Ficin nimi: Miss Universum
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Tohtori ja Rory
A/N: Jälleen yksi hassu idea, jota tavallaan rakastan. FF100 Haju.
Miss Universum
”Oletko vadma että tämä on hyvä idea?” Rory kysyi ja niisti tukkoisen nenänsä. ”Ettei hän joudu kiinni ja joudu putkaan tai jodain?”
”Rory, tämä on aivan turvallista! Ystäväni Severe III Spy tietää kyllä mitä tekee. Ja hän oli sitä paitsi palveluksen velkaa siitä kun pelastin hänet suurelta dinosaurukselta. Se oli tosin vain kana, mutta hänen ei tarvitse sitä tietää.”
”Mudda…”
”Usko pois Rory, vaimosi on täysin tuvassa. Hänelle luotu uusi henkilöllisyys takaa että häntä luullaan tämän ajan asukkaaksi. Ja sitä paitsi, jos hänet heitettäisiinkin vankilaan, hakisimme hänet TARDISilla. Se voisi olla hauskaa, mitä jos tehtäisiin niin joskus?”
”Ei!”
”No joka tapauksessa, meillä on kiire. Et kai halua myöhästyä kun vaimosi kruunataan Miss Universum 2029:ksi?”
”En mudda…”
”Seuraa minua siis herra Pond.”
Tohtori ja Rory suuntasivat ovelle, josta he pääsivät VIP-passejaan vilauttamalla sisään. Heidät ohjattiin saliin, jossa Miss Universum-kisan finaali oli alkamassa. He pääsivät erilliselle VIP-alueelle lähelle lavaa. Tohtorin asu herätti tyypilliseen tapaan kummastusta erittäin fiinisti pukeutuneen väkijoukon keskuudessa, mutta Rory ei ymmärtänyt miksi hänen neutraali pukunsa sai katseet liimautumaan hänet. Väkijoukossa näkyi joitain huvittuneita ja ehkä jopa sääliviä ilmeitä. Oliko hänen musta pukunsa jotenkin poissa muodissa? Ekö tuolla ollut vaikka kuinka monta samalla tapaa pukeutunutta miestä ja yksi joka oli luultavasti nainen?
Rory ei ymmärtänyt. Oliko hänen nenänsä muuttunut superpunaiseksi kaikesta niistämisestä? Hänestä tuntui että hänen nenänsä sisällä oli vähintään kehittymisvaiheessa oleva ganger tai slitheenin sisälmyksiä. He istuutuivat ja pian show jo alkoikin. Rory vilkuili Tohtorin ilmettä esityksen ajan. Se muuttui innostuneesta virnuilusta tylsistyneeksi venkoiluksi.
”Koska he pääsevät asiaan?” Tohtori kysyi. ”Koska Amy tulee lavalle?”
”Eiköhän pian.”
”Kai hänet kruunataan sitten Miss Universumiksi heti?”
”Ei, ensin hänen pitää kisada muiden missiehdokkaiden kanssa.”
”Arh.”
Edessä istuvat mulkaisivat kaksikkoa ja he hiljentyivät. Pian ensimmäiset missit astuivat lavalle hymyillen leveästi. Rory oli varma että Amy vilkaisi häntä aivan nopeasti – suurempiin vilkuiluihin lavalla ei ollut varaa. Amyn astuessa esiin Britannian edustajana. Missejä marssi lavalle edustamansa maan mukaan aakkosjärjesyksessä. Tyytyväisenä Rory laitoin merkille, että vaikka kaikki naiset olivatkin aivan upeita, ei kukaan vetänyt hänen punahiuksiselle vaimollensa. Ainakaan hänen silmissään.
Saint Lucian edustajan, Celia Honeysett käveli huoneeseen ja kaikki hiljenivät. Rory hämmentyi katsottuaan Tohtoria, jonka silmät olivat yhtälailla nauliintuneet naiseen. Mitä tämä oli, eihän Tohtori yleensä kiinnittänyt tällaisiin asioihin huomiota. Olihan Celia kovin kaunis, mutta Rory ei siltikään ymmärtänyt miksi kaikki olivat hiljentyneet aavemaisesti. Muut mallien hymyt olivat muuttuneet omituisella tavalla jännittyneiksi. Celia hymyili tyytyväisesti, ja salissa alkoi taas käyttäytyä normaalisti.
Missikisa jatkui normaalisti. Rory vilkaisi Tohtoria ja sanoi: ”Saint Lucian edustaja taisi olla kaunein nainen ajassa ja avaruudessa kun sai sinudkin ihan mykäksi.”
”Mitä? Mistä sinä puhut?” Tohtori kysyi.
Tohtorin äänensävy oli niin selvästi yllättynyt, joten Rory jätti vitsailun sikseen.
”Äsken kun hän oli edillä, kaikki hiljentyivät tuidottamaan häntä. Sinut mukaan lukien.”
Tohtori katsoi Rorya ja he nousivat täsmälleen samalla hetkellä.
”Tässä on jotain hämärää”, Tohtori sanoi heidän puikkelehtiessa mahdollisimman huomaamattomasti kohti takahuonetiloja.
”Voiko Miss Universum-ehdokas muka olla alien?”
”Minusta tuntuu ettei sitä ole ainakaan kielletty säännöissä.”
”Mitä jos hän tekee jotain muille misseille?”
Tohtori ja Rory ryntäsivät kohti pukuhuoneita. He huomasivat Britannian lipun yhdessä ovessa ja koputtivat siihen nopeasti.
”Tohtori ja Rody täällä!” Rory huusi.
”Sisään”, Amy sanoi ja kaksikko oli sisällä ennen kun Amy oli ääntänyt sanan loppuun.
”Sain Lucian ehdokkaassa on jotain…” Tohtori aloitti kun huomasi Celia Honeysettin istuvat Amyn vieressä. Ja hänellä oli Amyn hiusten punainen iho ja suu naurussa, aivan kun hän ja Amy olisivat juuri jutelleet jotain kovinkin hauskaa.
”Hetkinen… mitä täällä tapahtuu?” Tohtori kysyi.
”Noh, Celia pystyy aistimaan… mitäs se oli, Celia?”
”Aikapyörre-energiaa, Amy”.
”Niin, Celia siis pystyy aistimaan aikapyörre-energiaa, jonka jälkiä näkyy aikamatkaajissa, joten hän tuli sanomaan hei minulle. Hän on mukava.”
”Mutta mitä hän teki kaikille salissa?”
”Mmh… noh, käytin vähän kepulikonstia ihonvärin muutoksen lisäksi”, Celia jatkoi Amyn selitystä. ”Feromonini lumoavat ihmisiä. Eritin niitä lavalla... Amy, ystäväsi näyttää olevan nuhainen, hän ei selvästi siksi saanut annosta siitä”, Celia sanoi ja jatkoi: ”Olen halunnut voittaa maan Miss Universum-kisan jo pienestä asti. Ja kun olen voittanut voin kertoa olevani kotoisin muualta kuin maasta. Se vaikutti parhaalta tavalta kertoa maalle, etteivät kaikki muilta planeetoilta kotoisin olevat ole uhka heille.”
Tohtorin ilme oli hetken hölmistynyt. Sitten hän hymyili.
***
Tohtori, Rory ja Amy makoilivat mukavasti TARDISin yhdessä olohuoneesta ja katselivat televisiolähetystä, jossa Celiaa haastateltiin Miss Universum-kisan jälkeen. Hänen päässään oli kruunu ja hänen hymynsä olisi valaissut puolikkaan maailmankaikkeuden.
”Mikä on suurin haaveesi?” haastattelija kysyi.
Celia sulki silmänsä rauhallisesti, avasi ne ja vastasi: ”universumin rauha.”
”Toivottavasti hän onnistuu tavoitteessaan. Hän oli todella ihana ja elämää rakastava”, Amy sanoi.
”Ja meidän pitäisi uskoa siiden ettei kaikessa ole kyse maailmanvalloitussuunnitelmasta”, Rory sanoi Tohtorille.
”Jep.”
”Ja olisiko sinulla nuhalääkettä?”
”Eips.”
