J. R. R. Tolkien

[Eririn]

Palaanpas vielä hetkiseksi tähän keskustelunaiheeseen, koska aloin jostain kumman syystä (don't ask why, en tiedä itsekään) pohtia tätä asiaa yksikseni tässä pari päivää sitten. Pohdiskelin sitä, että ehkä tuossa Taurielissa ja athelasissa mulla kolahtaa nykyisin siihen, että tämä parantaa Kílin samalla tavoin kuin Elrond parantaa Frodon FotR:ssa. Koska siis teknisestihän se on juuri tämä haltiamainen tapa parantaa, jonka vain korkeammat haltiat osaavat, ei niinkään se varsinainen kasvin tuntemus. Siispä, jos Desolationissa Tauriel olisi parantanu Kílin samalla tyylillä kuin mitä Aragorn parantaa Éowynin RotK:ssa, niin mulla ei olisi mitään pahaa sanottavaa tästä, koska tuo on varmasti ihan opittavissa oleva asia, kun taas tuosta edellisestä tyylistä en niinkään mene vannomaan. Tuo Elrondin parannustapa tuntuu musta enemmänkin sellaiselta, minkä joko hallitsee tai sitten ei, kun taas Aragornin tyyli on seurausta nimenomaan siitä, että hänet on opetettu siihen. Tajuaakohan tästä mun selityksestäni taas yhtään mitään?

Se mikä mulle tuli tässä mieleen, niin alun perin ne kuvasi Taurielin suorittamassa Kilille ihan kunnon leikkauksen, siis että se poisti sen nuolen ja kaikkea ja vasta sitten tunki athelaksen haavaan. (Löytyy DoS:in lisämateriaaleista.) Ja nyt ketuttaa ihan sikana että menivät sen poistamaan, koska veikkaan, että Tauriel ei ois saanut osakseen läheskään kaikkea sitä paskaa mitä se sai, jos se ois saanut sen leikkauksen suorittaa on-screenillä (oon vakuuttunut siitä, että se kuitenkin teki sen, sitä ei vain näytetty). (Vaikka sitten toisaalta osa porukasta ois kuitenkin ruikuttanut sitä, että miten se osaa tuollaisia suorittaa vali vali mari mari.)

[LillaMyy]

Palaanpas vielä hetkiseksi tähän keskustelunaiheeseen, koska aloin jostain kumman syystä (don't ask why, en tiedä itsekään) pohtia tätä asiaa yksikseni tässä pari päivää sitten. Pohdiskelin sitä, että ehkä tuossa Taurielissa ja athelasissa mulla kolahtaa nykyisin siihen, että tämä parantaa Kílin samalla tavoin kuin Elrond parantaa Frodon FotR:ssa. Koska siis teknisestihän se on juuri tämä haltiamainen tapa parantaa, jonka vain korkeammat haltiat osaavat, ei niinkään se varsinainen kasvin tuntemus. Siispä, jos Desolationissa Tauriel olisi parantanu Kílin samalla tyylillä kuin mitä Aragorn parantaa Éowynin RotK:ssa, niin mulla ei olisi mitään pahaa sanottavaa tästä, koska tuo on varmasti ihan opittavissa oleva asia, kun taas tuosta edellisestä tyylistä en niinkään mene vannomaan. Tuo Elrondin parannustapa tuntuu musta enemmänkin sellaiselta, minkä joko hallitsee tai sitten ei, kun taas Aragornin tyyli on seurausta nimenomaan siitä, että hänet on opetettu siihen. Tajuaakohan tästä mun selityksestäni taas yhtään mitään?

Se mikä mulle tuli tässä mieleen, niin alun perin ne kuvasi Taurielin suorittamassa Kilille ihan kunnon leikkauksen, siis että se poisti sen nuolen ja kaikkea ja vasta sitten tunki athelaksen haavaan. (Löytyy DoS:in lisämateriaaleista.) Ja nyt ketuttaa ihan sikana että menivät sen poistamaan, koska veikkaan, että Tauriel ei ois saanut osakseen läheskään kaikkea sitä paskaa mitä se sai, jos se ois saanut sen leikkauksen suorittaa on-screenillä (oon vakuuttunut siitä, että se kuitenkin teki sen, sitä ei vain näytetty). (Vaikka sitten toisaalta osa porukasta ois kuitenkin ruikuttanut sitä, että miten se osaa tuollaisia suorittaa vali vali mari mari.)

Oikeasti?! Hitsit, miten mä olen voinut missata tuon? Koska siis tuo tuollaisen parannustavan nyt ainakin olisi luullut menevän läpi kaikista katselijoista, koska tuo nyt on aika "basic-parantamista". Siis siten, että varmaan aika monet soturit osaisivat suorittaa jonkun perusleikkauksen hätätapausten sattuessa sota-aikana. Jonkun toisen hengen pelastaminen riippuu kuitenkin sotatilanteessa aina välillä muutamista sekunneista, eikä siinä kohtaa aina välttämättä ehdi huutaa sitä parantajaa paikalle, joten varmaan niitä on jokaisessa sotajoukossa useampia, jotka osaavat ne basic asiat. (: (Nyt pitää kyllä tapittaa DoS:in lisämateriaalit tavallista tarkemmin, koska ihan oikeasti olen missannut tämän ihan totaalisesti ja nyt hävettää! )

[Eririn]

Palaanpas vielä hetkiseksi tähän keskustelunaiheeseen, koska aloin jostain kumman syystä (don't ask why, en tiedä itsekään) pohtia tätä asiaa yksikseni tässä pari päivää sitten. Pohdiskelin sitä, että ehkä tuossa Taurielissa ja athelasissa mulla kolahtaa nykyisin siihen, että tämä parantaa Kílin samalla tavoin kuin Elrond parantaa Frodon FotR:ssa. Koska siis teknisestihän se on juuri tämä haltiamainen tapa parantaa, jonka vain korkeammat haltiat osaavat, ei niinkään se varsinainen kasvin tuntemus. Siispä, jos Desolationissa Tauriel olisi parantanu Kílin samalla tyylillä kuin mitä Aragorn parantaa Éowynin RotK:ssa, niin mulla ei olisi mitään pahaa sanottavaa tästä, koska tuo on varmasti ihan opittavissa oleva asia, kun taas tuosta edellisestä tyylistä en niinkään mene vannomaan. Tuo Elrondin parannustapa tuntuu musta enemmänkin sellaiselta, minkä joko hallitsee tai sitten ei, kun taas Aragornin tyyli on seurausta nimenomaan siitä, että hänet on opetettu siihen. Tajuaakohan tästä mun selityksestäni taas yhtään mitään?

Se mikä mulle tuli tässä mieleen, niin alun perin ne kuvasi Taurielin suorittamassa Kilille ihan kunnon leikkauksen, siis että se poisti sen nuolen ja kaikkea ja vasta sitten tunki athelaksen haavaan. (Löytyy DoS:in lisämateriaaleista.) Ja nyt ketuttaa ihan sikana että menivät sen poistamaan, koska veikkaan, että Tauriel ei ois saanut osakseen läheskään kaikkea sitä paskaa mitä se sai, jos se ois saanut sen leikkauksen suorittaa on-screenillä (oon vakuuttunut siitä, että se kuitenkin teki sen, sitä ei vain näytetty). (Vaikka sitten toisaalta osa porukasta ois kuitenkin ruikuttanut sitä, että miten se osaa tuollaisia suorittaa vali vali mari mari.)

Oikeasti?! Hitsit, miten mä olen voinut missata tuon? Koska siis tuo tuollaisen parannustavan nyt ainakin olisi luullut menevän läpi kaikista katselijoista, koska tuo nyt on aika "basic-parantamista". Siis siten, että varmaan aika monet soturit osaisivat suorittaa jonkun perusleikkauksen hätätapausten sattuessa sota-aikana. Jonkun toisen hengen pelastaminen riippuu kuitenkin sotatilanteessa aina välillä muutamista sekunneista, eikä siinä kohtaa aina välttämättä ehdi huutaa sitä parantajaa paikalle, joten varmaan niitä on jokaisessa sotajoukossa useampia, jotka osaavat ne basic asiat. (: (Nyt pitää kyllä tapittaa DoS:in lisämateriaalit tavallista tarkemmin, koska ihan oikeasti olen missannut tämän ihan totaalisesti ja nyt hävettää! )

Joo, oikeasti! En muista, missä siellä se on, mutta sieltä se kyllä löytyy (samasta kohdasta löytyy myös sellainen yksityiskohta, että kun Tauriel suorittaa sitä leikkausta Bofur pyörtyy ja Sigrid heittää sen päälle vettä. Hauskaa siinä on se, että Sigridin näyttelijä Peggy Nesbitt on Bofurin näyttelijän James Nesbittin tytär xD Jimmy itse asiassa kommentoikin sen olleen Peggyn elämän paras hetki).

[Beatrix Bones]

En ole varma, olisinko yhä samaa mieltä, jos lukisin taas TSH:n, mutta aikoinaan muhun iski hirveästi Faramir. Se oli riittävän fiksu ja vahva päästääkseen sormuksen haltijan menemään.

Mä tykkään kanssa Faramirista ihan älyttömästi! En tiiä kuinka iso osa näyttelijän ulkonäöllä on vaikutusta tähän asiaan, mutta mä tykkäsin siitä leffoissa, kun jäi jotenkin symppis fiilis. Juurikin sun mainitsemat fiksuus ja vahvuus tulee mieleen, mutta tavallaanhan Faramir on myös se isoveljen varjoon jäänyt yhtä kyvykäs reppana. Jotenkin kävi niin sääliksi sitä Kuninkaan paluussa, että ehkä se on osa hahmon viehätysvoimaa.

[Fairy tale]

Löytyykö täältä Finistä ketään, joka olisi seurannut tiiviimmin kirjoittelua tuosta Dome Karukosken ohjaamasta Tolkienin elämäkertaan perustuvasta elokuvasta? Tai onko joku käynyt katsomassa itse elokuvan ja tykännyt tai ei tykännyt siitä? Minulle kävi niin, että seurasin kyllä keskustelua asiasta ja sen ympäriltä, mutta en ole ainakaan vielä saanut itseäni potkittua tuota elokuvaa katsomaan. Elokuva on jakanut Tolkien-fanien mielipiteet. Moni on tykännyt kovastikin näkemästään ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää siitä, että elämäkertaan on laitettu (liikaa) omia.

Tuli väkisinkin mieleen, että onko tässä nyt joukko tiukan "canonin" puolustajia, jotka ovat sitä mieltä ettei koko elokuvaa olisi pitänyt tehdäkään, kun ei siihen olisi saanut lisätä mitään omaa? Minulla on Tolkienin elämäkerta kirjana omassa hyllyssäni, eikä sen pohjalta ainakaan saisi aikaiseksi mielenkiintoista elokuvaa. Tarinat on aina väritetty sanoin ja kohokohtia ja jännittävyyksiä on korostettu.

Entä tuleeko Tolkienista lähinnä mieleen ensin tutut elokuvat Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta? Vai kenties kirjat?
Itse muitakin herran kirjoittamia kirjoja lukeneena luen Sormusten Herran läpi aina muutaman vuoden tauon jälkeen. Hobittikin menettelee useammin luettuna. Silmarillion sitten harvemmin. Hänen kirjoittamistaan lastenkirjoista en niin välitä, ne ovat tylsiä.

[Vlad]

Löytyykö täältä Finistä ketään, joka olisi seurannut tiiviimmin kirjoittelua tuosta Dome Karukosken ohjaamasta Tolkienin elämäkertaan perustuvasta elokuvasta? Tai onko joku käynyt katsomassa itse elokuvan ja tykännyt tai ei tykännyt siitä? Minulle kävi niin, että seurasin kyllä keskustelua asiasta ja sen ympäriltä, mutta en ole ainakaan vielä saanut itseäni potkittua tuota elokuvaa katsomaan. Elokuva on jakanut Tolkien-fanien mielipiteet. Moni on tykännyt kovastikin näkemästään ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää siitä, että elämäkertaan on laitettu (liikaa) omia.

Mä seurailin sitä kirjoittelua ja mies kysyikin haluanko lähteä katsomaan, mutta itse totesin, että en. En oo ollut kauhean innoissani tuosta leffasta, en oo toki siihen niin syvällisesti perehtynyt, mutta noin ylipäänsäkään en ole mikään elämäkerrallisten elokuvien (tai kirjojen) ystävä, joten en kokenut myöskään olevani varsinaisesti kohdeyleisöä - huolimatta siitä, että olen Tolkien-fani. En osaa siis sanoa, että mitä mieltä oon itse leffasta, kun en ole sitä nähnyt enkä todennäköisesti aio katsoakaan. Itse en myöskään osaa sen suuremmin ottaa kantaa siihen, onko tarinan värittäminen hyvä vai ei. Tavallaan kyseenalaistan toisen ihmisen elämän värittämistä asioilla, jotka eivät siinä muodossa pidä paikkaansa, mutta toisaalta ymmärrän sen, jos sen tekee hyvällä maulla.

Entä tuleeko Tolkienista lähinnä mieleen ensin tutut elokuvat Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta? Vai kenties kirjat?

Mulla tulee Tolkienista mieleen nimenomaan kirjat eikä Jacksonin ohjaamat elokuvat. Toki rakastan niitä elokuviakin, mutta mulle kirjat on se kaikista puhtain canon Tolkienin ja Keski-maan suhteen. Sormusten herra tulee luettua kuitenkin aika harvoin, koska a) se on niiin pitkä ja b) se on loppujen lopuksi kirjoitustyyliltään aika puisevaa ja polveilevaa ja siten jopa raskasta luettavaa. Kyllä mä sen silti aina välillä haluan kahlata läpi, kun siihen vaan jaksaa syventyä ja uppoutua monen tunnin ajaksi Keski-maahan. Hobittia tulee luettua vähän harvemmin, yleensä luen sen englanniksi, mutta Silmarillion on edelleen kesken. Siinä jotenkin se polveilevuus, puisevuus ja raskaus tuntuu entistä korostuneemmalta, vaikka mielenkiintoisia ja upeita teoksia ne on kyllä kaikki. Harvakseltaan niitä kirjoja tulee luettua ylipäänsä, mutta kestosuosikkien ja -luettavien listalla ne on silti.

En muista, missä siellä se on, mutta sieltä se kyllä löytyy (samasta kohdasta löytyy myös sellainen yksityiskohta, että kun Tauriel suorittaa sitä leikkausta Bofur pyörtyy ja Sigrid heittää sen päälle vettä. Hauskaa siinä on se, että Sigridin näyttelijä Peggy Nesbitt on Bofurin näyttelijän James Nesbittin tytär xD Jimmy itse asiassa kommentoikin sen olleen Peggyn elämän paras hetki).

Nyt tekis mieli itsekin kahlata Desolationin extrat läpi Mutta voin hyvin kuvitella a) tuon kohtauksen ja b) että se on ollut Peggyn elämän paras hetki Mutta hauska yksityiskohta sinällään, että tässäkin leffassa on ainakin yksi isä-lapsi -pari (koska Potterissakin on, DW:n kuvioista puhumattakaan).

[zilah]

Minä taidan olla raskaan sarjan Tolkien- fani. Omistan kaikki teokset niin suomeksi kuin englanniksi ja kaikki on myös luettu liki puhki. Elokuvillakin on ansionsa, mutta on myös ärsytyksensä. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että Peter Jackson teki upeaa työtä, muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta.

Kaikkein eniten kyrsii Aragornin ja hobittien matka Imladrisiin, kun heitä vastassa oli Arwen, eikä Glorfindel niin kuin kirjoissa. Koko upea hahmo oli jätetty pois, ja Arwenin osuutta suurenneltu täysin tarpeettomasti. Joojoo, tarve naispuoliselle sankarihahmolle ja niin, mutta silti. Jos nyt jostakin olisi saanut enemmän jutun juurta, niin luontevampi valinta olisi ilman muuta ollut Éowyn, joka sentään päästi päiviltä yhden kauheimmista olennoista, mitä Sauronilla oli palveluksessaan.

Ja toinen ketutuksen aihe on Faramir. Minulla ei ole David Wenhamia vastaan mitään, ja hän periaatteessa oli ihan ok Faramir... mutta kirjoihin verrattuna heikko ja päättämätön.

Ehkä kaikkein kamalin oli kuitenkin Denethorin hahmon pilaaminen! Kirjoissa hän on ylväs ja jalo, vaikkakin kompleksinen ja lopulta menettää järkensä, mutta elokuvissa hänestä on tehty todella vastenmielinen! Hyi hyi ja hyi! Näyttelijäänsä en moiti, vaan minusta tällainen on ohjaajan vastuulla.

No, mutta tämän vuodatuksen jälkeen palaan siihen, että minulle rakkain Tolkienin kirjoista on Silmarillion. Se on omalla tavallaan hajanainen, mutta uskomattoman kiehtova ja avaa koko Ardan ja Amanin tarinan kaikkine ihmeineen lukijan eteen! <3


No, tässä nyt aluksi. Ehkä palaan tähän topiciin, jos ette vielä täysin kyllästyneet intoiluuni. 



zilah

[LillaMyy]

Löytyykö täältä Finistä ketään, joka olisi seurannut tiiviimmin kirjoittelua tuosta Dome Karukosken ohjaamasta Tolkienin elämäkertaan perustuvasta elokuvasta?

Minä seurasin sitä, mutta en ikinä oikeastaan käynyt katsomassa sitä, vaikka monta kertaa pitikin. Minusta Tolkienin elämästä olisi saanut mielenkiintoisen elokuvan ihan ilman mitään värittämistä, mutta minä olenkin ehkä vähän hassu faniuteni kanssa. :'D Ymmärrän kyllä kuitenkin, että ehkä suuren yleisön mielestä kaikki Tolkienin elämän yksityiskohdat eivät ole kiinnostavia, joten sitten sitä pitää vähän muokata, koska elokuvan tavoitteena on kuitenkin tehdä voittoa. Olisin kuitenkin toivonut, ettei elokuvassa olisi keskitytty (kuten olen lukenut ja kuullut) aivan niin paljoa sotateemaan, koska Tolkieniin ja TSH:n kirjoittamiseen liittyy niin paljon muutakin.

Entä tuleeko Tolkienista lähinnä mieleen ensin tutut elokuvat Hobitti ja Taru Sormusten Herrasta? Vai kenties kirjat?

Kirjat, no question about it. Itse en ole nyt hetkeen lukenutkaan niitä, kun on ollut muita kiireitä, mutta kyllä TSH, Silmarillion ja Hobitti kuuluu aika vakiokalustoon, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. En itse niin hirveästi pitänyt tai pidä vieläkään Hobitista, olin kenties liian vanha enkä siten kohdeyleisöä, kun luin Hobitin ensi kertaa, joten siitä ei ole ikinä tullut mitään suurta suosikkia. TSH puolestaan osui ja upposi kuin veitsi voihin, ja Silmarillion on todella upea, vaikkakin pitkä ja vaivalloinen läpi kahlattava. Rakastan Tolkienin mytologiaa yli kaiken, mutta myönnän itsekin, että etenkin Silmarillion on oikeasti aika raskasta luettavaa, kun siihen sisältyy niin paljon kaikkea.

Haltiakielet kiinnosti suuresti aikanaan ja eikös se mennyt niin että Tolkien otti quenyaan vaikutteita suomen kielestä?

Jep, suomesta tuli inspiraatio haltiakieleen. (:

Omistan kaikki teokset niin suomeksi kuin englanniksi

Olen ehkä hieman kateellinen. Itseltäni puuttuu vielä Hobitti ja Keskeneräisten tarujen kirja suomeksi. Englanniksi nuo kaksi kyllä löytyy hyllystä. TSH ja Silmarillion sitten löytyykin molemmilla kielillä, Kaksi tornia jopa ruotsiksikin. Sitten hyllyssä on vielä näiden lisäksi viisi osaa History of Middle-earth sarjaa, Hurinin lasten tarina, Tom Bombadilin seikkailut, Beren ja Lúthien sekä Gondolinin tuho. (Ja paljon muuta Tolkieniin vivahtavaa teosta, jotka eivät kuulu Keski-Maa tarinoihin.)

Minä toisaalta ymmärrän tuon päätöksen vaihtaa Glorfindel Arweniin, koska Glorfindel olisi ollut taas yksi uusi hahmo, joka vain vilahtaa tarinassa, mutta muutoin olen samoilla linjoilla zilahin kanssa tästä. Faramir taasen, voi argh sentään, David Wenham oli upea, mutta inhoan yli kaiken sitä, kun Faramir kirjassa ei halua nähdäkään sormusta, kun taas elokuvassa hän aikoo aluksi viedä sen Denethorille. MUR! ("I would not take this thing, if it lay by the hyghway!!!") Denethorkin oli kenties vähän yliampuvan hullu jo alusta saakka elokuvassa, mutta tämän olen valmiimpi antamaan anteeksi kuin Faramirin.

[LillaMyy]

Pahoittelen tuplapostausta, mutta kun kukaan muu ei höpötä täällä, niin pakko. ):

Löytyykö täältä Finistä ketään, joka olisi seurannut tiiviimmin kirjoittelua tuosta Dome Karukosken ohjaamasta Tolkienin elämäkertaan perustuvasta elokuvasta?

Minä seurasin sitä, mutta en ikinä oikeastaan käynyt katsomassa sitä, vaikka monta kertaa pitikin. Minusta Tolkienin elämästä olisi saanut mielenkiintoisen elokuvan ihan ilman mitään värittämistä, mutta minä olenkin ehkä vähän hassu faniuteni kanssa. :'D Ymmärrän kyllä kuitenkin, että ehkä suuren yleisön mielestä kaikki Tolkienin elämän yksityiskohdat eivät ole kiinnostavia, joten sitten sitä pitää vähän muokata, koska elokuvan tavoitteena on kuitenkin tehdä voittoa. Olisin kuitenkin toivonut, ettei elokuvassa olisi keskitytty (kuten olen lukenut ja kuullut) aivan niin paljoa sotateemaan, koska Tolkieniin ja TSH:n kirjoittamiseen liittyy niin paljon muutakin.

No joo, nyt on tullut tuokin elokuva katsottua! Tolkien oli elokuvana itse asiassa yllättävänkin paljon sellainen kuin oletin, vaikka ei ihan täydellinen matchi ollutkaan. Tuo elokuva keskittyi mielestäni liikaa ensimmäiseen maailmansotaan ja muutenkin pomppi kohtausten välissä liikaa. Tuntui vähän siltä, kuin elokuva olisi halunnut kertoa tarinan ensimmäisen maailmansodan upseerista, ja sitten sen sekaan olisi lisätty "pakollisi pahoja", kuten Tolkienin ja tämän vaimon ensikohtaaminen, Tolkienin ja tämän ystävien kirjallisuustapaamiset, yms. vaikka nämä ovatkin omasta mielestäni aivan yhtä tärkeitä osia Tolkienin elämässä kuin se sota. Toki, johonkin pitää elokuvassa keskittyä, ettei se mene liian sekavaksi, mutta minä olisin ehkä toivonut enemmän T.C.B.S.:ä ja vähemmän sotaa.

Tavallaan kyseenalaistan toisen ihmisen elämän värittämistä asioilla, jotka eivät siinä muodossa pidä paikkaansa, mutta toisaalta ymmärrän sen, jos sen tekee hyvällä maulla.

En nyt oikein tiedä, oliko tuossa elokuvassa juuri mitään sellaista, mikä ei sinälleen pitäisi paikkansa, se painotus vaan on vähän pielessä. Toki, siellä on ehkä pari sellaista kohtausta, joita ei löydy esim. Tolkienin elämäkerrasta tai vastaavista lähteistä, mutta ne ovat aika pieniä ja ohimeneviä kohtia, joten en sinälleen usko näitä laskettavan aivan tuohon kategoriaan. Värittämistä nekin ovat, mutta niiden todenpitävyydestä ei voida olla varmoja.

[Abarat]

Luen piiitkästä aikaa Taru sormusten herrasta-kirjaa! Sitten on vuorossa Silmarillion. Muistan kuinka teini-ikäisenä halusin kiihkeästi opetella haltiakieltä! Tolkien suunnitteli ja pohjusti haltiakielet mutta kuinka laajasti, sitä en nyt muista? Onko kukaan koskaan opetellut joskus haltiakieltä omaksi iloksi?

[Fairy tale]

Abarat, nostitkin tätä topikkia sopivasti, sillä huomenna 25.3. on maailmanlaajuinen Tolkien-lukupäivä, joka on joka vuosi aina samana päivänä, joka myös Sormuksen tuhoamisen vuosipäivänä tunnetaan. On siis aika puhaltaa pölyt Tolkienin teoksista ja lukaista vaikka vain pienikin pätkä jostain kirjasta. Tolkienseurat järjestävät sovitun teeman mukaisen reaaliaikaisen nettikeskustelun. Teema annetaan Iso Britannian seurasta.

Itse en koskaan innostunut opettelemaan noita haltiakieliä. Kun muutenkin olin työssä jossa asiakkaan puhuivat kaiken maailman kieliä, en oikein nähnyt ideaa siinä että opettelisin jonkun keksityn kielen. Hyvä kun Suomea osaa ja englantia vähän siihen päälle. Osaisin mielelläni vaikka top 100 sanaa ja sanontaa useammastakin kielestä, mutta eipä taida minun pääni olla tarkoitettu siihen. 

[Gil Galad]

Tolkienin haltia kielistä on julkaistu jotain tutkimuksia ja googlesta. Tolkien itse ei ikinä ajatellut että mitään hänen kieliään ruettaisiin puhumaan oikeasti.  Itse olen perehtynyt haltiakieliin vain sen verran mitä niitä käytettiin kirjoissa, koska minua ei ole koskaan kiinnostanut opetella kieliä. Muutenkin tuntuisi tylsä opetella jotain mitä Tolkien itse ei ole ajatellut käytettäväksi.

[Abarat]

Silmarillion! Ostin kerran omaksi sen uuden kovakantisen ja toivottavasti pian luen sen kunnolla kokonaan. Jotenkin niin laaja maailma että tän kohdalla aina ollut jotain keskittymisvaikeuksia. Mitä mieltä muut ootte Silmarillionista? 

[Rosmariini]

Jee kiva, että joku nostaa taas tätä topaa!

Itse myös sain viimein Silmarillionin luettavaksi tässä pari viikkoa sitten, juuri tuon kovakantisen kuvitetun version. Vaikka Hobitti ja LOTRit ovat olleet iso osa nuoruuttani, ei Silmarillion ole oikeastaan käynyt mielessäni ennen kuin tänä vuonna, kun päädyin Puran Silmarillion-ficcien kautta sisään tähän fandomiin. Nyt jostain maaliskuusta saakka olen sitten elänyt tällaisessa Silmarillion-hypekuplassa (enimmäkseen tumblrin puolella) kaiken fanartin, fanfictionin ja muun suhteen, eikä tämä nyt vielä ole ainakaan laantunut!

Kirjassa menen tällä hetkellä Turin Turambarissa. Hidastahan tämä lukeminen on, koska tyyli on niin tietokirjamaista muihin teoksiin verrattuna. Toisaalta motivoi se, että haluaa nämä kaikki kertomukset lukea. Kuvitukset tässä kirjassa ovat tosi kauniita ja myös tarinojen sisällöt enimmäkseen mielenkiintoisia. Eniten ärsyttää se, miten nimiä ja paikkoja on joku sata erilaista ja ne menevät kaikki jatkuvasti sekaisin :"D Pahimpia ovat juuri ne nimilistat, joissa selitetään jotain sukupuita yms. Ja niin kuivaa! Kaikki taistelut ja juonittelut puolestaan ovat mieleeni ja tykkään eniten kaikista draamaa ja jännitystä aiheuttavista hahmoista. Ihan suosikkihahmoni on Sauron, mutta Melkor tulee hyvänä kakkosena ja myös Feanor, Maedhros ja muut ovat aina viihdyttävää seurattavaa.

Olen tosi iloinen, että päädyin tähän fandomiin, koska Silmarillion on herättänyt uudestaan intoni esim. fanarttiin ja tumblrin käyttöön, ja tätä kautta olen saanut myös ystäviä. Silmarillion-fandom on kyllä varmaan yksi positiivisimmista joissa olen ollut ikinä, koska juurikaan en ole törmännyt vielä mihinkään shippi-hateen tai anti-meininkiin, enimmäkseen vaan hauskaan meemeilyyn, hyviin analyyseihin ja kauniiseen fanfictioniin/fanarttiin. Tästä voisivat tosi monet muut fandomit ottaa oppia!

[Fairy tale]

Olisipa kiva kun omassakin hyllyssä olisi kaikista kirjoista nuo kovakantiset versiot. Luen parhaillani pehmeäkantista Hobittia ja aika on näemmä alkanut kellertää sen sivuja, ikäänkuin kyseessä olisi ikivanha teos. Sen tilalle rinnalle olisi kiva ostaa se kovakantinen kirja, jossa on Hobittielokuvan Bilbo kannessa.

Ja onko niin että kovakantisessa Silmarillionissa ovat nuo kartat virallisesti mukana kirjan liitteissä?
Omasta pehmeäkantisesta pokkarista nuo kartat puuttuvat ja olen niihin tutustunut vain netissä ja tulostanut sieltä jonkin löytämäni.

[Rosmariini]

Ja onko niin että kovakantisessa Silmarillionissa ovat nuo kartat virallisesti mukana kirjan liitteissä?

Tuossa Ted Nasmithin kuvittamassa kovakantisessa löytyy liitteistä Beleriandin ja pohjoisten maiden kartta, sekä Noldorin ja sindarin valtakuntien kartta. Muita karttoja ei kuitenkaan löydy, valtaosa liitteistä on esim. sukupuita, sanastoa ja muita kuvituksia. Itse löysin tässä hiljattain vanhoja Sormustenherrojani tonkimalla sattumalta Keski-Maan kartan takaliitteistä - minulla on siis näistä kirjoista ne 70-luvun vanhat "Kaapuhemmokannet." :"D Tuon kartan sai jopa irrotettua, joten laitoin sen tämän myötä seinälle. Silmarillionissa nuo kartat ovat valitettavasti kansissa, niin tätä ei voinut tehdä.

[mervii]

Silmarillionia en oo vielä lukenut, pitää kyllä lukee joskus. Mutta siis tsh:sta lempi hahmojani on Legolas <3 Gimli, Aragorn, Gandalf, Faramir, Eomer, ainakin.
Ja hobitissa Bilbo, Thorin, Kili, Legolas, Bard. Tauriel oli ihan hyvä mutta se kolmiodraama tyylinen oli tylsä, ei ois sitä tarvinnut.
Millonhan Legolas ja Aragorn on tavannut ja ystävystynyt?

[Eririn]

Mulla Silmarillion on ikuisuusprojekti. Se on todella raskas lukea ja näin ollen se on ollu mulla jo vuosia tauolla. Hobitin ja LotR:in voisin sitä vastoin lukea uudestaan pitkästä aikaa, samoin katsoa leffat. Samalla voisin jatkaa yhtä Hobitti-ficciä, joka sekin on ollu kohta kolme vuotta tauolla (kaukainen galaksi on ollu houkuttelevampi kuin Keski-maa, upsis).

[Abarat]

Silmarillion on viimein ajatuksella luettu! Suosittelen lämpimästi kaikille! Nyt tiiän miks tästä kirjasta kohistaan niin paljon. Se on tyrmäävän upea!  Lukulistalla seuraavaksi Taru sormusten herrasta, oon lukenu sen läpi elämäni aikana varmaan 10 kertaa!

[mervii]

Hei, moniko on nähnyt kaikista kolmesta leffasta ne pidennetyt versiot? Mä oon nähnyt ja tykkään kyllä. Ostin Viaplaysta kaikki kolme itelleni.