Ootte niin ihania. ♥ En osaa oikein vastata mitään kunnollista, kun oon turkasen väsynyt ja ilman kahvikuppia, mutta arvostan teidän kommentteja ja kehuja hurjasti! Taas on jatkon kanssa kestänyt, ja pelottaa kamalasti, että en osaa kirjoittaa tätä tekstiä enää sillä tavalla kuin ennen, haha. Ootte kyllä hyviä kannustajia niin siksi uskallan julkaista nämä kolme uutta osaa, jee.
A/N: Kappas, tämä teksti ei olekaan kuollut! Ja nää kolme uutta raapaletta syntyi yllättävän kivuttomasti, vaikka mulla kesti 300 sanan kirjoittaminen ihan turkasen kauan, kun haluan just enkä melkein. Toivottavasti joku jaksaa vielä lukea.
XXXIIIHarry ei vastaa.
Jostain syystä se yllättää Charlien täysin, ja hän tuijottaa Hermestä hetken liian kauan. Pöllö tuijottaa takaisin, ilman kirjettä ja ilman sääliä. Charlie huokaisisi ääneen, jos se ei olisi turhaa. Hänen vatsanpohjansa tuntuu tyhjältä; Charliella on krooninen nälkä saada vastauksia. On aina ollut.
Hän ei pidä siitä, että muut tietävät jotakin ja vaihtavat merkittäviä katseita, kun hän joutuu lounaan aikana pyytämään lisää maitoa vain rikkoakseen ne.
Charlie vetää syvään henkeä ja pöyrittelee savuketta käsissään. Aamu kulkee liian hitaasti, eikä hän ole polttanut vuosiin pelkästä tarpeesta nikotiiniin. Äiti vihasi pinttynyttä hajua hänen vaatteissaan.
Charlie panee tupakan polttamattomana takaisin taskuunsa.
XXXIV”Charlie.”
”Hmm?”
Molly koskettaa hänen olkapäätään kevyesti. Sormenpäät ovat kireät.
”Sinulle on puhelu”, hän sanoo. Sanat kuulostavat harkituilta, kuin hänen äitinsä haluaisi tehdä jonkin asian selväksi. Charlie nousee ylös kuistin portailta ja pyyhkäisee farkuistaan olematonta hiekkaa. Molly katsahtaa hänen vaatetustaan ja pudistaa päätään.
”Voi kulta. Minä todella toivoisin, että et kapinoisi niin kovasti perinteitä vastaan”, hän sanoo päämäärättömästi ja nousee päkiöilleen suudellakseen Charlien sängen peittämää poskea.
Charlie liukuu hänen ohitseen takaisin sisälle ja suoraa päätä takan luo. Hän kurtistaa otsaansa, kun Harryn pää leijuu epävarmana tulessa.
”Hei”, Charlie tervehtii ja koittaa estää itseään lukemasta tilanteesta liikaa.
”Haluaisin jutella kanssasi”, Harry vastaa.
XXXVHe sopivat tapaamisen Vuotavaan Noidankattilaan seuraavaksi illaksi. Harry ehdottaa puoli kuutta, ja Charlie myöntyy epäröimättä. Molly puuhailee keittiössä, kun Harry suo Charlielle pienen hymyn ja katoaa näkyvistä.
Charlie hymyilee tyhjälle takkatulelle, kun Molly ilmestyy hänen viereensä, tarjottimella tuoreita pullia.
Molly katselee häntä tarkkaavaisena, ja Charlie vie sormensa äitinsä suupielelle ja kohottaa sitä hitusen ylöspäin. Mollyn naurunrypyt syvenevät vain hiukan, mutta se on tarpeeksi Charlielle tällä hetkellä.
”Sinun pitäisi hymyillä enemmän”, Charlie sanoo. ”Näytät nuoremmalta.”
Molly läimäisee hellästi Charlien käden pois. ”Mieti vähän mitä sanot äidillesi!”
”Se on totta.”
”Olen säästänyt hymyjä paremman päivän varalle.”
”Milloin se on?”
”Ei vielä.”
On kuitenkin toivoa, Charlie päättää.
A/N: Rakastakaa kaikki Mollya.