Ficin nimi: Hempeilyä ja Capitolin ilahduttamista
Kirjoittaja: Bonniee
Fandom: Nälkäpeli
Tyylilaji: Fluffy, jännitys
Ikäraja: K-11, veikkaisin
Paritus: Katniss/Peeta
Vastuunvapaus: Kaikki, minkä voi tunnistaa Suzanne Collinsin luomaksi, eivät kuulu minulle. Ne kuuluvat Collinsille - hahmot, maailma jne.. Sen, minkä olen itse luonut, on tarkoituksena vain olla hupia. En saa enkä halua tästä rahallista korvausta.
HEMPEILYÄ JA CAPITOLIN ILAHDUTTAMISTA
Istun luolassa Peetan kainalossa. Pidoista on kulunut pari aamua. Sain Peetalle lääkkeen - oman henkeni uhalla -, ja hän voi jo paljon paremmin. Minua taas vähän huimaa, sain Clovelta veitsestä otsaan.
Ulkona sataa. Ruoka on vähissä, emmekä pääse metsästämään tällä säällä. Luulen, että ainoa toivomme on Haymitch. Hän voisi lähettää meille sponsoreilta saatua ruokaa. Mutta jotta hän lähettäisi, meidän pitäisi miellyttää yleisöä...
Tiedän, mitä teen. Käännän päätäni, jotta pystyisin suutelemaan Peetaa. Hän vastaa suudelmaani innokkaasti mutta varovaisesti. Kiipeän hänen syliinsä hajareisin ja suutelen himokkaammin. Hänen kätensä kiertyvät ympärilleni. Minua ahdistaa hiukan, koska minusta tämän tyylisten asioiden pitäisi olla yksityisempiä, ja yksityisyyttä meillä ei ole nimeksikään. Luolan ulkopuolella on kameroita, luolan sisäpuolella on kameroita. Tämä kuvataan koko Panemille.
Tämä on enemmän kuin olemme koskaan tehneet. Silti minusta tuntuu siltä kuin Haymitch haluaisi vielä enemmän ennen kuin suostuu lähettämään meille ruokaa. Mutta kuinkapaljon? Toivottavasti ei ihan niin paljon kuitenkaan...
Hommamme käy koko ajan kiihkeämmäksi. Capitolissa ollaan varmasti innoissaan tästä. Mutta Gale...hän ei varmastikaan pidä tästä, minusta kun tuntuu siltä, että hän tykkää minusta.
Juuri kun olemme lähes repimässä vaatteita pois toistemme päältä, kuulemme sarjan kilahduksia ja pian sen jälkeen pienen tömähdyksen. Se on varmasti ruokamme. Yritän irrottautua Peetasta, joka käy kovin kiihkeänä, päästäkseni hakemaan ruokaa. Hän ei kuitenkaan päästä minua.
"Anna sen olla. Voimme hakea sen myöhemminkin..." hän mumisee huuliani vasten.
"Mutta...minulla on nälkä."
"Ainahan sinä voit syödä minun huuliani! Okei, vitsi vitsi. Mutta ei vielä, Katniss." Luultavasti meitä kuvataan vieläkin ja päädymme kaikkialle Panemin ruutuihin. Capitolissa luultavasti revettiin nauruun kun Peeta käski minua syömään huuliaan.
"No okei sitten", sanon huokaisten. Hymyilen. Käymme taas käsiksi toisiimme.
Aikaa ei ole kerennyt kulua kovinkaan paljoa, kun kimpuumme hyökätään. Se on Cato. Hän ryntää hullunnäköisenä luolan suuaukosta ja keskeyttää puuhamme.
"Jaa, sitä ollaan petipuuhissa", hän ilkkuu.
Alan paniikissa etsiä joustani, jonka pitäisi olla jännitettynä. Cato huomaa minun etsivän jotakin. Hän kumartuu ja nousee hetken kuluttua uudestaan. Nyt hänellä on kuitenkin kädessään jotain. Minun jouseni.
"Tätäkö etsit?" Cato tutkailee jousta. "Kappas, tämähän on jopa jännitetty!" Hän asettuu ampuma-asentoon ja alkaa tähtäillä. Hän ei osaa päättää, ampuako minua vai Peetaa. Lopulta hän näyttää päättäneen. Kauhukseni huomaan nuolen osoittavan minua suoraan sydämeen. Minulla ei kuitenkaan ole aikaa väistää, sillä Cato päästää nuolen. Kirkaisen.
Minuun ei kuitenkaan osu. Nuoli osuu Peetaan ja hän lysähtää syliini koristen. Nuoli on mennyt kaulasta läpi ja Peeta heittää henkensä.
"CATO!" kiljun. Olen liian järkyttynyt liikkuakseni.
Pian minuunkin osuu nuoli. Se lävistää sydämeni.
Hyvästi, Prim. Hyvästi, äiti. Hyvästi, Gale.