Kirjoittaja Aihe: Criminal Minds: Joulutanssiaisten kuningas (S, Haley/Aaron)  (Luettu 2071 kertaa)

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 489
  • © Ingrid
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Fandom: Criminal Minds
Paritus: Haley/Aaron
Tyylilaji: jouluinen fluff
Vastuuvapaus: En omista hahmoja, vaan ne kuuluvat alkuperäisille luojilleen. Minä ainoastaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Kirjoitin tämän alunperin Finin vuoden 2014 joulukalenteriin, mutta julkaisen tämän nyt vielä ihan omalle osastolleen luettavaksi, kun varsinainen kalenteri on siirtynyt Tarvehuoneen syövereihin. Olkaa hyvät!


Joulutanssiaisten kuningas

Seinäkello tikittää yhtätoista, kun viimeiset jouluvieraat lähtevät. Olohuoneessa kynttilöiden liekit lepattavat hiljaisen joulumusiikin tahtiin. Aaron istuutuu Haleyn viereen sohvalle ja nostaa kätensä tämän hartioille. "Muistatko ne yhdet joulutanssiaiset lukiossa?"

Haley naurahtaa. "Muistan. Melkein kompastuit kengännauhoisi, kun tulit pyytämään minua tanssimaan."

"Ei se minusta aivan noin mennyt", Aaron hymyilee.

"Menipäs!" Haley nauraa ja tönäisee miestään. "Selitit vielä jotakin liian hyvin vahatuista lattioista ja maan vetovoimasta."

"Niinkö siinä todella kävi? Siinä tapauksessa nyt olisi korkea aika korjata moinen kömmähdys." Aaron nousee sohvalta, kumartaa ja ojentaa kätensä kohti vaimoaan. "Saisinko luvan?"

Haley tarttuu hymyillen miehensä käteen. Rauhallinen musiikki soljuu huoneessa ja kaksikko alkaa keinua sen tahdissa. Hetken kummastakin tuntuu kuin he olisivat jälleen 17-vuotiaita lukiolaisia. Haley sulkee silmänsä ja avaa ne vasta, kun Aaron astuu hänen varpailleen.

"Näköjään kaksi vasenta jalkaani eivät ole kadonneet minnekään", Aaron naurahtaa. Haley pudistaa päätään virnistäen ja painaa poskensa miehensä poskea vasten. Kummankin tuntuu ympäröivän pehmeä kupla, jossa aika lähes pysähtyy. Lämpö kohoaa varpaiden päistä aina hiusten latvoihin asti.

Lopulta Haley kohottautuu antamaan suukon miehensä huulille. "Olet rakas."

"Sinäkin", kuuluu Aaronin vastaus kynttilöiden jatkaessa tanssia parin kanssa.


i lost my heart / my home is the ocean

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 994
Joulukalenterissa en tainnut tätä lukeakaan, joten hyvä että tämän kommenttikampanjasta löysin.

Criminal Mindsia en paljon ole lukenutkaan, mutta sarjan perusteella olisin odottanut jotain muuta kuin simppeliä hempeilyä sarjan hahmoilla. Yllätyin kuitenkin ihan positiivisesti, koska tässä oli juuri sellainen romanttinen tunnelma, mitä Hotchilta voisi jopa odottaa. Osasin todella hyvin eläytyä tilanteeseen ja kuvitella Hotchin vakavine ilmeineen puku päällä samalla naureskelemassa itselleen rakastamansa vaimon kanssa. Vaikea oli yrittää keskittyä itse tarinan romanttisuuteen, kun mielessä vain pyöri sarjan oikeat tapahtumat ihmissuhteissa.

Pidin siitä, miten tässä ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään. Aviopari tanssi, muisteli vähän menneitä ja julisti rakkauttaan. Mukavan yksinkertaista ja lempeää, ei todellakaan mitään draamaa. Tietysti tämä tuntuu vain kymmenen minuutin pätkältä arkielämästä, mutta juuri tällaisena pätkänä tunnelmointi toimi.

En ole aivan varma, kuinka sarja kokonaisuudessaan etenee, mutta olisin toivonut jotain mainintaa parin pojasta, joka varmaankin tuollaisessa tilanteessa olisi kotona. Ihan vaan vaikka sellaista "vieraat lähtivät ja Jack oli jo nukkumassa" -tyyppistä sivumainintaa. Nyt tuntui siltä, ettei koko poikaa olisi olemassa ellei tämä tietysti sijoittuisi aikaan, jossa poikaa ei ole vielä syntynyt.

Plussa siitä, miten tarina ikään kuin alkoi kynttilöistä ja päättyi kynttilöihin.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson