Evelix: Ehkä niissä oli vähän jotain sellaista haikeutta sen "helpon" kaveruuden katoamisen myötä, tai jotain. Se yhdessä oleminen ei olekaan enää ihan samanlaista, ja sitten ei osata olla. Myönnetään, että onhan tämä vakavampaa kuin tuo alku, mutta tämä tulee menemään vielä paljon vakavampaan suuntaan tulevaisuudessa. Kiitän kuitenkin kommentistasi ja päästän sut lukemaan lisää. (;
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2886–2887 eli jossain noiden pätkien välissä vaihtuu vuosi, eli Sólveig on 21–22, Kíli 22–23, Fíli 27–28 ja Drengr 31–32 vuotta.
29 – Äidin apu, paras apu?
”Äiti? Tuota, osaisitkohan sinä auttaa minua eräässä asiassa?” Kíli kysyi muutamaa vuotta myöhemmin Dísiltä hieman epävarmana.
”Niin, kultaseni, missä sinä tarvitset apua?” Dís kysyi.
”Tuota… minä… Sól…” Kíli takelteli osaamatta muodostaa kunnollista lausettakaan.
”Ah, taidankin tietää, mistä tässä on kysymys”, Dís totesi ja viittasi poikaansa istumaan alas. Hän istahti tämän viereen penkille ja tarttui Kíliä kädestä.
”Aina kun olet Sólveigin seurassa, mahassasi pyörii perhosia?” Dís ehdotti. Kíli nyökkäsi ihmeissään. Miten äiti tiesi, miltä hänestä tuntui, vaikkei hän ollutkaan sanonut mitään?
”Ja nyt et tiedä, mistä se johtuu, eikö niin?” Dí jatkoi, ja Kíli nyökkäsi uudestaan.
”Rakas, sinä olet rakastunut Sólveigiin.”
30 – Huomion kiinnittämisestä
Dís ja Lagnlif kävelivät yksissä tuumin suoraan Thorinin työhuoneeseen, koputtamatta.
”Thorin”, Dís sanoi veljelleen, joka myhähti vastaukseksi jotain epämääräistä.
”THORIN!” Dís yritti uudestaan. Tällä kertaa Thorin nosti jopa katseensa pergamenteistaan.
”No mitä? Ettekö te näe, että minulla on muuta tekemistä?”
”Thorin, tämä on tärkeää”, Lagnlif sanoi, ja viimein kaksikko sai Thorinin täydellisen huomion osakseen.
”No, miten voin auttaa teitä tänään?” Thorin kysyi naisilta.
”Sólveig ja Kíli pitävät toisistaan”, Lagnlif sanoi. Thorin katsoi naisia pää pyörällä.
”Niin olen ymmärtänyt”, tämä totesi ja palasi takaisin pergamenttiensa pariin.
”Ei, Thorin, nyt et ymmärrä meitä. He
pitävät toisistaan”, Dís painotti, ja Thorin nosti päätään.
31 – Avioliittoaikeitako?
”Oletteko varmoja tästä?” Thorin kysyi.
”Kumpikin heistä valittaa kokevansa perhosia mahassaan toistensa seurassa”, Lagnlif selitti.
”Selvä sitten, meillä on joukossamme vastarakastuneet kääpiöt. Miksi te tämän minulle kerroitte?” Thorin ihmetteli.
”Me haluamme viimein yhdistää sukuhaaramme”, Dís vastasi. Thorin katsoi tätä.
”Te siis haluatte pakottaa heidät naimisiin”, Thorin totesi.
”Eihän se ole pakottamista, jos he pitävät toisistaan jo valmiiksi”, Lagnlif sanoi.
”Eikä se ole kovinkaan erilaista, kuin minä ja Óttar silloin aikoinaan, ja hyvin siinäkin kävi”, Dís muistutti isoveljeään.
”Hyvä on, mutta te saatte kunnian kertoa asiasta tulevalle avioparille!” Thorin myöntyi viimein. Hän ei todellakaan halunnut olla se, joka vei uutiset kaksikolle.
32 – Suuria uutisia
Samaan aikaan toisaalla Fíli, Kíli, Drengr ja Sólveig harjoittelivat aseetonta kamppailua.
”Sól, Kíli meillä on asiaa teille. Fíli ja Drengr, jos poistuisitte siksi aikaa?” Dís sanoi ovelta ja nelikko lopetti harjoittelunsa kuin seinään.
”Äiti, Dís, mitä te täällä teette?” Sólveig ihmetteli kahden ylimääräisen poistuessa paikalta vähin äänin. Fíli vilkaisi harjoittelusalin ovelta vielä taakseen, muttei uskaltanut jäädä lurkkimaan sieltä, vaan lähti Drengrin perässä toisaalle. Lagnlif viittasi jäljelle jäänyttä kaksikkoa istumaan, mikä sai molemmat varpailleen.
”Äiti, mistä nyt oikein on kysymys?” Kílikin ihmetteli istuutuessaan lattialle Sólveigin viereen.
”Meidän mielestämme teidän on jo aika siirtyä eteenpäin…” Lagnlif aloitti.
”…ja mennä naimisiin” Dís lopetti.