Joulun ihmeitä, S, Minttu Saarenmaa, Joulunovelli

[Subbe93]

Ficin nimi: Joulun ihmeitä
Kirjoittaja: Subbe93
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Draama
Hahmot: Minttu Saarenmaa
Yhteenveto: Minttu tahtoo nähdä Joulupukin ja Petteri Punakuonon…
Haaste: Originaali10 #3
        Jouluhaaste VIII
A/N: Oikein hyvää joulua kaikille <3

Joulun ihmeitä

Aatonaatto oli vierähtänyt myöhäiseen iltaan. Saarenmaiden asuttama talo oli jo tunti sitten hiljentynyt lepoon kynttelikköjen ja joulukuusen valojen jääden heikosti valaisemaan huoneita joulun kunniaksi. Joulukoristeet vahtivat talon rauhallista yötä, ja pieni tonttu istui sohvan nurkalla odottamassa ja ihailemassa joulukuusen valoja.
      Ne olivat älyttömän kauniit, ainakin Mintusta. Koko kuusi oli niin kaunis, ettei Minttu olisi tahtonut riistää katsettaan siitä. Mutta ei hän tulisi niin tekemäänkään.
      Siinä Minttu oli istunut sen tunnin, kun Aleksi, Emilia, äiti ja isä olivat menneet nukkumaan. Niin Mintunkin oli kuulunut mennä, ja kiltisti hän oli sänkyyn mennytkin, mutta sitten hän oli saanut idean ja hiippaillut istumaan olohuoneen sohvalle pitkässä yöpaidassaan, päässään punainen tonttulakki ja kainalossaan Nipsu-niminen pehmokoira.
      Tänä vuonna hän odottaisi niin kauan, että pukki tulisi ja toisi lahjat kuusen alle. Minttu halusi nähdä! Ja Minttu halusi auttaa pukkia. Aina ennen Mintusta oli ollut hämmentävää, että lahjat olivat vain yön aikana ilmestyneet kuusen alle.
      ”Totta kai pukki tuo suurimman osan lahjoista yön aikana”, äiti oli kerran selittänyt. ”Pukki ei mitenkään ehtisi jokaiseen kotiin, jos hän jakaisi ihan kaikki lahjat päivällä.”
     Olihan siinä Mintustakin perää. Mutta hän halusi niin kovasti nähdä joulupukin, hän halusi nähdä, miten tuo tulisi savupiipun kautta ja toisi lahjat kuusen alle. Ja Minttu halusi nähdä, miten pukki tulisi! Lentävillä poroilla ja reellä! Vau, hän voisi nähdä Petteri Punakuononkin! Jos hän olisi oikein tarkka, niin ehkä hän näkisi taivaalla jonkun vilahduksen… Jos Minttu oikein kauniisti pyytäisi, mahtaisiko pukki viedä hänet pienelle ajelulle? Tuskin äiti ja isi siitä suuttuisi, olisihan pukki viisas ihminen. Sitä paitsi Aleksi ja Emilia tulisivat olemaan niin kateellisia hänelle!
      Haukotus tunkeutui ulos tytön suusta.
      ”Minttu. Mitä sinä teet?”
      Tyttö suuntasi katseensa olohuoneen ovelle. Kuusen ja kynttelikköjen valojen ansiosta hän näki isänsä. Minttu oli luullut, että isi oli jo nukkumassa äidin kanssa.
      ”Odotan joulupukkia”, Minttu vastasi.
      ”Odotat joulupukkia?” isä toisti.
      ”Joo”, tyttö vastasi ja katseli, miten hänen isänsä asteli lähemmäs. ”Mä tahdon nähdä, kun se tulee savupiipusta tuomaan lahjoja. Mä tahdon auttaa sitä ja nähdä, miten se lähtee sitten lentävien porojen kanssa jatkamaan matkaa!”
      Minttu tapitti isäänsä, jonka ilme ei värähtänytkään. Sitten mies istahti sohvan käsinojalle (jolla isä aina kielsi muita istumasta), ja nosti kätensä kuopuksensa punaisen tonttulakin peittämälle päälaelle.
      ”Minttu-rakas. Kai ymmärrät, että pukilla voi mennä myöhään, ennen kuin ehtii tänne?”
      Minttu kallisti hieman päätään. ”Minttu oottaa niin kauan”, hän vastasi. Sehän oli itsestään selvää: Minttu odottaisi niin kauan, että pukki tulisi!
      ”Isi vähän epäilee, ettei pikku-Minttu jaksa valvoa”, isä jatkoi ja silitti nyt tyttärensä päälakea. ”Sitä paitsi sinä näet hänet huomenna. Isillä on nimittäin semmoinen kutina, että pukki tulee huomenna käymään.”
      ”Luuletko?” Minttu kysyi.
      Adrian hymähti hymyillen. ”Onko isi ollut joskus väärässä?”
      Minttu alkoi hymyillä. ”Ei.”
      ”No niin”, Adrian sanoi ja pörrötti hieman lakin alla olevia hiuksia. ”Voit hyvin mennä nukkumaan omaan sänkyyn Nipsun kanssa.”
      Minttu vilkaisi pehmokoiraansa, joka kökötti hänen vieressään sohvalla ja tuijotti tarkkaavaisesti kuusta. Sitten Minttu suuntasi katseensa takaisin isäänsä. ”Mutta Minttu tahtoo odottaa”, hän sanoi sitten. ”Minttu tahtoo auttaa pukkia!”
      Isä katsoi hetken tytärtään. ”Höpsö”, hän sanoi sitten ja nousi ylös. Minttu katsoi, miten isi kääntyi hänen puoleensa. ”Mutta jos näet pukin, kerrotko, että isikin on ollut kiltisti?”
      ”Joo!” Minttu innostui. Adrian hymyili ennen kuin kumartui ja antoi tyttärelleen jo toisen hyvän yön suukon sen illan aikana. ”Olehan kiltisti sitten”, hän sanoi suoristautuessaan. ”Ja jos tulee hätä, niin isin saa tulla herättämään.”
       ”Joo”, Minttu vastasi kuuliaisesti. Isi painoi vielä etusormelleen suukon, jonka painoi Mintun nenälle ennen kuin toivotti hyvät yöt ja lähti. Minttu katseli hetken isin perään ennen kuin kääntyi takaisin kuusen puoleen. Minttu halusi nähdä joulupukin! Ja Minttuhan näkisi!

Vuorokausi vaihtui hiljaisuuden merkeissä aatoksi kynttilöiden valaistessa pimeyttä. Ja pieni tonttutyttö tuhisi hiljaa sohvan nurkassa autuaan tietämättömänä siitä, miten lahjat jälleen kerran ilmestyivät kuusen alle, ja miten tutut, rakastavat kädet peittelivät hänet lämpimän viltin alle.

[Larjus]

Awws, awws ja vielä kerran awwwwwwwwsss! Mun piti lukee tää jo silloin joulun aikaan, kun tästä puhuit, mut en ehtinyt/muistanut ja netti lagaili ja olin keskittynyt kirjottaa Armin/Manonia XD, mutta parempi myöhään ku ei milloinkaan! Olkoot joulu ainainen, vai mitä ne aina laulelee...

Niin kuin oon sulle selittänyt, mulla on nyt viimeaikoina ollut vahva mieltymys söpöihin, lapsenomaisiin seikkailuihin. Työharjoittelu päiväkodissa taisi jättää vahvat jäljet XD Siksi tän lukeminen sopi just ja hyvin mun fiiliksiin.
Toi on varmaan aika yleistä, että lapset haluaa valvoa ja odottaa pukkia Tuli mieleen se ficihomma, josta sulle selitin, että Armin ja Alexy haluis valvoa myöhään (pukin tms. takia), mut sit lopulta simahtaisivat ja Arnaud ja Vitória kantaisivat pojat sänkyyn Tässäkin selkeesti kävi samalla tavalla, mikä ei ole lainkaan yllättävää. Eihän ne lapset sitä pukkia voi nähdä! Tai tavallaan näkevät, tietämättään Niin ainakin oletan tässäkin ficissä (Adrian olis vienyt ne lahjat muttei voikaan ku Minttu pitää vahtia).

Tässä tuli söpösti ilmi tota pienen lapsen uhmaa myös kerronnassa ("Minttu halusi nähdä joulupukin! Ja Minttuhan näkisi!"), awws. Suloinen tehokeino, tykkään *peukku*
Toi loppukin oli ihana. Olis kyl kiva tietää, mitä Minttu aatteli sitten aamulla, ku ei nähnytkää pukkia silloin yöllä

[Subbe93]

Hihii, asiat tärkeysjärjestykseen, eiku... x'D No joo Jotain sen tapaistahan sitä lauletaan

No joo, olet oikeassa, että aika tavanomainen tarina, koska luulen monia lapsukaisia kiinnostavan se joulupukki. Myönnän itsekin, että olen joskus lapsena yrittänyt nähdä pukin tuovan lahjat kuusen alle, mutta aina epäonnistunut yhtä surkeasti :'D Mutta koska jouluhaasteeseen osallistuin, teki mieleni kirjoittaa oikein siitä, miten pieni lapsi haluaa nähdä joulupukin, miten sitä niin päättäväisesti yritetään onnistua, ja sitten käykin noin :3 Ja toisaalta, musta on tosi suloista (kuten sullakin on tällä hetkellä mieltymystä) kirjoittaa lasten touhuista ja perheen arjesta yleensäkin.
Ja joo, tuli mieleen kans tää tarina, kun mainitsit tuosta, että vois kirjoittaa Alexy ja Armin vahtivuorossa :')

Sen voin kertoa, että aamulla herätessään Minttu oli innoissaan nähdessään, että pukki oli käynyt! Ja siinä samassa tyttö pinkaisi vanhempien makuuhuoneeseen, herätti äidin ja isin, kertoi, että pukki oli käynyt, ja lisäsi vielä olevansa varma siitä, että pukki oli oikein peitellyt hänet <3
Eikä Adrian tai Charlotta tohdi koskaan kertoa, että se taisi olla isi, joka kävi vetämässä peiton kuopuksensa päälle, ettei pikkuinen palelisi yöllä <3

Ai, eikö ollut uskottavaa? En mä tiedä, mahtaisiko Mintun ikäinen huomata sellaisen asian, että joku on peitellyt hänet, mutta tietyllä tapaa toivoisin, että hän olisi, koska mikään ei oikeasti olisi niin suloista kuin se, että Minttu kertoisi vanhemmilleen, ettei ollut nähnyt pukkia, mutta siitä huolimatta pukki oli peitellyt hänet

Larjus, ystäväiseni! Kiitos kommentista, oli mukava yllätys 

[Räntsäke]

Jos joulun aika loppuu loppiaiseen, ni eihän sillon voi 5.1. olla liian myöhäinen ajankohta lukea joulunovellia?
Ei ehkä kuitenkaan.

Voi, lapsuuden joulut olivat niitä kaikkein ihanimpia, ja tästä ne hetket muistuivat kyllä mieleen. Ihanan tunnelmallinen tekstipätkä, pystyin oikein näkemään silmissäni tuon tilanteen... Pieni tyttö puristaa vielä pienempää pehmolelua ja kuusen valo ja kinkun tuoksu ja sitten vielä isä.. : ) No okei, sen kinkun lisäsin ihan omasta päästäni, kun meillä se on tuoksunut joka ikisenä jouluyönä, mut kuitenkin.

Mie jotenkin odotin koko ajan, että isä ois sanonu jotain: "Minttu pieni, ei joulupukki uskalla tulla jos häntä odotetaan, menehän nyt omaan sänkyyn siitä..." mut sepä saikin pikkuneiti jäädä olohuoneeseen.. : )