Tyttö joka sääli Saatanaa // Sallittu raapale

[Ansa]

Nimi: Tyttö joka sääli Saatanaa
Kirjoittaja: Ansa
Genre: Pohdiskeleva draama kai
Ikäraja: S


Tyttö joka sääli Saatanaa
100 sanaa

Lapsen usko ajassa muovautui ja kiltti sielu haparoi kohti pimeää. Sunnuntaisaarnassa vanhempien kanssa pidättelee itkuaan, sillä synti on Saatanasta, eikä kukaan koskaan sitä epäile. Tuomitsee, vaikka vain yksin Luoja niin voi tehdä. Rakkaus on suurin ja kohtele toista niin kuin haluat sinua kohdeltavan, eivätkä he silti ymmärtäneet häntä. Sanoja suustaan sylkivät, niin ilkeitä, eikä hän niitä kestänyt. Usko pyrkii pakoon, päästämään irti, hylkäämään nuoren viattoman sielun, ja silti hän säälien itki langenneen ikuista kohtaloa. Eräs ilta ruskon aikaan tuntui kaikki kuitenkin paljon keveämmältä. Jos Jumala oikeasti olisi suurin ja kaikkivaltias, ei hän sellaista kohtaloa kellekään soisi, ei ihmisille eikä omilleen.

[EVOIRA]

Heipähei! Yritän nyt rakentaa jotakin järkevää tähän kommenttiin, mutta aivot ei oo kovinkaan yhteistyöhaluisena mukana.

Idea oli tosi kiva ja toteutus hyvä, rupesin itsekin pohtimaan vähän enemmän asiaa, kunnes olin taas samassa pisteessä kuin aina ennenkin, ja lopetin. Mutta siis, oli mielenkiintoinen ja ehkä vähän hauskakin. Oonko outo? Kyllä, ehdottomasti. Mutta ois ollut kiva lukea ehkä vähän pidemmin noita pohdintoja, mutta hyvä se noinkin oli!

Kiitos ja älä hämmenny sekavasta kommentoinnista, se ei oo mun vahvuuteni.

-EVOIRA

[Ansa]

Kiitos kommentistasi EVOIRA! Minulla on kyllä tarkoitus kirjoittaa samasta aiheesta myöhemmin pidemmin, mutta yritän saada ensin pari haastetta pois alta. :3

-Ansa!

[Talviomena]

No niin, nyt kaikki toisten uskomisista herneen nenäänsä vetävät voivat kääntää katseensa pois, kiitos.
Sori, tästä kommentista tulee nyt ehkä enemmänkin vuodatus.

Lapsen usko ajassa muovautui ja kiltti sielu haparoi kohti pimeää.

Tämä.

Muistan kun itse vielä uskoin. En koskaan kyseenalaistanut, koska meille opetettiin koulussa uskontoa todella vakaumuksellisesti - rakastin ja rakastan edelleen opiskelua, koulu oli auktoriteetti; eihän koulussa opetettaisi jotain, mikä ei ole totta? Jumalauta, että olen nykyään katkera. Mä vietin vuosia hirveässä pelossa ja paineessa ennen kuin tajusin, ettei siellä ylhäällä mitään rakkautta ole. Enkä nyt ota kantaa Jumalan olemassaoloon, vaan luonteeseen; jos siellä jotain on, se ei tosiaankaan ole hyvä saati rakastava.

Saatanaa en säälinyt penskana, enkä nykyäänkään kun en siihen usko, mutta näen tässä raapaleen tytössä häivähdyksen itseäni.

Jos Jumala oikeasti olisi suurin ja kaikkivaltias, ei hän sellaista kohtaloa kellekään soisi, ei ihmisille eikä omilleen.

Tätä kuulee ateistien ja uskovien välisissä väittelyissä argumenttina lähes poikkeuksetta. Itse en näe tämän kertovan mitään Jumalan kaikkivoipaisuudesta vaan lähinnä todisteena siitä, että kyseisen ukkelin luonteenlaadussa olisi parantamisen varaa.

Tykkäsin tästä pätkästä kovasti, se herätti paljon tunteita, kuten ehkä näkyy.

[Ansa]

Talviomena: Ymmärrän että aihe herättää tunteita, vaikka itse en uskovainen olekaan, enkä kyllä minäkään sääli saatanaa. Aihe on mielestäni vain niin mielenkiintoinen, niin piti kirjoittaa. Itsekin olen kasvanut ympäristössä, jossa on paljon vahvasti uskovia, mutta en ole itse koskaan uskonut, edes pienenä, koska luulin uskonnollisia juttuja vain saduiksi. Kiitos kommentistasi!<3

-Ansa

[Lyra]

Näin aluksi, en halua loukata ketään kuka uskoo jonkin asteiseen jumalaan tai mitään muutakaan tämän tyylistä. Haluan vain tuoda omia ajatuksia ilmi.

Pakko tässä on olla vähän samaa mieltä Talviomenan kanssa, teksti herättää tunteita. On outoa kuinka hyvin 100 sanaa voi muuttaa ajatusmaailmaa. Mä- Ennen tätä mä en ois voinu koskaan ajatella mitään tän tyyppistäkään, mutta tää jotenkin laitto ajattelemaan, että vaikka uskonnot on aina jotenkin rakennettu mahdollisimman hyvin kohti sitä hyvää, aina jää jotain mikä ei palvele samoja tarkoituksia. Mutta kuitenkin jokaisesta uskonnosta löytyy se tosi paha voima ja sitten se yli hyvä voima. Jos se hyvä voima kerran armahtaa kaikki, miksi siellä olisi tätä pahaa voimaa? Tällaista tää vähän laitto mun päässä kiertämään.

Tää oli nyt lähinnä vuodatus, mutta jotain halusin kommentoida, enkä nyt muutakaan oikein päähäni saanut.

[Ansa]

Kiitos Lyra kommentistasi. Uskonto on sellainen aihe mikä useimmilla herättää vahvoja tunteita. (:

-Ansa

[Larjus]

Miten voikaan saada sataan sanaan näinkin paljon asiaa? Olen vaikuttunut.
Tässä oli tosi kivaa pohdintaa uskontojen monimutkaisuudesta ja ristiriitaisuudesta. Itsekin tulee joskus mietittyä tuota, miten just vaikka kristinuskossa kaiken ytimen pitäisi olla lähimmäisenrakkaus, armahtaminen/armo ja hyvän tekeminen, mutta silti niin moni, joka väittää olevansa kristitty, on niin täynnä itsekkyyttä ja vihaa... Ja vielä perustelee asennettaan uskonnolla! Se ydin, uskonnon oikea tarkoitus unohdetaan ihan tyystin. En kyllä yhtään ihmettele, että joillekin oikeasti käy niin kuin tämänkin raapaleen tytölle kävi. Uskon pitäisi tuoda lohtua ja mielen keveyttä, mutta joskus on vain helpompaa päästää irti.

[Sylikisu]

Vastikään tutkin jälleen kristillisiksi itseään kutsuvia uskonnollisia yhteisöjä ja mietin tätä kysymystä, että miksi niissä tuntuu olevan kovimmassa äänessä ne ihmiset, jotka rakkauden sijaan levittävät keskuudessaan pelkoa, epäluuloa, tuomiohenkeä sekä omia jäseniään että muita kohtaan. Minun on pakko tunnustaa samaistuminen tekstin tyttöön, koska se oli aikoinaan yksi niistä asioista, joita en uskossa ymmärtänyt. Miksi Jumala ei pelastanut ja parantanut heti vihollistaan, jos on kaikista suurin ja täynnä isänrakkautta? Siitä olisi pitänyt aloittaa ja pahuuden ongelma olisi tullut ratkaistua. 

Todellakin sataan sanaan oli saatu minustakin koko uskonkysymyksen olennainen ongelma, kun sitä alkaa ajatella ja on ihanaa, kun tämän päähenkilö on niin empaattinen, että päätyy siihen uskoon, että jos Jumala olisi oikeasti suuri ja kaikkivaltias, ei hän soisi sellaista kohtaloa kenellekään.

[Ansa]

Ihanaa saada kommenttia vanhaan tekstiin! Tietysti aihe on jokseenkin ikuinen, uskonnot ja niiden ongelmat kun tuntuvat aina olevan päivänpolttavia aiheita. Kiitos paljon kommenteistanne Larjus ja Sylikisu! ❤

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Katselin listauksesi originaalitekstejä ja kiinnostuin tästä tekstistä nimen ja uskontoihin kohdistuvan kriittisen näkökulman perusteella, joten päätin valita tämän yölukupalaksi, ja onneksi valitsin, koska tämä todella herättelee ajatuksia ja pukee osuvasti sanoiksi tosi monta omassakin mielessäni vuosien varrella muhinutta ja kypsynyttä ajatusta.

Olen tosi vaikuttunut siitä, miten valtavasti asiaa olet saanut sataan sanaan - oikeastaan kokonaisen maailman valoineen ja varjoineen! Tekstissä kuvataan yhden tytön matkaa kohti ymmärrystä ja sisäistä mielenrauhaa, mikä on oiva valinta tuomaan tarinaan samaistuttavuutta, mutta samalla tässä on ovelasti sellaista yleispätevää otetta, joka saa ajattelemaan, että päähenkilönä voisi olla kuka tahansa, riippumatta sukupuolesta tai perhetaustasta tai sosioekonomisesta asemasta. Kuka tahansa voi kamppailla tällaisten asioiden kanssa. Samaten pidän siitä, miten tämän tarinan näkökulmasta voi tarkastella monia eri uskontoja. Jumalia eri nimillä, oppeja eri asuissa - samanlaisten kysymysten ja ristitulien kanssa niissä kaikissa kuitenkin lopulta painitaan.

Tämä teksti pureutuu tosi vaikuttavasti niihin nurjiin puoliin, joita usein liittyy paitsi uskontoihin järjestelminä, myös henkilökohtaiseen uskoon. Kaikki ehkä saa alkunsa siitä, miten lapsi pienestä pitäen saa joskus varsin mustavalkoisetkin opit ja säännöt siitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa ja mikä hyväksyttävää ja mikä ei, mutta ajan kanssa se saattaa laajentua ja syventyä omassatunnossa ja kiristää otettaan kuristukseksi saakka, ja silloin ollaan minusta aina erityisen ongelmallisilla vesillä - silloin, kun henkilökohtainen usko ei olekaan enää voimavara eikä turvapaikka. Usko voi olla jollekulle tosi merkityksellinen ja positiivinen asia läpi elämän, ja se on hienoa, mutta minusta on tärkeää tiedostaa myös toisenlaisten tarinoiden olemassaolo, ja siksi ilahduin tästä raapaleesta.

Eräs ilta ruskon aikaan tuntui kaikki kuitenkin paljon keveämmältä. Jos Jumala oikeasti olisi suurin ja kaikkivaltias, ei hän sellaista kohtaloa kellekään soisi, ei ihmisille eikä omilleen.

Tämä kohta tekee minuun erityisen suuren vaikutuksen. Itse vietin muutaman vuoden teini-iästäni uskossa, johon liittyi henkilökohtaisella tasolla uuvuttavan paljon vaatimuksia, velvollisuuksia, ristiriitoja sekä huonommuuden ja suoranaisen pahuuden tunteita, kunnes lopulta (kirjaimellisesti yhtenä iltana niin kuin tämänkin tekstin tytölle tapahtuu) tajusin yhtäkkiä, etten pysty enkä jaksa enää enkä suostu uskomaan mihinkään, mille en kelpaa uskomatta. Se tuntui kirjaimellisesti siltä kuin taakka olisi välittömästi noussut harteilta, ja samanlainen keveyden ja vapauden fiilis välittyy tästä pätkästä tosi elävästi. ♥ (Tämä on tietenkin vain minun tarinani - joku toinenhan voi löytää nimenomaan uskosta keveyden ja vapauden, eikä siinä mitään, mutta halusin vain avata henkilökohtaista samaistumistani tämän tekstin näkökulmaan.)

Huh, kylläpä voikin raapale herättää ajatuksia - kiitos! -Walle

[Make_setä]

Tämä oli erittäin mielenkiintoinen, ja ainakin itselleni uusi ajatus. Yleensähän ateistit eivät voi hyväksyä, että Jumala aiheuttaa ihmisille kärsimyksiä, mutta että Saatanaakin säälitään! Miksipä ei. Käyttäisin kuitenkin sanaa 'sunnuntaimessu', 'sunnuntaikirkko' tai ehkä 'kirkonmenot'. Näin siksi, että kirkonmenoissa on paljon muutakin kuin saarna. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että hän olisi menossa sunnuntaisaarnaan tai tulossa sunnuntaisaarnasta. No, tämä on pikkuasia.