Minja: Kiitos!
Hamsu: Kiitos! Lymfknutor on jo alkanut vakiintua mun kirosanankorvikkeeksi... Ja Norja oli varmasti jo niin vakavassa tilanteessa että oli valmis pyytämään apua keneltä hyvänsä. Jopa Tanskalta.
Aivan hirveä kiirre ollut nyt, mut ehin kuitenkin pari raapaletta tehä aina ku pidin taukoa töistä välillä. Yllättäen jatketaan silti Pohjoismaiden kanssa.
86.
Nimi: Huomaamaton rajanylitysIkäraja: Sallittu
Hahmot: Tanska ja Norja
Tanska lauleskeli itsekseen kävellessään metsäpolkua pitkin. Sää oli mainio ja syy hänen retkelleen se, että Norja oli juuri kiireinen ja määrännyt paremman tekemisen puutteesta kärsivän Tanskan ulos talosta vähäksi aikaa. Tanska oli siis päätynyt kävelemään ympäriinsä metsässä kunnes olisi kulunut tarpeeksi kauan aikaa että hän voisi palata norjalaisen luo. Häntä ei oikeastaan harmittanut sillä hän tiesi Norjan tarvitsevan omaa aikaa ja sitä paitsi mukava kävelyretki tuntui aina hyvältä.
Yllättäen hän kuitenkin pysähtyi epäilevä ilme kasvoillaan. Hän silti kuuli lintujen laulavan kauempaa ja tuulen suhinan mäntyjen latvoissa, mutta jokin tuntu erilaiselta. Kulmiaan kurtistaen hän haisteli ilmaa, potki maata hieman kenkänsä kärjellä ja tunnusteli lähimmän männyn runkoa. Hän näytti keskittyneeltä ja mitä hyvänsä hän saikaan selville, se ei miellyttänyt häntä.
”Pahus…”, hän mutisi ja teki täyskäännöksen kiihdyttäen hieman tahtiaan samalla.
Tanska oli silti huonolla tuulella palattuaan Norjan luo ja norjalainen näki sen heti eikä hänen edes tarvinnut arvata syytä.
”Kävelit siis taas vahingossa Sverigen puolelle?” hän kysyi ja Tanska nyökkäsi mököttäen.
”Tarvitset paremman rajavalvonnan”, hän mutisi, mutta Norja vain hymähti.
”Voi minun pientä tanskalaistani”, hän sanoi ja sekoitti miehen hiuksia lohduttavasti, ”jos se yhtään saa sinua tuntemaan olosi paremmaksi, Sve soitti kymmenen minuuttia sitten ja valitti siitä että annan sinun vaellella ympäriinsä liian vapaasti.” Pieni hymy livahti takaisin Tanskan huulille ja hän nyökkäsi.
”Tuosta tuli oikeastaan parempi olo”, hän sanoi, ”kiitos, Nor, sinä osaat aina sanoa oikeat sanat!”
”Ole hyvä”, Norja totesi ja tuhahti hieman, mutta näytti kuitenkin huvittuneelta.
A/N Perustuu siihen, että kuulin sekä ruotsalaisilta että norjalaisilta vitsailua siitä, että aina ei tahdo edes tietää onko Ruotsissa vai Norjassa. Paljon luontoa kummassakin maassa ja rajavalvontaa ei ole ollut pitkiin aikoihin. Puhekieltäkin pystyy ymmärtämään ja joskus menee hetki kun yrittää miettiä että onko tyyppi puhumassa norjaa vai ruotsia.
87
Nimi: KosiotanssiIkäraja: Sallittu
Hahmot: Norja, Islanti ja Tanska
”Oikeasti, Nore”, Islanti mutisi ja pudisti päätään tarinalle, jonka hänen veljensä oli juuri totisella äänellä kertonut. Joskus Islannin oli vaikea uskoa kaikkia asioita, joita norjalainen väitti Tanskan tehneen, mutta asuttuaan Tanskan luona monia vuosisatoja hänen oli myönnettävä että kaikki oli mahdollista sen miehen kanssa.
”Aivan oikeasti”, Norja vastasi. Hän oli pukeutunut kansallispukuunsa ja se sopi hänelle hyvin. Hyvin se sopi myös tilanteeseen, sillä he kaksi olivat päättäneet vierailla lähikylän perinnejuhlissa. Tai he kolme olivat päättäneet sillä Tanska oli jossain lähettyvillä myös, mutta hetkeksi kadonnut väkijoukkoon. Islanti ja Norja eivät kuitenkaan olleet kovin huolestuneita sillä mies kyllä ilmestyisi takaisin myöhemmin.
”Vaikea uskoa”, Islanti totesi. Hän ei ollut pukenut kansallispukua, vaikka Norja oli kovasti pyytänyt. Islantilainen oli kieltäytynyt ja päätynyt käyttämän normaaleja vaatteitaan.
”Totta se silti on”, Norja totesi ja pysähtyi sitten tuijottaen eteenpäin kiinteästi, ”onko tuo Dan?” Islanti vilkaisi samaan suuntaan ja totesi pian että tanssilavalla nuoria neitoja pyörittävä mies ei voinut olla kukaan muu kuin tanskalainen valtio. Hänellä näytti olevan hauskaa ja todella paljon suosiota, vaikka hän ei ollutkaan valinnut yhtä naista tanssipartnerikseen vaan enemminkin tanssi heidän kaikkien kanssa vuorotellen vaihtaen paria nopeasti musiikin tahdissa. He tanssivat norjalaisia kansantansseja, mutta tietenkin Tanska oli jossain vaiheessa historiaa oppinut ne eikä hänellä ollut lainkaan ongelmia pysyä askeleissa.
”Jep”, Islanti totesi ja Norjan ilme kiristyi hieman.
”Vai niin”, hän mutisi ja suoristi sitten liivinsä huolella ennen kuin lähti päättäväisin askelin kävelemään tanssijoita kohti.
”Minne sinä menet?” Islanti huusi hänen peräänsä ja Norja pysähtyi hetkeksi luodakseen harvinaisen hymynsä olkansa ylitse hänelle.
”Danilla on hattu päässään”, hän sanoi lyhyesti ennen kuin jatkoi matkaansa. Islanti katsoi hänen peräänsä ja pyöräytti sitten silmiään. Hän päätti kävellä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan ja mennä katsomaan, jos saisi jostain sokerinekkuja.
Hieman myöhemmin Norja ja Tanska löysivät kolmatta nekkuaan syövän islantilaisen taas. Tanskan hymy oli leveämpi kuin aikoihin ja hän katsoi norjalaista rakastuneesti, mutta Norja ei edes näyttänyt huomaavan. Hän vain käveli miehen vierellä ja hänen hiuksillaan oli tanskalaisen hattu, mutta muutoin hänen huolellinen asunsa oli täysin järjestyksessä.
”Haluanko tietää?” Islanti kysyi.
”Me olemme nyt kihloissa!” Tanska julisti erittäin tyytyväiseen sävyyn.
”Emmekä ole”, Norja vastasi, ”minä sanoin jo. Aioin potkaista sinua kasvoille, mutta jalkani lipesi ja osuin hattuun. Lattia oli niin liukas.”
”Mutta sinä et koskaan antanut minun hattuani takaisin”, Tanska totesi.
”Se ei merkitse mitään”, norjalainen vastasi hänelle ja kohautti olkiaan. Islanti tuhahti ja pudisti päätään. Hänen oli joskus vaikea päättää, kuka heistä oli kaikkein oudoin. Tanska yli-innokkuutensa kanssa vai Norja yrittäessään salata jotain minkä kuka tahansa näki jo kauas.
A/N: Jatkossa oli sivuhuomautusmaininta norjalaisten kansantanssista, jossa ideana on potkaista hattu alas naisen pitelemän kepin päästä. Tanssilla on ilmeisesti jonkinlainen kosimis/seurustelu tarkoitus, mutta en löytänyt lähdettä enää tähän hätään enkä ihan varmasti muista miten se meni. Leikitään nyt kuitenkin että hatun potkaiseminen alas on "kosimista". Okei.
88.
Nimi: Hell on silti kylmä paikkaIkäraja: Sallittu
Hahmot: Norja ja Amerikka (oho)
”Siis sinulla on oikeasti paikka nimeltä Hell?” Amerikka kysyi hieman liian innostuneena ja Norja nyökkäsi tyynesti samalla kun joi kahviaan, ”cool, dude!”
”En ole koskaan ymmärtänyt, miksi turistit ovat siitä niin innoissaan”, norjalainen myönsi, ”nimi tulee vain sanasta hellir, joka tarkoittaa kalliota. Minun kielessäni merkitys on siis täysin erilainen.” Amerikka näytti hieman pettyneeltä.
”Kamoon dude, et olisi kertonut”, hän sanoi, mutta Norja vain kohautti olkiaan ilman sääliä.
”Minkä minä kielelleni voin”, hän totesi ja Amerikka jätti hänet pian rauhaan koska norjalainen ei näyttänyt olevan lainkaan seurallisella tuulella. Miehen mentyä Norja kuitenkin laski kahvikuppinsa pöydälle ja tuijotti hetken mietteliäänä ulos ikkunasta.
”Mutta minulla on myös paikka nimeltä Helvete…”, hän mutisi itsekseen.
A/N: Norjassa on paikka nimeltä Helvete! Se on ilmeisesti järvi. En ole ihan varma, mutta siellä se on. Googlettakaa vaikka.