Kiitos hamsu! Jos joku aina silloin tällöin käy jonkun komman heittämässä niin se riittää
mutta keltä hol kysyy jos tarvitsee?
Ei keneltäkään. Se on Hollanti, se tekee just niinku ite tahtoo.
Elii onko perunat oikiasti sitte niitä zemiakyja vai vain leivokset vai sekä että?
Kumpaakin
Zemiaky = peruna
Zemiaky = leivos joka näyttää ihan perunalta, mutta ei maistu perunalta. Welcome to Slovak Republic!
Slovakia ei ole virallinen hahmo, mutta mulle on alkanut muodostua aika hyv kuva siitä millainen se olisi...
Niin ja se "uudistus" siinä raapaleessa. Siinä pitäisi lukea "aprillia" tai jotain mutta ilmesesti se sana korvaantui jännästi...
Ja sit pari uutta!
63.
Nimi: ButterlandIkäraja: Sallittu
Hahmot: Pohjoismaat
Islanti ja Norja istuivat huoneessa täysin hiljaa. Toisaalta se oli täysin normaalia kahdelle hiljaiselle valtiolle, jotka usein saattoivat vain unohtaa keskustella mistään ja vain istua täysin sopusointuisesti hiljaisuudessa. Tällä kertaa tosin sopusoinnusta ei ollut jälkeäkään sen huoneen tunnelmassa. Ulospäin kaikki näytti ehkä normaalilta. Norja istui nojatuolissa ja oli taittanut jalkansa alleen jotta voisi tukea lukemaansa kirjaa helpommin polveaan vasten. Hän ei kuitenkaan sillä hetkellä lukenut sitä tai edes katsonut sivuja. Hänen vastapäätään Islanti istui sohvalla ja piti katseensa päättäväisesti lattiaa kohden. Normaalia ehkä, mutta tunnelma paikalla oli lähinnä painostava.
Tanska avasi oven pahaa aavistamatta ja ehti juuri ja juuri tajuta uhkaavan tilanteen ennen kuin sanoi mitään. Hieman pelästyneenä hän vilkaisi Norjaa ja sitten Islantia, mutta kumpikaan ei reagoinut häneen mitenkään joten hitaasti hän perääntyi takaisin ovelle.
Hetken viereisestä huoneesta kuului mutinaa ja muutama vaimea kolahdus, minkä jälkeen Tanska työnsi hieman hämmentyneen oloisen Suomen sisälle huoneeseen ja veti oven kiinni miehen perässä. Suomalainen katsoi hetken tilannetta ja otti sitten kasvoilleen parhaimman sovitteluhymynsä.
”No niin”, hän sanoi ja yritti olla välittämättä painostavasta tunnelmasta, ”mikä tällä kertaa on vialla?”
Hetken oli täysin hiljaista.
Sitten Norja liikahti hieman ja vilkaisi Suomea sivusilmällä.
”Islanti oli vain utelias”, hän sanoi, ”eikä pitänyt siitä, mitä löysi.” Islanti kohotti hieman katsettaan kuullessaan veljensä sanat eikä näyttänyt kovin iloiselta.
”Noregurilla”, hän sanoi painottaen miehen nimeä, ”on ongelma.”
”Eikä ole”, Norja vastasi tyynesti.
”Varmasti on.”
”Hei, kertokaa minulle vain mistä tämä kaikki lähti”, Suomi keskeytti ennen kuin juttu meni liian pitkälle. Hetken veljekset olivat taas hiljaa ja vain tuijottivat toisiaan.
”Hän luki minun vanhoja muistiinpanojani”, Norja viimein myönsi.
”Ja sinä olet siitä hänelle vihainen?” Suomi kysyi.
”En tietenkään”, Norja vastasi heti, ”olen vain hieman ärtynyt siitä, että hän kuvittelee minulla olevan ongelmia.”
”Koska sinulla on!” Islanti huudahti ja Suomi nosti kätensä rauhoittavasti.
”Kerro vain, mitä sinä tarkoitat”, hän pyysi ja Islanti tuhahti ristiessään kätensä rinnalleen.
”Hän aikoi nimetä minut Butterlandiksi”, nuorukainen viimein mutisi, ”joten hänellä on oltava sairaalloinen addiktio voihin, jos hän kerta edes harkitsi antavansa kenellekään sitä nimeksi.”
”Sinä et siis pidä siitä nimestä?” Suomi kysyi rauhallisesti.
”Mitä väliä sillä on?” Islanti mutisi, ”halusin vain kysyä, mikä hänen ongelmansa on. Ei tuo ole enää tervettä.”
”Minä selitin sinulle jo”, Norja tokaisi, ”se nimi johtui siitä, että kaikki kasvoi niin hyvin sinun maassasi.”
”Aika huono tekosyy”, Islanti mumisi.
”Isl…”
”Hei hei”, Suomi keskeytti taas, ”ollaan nyt ihan rauhassa. Norja on siis vihainen, koska Islanti väittää hänellä olevan ongelma ja Islanti on vihainen, koska Norja väittää vastaan. Eikö niin?”
”Niin kai”, islantilainen mutisi ja Norja nyökkäsi hetken mietinnän jälkeen.
”Eli toisin sanoen Islanti vain välittää Norjasta niin paljon että huolestuu jo pelkästään vanhojen muistiinpanojen seurauksena ja Norja on vihainen väitteistä, koska haluaa näyttää vahvalta isoveljeltä Islannin edessä?” Taas seurasi pitkä hiljaisuus, jonka aikana kaksi valtiota mietti tosissaan suomalaisen sanoja. Sitten he kumpikin nyökkäsivät hieman vastahakoisesti ja katsoivat toisiaan. Huoneen tunnelma muuttui välittömästi kevyemmäksi ja ikkunan ulkopuolella istunut lintu uskaltautui jopa aloittamaan laulamisen taas.
”Eli nyt te sovitte ja halaatte”, Suomi totesi iloisesti. Valtiot vastustelivat hieman, mutta nousivat kuitenkin ylös paikoiltaan ja halasivat toisiaan hieman kömpelösti.
”Anteeksi Nor, että epäilin”, Islanti mutisi hieman nolon kuuloisena.
”Anteeksi lillebror, että suutuin sinulle”, Norja vastasi. Suomi katsoi heitä tyytyväisenä sivusta ja onnitteli itseään jälleen yhden onnistuneen tapauksen johdosta.
*****
Oven toisella puolella Tanska ja Ruotsi seisoivat hiljaa ja yrittivät näyttää siltä kuin eivät salakuuntelisi, vaikka he olivat tekemässä juuri sitä.
”Jos he uuvuttavat hänet, saanko minä olla Uusi-Suomi?” Tanska kysyi hetken päästä virnistäen. Ruotsi käänsi katsettaan hieman ja murahti jotain todella pahan kuuloista, mikä sai tanskalaisen nauramaan.
”Kamoon, Svea, jonkun pitää olla tuurajana”, hän totesi.
”Et sinä”, Ruotsi mutisi vihaisena.
”Luuletko, että en muka osaisi olla suomalainen?”
”Suomalaiset ovat paljon parempia kuin sinä.”
”Svea, sinä loukkaat minun tunteitani!”
”Hyvä että onnistuin.”
”Sinä…”
”No niin, mikä tällä kertaa on vialla?” Suomi kysyi ja katsoi kahta vanhempaa valtiota hieman paheksuvasti. He eivät olleet riitelyltään edes huomanneet suomalaisen astuneen ovesta ulos ja tarkkailleen heitä hetken päätään pudistellen.
”Ei hemmetti, Fin, et varmasti laita meitä halaamaan taas!”
A/N: Suomi on ihan selvästi pohjoismaiden välien selvittäjä. Ja Norja on nopeantoiminnanjoukot...
Butterland on yksi Islannin melkein nimistä. Se tuli ilmeisesti siitä, että kaikki Islannissa on hyvin vihreää ja kukoistavaa. Ton piti alunperin olla koko raapaleen pointti, mutta sitten se jotenkin levisi jännästi.
64.
Nimi: Maailman viimeinen valtioIkäraja: Sallittu (hieman angst)
Hahmot: N/A
Kun ihmiset viimein keksivät, kuinka kaikki konfliktit saadaan loppumaan kerralla, alkoi suuri muutos. Ensin kukaan tuskin huomasi tai välitti siitä kuinka vanhat liittoutumat alkoivat uusia sääntöjään ja valta yksittäisiltä valtioilta siirtyi yhä enemmän ja enemmän kaikkien yhteistä hyvää edustavalle hallinnolle. Aluksi naapurimaat yhdistyivät ja sitten pikkuhiljaa valtio valtiolta kaikki liittyivät toisiinsa. Se oli hidas prosessi ja vei monia, monia vuosia, mutta lopulta kaikki rajat olivat häivytetty ja kulttuurit sekoittuneet toisiinsa niin ettei kukaan enää tiennyt tai muistanut, millaisia tapoja juuri heidän esi-isillään oli ollut. Kaikki puhuivat samaa kieltä, jossa vielä silloin tällöin häivähti aksentoitunut puheenparsi aivan kuin muistona ajalta jolloin sama asia voitiin sanoa sadoilla eri kielillä. Kukaan muistanut enää sotaa, koska ei ollut syytä sotia. Kukaan ei muistanut historiaa, koska sillä ei ollut enää väliä. Joskus joku saattoi mainita tarinoita, joita oli kuullut isovanhemmiltaan. Tarinoita maailmasta, joka oli jaettu osiin. Ihmiset olivat kauhistuneita siitä ajatuksesta ja puheenaihe vaihdettiin aina nopeasti.
Ihmiset olivat tyytyväisiä. Rauhallisia.
Maailman viimeinen valtio katsoi heitä hymyillen, mutta kyyneleet valuivat kuitenkin hänen silmistään. Ihmiset eivät huomioineet häntä. Vain joskus joku saattoi pysähtyä ja katsoa hetken valtiota kummastuneena aivan kuin ei ymmärtäisi, miksi kukaan voisi olla surullinen täydellisessä maailmassa. Mutta eivät hekään koskaan kysyneet. He vain kohauttivat olkiaan ja jatkoivat kiireistä elämäänsä.
Ja maailman viimeinen valtio itki, koska hän ei milloinkaan olisi muuta kuin yksinäinen.
A/N: Tarkoituksella jätin valtion nimen mainitsematta niin saavat kaikki ite päättää, kenet siihen kuvittelevat.
Tämä oli vain pieni idea, joka pyöri mielessä tossa lenkillä ja kirjotin sen sitten ylös.
65.
Nimi: Välillämme on jotain pientäIkäraja: Sallittu
Hahmot: Romano & BFT
”Spagna”, Romano sanoi äkäisesti ja katsoi kolmea valtiota, jotka löhösivät kasassa sohvalla. Espanja oli kaikkein alimmaisena maaten selällään sohvalla. Preussi istui puolittain hänen päällään ja Ranska oli ottanut itselleen nurkkapaikan, mikä tarkoitti sitä että hänellä oli Espanjan jalat sylissään ja Preussi nojaamassa olkaansa vasten. Kaikki kolme katsoivat televisiota keskittyneesti eikä ollut edes kovin epänormaalia löytää heidät näin. Saksan mielestä nämä hetket olivat parhaita, koska silloin kolmikko oli selkeästi yhdessä paikassa, ei aiheuttanut niin paljoa hankaluuksia ja oli samalla paljon paremmin hallittavissa. Romanon mielestä he olivat maanvaiva riippumatta siitä, missä he olivat.
”Hmm… sí, Roma?” Espanja sanoi ja kiemurteli hieman nähdäkseen italialaisen paremmin.
”Mitä te kaikki idiootit teette täällä?” Romano kysyi tiukasti antamatta Espanjan hymyn vaikuttaa itseensä.
”Mahtava minä…”, Preussi aloitti, mutta espanjalainen läimäytti häntä reidelle ennen kuin hän ehti jatkaa ja samalla hyvin varmasti ärsyttää Romanoa enemmän.
”Me vain katsomme televisiota”, Espanja totesi hymyillen.
”Mahtavat ystävät tekevät niin”, Preussi ilmoitti ja väisti varmuuden vuoksi Espanjan käsiä kiipeämällä Ranskan syliin. Romano katsoi heitä hieman epäilevästi ja tuhahti sitten.
”Joskus minä ihmettelen, onko teidän välillänne jotain muutakin”, hän mutisi kyllästyneen kuuloisena ja taitavasti peitti pienen mustasukkaisuuden ääneen. Mistä hän muka olisi kateellinen? Espanjasta? Pyh.
Ranska huomasi kuitenkin pienen muutoksen italialaisessa ja hymyili hiukan ennen kuin kiirehti selittämään, että he olivat vain hyviä ystäviä. Ranskalainen ylisti rakkautta niin paljon, että ei varmasti antaisi Romanon ja Espanjan ajautua taas jonkinlaiseen kriisiin ihan vain sen takia että he olivat kumpikin toivottomia tapauksia.
Espanja ehti kuitenkin ensin.
”Sí, minun ja Fraan välillä on jotain”, hän sanoi iloisesti.
”Cosa!”
”Quoi?”
”Was?”
”Sí, sí!” Espanja sanoi ja kaikki muut näyttivät hämmentyneiltä, ”se on Andorra!” Preussi virnisti ja nauroi sanoen, että vitsi oli todella hyvä. Ranska painoi kasvonsa käsiinsä ihmetellen, miten hänen ystävänsä saattoi olla niin hölmö, ja Romanon ilme vaihtui nopeasti yllättyneen, ärtyneen ja helpottuneen välillä. Italialainen ei näyttänyt osaavaan päättää, mitä olisi tehnyt, joten lopulta hän vain kirosi ja marssi äkäisesti pois.
”Roma…”, Espanja sanoi katsoen hieman kaihoisasti hänen peräänsä, ”mitä minä nyt tein?”
”Voi, Tonio”, Ranska huokaisi syvään ja Preussi nauroi silti.
A/N: Minusta on hauska kuvitella että näillä kolmella on sellainen ystävyyssuhde, joka saa kaikki muut aina epäilemään
Ja Andorra on tosiaan Ranskan ja Espanjan välissä. Tää oli muuten niin typerä vitsi, että olen vieläkin yllättynyt että sain sen jotenkin raapale-muotoon.
