Ficin nimi: Aurinko
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Darkfic, ficlet
Ikäraja: K11
Paritus/Päähenkilöt: Tohtori ja kumppani (companion). Jokainen nähköön mielikuvissaan ketkä haluavatkaan.
Tiivistelmä: Joskus Tohtori menee liian pitkälle. Miltä tuntuu olla hänen matkakumppaninsa kun hänen käsissään on verta?
A/N: Idea joka syntyi yhdistelemällä Thoushaltnotin eri biisejä, pääasiassa Song for Dyingia. Tämän kirjoittaminen oli jotenkin rakastavaa vaikka ficci ei sitä niin ole, kun sai koota yhden suosikkibändinsä aiheuttamista mielikuvista kokonaisuuden. FF100 Oranssi.
Aurinko
Aurinko roihuaa oranssina räjähdyksenä horisontissa luoden tummat varjot kaupungin raunioista. Maailma on haljennut kolmeen osaan jättäen vain meidät seisomaan sen pinnalle kirjoittamaan itseämme historiaan, jonka ainoat todistajat olemme. Koska sinä et yleensä puhu kauheasti menneisyydestä, nämä hetket kuolevat mukanani. Joskus mietin onko joskus kaikki universumissa tuhoutunut niin, että vain sinä itse jäät todistamaan olemassa oloasi. Arvaan että sinä ja poliisipuhelinkoppisi lennätte kaiken tyhjyyden keskellä kykenemättä kuolemaan ennen kuin kaikki apua tarvitseva on poistunut. Vasta sitten kun jäljellä on vain tyhjyyden kasvot voitte asettua rauhaan.
Olet harmaa kaikesta pölystä joka on tarttunut vaatteiden jo kuivuneisiin punaisiin tahroihin, ja uskon että oma ulkonäköni ei ole yhtään sen parempi taistelun jäljiltä. Vilkaiset minua ja sitten katsot tuhoa kuin tunnistematon messias ympärilläsi lukemattomat tunnistamattomiksi muuttuneet mailit.
Jollain tapaa tiedän että sinä teit tämän. Se on kuin suudelmasi otsallani. Pohdit miten kertoa se minulle, miten tuottaa pettymys siihen että sait tämän aikaan juostessasi kohti totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tiedän että kun kerron myöhemmin kaikille miten pelastat ja teet hyvää, jätän kertomatta kuinka myös kylvät tuhoa ympärillesi. Pidän tuhon veressäni ja kerron tarinaa hyvistä lieskoistasi aiheuttamiesi sijaan.
Tiedän mitä piilottelet, rakas, sillä minäkin piilottelen samaa. Tuhansien taistelujen aallot sisälläsi. Pidä kiinni ihmismäisyydestäsi, pidä kiinni nöyryydestä, niin kuin minä pidän kiinni kädestäsi. Pidä siitä kiinni niin minäkin pidän sinusta vaikka joskus erehdyt ja olet väärässä.
Näetkö peilikuvasi kun katsot elämää luovaan ja tuhoavaan aurinkoon?
