Kirjoittaja: Duzku
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: mystery, drama, (angst)
Pairing(s)/Character(s): Albus Dumbledore
Disclaimer: Rowlingin on valtakunta ja kaikki minkä hänelle tunnistatte.
Summary: Ehkä, kenties, hänen kuuluisi ymmärtää, ettei hän maailmankaan ääristä voisi saada siskoaan takaisin.A/N: Ficlethaaste inspiroi tällaisella
kuvalla. Uusi hahmo ja Genrehaasteen täyttöä, enkä tiedä yhtään mitä tästä nyt tuli, kun Albuskin oli ensiksi Luna ja kompassista tulikin kumma.
Siskon tähden
Kuiva, maata myöten litistynyt heinä asettui paljaan jalan alle, takertui varpaanväleihin ja taipui ja katkesi. Nuori velho astui portailta usvaan myssyn hiippa heikosti heilahtaen.
Usva kietoi maaseudun hiljaiseen huntuun ja sai virvatulet tulemaan piiloistaan, tuikkimaan vaimeasti kuin nekin usvan hiljentäminä, himmentäminä kuin lyhty tuvan ovipielustassa. Velho keskitti katseensa tiiviisti kämmenellään lepäävään seitsenkulmaiseen puuesineeseen.
Lasin alla, kaiverretun, luisen taulun keskellä neula kieppui dervissin lailla, hidasti ja keinahti puolelta toiselle, vaihtoi suuntaa ja taas, ei asettunut.
Hän kohensi housujaan ja puhalsi koleaan ilmaan kohottaen katseensa virvatulten perään. Eebenpuukotelo, sarviluutaulu, unelmista, kaipauksesta, kiintymyksestä taottu osoitin. Silti sekään ei toiminut. Kompassin olisi kuulunut näyttää toteutuneet unelmat. Onnellisuus, hyväksyntä.
Neula kieppui. Unelmat, kaipaus ja kiintymys.
Nuori velho sulki esineen kämmentensä väliin ja huokaisi. Hän oli etsinyt, hän oli vihdoin luullut löytäneensä, oliko kaikki työ sittenkin valunut hukkaan? Ehkä, kenties, hänen kuuluisi ymmärtää, ettei hän maailmankaan ääristä voisi saada siskoaan takaisin.
*
Albus Dumbledore hymyili paksun partansa takana. Hän piteli vanhoissa, elämän myötä- ja vastoinkäymisissä parkkiintuneissa käsissään seitsenkulmaista rasiaa. Jokaista seitsemää särmää värittivät maagiset taivaankappaleet. Auringontulet väräjäsivät lämmintä väriä mustalla pohjalla ja tuikkivat tähdet valaisivat kulmia koristavia vaskilukkoja.
Neula — ihmisten unelmat, kaipaus ja kiintymys — pysyi vakaasti paikallaan. Sen hehkuva kärki kulki suorassa linjassa kohti vanhan velhon rinnassa yhä sykkivää sydäntä, joka tosin viimeaikoina oli alkanut hiukan läpättää.
Dumbledore myhäili tyytyväisenä. Kompassi oli aina toiminut oikein, hyväksyntä ja onnellisuus oli vain tarkoitettu löydettäväksi omasta sisimmästä.
Joskus hän edelleen tuli yhtä huikean hengästyneeksi kuin hänen sydämensäkin kaikista näistä elämisen ihmeistä.