Ficin nimi: Aikaisen aamun kirouksesta et pääse eroon
Ikäsuositus: sallittu
Fandom: Harry Potter
Paritus: Scorpius/Albus Severus
Tyylilaji: fluffi
Varoitukset: ainoa varoitettava asia on kaksi idioottia yrittämässä olla pariskunta.
hyiYhteenveto:
”Eh”, oli ainoa mitä Albus sai sanottua, läimäisten itseään henkisesti otsaan.
”Eh?”A/N: hui kauhea, luulenpa, että täytyy varata aika hammaslääkärille. Ei vaan ei vaan, oon suhteellisen ylpeä, että sain kirjoitettua tämän, vaikka nuo kaksi idioottia ovatkin suhteellisen komplekseja. Anyway joo, siellä on pari headcanoniani, toivottavasti ei haittaa.
jos bongaa kaikki, saa muumitikkarin!!1Toivottavasti kanssa tykkäätte c: jees.
Aikaisen aamun kirouksesta et pääse eroon
Lontoon aamutaivas oli sininen ja kylmä, mutta silti Albus löysin aina itsensä Scorpiuksen pieneltä parvekkeen irvikuvalta seisomasta. Joka kerta, joka ikinen kerta. Ja joka kerta Scorpius huomaisi lämpötilassa pienen muutoksen ja tulisi oviaukkoon seisomaan, hymyilemään Albuksen selän takana salaa, vaikka kumpikin heistä tiesi, mitä tapahtui.
Kummankin virhe oli olla sanomatta asiasta mitään. Yhä uudelleen. Ja ympyrä pyöri kuin pyörän renkaat, ainoana erona se, ettei tilanne edennyt mitenkään, kun taas pyörä liikkui sutjakasti eteenpäin.
Kunnes eräänä päivänä taivas ei ollut sininen ja kylmä, vaan oranssinruskeanharmaa ja viileä. Albuksen huomaamatta talvi ja kevät olivat menneet ohitse ja nyt kesäkin miltei oli lopuillaan. Mutta miten hän olisi tohtinut katsoi ikkunaan, kun Scorpiuksen silmät tuikkivat ilosta ja hänen alahuulensa alle, vasemmalle puolelle muodostui pieni hymykuoppa aina, kun Albus sanoi jotain hauskaa.
Jo värien muutoksesta Albuksen olisi pitänyt tietää, että kaikki tulisi muuttumaan. Mutta silti hän huomasi vasta, kun Scorpius oli jo hiipinyt hänen taakseen ja laskenut päänsä lyhyemmän nuoren miehen olkapäälle.
”Miten jaksat herätä näin aikaisin?” Scorpius marisi hiljaa, eikä edes kovin vakavasti. Ei hänen olisi tarvinnut kysyä, mutta typerät kysymykset olivat paljon helpompia hiljaisuuden rikkojia kuin mikään muu. Albus hymähti.
”Mitäs pidät lämmitystä niin suurella, en saa nukutuksi niin kuumassa”, hän sanoi puoliksi vitsaillen. Scorpiuksen kädet luisuivat Albuksen torson ympäri.
”Mutta sitten minä jäädyn”, Scorpius mumisi toisen miehen niskaan. Paniikinhiven juurtui Albuksen rintaan, mitä hän oikein teki?
Mitä Scorpius teki? Miten se kaikki ei lässähtänyt kuin Ron-sedän keittiötaiat? Albus kääntyi ympäri, katsoi maahan ja tärisevin käsin sulki Scorpiuksen flanellipaidan napit,
miksi hän edes piti sitä auki? Kuka nukkui paita avoinna? Eikö järkevämpää olisi ottaa paita pois. Punastui ajatuksilleen.
”Laittaisit enemmän vaatetta”, kuului vastaus, Albus heti samalla sekunnilla häveten temperamenttiaan. Scorpius naurahti surullisena.
”Mennään sisälle, täällä on kylmä”, Albus sanoi nopeasti, ryntäsi Scorpiuksen ohitse kuin luuta allaan. Scorpius kohautti olkiaan ja seurasi parasta ystäväänsä samalla sitoen pitkät hiuksensa ylös huolettomaksi nutturaksi.
Albus seisoi hellan edessä, vahtimassa kattilaa, jossa maito porisi hiljalleen. Scorpius nosti kulmaansa kiinnostuneena. Albus hymyili hieman, mutta ei tarpeeksi, että se olisi näyttänyt aidolta. Scorpius tiesi, Albus tiesi, että he tiesivät, sillä he molemmat olivat kasvaneet yhteen, eikä salaisuuksille ollut tilaa. Paitsi nyt, paitsi oli ollut jo monta vuotta, ehkä jopa kymmenen vuotta. Eikä Albus ollut siltikään uskaltanut kertoa. Ehkä se johtui siitä, ettei hän päässyt Rohkelikkoon, ehkei hän ollut yhtä rohkea kuin isänsä. Mutta ei se lopulta haitannut, Albus oli onnellinen, vaikka hänellä olikin salaisuuksia tai hän ei ollut rohkea. Hän oli onnellinen niin kauan kuin Scorpius oli hänen luonaan, niin naurettavalta kuin se kuulostikin.
”Taas jästikaakaota”, Scorpius sanoi, mutta ei tuomiten. Se oli enemmänkin vain toteamus, mutta Albus tiesi, että se oli hiljainen pyyntö saada mukillinen. Albus nyökkäsi.
”Oletan, että sinäkin haluat?” hän hymähti, Scorpius hymyili.
”Kunhan siitä riittää.”
”Idiootti, tein sitä kahdelle.”
Kaakao oli valmis, he istuivat pöydän ääressä ja hiljaisuus painoi heidän harteitaan, yrittäen pakottaa totuuden heistä kummastakin ulos. Albus melkein sanoi totuuden, melkein, mutta Ron-sedän varoittelut
Malfoysta hiipivät hänen mieleensä kuin parhaatkin murtovarkaat. Ja häntä hävetti, häntä hävetti se, miten hän antoi mokoman valheellisen juoruilun vaikuttaa hänen mielipiteeseensä Scorpiuksesta. Albus tunsi toisen miehen paremmin kuin kukaan. Hän tiesi, ettei Scorpius olisi ilkeä hänelle tai kiroaisi häntä jos hän sanoisi jotakin väärin.
”Hyvää”, Scorpius rikkoi hiljaisuuden, ja Albuksen teki mieli paiskata posliinimuki seinään. Mistä lähtien heidän oli ollut niin vaikea puhua? Mistä lähtien? Albus ei ymmärränyt, ei, hän ei tahtonut ymmärtää, sillä silloin hän muistaisi miten kaikki on muuttunut. Eikä paluuta entiseen ollut.
”Albus”, Scorpiuksen äänensävy oli anova tällä kertaa. Albus ei tiennyt, mitä sanoa.
”Niistä vaatteista”, Albus kuuli Scorpiuksen sanovan, hänen kätensä hikosivat, halusiko hän kuulla sen, mitä Scorpiuksella olisi sanottavaa. Hän ei tiennyt.
”En voi laittaa niitä päälle”, Scorpius jatkoi, välissä oli hengähdystauko, ”se pilaisi suunnitelmani vietellä sinut”.
Albus mulkoili Scorpiusta kyseenalaistaen, sydän kuitenkin pumpaten verta hänen suoniinsa kuin viimeistä päivää. Mitä siihen voisi vastata?
”Tiedän, että se toimii. Lopetetaan tämä pelleily”, Scorpius vaati, kädet täristen. Albus saattoi fyysisesti nähdä, miten hermoissaan Scorpius oli. Vaaleaverikkö punasteli, ja se jos mikä oli harvinaista.
”Eh”, oli ainoa mitä Albus sai sanottua, läimäisten itseään henkisesti otsaan.
”Eh?”
Albus hengitti syvään. Hän uskaltaisi sanoa sen, Scorpiuskin oli sanonut, vaikkakin omalla tavallaan. Ja jos hän ei sanoisi sitä nyt yhtä kliseisesti kuin metroseksuaali iskurepliikkien kanssa yöklubilla, hän ei olisi nimensä veroinen. Hän ei olisi nähnytkään Potteria.
”Taidan-”, Scorpius näytti uteliaalta, ”-rakastaa sinua”.
Albus punastui ja Scorpius hymyili, hymykuoppa muodostui vasemmalle puolelle hänen kasvojaan, alahuulen alle.
”Minä tiedän”, Scorpius vastasi ja löi leikillään Albusta käsivarteen ennen kuin laski huulensa nopeasti toisen poskelle.
