaa tekstin ottaa aikansa, en voi ainakaan huonosta laadusta valittaa! Aloitin muuten projektin, lähdin lukemaan tätä sarjaa uudelleen alusta asti ihan vaan huvikseni, eikä tämä tästä huonone toisellakaan lukukerralla. Kiitän taasen!

[saralin]

Edelleenkin tämä maailma ja tarina kiehtoo minua ihan tuhottomasti! Tämä on yksi niistä teksteistä, joita jaksaisi vain lukea ja lukea ja lukea. Hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat mielenkiintoisia: miten he tuntevat toisensa, millainen historia heillä on ja miten hahmot ylipäätään liittyvät toisiinsa ja niin edelleen. Paljon on siis minullakin kysymyksiä edelleen. Pidän kuitenkin siitä, ettet paljasta kaikkea ja pidät tarinan aina kiehtovana pienillä yksityiskohdilla. Tarinassa on mielestäni kiva yhdistelmä magiaa ja arkipäivää (maagit, noidat, maahiset vs. pakkoavioliitto, palvelijat, puutarhatyöt), joka toimii loistavasti ja tuo esiin luomasi maailman tapoja ja arvoja. Kommenteissa joku oli maininnut Liikkuvan Linnan ja Howlin, enkä tajua miten en ole yhdistänyt Howlia ja Valvea aiemmin! Mutta heissä on kyllä paljon samaa - ehkä myös minäkin siksi pidän Valvesta

Jatkoa jälleen odottaen!

[Helyanwe]

Jospa raapustaisin pikaisen kommentin, kun tässä on kuitenkin taas ehtinyt tapahtua sitten viime kerran.

Joku tuolla mainitsikin Liikkuvan linnan, ja vähän yllätyin koska minulle Valve ei muistuta lainkaan Howlia. Kenties siksi hahmo onkin niin mielenkiintoinen, koska erilaisia tulkintojakin on paljon. Itse jostain syystä tulkitsen Valven vähän vanhemmaksi kuin miksi hänet kenties on kirjoitettu, ja mielikuvani hahmosta on vähän sellainen intiaanimainen, mieleeni tulee jonkin heimon vanha ja viisas parantaja, varsinkin korppien ja yrttituntemuksen myötä :'D Toivottavasti tämä tulkinta ei nyt mitenkään loukkaa kirjoittajan omaa mielikuvaa, halusin vain sanoa että tämmöinen vaikutelma itselleni on tullut.

Ja ah, Närri on tavattoman mielenkiintoinen lisä! Joko minulla on jonkinlainen ongelma näiden tulkintojen kanssa, mutta sait maahisen kuulostamaan äärimmäisen komealta xD Toivon todella että hänestä saadaan tietää enemmän, kuten vähän kaikesta muustakin. Tässä tarinassa on paljon sellaista, mikä kiehtoo, ja mikä saa lukemaan tämän aina uudestaan ja uudestaan. Paljon kysymyksiä on vielä vastaamatta, mutta ehkä siihenkin tulee pian muutos? Tämän tarinan voisin vaivatta lukea kirjanakin, ja toivon ettei tämä maailma ja sen hahmot jäisi vain yhden tarinan sisään, mutta tietenkään kaikkea ei voi saada. Silti on ihan pakko kysyä, onko tästä maailmasta kenties tulossa lisää tarinoita, koska jos on, voisin jo ilmoittautua lukijaksi.

[Grenade]

Ooo, Närri olikin mielenkiintoinen. Mitäpä hänellä oikein on asiaa, kun tuli linnalle asti. Sen pitää siis olla jotain, jota ei voi pelkässä kirjeessä tai vastaavassa ilmoitella. Nähtävästi hän myös on jokseenkin tuttu vieras, joten en malta odottaa, mitä seuraavat raapaleet tästä maahisesta paljastavat.

Jokin ilmeessäni saa maagin kallistamaan päätään, tekemään kädellään huomaamattoman eleen itseään kohti: tajuan, että hän toivoo minun jäävän.

Ah, tykkään tän kaksikon kommunikoinnista. Huomaamattaan he ovat jo niin tuttuja toisilleen, että ymmärtävät toisiaan ilman sanojakin. Hii, toivottavasti heillä olisi lisää kohtauksia kahdestaan, eikä Valven tarvitsisi olla koko ajan työmatkoilla toisella puolella maata.

Nämä raapaleet olivat taas hyviä, vaikka tapahtumat olivatkin melko vähissä. On kuitenkin hyvä, että tapahtumia pedataan, jotta lukija osaa muodostaa jonkinlaista kuvaa asiasta. Kiitos näistä ja jään odottelemaan innolla seuraavia osia! ^^

[Okakettu]

tupsupipo: Oi, on aina yhtä mukavaa, kun piilolukijat ilmoittavat itsestään, kiitos siis hirmuisesti että päätit kommentoida, se oli hirmu iloinen yllätys! :> Hienoa kuulla, että teksti on onnistunut koukuttamaan. Olen myös tosi iloinen, että pidät Alisasta, vaikket naishahmoista yleensä välitä, ilmeisesti olen siis tehnyt hänen kanssaan jotain oikein, jee! Kiitos paljon kommentista, toivottavasti Alisa ja Valve ja muut jutut  Ævintýrissa miellyttävät jatkossakin!

Orenji: Haha, joo, Närri on pahimmillaan lähinnä tökerö ja vähän turhan varma itsestään, mistä tuo palvelija-kommenttikin sitten kumpusi… Pahoittelut siitä, että jätin tuollaiseen kohtaan, mutta nyt saadaan taas vähän vastauksia! :> Ja hienoa, että laatu on kuitenkin pysynyt ilmeisesti ennallaan.  Ah, kuulostaa oikein hyvältä projektilta, ilahduttavaa, että tämä kestää useammankin lukukerran. Kiitos sinulle jälleen suuresti kommentista! (Syrhämän on muutama muukin maininnut, heh :>)

saralin: Mukavaa, että luet tätä yhä ja pidät, ilahduin kommentistasi paljon! Tämän kirjoittamisessa minusta hirmu antoisia ovat juurikin tuollaiset pienet yksityiskohdat sekä arkipäivän ja fantasian yhdisteleminen, joten hienoa että siitä pidät. Olen myös kovin iloinen, että myös tavat ja arvot välittyvät sitä kautta, minulla kun on niistäkin aika paljon ajatuksia ja kertomista. Kiitos paljon kommentistasi!

Helyanwe: En toki loukkaannu, minusta on vain mielenkiintoista kuulla, millaisia mielikuvia lukijoilla on hahmoista! Vaikka toki on tietysti myös sellaista asioita, jotka toivoisin heistä välittyvän ilman ihan älytöntä tulkinnanvaraa: Valve esimerkiksi on fyysiseltä iältään loppujen lopuksi aika nuori. Toisaalta, en ole sitä kuvailussa juurikaan painottanut, joten ymmärrän oikein hyvin, jos sellaista kuvaa ei hänestä tässä vaiheessa ole. Mitä Närrin mahdolliseen komeuteen taas tulee… jaa’a, ei häntä toisaalta rumaksikaan ole väitetty. :´D Olen lupaillut vastauksia kysymyksiin jo jonkin aikaa, ja nyt voin vilpittömästi sanoa, että  se tapahtuu ihan kohta! Oi, olen todella otettu, että pidät tästä tarinasta ja tarinan maailmasta noinkin paljon! En ole vielä tehnyt mitään suunnitelmia mahdollisten spin-offien tai muiden suhteen, mutta eivät ne mahdottomiakaan ole. Kiitos suuresti kommentistasi!

Grenade: Närrin arvoitus selviää tosiaan (ainakin osittain) pikapuoliin! :> Hyvä kuulla, että raapaleet miellyttivät, vaikka ne eivät kieltämättä tapahtumarikkaita olleetkaan – pyrin kuitenkin jokaisella julkaisukerralla tarjoamaan aina vähän jotakin uutta huomioitavaa, kuten nyt vaikka Alisan ja Valven sanattoman kommunikoinnin, jonka olit ilahduttavasti sieltä poiminut, jee! Kiitos taasen suuresti kommentista!

A/N: ♥ ♥ Olette parhaita, kiitos kun jaksatte piristää päiviäni kommenteillanne! Se merkitsee paljon.

**

88.

Kävelen hitain askelin Valven vierelle yrittäen olla näyttämättä, etten ole tehnyt niin usein. Olen varma, että maagi huomaa empivät liikkeeni, kun taas Närri ei suo suuntaani vilkaustakaan: pikkumies on syventynyt rouskuttamaan kiireettömästi Eddan viipaloimia omenia, aivan kuin hänellä olisi siihen käytössään kaikki maailman aika. Viivyttely tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa, että hän on antanut ymmärtää saapuneensa Valven luo tärkeän asian takia.

Lopulta maahinen laskee omenan siemenkodan lähes tyhjäksi syödylle tarjottimelle.

”Ah, sepä oli maistuvaa”, Närri sanoo tyytyväisenä kääntyessään takaisin Valven ja minun puoleen. ”Välittäkää kiitokseni myös Edda-serkulle.”

Valve nyökkää lyhyesti. Näin läheltä voin aistia maagista huokuvan kärsimättömyyden, vaikka hän kätkeekin sen hyvin. ”Sanoit, että sinulla on viesti Harmalta.”

”Kyllä, kyllä. Pieni hetki…”

Närri ottaa kasvoilleen jälleen tärkeän ilmeen ja ryhtyy etsimään suurieleisesti jotakin takkinsa taskuista. Yhtäkkiä ilma täyttyy jollakin, joka tuntuu aivan taikuudelta: Valven magiaan verrattuna se vain on vaimeampaa, melkein heikkoa. Kuin hiljalleen haihtuva sateen tuoksu, minä ajattelen yrittäessäni vaistomaisesti erottaa siitä eri sävyjä. Sateeksi loitsussa on kuitenkin jotakin aavistuksen tunkkaista, maanläheistä.

En jaksa uskoa, että se kuuluu Närrille.

89.

Taikuuden lähteeksi paljastuu pieni tavallisen näköinen kirjekäärö, jonka Närri poimii taskustaan. Maahisen mahtipontisten eleiden ja loitsun takia odotin jotakin aivan muuta, enkä voi mitään sille, että olen epämääräisen pettynyt. Valve vaikuttaa kuitenkin näkevän kirjeessä enemmän kuin minä.

”Suojaloitsu on voimakkaampi kuin tavallisesti”, hän sanoo kuulostaen aavistuksen yllättyneeltä. Maagi ottaa kirjeen Närriltä tavalla, joka antaa ymmärtää, ettei valkoinen paperi ole sittenkään täysin vaaraton, ja kuljettaa sormiaan tutkivasti sen poikki. ”Harman itsensä sinetöimä.”

Huomio saa Närrin nyökkäämään. ”Muori ei halunnut ottaa sitä riskiä, että kirje joutuu vääriin käsiin, vaikka minä toiminkin hänen luotettuna viestinviejänään - ymmärtänette sen luettuanne, miksi.”

”Hmm”, Valve ainoastaan sanoo. Hän piirtää sormenpäillään kirjeen pintaan jonkin minulle tuntemattoman kuvion, ja lausuu sitten pehmeästi:

”Ég heiti Valve. Gerðu svá vel.”

En näe kirjeen ulkomuodossa minkäänlaista muutosta, mutta olen kuulevinani äänen - kuin jonkinlainen näkymätön sinetti murtuisi. Valven toistaessa aiemmat sanansa suoja antaa kaiketi lopullisesti periksi, sillä hän pystyy ottamaan viestin varovaisin liikkein esiin.

90.

Valve lukee kirjeen hiljaisuudessa. Silmäkulmastani huomaan, että se on täynnä tiheää, vieraan näköistä kirjoitusta, joka ei kerro minulle mitään. Valve sen sijaan vaikuttaa hetki hetkeltä synkemmältä. Hänen katseensa palaa kerta toisensa jälkeen kirjeen viimeisille riveille, aivan kuin varmistaakseen, että hän todella luki ne oikein.

Lopulta maagi kohottaa päänsä kysyäkseen Närriltä terävästi:

”Milloin tämä tarkalleen ottaen tapahtui?”

Maahinen huokaa syvään.

”Kuningas Edmundin joukot saapuivat kevättasauksen päivänä, kuten varmaan arvannette. He eivät viipyneet kauaa, mutta saivat sen minkä halusivatkin. Ongelmana on, kuten Muori teille kirjoittaa, se minkä he jättivät jälkeensä.”

Kuninkaan joukot? Vilkaisen Valvea, jonka katse on palannut takaisin kirjeeseen. Minulle alkaa valjeta, että se on jonkinlainen avunpyyntö: jostakin syystä en ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että maagin voimiin voisivat haluta turvautua muutkin kuin ihmiset.

Epäilykseni saavat vahvistuksen, kun Närri toteaa viralliseen sävyyn:

”Oma taikuutemme ei riitä korjaamaan kaikkea aiheutunutta vahinkoa. Muori kertoi toivovansa, että Väki voi luottaa apuunne, kalvaslinnan maagi.”

”Tietenkin”, Valve sanoo. Luettuaan kirjeen vielä kerran läpi hän taittaa sen huolellisesti neljään osaan ja ojentaa takaisin Närrille. ”Ilmoita Harmalle, että voitte odottaa minua saapuvaksi kahden päivän sisällä. Teen minkä voin.”

91.

Valve ja Närri syventyvät keskustelemaan tarkemmin vierailun muista yksityiskohdista, mutta minä hädin tuskin kuulen heitä. Minusta tuntuu, että eteeni on asetettu jälleen uusi arvoitus, jota en kykene kunnolla ymmärtämään: mitä ihmettä kuningas voisi haluta maahisista, satumetsien olennoista, joihin vain harva pohjoisessa uskoo?

En pääse pohdinnoissani sen pidemmälle, sillä äkkiä korviini kantautuu Närrin ääni:

”…entä morsiamenne?”

Käännän katseeni hämmästyneenä maahiseen - en uskonut, että tämä aiemman erehdyksensä jälkeen mainitsisi minusta enää mitään. Myös Valven ilme on varautunut, vaikka hänen äänensä pysyykin harkitun tyynenä:

”Mitä hänestä?”

”Nyt kun huhut nuorikostanne ovat osoittautuneet oikeiksi, Muori tahtoisi epäilemättä tavata hänet. Ehkäpä voisitte harkita, että otatte hänet mukaanne vierailulle…?” Närrin sanoihin on palannut linnanpihalta tuttu lipevä sointi. ”Se olisi meille kaiken tämän onnettomuuden keskellä juhlan aihe.”

Vähäpätöisestä palvelijasta juhlituksi morsiameksi, minä mietin aavistuksen kitkerästi. Olen varma, että Valve torjuu ehdotuksen heti.

Sen sijaan maagi on pitkään hiljaa vierelläni. Kun hän lopulta puhuu, ovat vaimeasti lausutut sanat osoitettu pelkästään minulle:

”Mitä mieltä olet? Tähän aikaan vuodesta Ýmiss on kaunis paikka. Tahtoisit ehkä nähdä sen.”

92.

Ýmiss. Sana jää kaikumaan päähäni, mutta se ei kerro minulle juuri mitään – tiedän maahisiin liittyviä tarinoita vain vähän. Joskus markkinoilla tosin kerrottiin maanväestä, joiden asuttamaan nurinkuriseen maailmaan varomaton kulkija saattoi eksyä, kadota siten iäksi. Kaupparatsut kutsuivat lumousta metsänpeitoksi.

Puhuessaan paikan kauneudesta Valve kuulostaa kuitenkin vilpittömältä. En siitä huolimatta ole varma, mikä saa hänet ajattelemaan, että vierailuni maahisten luona voisi olla hyvä idea. Miksi hän haluaisi ottaa minut mukaansa?

Kun en heti vastaa, Valve lisää melkein toteavaan sävyyn:

”Olet ollut kauan pelkästään minun ja Eddan seurassa."

Yhtäkkiä minä ymmärrän, mitä hän tarkoittaa: tapaa, jolla olen yrittänyt itse laajentaa elämäni rajoja aiempaa pidemmillä kävelyretkillä, kulkemalla pitkin linnan maita huolestuneet korpit seuranani. En ole kertonut kenellekään epämääräisestä levottomuudestani, mutta totta kai hän tietää siitä.

Punnitsen hetken vaihtoehtojani. Voisin jäädä kalvaslinnaan, antaa hiljaisten päivien jatkua – tai voisin seurata Valvea metsänpeittoon. Ehkä se auttaisi minua ymmärtämään paremmin häntä ja hänen taikuuttaan. Ehkä saisin silloin myös kuulla kuninkaasta.

”Lähden mielelläni mukaasi”, sanon.

Lävitseni kulkee huojennus huomatessani, että todella tarkoitan sitä.

**

[Chuva]

Näin alkuun pahoittelut siitä, etten ole kommentoinut häpeällisen pitkään aikaan! Jotenkin se kommentointi aina vaan unohtuu, vaikka tämä tarina onkin ihastuttava ja todella kiinnostava.

Ihan ensialkuun täytynee ylistää sun luoman maailman vakautta. Mikään ei tunnu sellaiselta keksimällä keksityltä tai siltä, että asioista tehtäisiin jotenkin hankalasti ymmärrettäviä ihan vaan hifistelyn takia. Asiat on niin kuin ne on, ja vaikka monet seikat poikkeavatkin reaalimaailmasta, niin kaikki esitetään silti järkevästi ja sellaisesta näkökulmasta, että ne tuntuvat uskottavilta. Paikkojen ja hahmojen nimet kuulostavat todellisilta (siitä saat erityisesti kiitosta, koska mun mielestä etenkin maantieteellisten paikkojen nimeäminen uskottavasti on äärimmäisen hankalaa!).

Vähän alkoi hihityttää tuo Valve tossa 89. raapaleessa, koska tosta lauseesta "Ég heiti Valve" tuli ihan mieleen ruotsiksi esittäytyminen. Ja se jotenkin johti siihen, että kuvittelin mysteerisen ja hurmaavan Valveen puhumassa sellasta oikein urakalla ylilyödyn teennäistä riikinruotsia  . Se oli jotenkin kamalan tyhmä hulvaton ajatus. Sitten aloin muistella, että taisit alkutiedoissa puhua siitä, että tarinan nimi tulee alunperin jostain oikeasta kielestä, ja google kääntäjä tiesikin, että tuo esittelylause on islantia.
Mutta se ei poista mun päähän pinttynyttä mielikuvaa salaperäisestä maagista muikistelemassa: "Jag heter Valve!".

Hauskaa, että Alisa pääsee linnan ulkopuolelle! Ehkä se oppii lisää asioita Valvesta ja niiden suhde vähän taas lähentyy. Odotan myös mielenkiinnolla sitä, että miten maahiset - etenkin tuo Harma - suhtautuvat Alisaan.

Piti muuten vielä se sanoa, että onneksi vaihdoit sadan raapaleen rajan kysymysmerkkiin, sillä sata raapaletta ei ihan taitaisi riittää .

Kiitos taas näistä ihanista pätkistä, mielenkiinnolla odottelen lisää!

[Kaarne]

Ei mulla varmaan ole taaskaan mitään kauhean fiksua sanottavaa, mutta koska en ole ikuisuuksiin kommentoinut (ja silti luen uudet osat heti niiden ilmestyttyä, jos vain Finiin eksyn), ajattelin, että pitää oikeasti taas ryhdistäytyä. Koska kyllä, tämä on edelleen yksi suosikkiteksteistäni Finissä, ja jos se kerran on sellainen, tietysti siitä pitäisi tulla silloin tällöin kiittämään.

Pidän siitä, miten asiat tässä paljastuvat (ja yleensä eivät paljastu, vaan herättävät pikemminkin lisää kysymyksiä ) verkkaista tahtia. Toisaalta on vähän hassua puhua verkkaisesta tahdista, koska tekstimäärältään tämä teksti ei toki vielä ole kovinkaan pitkä, vaikka osia onkin 92, ne kun ovat kukin hyvin lyhyitä - mutta jatkotarinoiden verkkainen päivitystahti (tämä ei siis ole kritiikkiä!) ja tapasi kertoa tarinaa pienin askelin aiheuttavat sen, että vaikuttaa siltä, ettei juoni ole vielä kauheasti edes alkanut. Ja se on hirveän kivaa, koska yleensä tarinoita lukiessa tuntuu siltä, että niille ei oikeasti anneta liikaa tilaa, kun kirjoittajalla on kiire päästä kirjoittamaan niitä "suosikkikohtauksiaan" tai toimintaa. Tässä sellaista fiilistä ei ole, vaan hahmojen ja maailman luomiseen käytetään oikeasti aikaa. Kiitos siitä!

Närri on minusta hahmona vähän ärsyttävä, mutta se on ehkä tarkoituskin. Pidän maahisista kovasti, koska heitä näkee teksteissä harvoin, ja tuo Närrin mieltymys hedelmiin ja olemus muutenkin on minusta hauskassa kontrastissa Valveen viileään tyyneyteen ja Alisan epävarmuuteen ja levottomuuteen. Onnistunut hahmo ja kohtausjoukko, siispä, koska juuri tuon kontrastin avulla lukijan kuva muistakin hahmoista syvenee. Ja oi että, odotan kyllä kovasti vierailua maahisten kaupungissa ja sitä, millaiseksi sen kuvaat. Hauskaa myös nähdä mahdollisesti vielä vähän lisää vuorovaikutusta Valveen ja Alisan välillä.

Chuva jo sanoikin tuosta islanninkielisestä lauseesta. Sen suhteen en ihan osaa sanoa, että mitä ajattelen. Toisaalta tykkäsin siitä, että kieli on tuntematon, mutta kuitenkin merkitys hahmotettavissa, koska yhtymäkohtia on ruotsiin - toisaalta taas tuntuu hassulta, että fantasiamaailmassa käytetään kielenä jotakin sellaista, mikä on olemassa myös oikeasti. (Ja kuitenkin, miksipä ei: onhan maailmassa muutenkin samoja asioita ja tuttuja elementtejä.) No, ehkä osaan sanoa siitä enemmän, jos kieltä ilmenee lisää tarinan edetessä. Varsinkin, kun merkityssisältö ei ehkä ole yleensä niin helposti arvattavissa kuin tässä nimenomaisessa tapauksessa.

Odotan taas innolla seuraavia osia ja sitä, mitä kaikkea matka tuo tullessaan. Juttu muuttuu jatkuvasti jännittävämmäksi ja pidän hahmoista todella paljon. Ihanaa, että kirjoitat tätä!

[Grenade]

Aa, vitsi, oon taas kauheasti myöhässä oman kommenttini kanssa! Luin nämä jo aikaisemmin, mutta silloin oli jotain muuta ja sitten se jäi. Täytyy parantaa tapani! Mutta nyt vihdoin muistin tulla heittämään jotain sanottavaa, vaikkei mulla sitä pahemmin olekaan. Tätä on vaan jotenkin niin luontevaa lukea. Hienoa, miten tällainen taikamaailma on jotenkin saatu näin arkiseksi, eikä se kaikki taika vaikuta mitenkään päälleliimatulta, kuten se joskus saattaa jossain olla (varsinkin, jos on lukenut paljon fantasiakirjallisuutta).

En ole kertonut kenellekään epämääräisestä levottomuudestani, mutta totta kai hän tietää siitä.

Aww, tää näiden kahden luonteva suhde jotenkin on niin herttainen, vaikka molemmat tietyllä tapaa vielä vierastaakin toisiaan. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsevät taas tutustumaan toisiinsa hieman paremmin. Ehkäpä juhlat ovat hyvä paikka sille...? Jutustelua tanssin lomassa ja niin pois päin.

Kommentin pääpointti varmaan katosi, mutta olen edelleen koukuttunut tähän ja toivottavasti jossain vaiheessa ilahdutat meitä taas jatkolla! ^^

[Okakettu]

Chuva: Voi, ei tuollaista tarvitse ollenkaan pahoitella, mukavaa vain, että tulit jälleen kommentoimaan! On aina hienoa saada tietää, että lukijat ovat pysyneet tarinan matkassa ja siitä yhä pitävät, sen kuuleminen motivoi todella paljon, kiitos!  :> Kiitos myös eritoten kehuista maailman suhteen, olen siitä todella otettu. Haha, tuo Valven lausahdus 89. raapaleessa oli minulta kyllä suoraan sanottuna arviointivirhe, olisi pitänyt muotoilla kokonaisuus vähän eri tavalla, ettei mielleyhtymiä ruotsiin olisi päässyt syntymään (asiasta mainitsi nääs eräs toinenkin, ei tosin finissä oleva lukija… huomannee, että omista ruotsin opinnoistani on jo aikaa, kun en itse asiaa tullut ajatelleeksi : D). Joka tapauksessa, ihanaa että pidät edelleen, kiitos todella paljon kommentistasi!

Nevilla: Jee, hienoa että sinäkin olet yhä mukana, kiitos todella paljon kommentistasi! Nämä kommenttivastaukseni tuppaavat vähän toistamaan itseään, mutta kuitenkin, olen hirmu iloinen että pidät tästä edelleen. Mukavaa myös, että verkkainen tahti miellyttää – sanamäärällisestihän tämä ei tosiaan loppujen lopuksi ole vielä kovinkaan pitkä teksti, tällä hetkellä vähän päälle 10 000 sanaa. Haha, Närrin oli tosiaan tarkoituskin olla vähän ärsyttävä hahmo, reaktiosi häneen olisi siis oikein sopiva. : D

Minun on pitänytkin puhua tuosta kieli-asiasta jo aiemmin, koska kyllä, se ehdottomasti ansaitsee kritiikin. Olen tosiaan käyttänyt Alisalle vieraan kielen pohjana tässä lähestulkoon suoraan muinaisnorjaa, ja paikoitellen myös siitä sittemmin kehittynyttä islantia. Muinaisnorjan sopivuutta olen perustellut itselleni muun muassa sen vanhuudella ja kytköksellä pohjoiseen mytologiaan, mutta silti, myönnän että sen käyttö tällaisessa yhteydessä on laiskaa ja kyseenalaista.  Kielen ei alun perin pitänyt olla esillä niin paljon kuin se nyt on ollut, ja jälkiviisaana voin sanoa, että esimerkiksi tuo Valven lausahdus olisi pitänyt muotoilla eri tavalla suoran lainauksen sijaan. Aion ottaa asian paremmin huomioon jatkossa. :> Kiitos vielä kerran kommentistasi!

Grenade: Ihanaa, että jaksat kommentoida näin aktiivisesti, et missään nimessä ollut myöhässä tai mitään! Kiitos ihan hirmuisesti, oli mahtavaa kuulla myös sinulta, että taikamaailma miellyttää tietynlaisella arkisuudellaan, siihen olen pyrkinytkin. :> Alisan ja Valven suhteen kuvaamiseen käytän myös sen verran paljon aikaa ja ajatusta, että positiivinen palaute siitä ilahduttaa sekin aina. Tanssiaisista olisi kieltämättä mukava kirjoittaa, saas nähdä, järjestävätkö maahiset sellaisia… Kiitos jälleen todella paljon kommentistasi!

A/ N: Kiitos äärimmäisen paljon kaikille teille, jotka äänestitte Ævintýrin finipikareissa vuoden originaalitarinaksi sekä Alisan ja Valven kullalle ja hopealle vuoden originaalihahmo –kategoriassa!! Olen noista sijoituksista vieläkin ihan häkeltynyt, ja ennen kaikkea äärimmäisen onnellinen, äähh. Kiitos. ;_; Niin, ja kiitos ehdottomasti myös kaikille matkan varrella kommentoineille, toivottavasti kerrotte jatkossakin, mitä mieltä olette! Tässäpä olisi viimeinkin jatkoa.

**

93.

Ýmissin vierailun aamuna minä letitän hiukseni tiukaksi palmikoksi.

Kampaus ei ole erityisen kaunis, ei samalla tavalla kuin se, jonka valmistelijat tekivät minulle Seremoniassa - vailla ylimääräisiä koristeita, kukkia. Se on kuitenkin siisti ja huolellinen. Sellainen, joka yllään voi esittäytyä Väelle vailla katumusta, ajattelen katsellessani peilikuvaani.

Ilmeeni on aavistuksen uhmakas, leukani koholla. Kaksi päivää olen väittänyt itselleni, ettei metsänpeitto hermostuta minua, mutta silti nukuin edellisenä yönä kaikkea muuta kuin hyvin. Helpotuksekseni väsymys ei silti näy katseestani: en halua Valven saavan päähänsä, että hänen on sittenkin parempi lähteä matkaan yksin.

Emme ole olleet tekemisissä juurikaan Närrin käynnin jälkeen, sillä matkan valmistelut ovat pitäneet Valven tavallistakin kiireisempänä.  Niinä harvoina kertoina kun olemme nähneet, hän on kuitenkin kertonut minulle kaikenlaista tärkeää Ýmissistä ja Väestä – nyt esimerkiksi tiedän, että Muori on heidän johtajansa, ja että he eivät pidä nimityksestä maahinen.

”Väellä on omat oikkunsa, mutta he kohtelevat vieraitaan hyvin. Sinulla ei tule olemaan hätää.”

Valven sanat kaikuvat päässäni noustessani peilipöydän äärestä. Varmistan vielä kerran, että minulla on kaikki tarvittava matkaa varten, ja lähden etsimään häntä.

94.

Löydän Valven kirjaston perältä, tutkimasta nahkakantista teosta, jota olen nähnyt hänen lukevan aiemminkin. Askeleeni kuullessaan maagi sulkee kirjan ja asettaa sen omalle paikalleen hyllyllä, kääntyen puoleeni.

Me tarkastelemme toisiamme hetken ääneti. Valven tummanpuhuva vaatetus tuntuu sulautuvan lähes kokonaan huoneen syviin varjoihin, mutten silti voi olla huomaamatta, että hänen asunsa on hyvin samankaltainen kuin Seremoniassa. Väki odottaa selvästi tapaavansa voimakkaan ja korean Kalvaslinnan maagin, korppikuninkaan.

Tai, oikeammin korppikuninkaan ja hänen morsiamensa. Minulla ei ole ylläni valkoista mekkoa, mutta olen silti pukeutunut hienommin kuin tavallisesti. Vartaloani kevyesti myötäilevässä, ruskeansävyisessä tunikassa on kuitenkin helppo liikkua, eivätkä edes puvun koristeellinen nyöritys tai hihansuiden kauniit kirjailut saa minua tuntemaan oloani pyntätyksi muukalaiseksi.

”Vaikutat olevan valmis”, Valve toteaa katseidemme kohdatessa. Vaikka yritän, en osaa päätellä, mitä mieltä hän on ulkoasustani. ”Kerroin Eddalle, että palaamme takaisin pimeään mennessä. Sopiiko se sinulle?”

Nyökkään, jolloin Valve viittoo minua seuraamaan itseään.

95.

”Edda ei taida pitää siitä, että lähden mukaasi”, sanon kävellessäni Valven perässä pitkin kalvaslinnan hämärää pohjoiskäytävää. En ole varma, mitä teemme siellä: käytävän huoneet ovat niitä, joihin minulla ei ollut pääsyä tutkiessani linnaa ensimmäisen kerran. Muistan yhä selkeästi, miltä taikuuden yhtäkkinen paino tuntui yrittäessäni painaa perimmäisen huoneen ovenkahvaa alas.

Nyt Valve kuitenkin avaa sen samaisen oven vaivatta, aivan kuin mitään suojaloitsua ei olisi koskaan ollutkaan. Huomaan, etteivät sanani yllätä häntä. ”Sanoiko hän sinulle jotakin?”

”Ei varsinaisesti. Hän vain… vaikutti aika apealta.”

Rypistän otsaani muistellessani, kuinka vaitonainen Edda oli ollut edellisenä iltana. Hän oli auttanut minua valitsemaan sopivaa pukua matkaa varten, mutta ei vaikuttanut missään vaiheessa erityisen innostuneelta. Kun olin yrittänyt kysyä häneltä Väestä, Edda oli vain pudistanut päätään ja sanonut kireällä äänellä, ettei hänellä ollut mitään tekemistä metsänpeitossa asuvien kanssa.

Valvea kertomani ei kuitenkaan tunnu huolettavan. Hän toteaa rauhalliseen sävyyn:

”Eddalla on omat henkilökohtaiset syynsä olla luottamatta Väkeen. Se ei liity mitenkään sinuun tai tähän matkaan. Hän piristyy kyllä kunhan palaamme.”

Kun en heti vastaa, maagi vilkaisee suuntaani syrjäsilmällä. ”Vai oletko kenties tullut toisiin ajatuksiin? Etkö haluakaan lähteä?”

”Haluan tietenkin”, vastaan kiireesti.

96.

Sanojeni vakuudeksi astun Valven perässä huoneeseen, vaikka muisto suojaloitsusta tekeekin liikkeistäni aavistuksen hitaita ja epäröiviä. Päällimmäinen tunteeni on silti uteliaisuus: mikä huoneessa on niin tärkeää, ettei minua ole haluttu aiemmin päästää sisään?

En keksi arvoitukseen ratkaisua, vaikka mittailen paikkaa huolellisesti katseellani. Huone on pelkistetty ja vaatimaton, sen ainoat huonekalut ovat syväntummasta puusta tehty kirjoituspöytä sekä katonrajaan kiinnitetty hylly, jolle on aseteltu summittaisesti erilaisia esineitä. Kulmani kurtistuvat huomatessani, että yksi niistä on selvästi jonkin pienen petoeläimen, ehkä ketun, kallo.

Valve ohittaa hyllykön esineiden suuntaan katsomatta, suunnaten sen sijaan kirjoituspöydän luo.

”On eräs asia, jonka haluan antaa sinulle ennen matkaa”, maagi sanoo minulle kumartuessaan ottamaan jotakin pöydänlaatikosta. Hän avaa lukon kaiketi taikuudella, sillä luokseni hiipii kuin vaivihkaa metsäpimeän tuoksu. Kuulen hiljaisen helähdyksen Valven nostaessa esineen varovasti käsiinsä, mutten silti osaa arvata, mikä se on.

”Mitä oikein -” Vaikenen Valven pysähtyessä eteeni, lähemmäs kuin yleensä. Hän nostaa kättään niin, että näen mitä hän pitelee kämmenellään - hopeista riipusta, jonka päässä on soikea medaljonki. Sen ääriviivat hohkavat vaimeaa valoa, punertavaa mutta heikkoa, aivan kuin kotelon sisään olisi kätketty laskevan auringon hiipuva hehku.

97.

”Tämä on krafja”, Valve sanoo minun tuijottaessani riipusta, ”tähän medaljonkiin suljettu loitsu, joka tuo sinut tarpeen tullen Ýmissistä takaisin kalvaslinnaan. Sen merkitys tällä matkalla on tosin enemmänkin symbolinen. Mikäli kaikki menee kuten pitääkin, sinun ei tarvitse käyttää sitä.”

Valve heilauttaa kevyesti korua, jolloin medaljongin sisällä oleva jokin hohtaa aiempaa kirkkaammin. Pian se kuitenkin vaimenee, sammuen lopulta kokonaan: silmänräpäyksen verran en ole varma, oliko kaikki sittenkin pelkkää kuvitelmaani.

”Symbolinen?” toistan hämmentyneenä, siirtäen katseeni korusta maagiin. Hän on niin lähellä, että minun on kohotettava päätäni yltääkseni katsomaan häntä kasvoihin.

”Väki on viehtynyt tämänpuoleiseen taikuuteen ja kunnioittaa sitä. Se merkitsee heille enemmän kuin koreat vaatteet tai mahdolliset arvonimet. Kun sinulla on tämä mukanasi, kukaan Ýmississä ei voi käsittää asemaasi väärin.”

Eikä kukaan siis tee samaa virhettä kuin Närri. Valve ei sano ajatusta ääneen, mutta minusta tuntuu, että voin silti lukea sen hänen katseestaan, nähdä kireiksi muuttuneista leukapielistä. Hetki on kuitenkin nopeasti ohi - kun maagi kohtaa uudelleen katseeni, on hänen ilmeensä tutun tyyni, vailla minkäänlaista säröä itsehillinnässä.

”Voinko?” hän tiedustelee muodollisesti, ojentaen riipusta minua kohti.

98.

Punnitsen mielessäni kuulemaani. En ole kovin ilahtunut siitä, että taikuus määrittää Ýmississä arvoani, mutten toisaalta halua myöskään perääntyä. Kun lopulta nyökkään, Valve kiertää taakseni kiinnittääkseen medaljongin kaulalleni. Hän tekee sen harkitun hitaasti, varovasti, pitäen huolen siitä, ettei riipuksen lukko tartu hiussuortuviini tai hänen sormensa kosketa niskaani.

Silti minä voin tuntea hiuksissani hetken hänen hengityksensä.

”Onko se sinun taikuuttasi?” kysyn saadakseni ajatukseni toisaalle.

”Hmm? Ah, ei. Tämänkaltaiset loitsut eivät ole maagien keskuudessa kovinkaan yleisiä – me emme pysty tarjoamaan taikuuttamme muiden käytettäväksi noin vain. Eräs noita langetti sen pyynnöstäni.”

”Noita?”

”Niin. Muttei sellainen kuin Kiira.” Varmistettuaan, että lukko on varmasti kiinni kunnolla, Valve asettuu jälleen kasvotusten kanssani. ”En usko, että hänenlaisensa edes pystyisivät luomaan krafjaa.”

Riipus on kaulallani painavampi kuin odotin. Hipaisen sormenpäilläni ohimennen medaljonkia, kuin yrittäen tavoittaa kannen sisällä olevan taikuuden. Aiemman valohehkun sijasta sen pinta on nyt kuitenkin pelkästään viileä ja mykkä.

”Joten, krafja”, sanon, maistellen sanaa suussani. ”Kuinka se toimii?”

”Kuten sanoin, en usko, että tarvitset sitä. Jos niin kuitenkin käy - jos jotakin odottamatonta tapahtuu, sinun tarvitsee vain avata medaljonki ja muodostaa mielessäsi kuva kalvaslinnasta, mieluiten tästä huoneesta, koska se on siirtoloitsuille jo valmiiksi altis. Krafja pitää huolen lopusta.”

”Eikö muuta? Ei taikasanoja?”

”Ei tällä kertaa. Tärkeintä on, että mielikuva määränpäästäsi on kirkas, etkä taistele loitsua vastaan.”

99.

Valven sanat saavat minut kierrättämään katsettani vielä kerran huoneessa, sen vähäisissä yksityiskohdissa: ketunkallon tyhjissä silmissä ja muissa hyllykön esineissä, kirjoituspöydän tummassa pinnassa. Tulen ajatelleeksi, että huone on sillä tavalla paljas kaiketi juuri siirtoloitsun käytön takia – mitä ikinä se tarkoittaakaan.

”Me emme taida matkustaa Ýmissiin vaunuilla”, sanon.

”Väki ei hyväksyisi sitä. Heidän mielestään maaginkunniaan kuuluu käyttää vahvaa taikuutta silmänkääntötemppujen sijasta. Siirtoloitsu on sitä paitsi kaikkein nopein tapa. Olemme perillä ennen kuin huomaatkaan.”

Puhuessaan Valve kääntyy hetkeksi selin minuun ottaakseen jotakin kirjoituspöydän laatikosta, samasta jossa hän piti medaljonkia. Näen maagin sulkevan nyrkkinsä sisälle jotakin korpinsulkaa muistuttavaa, mutta takaisin palatessaan hänen kätensä ovat tyhjät. Voin silti aistia taikuuden väreilevän aiempaa voimakkaammin hänen ympärillään.

”Mitä minun tulee tehdä?” kysyn.

”Sinun on tultava lähemmäs. Minun on pystyttävä sitomaan loitsu meihin molempiin”, Valve sanoo hiljaisella äänellä, tarkastellen kasvojani kuin etsien niiltä jotakin – ehkä viimeisiä merkkejä epäröinnistä? Minä kohtaan hänen katseensa kuitenkin vakaasti, kuron umpeen meitä erottavan etäisyyden niin, että olemme lopulta vain muutaman henkäyksen päässä.

Mikäli tekoni yllättää maagin, hän ei näytä sitä.

”Sinun kannattaa sulkea silmäsi.”

Sanomatta enempää Valve vetää minut lähelleen, kietoo käsivartensa ympärilleni: saatan tuntea hänen taikuutensa kulkevan lävitseni painaessani silmäni kiinni. Se on kuin aalto tai ehkä sittenkin tuuli, yhtäkkinen metsän hämärän maku suussani, enkä minä edes tiennyt että se voisi maistua miltään. Kaikki on selkeämpää pimeässä.

Se on viimeinen ajatukseni siirtoloitsun tarttuessa meihin.

**

A/N2: Kuten näkyy, viimeiset osat vähän venähtivät, mutta menen mieluummin tarinan kuin raapalemuotoisuuden ehdolla. Toivottavasti se ei vaivaa hirveästi.

[Grenade]

Aivan ensiksi suuret onnittelut pystien pokkaamisesta! Tämä ansaitsi jokaisen saamansa. ^^ Ja toisekseen: Jee, jatkoa (ja meikä on ensimmäisenä kommentoimassa, haha, kerrankin näin päin)!

Ei mulla taaskaan ole kovin paljon mitään sanottavaa, mutta pakko tulla vain hehkuttamaan, että tää oli kyllä taas oikein hienosti kirjoitettu. Ihastuttavaa, että Valve suojelee tällä tavalla vaimoaan ja korun kiinnittämiskohtaus oli lumoava. Ah, nämä kaksi on jotenkin niin kaukana mutta lähellä toisiaan samaan aikaan.
En myöskään ole varma, olenko maininnut tästä aikaisemmin, mutta on jotenkin todella mielenkiintoista, että tässä tarinassa magia on jotain todellista. Tai siis, että Alisa tuntee sen ilmassa ja kaikessa, kun yleensä se jotenkin vain sivuutetaan, ja se vain on, mutta tässä se on jotain konreettista. Todella ihastuttava yksityiskohta!

Kiitän taasen näistä ja jään mielenkiinnolla odottelemaan seuraavia osia. ^^