Joulukalenteri: 24 päivää vihollisen kanssa (H/D, K-11) Prologi + 24/24 + Epilogi

[KellariKummitus]

A/N Ehdimpäs

Luukku 12
Perjantai aamuna Harry ja Draco heräävät herätyskellon huhuillessa hulluksi tulleen huuhkajan lailla. Tämä ääni ei kuitenkaan vedä vertoja muutamalle muulle herätykselle, kuten viulu konsertille joka heidät eräänä aamulla herätti. Harry sammuttaa äkkiä herätyskellon Dracon kiitäessä jo pois makuuhuoneesta. Hän selvästi haluaa olla Harryn kanssa niin vähän tekemisissä kuin voi.

Aamu sujuu samalla tavoin kuin edellinenkin, Draco välttelee Harryä. Lopulta pojat pääsevät aamupalalle tupapöytiinsä, ja sen jälkeen lähes suoraan alkaa taikajuomien tunti. Professori Kuhnusarvio huomauttaa Dracolle ja Harrylle, että näiden on paras tehdä liemi kunnolla tai Kuhnusarvio ei voi katsoa tätä hyvällä kummankaan arvioinnissa.

Hampaitaan kiristellen ja erilaisten ajatusten risteillessä päässään Harry ja Draco tekevät liemen, ainoat sanat joita tunnin aikana vaihdetaan, ovat jotakin sarjassa "Ne pitää pilkkoa kuutioiksi" tai "Viisi kierrosta myötäpäivään ja yksi vastapäivään". Liemi kuitenkin valmistuu ajallaan ja on aivan kelvollista, joten professori Kuhnusarvio on tyytyväinen.

Yrttitiedon tunnilla jatketaan pienten kasvin tainten kasvattamista. Ne on istutettu vasta viikko sitten, mutta tulevat olemaan jo jouluna kukassa jos hoito on oikeaa. Kasvi on ver igis, jonka hoidossa on oltava äärimmäisen tarkka, sillä ver igis suuttuu väärästä hoidosta ja sylkee hoitajansa päälle tulta.

Ver igisin ominaisuuksiin kuuluvat verenpunaiset lehdet ja sydänyön musta kukka. Kukkien terälehtiä ja kasvin lehtiä käytetään useissa taikajuomissa, samoin kukan erittämää mehun omaista mettä. Ver igisin mesi on myös useissa lääkkeissä tärkeä ainesosa. Tällä kertaa opiskellaan lisää ver igisin taikaominaisuuksia ja kastellaan taimia.

Yrttitiedon jälkeen Harryllä ja Dracolla on muodonmuutoksia, professori Steele aloittaa tunnin "Olen tarkistanut viime perjantaina tekemänne kokeet. Niiden tulokset eivät olleet lainkaan niin hyviä kuin odotin, olisin odottanut teiltä paljon parempia tuloksia. Esimerkiksi tehtävässä jossa kysyin kuinka puhvelin voi muuttaa sohvaksi, neiti Granger oli ainoa, joka antoi oikean vastauksen. Neiti Granger, kertoisitko muillekin?"

Hermione hymyilee ja sanoo "Puhveli voidaan muuttaa sohvaksi loitsulla mutatios banc ja samalla kuvittelemalla sohva tarkasti mielessä. Samalla loitsulla voidaan myös esimerkiksi muuttaa pienenpiä eläimiä nojatuoleiksi. Mutantios banchin vastaloitsu on mutantios reddit, jolla kohde palautetaan ennalleen." Professori Steele nyökkää ja kehuu Hermionea. Sen jälkeen hän jakaa kokeet ja käy oikeat vastaukset läpi.

Tunnin lopussa professori Steele sanoo vielä "Ensi kerralla harjoittelemme mutantios bancia, tosin pienemmillä eläimillä kuin puhveleilla, nimittäin marsuilla." Oppilaat poistuvat tunnilta, Harry ja Draco suuntaavat seuraavaksi taikaeläinten hoidon tunnille.

Taikaeläinten hoidon tunnilla Hagrid selittää, että he tekevät vuoden tärkeimmän työnsä neljän hengen ryhmissä. Ryhmät tekevät jokainen esitelmät yhdestä linnusta, yhdestä kalasta ja yhdestä muusta taikaolennosta. Esitelmien tueksi yritetään hankkia esiteltävä eläin näytille. Ensimmäinen esitelmän aihe ovat linnut, aiheina ovat auguuri, dirivaakku, feenix, fwiiberi ja kultasieppeli.

Draco joutuu tietysti samaan ryhmään Harryn kanssa, mutta Hagrid on laittanut (kuin blondin kiusaksi) myös Grangerin ja Weasleyn samaan ryhmään. Heille esitelmän aiheeksi tulee kultasieppeli, jonka esitelmään näytille tuominen taitaa olla mahdotonta, kuten Harry, Ron ja Hermione järkeilevät Dracon pysytellessä jälleen täysin hiljaa.

Tehtävänannon jälkeen ryhmät saavat alkaa tekemään esitelmään, joten nelikko hajaantuu kirjastoon etsimään enemmän tai vähemmän tietoa kultasieppelistä. Kahden tunnin kuluttua loppuun Harry ja Draco jäävät edelleen kirjastoon sanomatta toisilleen sanaakaan. Vasta kirjaston mennessä kiinni, pojat lähtevät sieltä mennen suoraan sänkyihinsä, sillä kumpikaan ei halua sanoa toiselle sanaakaan.

[KellariKummitus]

A/N En ihan ehtinyt, pari minuttia myöhässä... Ehkä siihen ei kuitenkaan kuole kun lukukin on tällä kertaa vähän pidempi? Toivoisin jälleen kommentteja

Luukku 13
Draco nukahti edellisenä iltana nopeasti, mutta jo muutaman tunnin unien jälkeen hän heräsi väristen vihreitä välähdyksiä ja kirkumista täynnä olevan unen jäljiltä. Draco tunsi ne ihmiset, jotka oli nähnyt unessaan. Hän muisti heidän iloiset kasvonsa kun he näkivät pojan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Hän muisti myös kauhun heidän kasvoillaan, kun he olivat ymmärtäneet, mitä Draco oli tullut tekemään. Draco muisti tuskan heidän olemuksessaan. Ja viimeiseksi Draco muisti kolme vihreää valon välähdystä, kolme kertaa lausumansa sanat sekä kolme elotonta ruumista.

Hän ei milloinkaan olisi halunnut tehdä sitä. Heidän lisäkseen Draco oli pakotettu tappamaan myös muita. Draco oli tuntenut heidät kaikki, mutta Dracolla oli ollut vain kaksi vaihtoehtoa. Tappaa tai kuolla itse. Jos Draco ei olisi tappanut, Voldemort olisi kiduttanut, jopa tappanut, myös hänen läheisiään ja ystäviä joita Dracolla kyllä oli. Oli ainakin ollut ennen koko kuolonsyöjä sotkua, jonka vuoksi Draco oli ollut lähellä Azkabaniin joutumista, mikä tavallaan olisi ollut aivan oikeutettu tuomio. Hän oli tappanut. Mutta ei vapaasta tahdostaan, ja katui sitä enemmän kuin mitään muuta elämässään.

Kello näyttää vasta kahta yöllä Dracon maatessa sängyllään ajatellen häntä toistuvasti vainoavia painajaisia. Ne eivät jätä häntä rauhaan, mutta Draco ei pian kestä niitä. Hän pelkää niitä joka kerta yrittäessään nukkua.

Jonkin ajan kuluttua Draco nukahtaa, mutta havahtuu taas pian. Viimeisen kerralla yön aikana herätessään Draco on jälleen lähes paniikin omaisessa tilassa, mutta lopulta hän on niin väsynyt että vaipuu syvään uneen. Aamulla yhdeksän maissa Harry herää ajatellen että Dracon voisi herättää jotta pääsisi pois tästä loukosta. Vilkaistuaan Dracoon Harry kuitenkin hylkää idean, Malfoy näyttää suorastaan kamalalta. Vielä pahemmalta kuin edellisellä kerralla. Nopeallakin vilkaisulla Harry ehti rekisteröidä pojan kalpean ihon, hurjan kontrastin luovat mustat silmänaluset, itkuisen näköisesti turvonneet ja juovittuneet kasvot sekä likaiset hiukset.

Ihmeissään Harry käveli oleskeluhuoneeseen ja avasi yhden koulukirjoistaan vain selaillakseen sitä mitään tekstistä ymmärtämättä. Harry vain kääntelee kirjan sivuja mietteisiinsä vaipuneena, lopulta hän paiskaa kirjan kiinni ja alkaa selaamaan kirjoja joissa saattaisi olla tietoa kultasieppelistä. Muutamia faktoja Harry saakin selville, ja jonkin verran hän tietää jo entuudestaan.

Harryn selailtua kirjoja ja pyörittyä ympäri oleskeluhuonetta hyvin tympääntyneeltä, Dravo lopulta herää kellon viisareiden osoittaessa lähes kahtatoista. Draco nousee ylös edelleen väsyneenä, ja lähes juoksee kylpyhuoneeseen Harryn ohi, tietäen näyttävänsä kamalalle. Draco yrittää siistiä kasvojaan, mutta mustia silmänalusiaan hän ei saa peittoon ilman taikasauvaansa.

Jonkin aikaa kestäneen kasvojen pelastus yrityksen jälkeen Draco alistuu näyttämään kauhealle ja kävelee oleskeluhuoneeseen istuen pienelle sohvalle. Harry sanoo "Mennäänkö jonnekin täältä? Täällä ei ole yhtään mitään tekemistä" Draco katsoo Potteriin yllättyneenä. "Mutta emmehän me saa mennä muualle kuin kirjastoon tai syömään?", Harry virnistää hieman "Sanoiko McGarmiva jotakin muista viikonlopuista kuin siitä edellisestä? Ja jos sanoikin, niin emme me kaikkea muista..." Dracon ilme kirkastuu hieman, ja hän suo Harrylle hymynpoikasen sanoen "Okei."

Hetken kuluttua Harry ja Draco ovat pukeutuneet lämpimiin viittoihin ja avaavat ulko-oven lähtien kävelemään ulos vailla päämäärää. Pojat kävelevät jonnekin Tylypahkan tilusten rajalle päin, ja Harryn yllätykseksi Draco yhtäkkiä istuu nojaten erääseen puuhun. Harry katsoo tätä kysyvästi, Draco kohauttaa olkiaan ja sanoo "Väsyttää. En minä jaksa täällä kävellä ympäriinsä." Harry pyöräyttää silmiään huomaamattomasti ja istuu puun viereen.

Molemmat ovat hiljaa ajatellen omiaan, lopulta Draco sanoo "Se mitä sanoit, että minun kannattaisi yrittää sietää sinua, vaikka vain siksi että päästään tuolta joskus pois, olen miettinyt että ehkä se on totta." Harry katsahtaa toiseen yllättyneenä. Draco ojentaa kätensä ja sanoo "Yritetään tehdä sovinto?" Harry hymyilee pienesti tarttuen Dracon käteen ja kätellen tätä. Hän ei voi olla miettimättä, olisiko elämä ollut helpompaa jos hän olisi tehnyt tämän saman jo vuosia sitten kun hän oli ensimmäistä kertaa saapumassa Tylypahkaan. Ehkä, ehkä ei, sitä hän ei milloinkaan saa tietää.

Hiljaisuus laskeutuu jälleen Harryn ja Dracon välille, molemmat vaikuttavat kuitenkin jollakin tapaa helpottuneille.  Hetken kuluttua Harry sanoo "Malfoy? Oletko miettinyt sitä toista asiaani. Sitä, että se mikä sinulla ikinä onkin kuuluu minulle, sillä sen vuoksi sinä välttelit minua." Draco vilkaisee Harryyn "Jos me yritetään olla sovussa, sano Draco. Sukunimellä kutsuminen on niin..." Draco miettii hetken ja jatkaa "...outoa."

"Okei, Draco. No joka tapauksessa, luulen että kuulit loppuosankin lauseestani" Harry sanoo, mutta ei ilkeällä äänensävyllä. Draco vastaa tälle "En minä nyt kuuro ole, mutta en voi kertoa sitä, se on liian typerä asia." Harry kohauttaa olkiaan, jos Malf... Draco on kerran lopettanut välttelynsä, niin eipä sillä ole mitään väliä hänelle. Harry kysyy "Nukuitko viime yönä ollenkaan? Heräsin pari kertaa yöllä." Draco katsoo Harryyn yllättyneenä, hän ei ollut huomannut että poika olisi herännyt. Draco mutisee melko epäselvästi "En oikeastaan."

Harry on Dracon käytöksen perusteella arvannut, että tämän unet eivät ole kovin positiivisia. Tavallaan hän säälii poikaa ja haluaisi ehkä auttaa tätä. Aivan kuin Harryllä ei olisi mitään taka-ajatusta, hän alkaa kertoa "Aiemmin, ennen viimeistä taistelua, ja sen jälkeenkin, näin usein painajaisia siitä kuinka Voldemort murhasi vanhempani. En kylläkään muista siitä paljoa, vain vihreän valon, kivun ja hänen kolkon, luonnottoman, naurunsa. Näin myös muita painajaisia liittyen Voldemortiin, hänen paluuseensa ja valtaansa. Heräsin usein keskellä painajaisiin enkä niiden ollessa pahimmillaan voinut edes nukkua kunnolla."

Draco katsoo tummahiuksista poikaa hämmentyneenä. Voisiko Harry sittenkin ymmärtää Dracoa? Edes ihan vähän. "Minäkin näen painajaisia." blondi sanoo lyhyesti, Harry nyökkää "Tiedän." Draco ei vaivaudu kysymään mistä toinen voi tietää tämän. On varmasti ollut helppoa laskea yksi plus yksi. Draco tuntee silmiensä kostuvan, hän yrittää taistella kyyneliä vastaan. Lopulta hän ei enää pysty. Kyynel toisensa jälkeen vierii Dracon silmistä ripsille, siitä tummille silmänalusille ja lopulta kalpeaa poskea pitkin.

"Draco, mikä sinulla on?" Harry kysyy kääntyessään katsomaan poikaa ja huomatessaan hiljalleen maahan putoilevat kyyneleet. Draco ei enää pysty. Hänen on pakko puhua. Ihan kenelle hyvänsä. Hän ei ole koskaan voinut kertoa kenellekään, mutta hänen on pakko. Hän tuntee, ettei voi enää elää vaieten. "Minä en ansaitse sitä, että saan olla täällä. Minut olisi kuulunut laittaa Azkabaniin. Minut on pakotettu tappamaan. Muistan tuttujen ihmisten, jopa ystävieni, vääristyneet kasvot kun he ovat ymmärtäneet mitä olen tekemässä. Muistan kauhun heidän kasvoillaan kun olen lausunut ne kaksi kauheaa sanaa. Muistan vihreän valon, ja ystävieni elottomat ruumiit." Draco vuodattaa ulos kertomaansa kyynelten valuessa, välillä puhe katkeilee. "Minä en olisi halunnut tehdä sitä. Enkä olisi halunnut kuolonsyöjien tatuointia käteeni. Olisin halunnut taistella Voldemortia vastaan. Minä pelkäsin häntä. Ei hän ollut inhimillinen. Minun oli pakko tappaa, muuten hän olisi kiduttanut ja tappanut minut. Ehkä perheenikin, ehkä loput ystävänikin."

Dracon lopetettua puhumisensa, Harry oli järkyttynyt. Hän oli tiennyt, että Draco oli ollut kuolonsyöjä. Hän ei kuitenkaan ollut osannut aavistaa, ettei poika ollut sitä omasta tahdostaan. Saati että Draco olisi joutunut tappamaan. Harry tiesi, että Draco ei oikeastaan pitänyt hänestä vieläkään. Hän ihmetteli, miksi Draco oli kertonut tämän kaiken hänelle. Ainoa, mitä Harry keksi tehdä, oli halata Dracoa ja sanoa tälle "Sanoit, että sinut pakotettiin. Silloin se ei ollut sinun syytäsi." Harryn yllätykseksi Draco ei lyönyt häntä tai lähtenyt pois, hän vastasi halaukseen. "Kiitos."

Lyhyen halauksen jälkeen, molemmat nousivat ylös ja hiljaisuudessa he lähtivät kävelemään kohti Tylypahkaa. Draco piilotti itkuiset kasvonsa hupun alle.

Illalla molempien Harry meni nukkumaan vasta hieman Dracon jälkeen. Vilkaistessaan nukkuvaa Dracoa, Harryn mielessä käväisi ajatus, jolle hän meinasi nauraa. Draco näytti nukkuessaan vaaleine hiuksineen aivan haavoittuvalle enkelille.

[ruususade]

Oooo:) oli tosi kiva luku:D odotan tosi kovasti jatkoa

[KellariKummitus]

ruususade // Kiitos kommentista & kehuista 

A/N Saatte te muuten kommentoida muulloinkin, kuin silloin kun erikseen pyydän, ja kritiikkiäkin saa vapaasti laittaa niin yritän parantaa

Luukku 14
Aamulla Harryn herätessä Draco oli jo noussut. Harry vaihtoi ylleen kaavun ja meni oleskeluhuoneeseen. Harry kuuli jonkun sanovan "Huomenta", ja vastasi "Huomenta". Vasta nyt Harry muistaa eilisen tapahtumat ja naurahtaa mielessään illalla mielessä käväisseelle ajatukselle. "Kerrankin viikonloppuna ehtisi aamupalalle, mennäänkö?" Draco sanoo Harrylle kysyvästi. Harry nyökkää ja kävelee ulos Dracon perässä.

Lyhyen matkan aikana suureen saliin Harry ja Draco eivät mainitse eilistä, mutta puhuvat toisilleen niitä näitä lähinnä liittyen kouluun. Lopulta Draco toteaa "Kuka täysijärkinen ihminen puhuu koulusta viikonloppuna?" Harry virnistää pienesti ja sanoo "Me", minkä seurauksena molemmat pojat alkavat nauraa iloisesti. Heidän saapuessaan nauraen saliin, muutamat vilkuilevat epäilevästi, etenkin Ron ja Hermione.

Harryn istuessa pöytään Ron kysyy yksinkertaisesti "Mitä ihmettä?" Harry tietää heti mistä Ron puhuu ja sanoo "Päätimme yrittää olla sovussa. Pääseepä joskus edes pois tuolta." Hermione nyökkää hyväksyvästi, mutta Ron luo Harryyn epäilevän ilmeen. "Oletko varma että hän ei juoni mitään?" punapää kysyy, Harry nyökkää sanoen "Luulen niin."

Aamupalan jälkeen Harry ja Draco lähtevät huispaus kentälle, mutta laskeutuvat melko lyhyen lennon jälkeen, sillä ulkona ei ole kovin lämmin. Myöhemmin Harry ja Draco etsivät tietoa kultasieppeleistä kirjastossa, missä myös Hermione on tekemässä samaa. Ronia kukaan ei ollut nähnyt enää hetkeen, mutta Hermionen mukaan tämä oli mennyt Hagridin luo.

Pian myös Hermione päättää lähteä Hagridin luo, Harry käskee tätä viemään terveisiä, sillä arvelee että Draco ei suostu lähtemään Hagridin luo. Draco kuitenkin sanoo että ehkä hän kestää vierailun Hagridilla, mutta vain jos he eivät viivy pitkään. Harry toteaa "Hyvä, mennään sitten. Mutta Draco, ei mennä jos et pysty olemaan haukkumatta Ronia ja Hermionea." Draco ilmoittaa yrittävänsä. Hermione ei voi olla ihmettelemättä missä vaiheessa Malfoystä on tullut Draco Harrylle, sillä ei ole aiemmin kuullut tämän sanovat Malfoytä Dracoksi. Ei koskaan.

Kolmikon päästessä Hagridin mökin ovelle, Hagrid avaa oven sekä tervehtii tulijoita ja Harry kuulee Ronin sanovan "Hei. Ai Harry, kuinka sinä tänne pääsit?" Samassa Ron kuitenkin huomaa Dracon ja sanoo "Ai, tuo tuli mukaan." Draco mulkaisee Ronia lyhyesti ja sanoo "Lupasin yrittää olla haukkumatta sinua Weasley, joten älä sinäkään aloita." Ron vilkaisee kysyvällä katseellaan Harrya, joka virnistää pienesti.

Hagrid tarjoilee Hermionelle, Harrylle ja Dracolle leipomuksia, jotka eivät vaikuta kaikkein maukkaimmille etenkään kun katsoo Ronia syömässä sellaista. Kaikki kuitenkin ottavat yhden, ilmeisesti jollakin jästireseptillä leivotun, sokerisen leivoksen. Hermione, Ron ja Harry vakuuttelevat Hagridille että leivos maistuu oikein hyvälle Dracon istuen hiljaa.

Harry, Ron ja Hermione puhelevat Hagridin kanssa edeltävästä kouluviikosta, etenkin Harryltä Hagrid kyselee paljon, sillä hän ei ole nähnyt tätä kuin tunneillaan. Jonkin ajan kuluttua Draco kuitenkin sanoo, kuulostaen lähinnä tuskaiselle "Harry, sanoit ettemme ole täällä pitkään. Mennään jo..." Harryn tekee mieli nauraa pojan valittavalle äänensävylle, mutta hän saa pidäteltyä nauruaan, pyöräyttää vähän silmiään ja sanoo muille että lähtee. Hermione ja Hagrid nyökkäävät ja sanovat jotakin Harrylle, Ron sen sijaan ei sano mitään, sillä hän nauraa edelleen Dracolle. Ennen lähtöä Draco mulkaisee nauravaa Ronia Harryn huomaamatta.

Myöhemmin illalla oleskeluhuoneessa pojat juttelevat huispauksesta. Dracon ajatukset pyörivät jälleen kerran Harryn vihreiden silmien ympärillä, Harryn ajatukset taas askartelevat Dracon yllättävien ystävystymis yritysten kanssa. Vielä toissa päivänä sitten vallinneesta vihamielisyydestä tai välttelystä ei ole jälkeäkään. Harry ei voi olla ajattelematta onko Dracolla kuitenkin jokin taka-ajatus, vaikka tämän ja eilisen päivän aikana poika onkin näyttänyt Harrylle aivan vieraan puolen itsestään. Harry toivoo että taka-ajatusta ei ole.

[KellariKummitus]

Luukku 15
Joulukuun viidennentoista päivän aamuna, Harryn ja Dracon herättyä, McGarmiva yllättäen astui sisään heidän pieneen oleskeluhuoneeseensa. "Huomenta" rehtori toivottaa, ja jatkaa sitten "Koska olette edelliset pari päivää olleet selvästi toistenne kanssa väleissä, olemme päättäneet että kokeillaan paluuta tupiinne. Jos kuitenkin vielä tappelette, palaatte heti tänne ja rangaistusta tiukennetaan."

Harry näyttää iloiselle, ja Dracokin taistelee ilmeensä neutraaliksi. Oikeastaan tämä olisi oikein mielellään jäänyt Harryn seuraan tänne, hän olisi halunnut ystävystyä Harryn kanssa paremmin. Dracon päässä välkähtää myös häntä itseään häiritsevä ajatus, ehkä hän haluaisi olla Harryn kanssa jopa jotakin enemmän kuin ystäviä. Ajatus saa pienen punan nousemaan Dracon kasvoille, ja tämä lähtee äkkiä aamupalalle että Harry ei ehtisi huomata tätä. Myös Harry lähtee aamiaiselle, missä hän kertoo Hermionelle ja Ronille uutisensa. Molemmat ottavat sen hyvin positiivisesti, etenkin Ron.

Muutamaa tuntia myöhemmin erään opettajan ollessa tänään poissa koululta eikä sijaista nopeasti ole löydetty, ovat Luihuset poikkeuksellisesti Rohkelikkojen kanssa Yrttitiedon tunnilla. Draco huomaa tuntevansa suorastaan mustasukkaisuutta, kun Granger ja Weasley nauravat ja juttelevat Harryn kanssa tunnin aikana ja sen jälkeen. Tunnin jälkeen, Dracon ollessa matkalla sisään, Weasley törmää suoraan häneen nurkan takaa. Draco ärähtää pojalle vihaisesti ja huitaisee tätä kädellään melko kovaa tietämättä itsekään miksi.

Ron tuntee Malfoyn lyövän häntä, ja lyö takaisin. Pian pystyssä on jo pienimuotoinen, joskin Tylypahkassa harvinainen, nyrkkitappelu. Draco ihmettelee, miten päätyi tappelemaan, kuin pahainen jästi. Samassa Harry huomaa kaksikon maassa tullessaan samasta suunnasta kuin Ron. "Draco, Ron, lopettakaa heti!" Muuta hän ei ehdi sanoa, kun jotakin karvaista ja raapivaa putoaa hänen niskaansa taklaten yllättyneen pojan maahan. Sekunnin kuluttua Harrya kynsineestä Norriskasta näkyy enää hännänpää ja ennen kuin Harry ehtii edes nousta, on paikalla jo Vorokin.

Voro ei tietenkään usko, ettei Harry osallistunut tappeluun vaikka kaikki kolme näin vakuuttavat. Voro raahaa jupisten ja poikia töykkien kolmikon McGarmivan huoneeseen, joka on melko vihainen kuultuaan tapahtumista. McGarmivakaan ei usko poikien versiota tapahtuneesta ja antaa Ronille jälki-istuntoa. Tämän jälkeen McGarmiva päästää Ronin pois, mutta pitää Harrylle ja Dracolle pitkän puhuttelun.

Puhuttelun seuraus on, että McGarmiva langettaa Harryyn ja Dracoon jonkin loitsun, sen seurauksena he eivät enää pääse toisistaan kahta metriä etäämmälle.  McGarmiva lähettää pojat heidän aiempaan huoneistoonsa, kauaa ei vapaus kestänyt. Vielä hämmentyneempiä molemmat ovat, kun tajuavat että entiset sängyt olisivat olleet liian kaukana toisistaan. Ne oli korvattu parisängyllä. Draco nurisee jotakin, mutta Harry pyöräyttää silmiään ja sanoo "Draco hei, et olisi tapellut Ronin kanssa niin tätä ei olisi tapahtunut." Draco vain hymähtää jotakin typerästä kissasta.

[haryu]

Hei jee, hurja idea!! luin kaikki putkeen ja voi että, niin kivaa luettavaa koska ei maailmaa mullistavia juonenkäänyeitä tai muuta, ihan vain sellaista normielämää Nyt kyllä harmittaa tuo kun heidät erotettiin, juuri kun alkoi mennä hyvin. Toivottavasti ne lavastaa jonkun leikkitappelun!! Ver igisit on muuten tosi söpöjä <3 ainut mikä häitisti oli satunnaiset yhdyssanavirheet mutta eivät ne mitenkään lukukokemusta pilanneet kuudettatoista lluukkua sit.

[KellariKummitus]

Otaku // Luitko viimeisen luukun huolella, kannattaa lukea vielä, koska rangais palautettiin ja sitä kovennettiin johtuen eräästä seikasta Mutta kiitos kauheasti kehuista, suunnittelin tässä piirtäväni tämän kalenterin lisäksi jotakin pientä viimeistään aattona, ehkä ainakin sen Ver igisin ja yhden hahmokuvan, katsoo nyt mitä ehdin Yhdyssanoihin voisin kyllä yrittää paremmin kiinnittää huomiota

A/N Kuudestoista luku vähän tylsä, mutta olkaa hyvä

Luukku 16
Aamulla Harry heräsi herätyskellon kammottavaan kirkumiseen, Harry on aivan sängyn laidalla, koska Draco nojaa hänen selkäänsä leveästi lähes koko sängyn vallaten. Harry pääsee juuri ja juuri niin kauas Dracosta että saa herätyskellon hiljennettyä. Myös Draco on herännyt puoliksi ja yrittää toiselta sängyn laidalta alas. Poika kuitenkin tuntee ikään kuin osuvansa seinään, ja joutuu kipuamaan sängyn yli, sille puolen missä Harry on.

Kääntäen toisilleen selkänsä, pojat pukeutuvat. Sitten Harry joutuu nojailemaan kylpyhuoneen oveen pitkään, sillä Draco on laittamassa hiuksiaan ja Harry ei pääse ovea kauemmas. Lopulta Draco avaa suurieleisesti oven tietämättä että Harry on sen takana, samalla hän tönäisee Harryn ovella nurin. "Anteeksi" Draco toteaa pienen virnistyksen kera Harryn noustessa ylös.

Pojat lähtevät suureen saliin, jonka ovella tulee seuraava ongelma poikien kinatessa siitä kumpaan pöytään he menevät. Loppujen lopuksi Harry lähes raahaa Dracon Rohkelikkojen pöytään, missä Draco ja Ron murjottavat koko ruokailun ajan mulkoillen toisiaan pahasti. Ron epäilee edelleen Dracon juonivan jotakin, kun taas Draco on mustasukkainen Ronin Harryltä saamasta huomiosta vaikkei sitä mieluusti myönnäkään.

Aamiaisen jälkeen McGarmiva tulee sanomaan, että he pääsevät tunneilleen erikseen, mutta loitsu vetää heidät heti tuntien jälkeen takaisin kahden metrin etäisyydelle. Kahden tunnin kuluttua, kun Harryn ja Dracon erillään olevat tunnit loppuvat, he tuntevat kuinka suorastaan lentävät takaperin ilman halki jyräten kaikki vastaan tulevat. Draco kaataa matkallaan ainakin pari opettajaa, Harry erittäin kiukkuisen Voron joka ei kuitenkaan saa tätä kiinni. Lopulta hurja ilmalento päättyy poikien törmätessä toisiinsa. Loitsu on selvästi erittäin vahva.

Harry ja Draco suuntaavat taikaeläinten hoitoon, mutta palaavat pian sisälle kirjoittamaan puhtaaksi aiemmin etsimäänsä sekä Ronin ja Hermionen etsimää tietoa, sillä heidän on juuri nyt haastavaa etsiä kirjastosta kirjoja. Liemien tunnilla työskentely pareittain sujuu hyvin, Kuhnusarvio on todella tyytyväinen heihin.

Viimeiset tunnit pojilla ovat jälleen eri aineita, joten niiden jälkeen he törmäilevät jälleen hurjaa vauhtia ympäriinsä, kunnes törmäävät toisiinsa suuren salin edessä. Hetken kuluttua myös Ron ja Hermione kävelevät paikalle, Draco jälleen lähes pakotetaan Rohkelikkojen pöytään istumaan.

Lopun iltaa Harry ja Draco lähinnä tekevät läksyjä ja pelaavat velho shakkia. Lopulta he menevät nukkumaan, tai Harry nukkuu ja Draco yrittää nukkua, mutta Harryn läheisyys tuntuu häiritsevän tätä kovasti.

[haryu]

Oho sorisorisori!! Mä vaan luin että juu jälki-istuntoa mut en muuta... *häpeää* mut hei mahtava rangaistus!! Vielä parisänky, iham loistavaa aaw söpöä kun me on toisilleen niin ystävällisiä <3 aarh tää on niin  hirveen hauska ku aina meinaan revetä naurusta. Toi kun ne vaan jyrää oppilaita kun kiskoutuu toistensa luo, ei mitä ihmettä

[Varjo auringossa]

Hei vaan taas! Tämä on tosi kiva, hyvä että Harrykin on huomannut miten viehättävä Draco on Huomasin muuten että olet tainnut päästä kirjoittamiseen sisään, vertasin nimittäin ensimmäisiin lukuihisi ja nämä uudemmat ovat huomattavasti parempia niin kielellisesti kuin kirjoiutusvirheidenkin vähäsiyydessä. En kyllä ole varma lliko tuo nyt järkevästi muotoiltu lause... Hyvä tulla kommentoimaan kun ei itse osaa kirjoittaa edes tätäkään vähää Muttamutta, hyvä!

[KellariKummitus]

Otaku // Joo ei mitään, kiitos taas kommentista Mulle tuli muuten kirjoittaessa mielikuva siitä kuinka Harry jyrää Voron, joka yrittää vihaisesti ottaa Harryä kiinni, nauroin tälle mielikuvalle hetkisen...  Ja ihanaa että pidät

Varjo auringossa // Oi, kiva että sinäkin kommentoit taas Itseasialla päätinkin yrittää selviytyä tästä urakasta juuri siksi, että kehittyisin kirjoittajana, koska jos kirjoittaa 24 päivää putkeen samaa tarinaa ei voi olla kehittymättä edes ihan pikkuisen 



A/N En ehtinyt tänään kirjoittaa kunnolla, mutta tällaisen pätkän sain tänään aikaan, vähän erilainen kuin muina päivinä on ollut

Luukku 17
Harry on vihannut Dracoa siitä asti kun ensimmäistä kertaa näki tämän ostamassa kaapua ennen ensimmäistä Tylypahkan vuottaan. Eikä Draco suinkaan ollut ainakaan auttanut käytöksellään asiaa, pikemmin pahensi sitä.

Nyt Harry on kuitenkin hämmentynyt, rangaistuksen voimaan astumisen jälkeen hän oli päässyt Dracon kanssa sopuun, ehkä jonkin asteiseen alkavaan ystävyyteenkin. Hämmennystä Harryssä sen sijaan aiheutti Dracon ajoittain surullinen olemus ja aiemmin käyty keskustelu, hän tavallaan sääli Dracoa. Harry myös ihmettelee, miksi Draco oli luottanut häneen ja puhunut hänelle. Harrystä nimittäin tuntui, että useille Draco ei tällä tavoin ollut puhunut. Jos kenenkään.

Oudolta Harrystä tuntui myös toisen pojan häneen kohdistuneet erikoiset katseet, välillä omituinen käytös ja etenkin Ronin päälle käyminen. Harry myös pitää Dracosta tavallaan, etenkin nyt kun on tutustunut tähän. Hän pitää siitä kuinka haavoittuvalle (Jos joku olisi pari kuukautta sitten kuvaillut Dracoa Harrylle sanalla haavoittuva, tämä olisi luultavasti joko motannut tuota kuonoon tai nauranut sydämensä kyllyydestä) ja omalla erikoisella tavallaan mukava Draco on.

[haryu]

Oi, olipa kivaa lukea vaihteeksi tällainen pätkä, pientä taustaselvittelyä saa hengähtää hieman päivien kulumisen välillä. Hei muuten älyttömän hyvä pointti tuo, että Harry oli vihannut Dracoa ensinäkemältään ja sitten oltuaan hänen kanssaan hetkein niin mieli muuttuikin Semmosta se vaan on, joitakin inhoaa heti. Ja sit kun miettii, niin voi menettää tosi mahtavan ystävän kun vaan vihaa sitä ilman mitään kunnollista syytä.

Hihii, Dracon erikoiset katseet <3 Tietäisitpä vaan, Harry

[KellariKummitus]

Otaku // Nimenomaa tuo että jotakuta inhoaa heti, mutta voi olla että jos tähän tutustuisi saisi mahtavan ystävän. Itsellä on jotenkin sellainen ajatus, että ne joita vihaa ensi hetkestä ovat aina joko liian samanlaisia tai liian erilaisia Ne katseet, ne katseet, kyllä ne vielä Harryllekkin selviävät jossakin vaiheessa

A/N Tällaista tällä kertaa, ja sellainen pieni paljastus, että ensi luukussa tuleekin sitten jotakin edistystä poikien väleihin 

Luukku 18
Edellisenä päivänä, seitsemäntenätoista joulukuuta ei ollut tapahtunut juuri muutoksia poikien väleissä suuntaa eikä toiseen. Nyt, kahdeksantenatoista kuukauden päivänä on kuitenkin hieman erikoisempi päivä koulun käynnin suhteen. Opettajat ovat päättäneet järjestää koko päiväksi jouluista ohjelmaa, jokaiselta luokka-asteelta puuskupuhit ja korpinkynnet sekä luihuset ja rohkelikot ovat yhdessä koko päivän, samassa luokassa pysytellen.

Viimeistä vuotta käyvät luihuset ja rohkelikot ovat muodonmuutostenluokassa sen muodonmuutosten sijaisen ja McGarmivan kanssa. He kuulevat McGarmivan kutsuvan miestä sukunimellä "Vähämäki", mutta tämä sukunimi unohtuu pian, sillä se on heidän mielestään aivan liian hankala lausua. Tunnin alussa mies kertoo omasta kotimaastaan, Suomesta. Useat kuuntelevat kiinnostuneina omituisista jouluperinteistä kuten saunasta, ja siitä, että Suomessa on melkein aina jouluna lunta.

Kun professori on jonkin aikaa kertonut, hän ilmoittaa että heidän tehtävänään on keksiä ja valmistaa koristeita suuressa salissa seuraavana päivänä pidettävään juhlaan. McGarmiva ilmoittaa, että heidät jaetaan hänen määräämiinsä neljän hengen ryhmiin, joissa kaikissa on kaksi rohkelikkoa ja kaksi luihusta. "Ensimmäiseen ryhmään Hermione Granger, Harry Potter, Draco Malfoy ja Blaise Zabini" McGarmiva sanoo ja heilauttaa taikasauvaansa niin että pulpetit muodostavat neljän ihmisen istuttavan pöydän.

Draco istuu vastapäätä Harryä, Blaisen viereen. Hetken hiljaisuuden jälkeen keskustelua alkaa syntyä Hermionen ehdottaessa jotakin. Vain Blaise on vielä hetken hiljaa ihmetellen koska Draco on tullut Potterin kanssa niin hyviin väleihin että kutsuu tätä Harryksi. Pian hänkin osallistuu jo keskusteluun. Ryhmä saa suunniteltua ja toteutettua suuria sulamattomia lumihiutaleita, jotka tulevat leijumaan ympäri suurta salia. Lisäksi koko luokka yhdessä on saanut aikaan suuren reen ja sen eteen realistisen kokoiset porot, rekeen tulee seuraavana aamuna jokaiselle oppilaalle pieni joululahja paketti, ja myös oppilaat saavat tuoda sinne lahjoja toisilleen.

Muut ryhmät saavat aikaan muun muassa (kaikkien kauhuksi) mistelinoksia, jotka jäävät leijumaan pään päälle kunnes joku suutelee henkilöä. Myös valtavia olkipukkeja, eri väreissä välkehtiviä joulukuusen koristeita ja vaikka mitä pientä on saatu aikaan. Opettajat aikovat seuraavana aamuna koristella salin ennen aamulla alkavaa juhlaa. Osa suuremmista koristeista, kuten reki poroineen, siirretään suureen saliin kuitenkin jo nyt.

Päivällisellä Dumbledore kertoo, että perjantaina yhdeksältä alkaa suuressa salissa juhla, mutta rekeen saa tuoda lahjoja jo tänään. Ensin syödään aamupala, minkä jälkeen kuudesluokkalaiset ovat valmistelleet esityksen, sen jälkeen muutama opettaja puhuu hieman ja joululahjat jaetaan. Sitten oppilaat ovat vapaita lähtemään threstaleiden vetämillä vaunuilla kohti juna-asemaa, tai tietysti osa jää koululle.

Myöhemmin Harry ja Draco käyvät viemässä rekeen muutaman paketin, Harryllä niitä on neljä, Dracolla kaksi. Illan kaksikko viettää pelaamalla jälleen shakkia ja arvuutellen mitä saavat lahjoiksi. Harry ihmettelee edelleen Dracon tähän pitkin päivää luomia katseita, kun taas Draco yrittää pitää katseensa kurissa siinä kovin hyvin onnistumatta.

Illalla molemmat nukahtavat heti, Harry herää kesken unien hämmentyneenä. Hän on nähnyt unta eräästä tietystä platinablondista, joka muuten tuntuu olevan hieman turhan lähellä Harryä kasvot tähän päin. Draco näyttää suorastaan suloiselle nukkuessaan, eikä Harry voi vastustaa kiusausta nostaa tämän silmille valuneita hiuksia pois Dracon vaaleiden kasvojen yltä. On kuitenkin jotakin mitä Harry ei tiedä tämän tehdessään. Draco on kokoajan ollut hereillä, ja värähtää huomaamattomasti Harryn kosketuksesta. Hän toivoo että tummemman pojan ele merkitsisi edes jotakin.

[haryu]

Ihana lu(uk)ku!! <3

Jei tässä oli paljon kuvailua, tykkäsin! Kiva ja nopea yleiskatsaus mutta sai hyvin selvää minkälaista siellä oli.  Iik ja pieni Drarryn vivahdus jo lopussa!! En malta odottaa huomista <3

[KellariKummitus]

Otaku // Ihanaa kun kommentoit näin ahkerasti Ja nyt olisi tämäkin tässä, toivottavasti tykkäät taas...

A/N Tällaista tänään

Luukku 19
Aamulla Draco ei voi olla katsomatta Harryyn, pieni toivon pilkahdus silmissään. Harry ei vieläkään ymmärrä näitä katseita, saati osaa yhdistää niitä yölliseen Dracon hiuksien hipaisemiseen. Eihän Harry tiedä, että Draco oli edes hereillä. Pian pojat lähtevät suureen saliin, missä koristeet ovat jo täydessä loistossaan, reki on täynnä pieniä paketteja ja valtava joulukuusi on koristeltu suurin eri väreissä välkkyvin koristein.

Aamupalaksi tarjoillaan valtavista kattiloista riisipuuroa ja tarjolla on myös montaa erilaista leipää sekä kalkkunaa. Varhaisesta kellonajasta huolimatta kaikki syövät runsaasti, sillä ruoka on todella maukasta. Ruokailun jälkeen kuudesluokkalaiset esittävät jouluisen version Siuntio Silosäkeen Velhosta ja Pomppivasta padasta. Näytelmä on hyvin toteutettu ja saa useat suuressa salissa nauramaan hyväntahtoisesti. Näytelmän jälkeen seuraa kuitenkin tämän pienen juhlatilaisuuden tylsin osuus, kun McGarmiva, professori Verso ja professori Steele pitävät jokainen (onneksi lyhyet) puheet.

Tämän jälkeen McGarmiva lausuu loitsun, joka saa lahjat leijumaan itsekseen vastaanottajiensa luo. Harryn luo leijuu valtava pino erikokoisia paketteja, Dracokin saa muutamia. Kukaan ei vaikuta avaavan lahjoja suuressa salissa, vaan toivottelevat hyviä jouluja toisilleen ja lähtevät sen jälkeen ulos kohti heitä odottavia vaunuja tai, kuten Harry ja Draco, lähtevät oleskeluhuoneisiin.

Pojat päättävät avata heti saamansa lahjat, vaikka ne varmaan pitäisikin säästää jouluun saakka. Harry availee pieniä ihailijoiden rekeen kantamia paketteja, puolta lähettäjistä Harry ei tiedä edes nimeltä. Yhdestä löytyy "Huispaus kautta aikojen"-kirja, muista lähinnä Hunajaherttuan sekä muutamia Weasleyn Welhowitsien tuotteita. Pikkupakettien jälkeen Harry avaa neljä suurempaa pakettia. Hermione on antanut hänelle setin johon kuuluu ilmikumi, ikimustetta ja kaunis musta sulkakynä. Ronilta Harry on saanut suuren paketin Weasleyn Welhowitsien tuotteita sekä hänen äitinsä Harrylle lähettämän jumpperin ja kakun. Lisäksi Harry on saanut Hagridilta kirjan taikaolennoista. Avattuaan kaikki muut paketit, Harry huomaa vielä yhden. Hän avaa sen ja näkee kullanvärisen ihmiskoopin, josta on tehty siepin muotoinen. Hänen ihmetellessään, keneltä se on, sanoo Draco "Se aukeaa siitä pienestä napista painamalla". Harry katsahtaa Dracoon yllättyneesti, mutta avaa siepin napista ja huomaa pienen lapun. "Hyvää joulua, toivoo Draco".

Dracolla on vain muutama paketti, jotakin pientä luihusystäviltä, kaunis koriste-esine hänen vanhemmiltaan ja viimeisenä paketti, jonka kortissa lukee vain "Harryltä". Paketista Draco löytää vihreän ja hopean sävyin koristellun esineen, joka Harryn selityksen mukaan auttaa nukahtamaan. Harry pahoittelee ettei keksinyt muuta, mutta Draco kehuu tämän lahjaa.

Illalla pojat lähtevät käymään kirjastossa, missä yksi jäljelle jääneistä misteleistä päättää kiinnittyä Harryn pään päälle. Kun kaksikko palaa oleskeluhuoneeseensa, Harry valittaa Dracolle sitä kuinka ei pääse mistelistä ikinä eroon kun koululla on vain Draco, muutama sekava puuskupuh ja todella nuoria oppilaita.

Hetken kuluttua Draco huomaa katsovansa suoraan Harryn vihreisiin silmiin, sillä meinaa törmätä tähän noustessaan sohvalta. Hetken mielijohteesta Draco ottaa viimeisenkin askeleen kohti Harryä ja painaa huulensa varovasti, tunnustellen, toisen huulille. Harry seisoo paikallaan kuin kivettyneenä, mutta ei vastaa Dracon suudelmaan. Kun Draco ei saa toivomansa laista vastausta, hän kääntyy äkkiä ja juoksee kylpyhuoneeseen, jolloin Harry tempautuu kylpyhuoneen eteen istumaan.

Draco ajattelee, että tuo oli varmasti hänen typerin tekonsa ikinä. Olisi se pitänyt tietää, ettei Harry voi pitää hänestä ainakaan sillä tavalla kuin hän pitää Harrystä. Tuo suudelma oli ollut typerä päähänpisto. Ja jälleen kyyneleet valuvat Dracon poskille. Kylpyhuoneen ulkopuolella Harryn ajatukset risteilevät hänen päässään hurjaa tahtia. Tätäkö toisen erikoiset katseet olivat tarkoittaneet? Ehkä. Miksi Harry ei vastannut Dracon suudelmaan? Se tuli liian yllättäen. Vasta eilen Harry pystyi myöntämään itselleen, että saattaisi pitää Dracosta enemmän kuin ystävänä, mutta ei uskonut että blondin ajatuksen olisivat saman suuntaisia.

Harry kuuli Dracon itkun, mutta ei voinut mennä kylpyhuoneeseen. Hän ei olisi osannut selittää. Harryn istuttua kylpyhuoneen ovella iät ja ajat, äänet siellä vaimenivat, mutta Dracoa ei kuulunut pois. Harry päättää katsoa onko toinen kunnossa ja nousee ylös. Harry avaa oven varovasti, Draco ei ole lukinnut sitä. Draco nukkuu nojaten seinään. Harry huokaisee, ainakin hän vaikuttaa olevan fyysisesti aivan kunnossa. Tosin Harrystä tuntuu että hän on juuri särkenyt Tylypahkan kuulun jääprinssin sydämen, minkä ei kenenkään mielestä pitänyt olla mahdollista. Harry nostaa Dracon maasta, tämä on yllättävän kevyt. Kantaen toista, Harry kävelee makuuhuoneeseen ja peittelee blondin. Harry asettuu itsekin sängylle nukkumaan, hipaisee toisen kasvoja ja kuiskaa hiljaisuuteen "Anteeksi".

[KellariKummitus]

A/N Tällainen melko lyhyt luukku tänään

Luukku 20
Aamulla Draco heräsi sängyltä, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta kuinka hän siihen oli päätynyt, sillä hän muisti vain eilisen tapahtumat siihen saakka kun oli ilmeisesti nukahtanut kylpyhuoneen lattialle. Draco nousee ylös lähteäkseen niin kauas Harrystä kuin voi, häpeä on päällimmäisenä hänen mielessään kun hän ajattelee eilistä suudelmaa. Draco ei kuitenkaan pääse kuin juuri ja juuri sängyltä, kun taika kiskoo hänet jo takaisin. Taika, jota Draco ei täysin ollut muistanut tai ainakaan tiedostanut juuri nyt.

Draco kääntää selkänsä Harrylle ja asettuu makaamaan sängyn toiselle laidalle yrittäen olla katsomatta Harryyn. Kun Draco ei katso toiseen, ei hän saata huomata, että tämä herää ja katsoo unisena sängyn reunalla makaavaa poikaa. Kun Harry sanoo hiljaa, kuin kokeillakseen onko Draco hereillä, "Draco?", tämä säikähtää pahasti ja putoaa sängyn reunan yli lattialle. Hieman säikähtäneellä ja kylmää jäljittelevällä äänensävyllä pöllämystynyt poika sanoo "Älä sano mitään, en halua kuulla". Harry yrittää pari kertaa sanoa Dracolle jotakin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän haluaisi kertoa toiselle, että oli tehnyt virheen. Hänen olisi pitänyt vastata toisen suudelmaan. Toinen ei kuitenkaan kuuntele, keskeyttää vain hänet ääni vavisten.

Dracoa hävettää enemmän kuin hän voi edes myöntää, hän ei koko päivänä suostu lähtemään minnekään ja uppoutuu vähäisiin läksyihinsä tiiviisti kirjoittaen eräästäkin taikuuden historian esseestä puolet pidemmän kuin on määrätty. Harrykin tekee läksyjään, mutta ei oikein voi keskittyä kunnolla mihinkään viime aikaisten tapahtumien vuoksi. Kertaakaan koko päivänä Draco ei suostu puhumaan hänelle, vaikka joutuu jatkuvasti pysyttelemään hänen lähellään loitsun vuoksi. Suru ja hämmennys kuvastuvat molempien kasvoilta. Kuinka yksi mistelinoksa voi aiheuttaa näin paljon?

[Varjo auringossa]

Anteeksi, olen unohtanut kommentoida. Mutta aww! Jei, ne tykkää toisistaan Fantastista Juu, olet kehittynyt kirjoittajana, sen huomaa selvästi. Kirjoituksesi näyttää paljon luontevammalta nyt. Tuo misteli juttu oli toso söpö <3

[haryu]

Anteeksi, olen unohtanut kommentoida. Mutta aww! Jei, ne tykkää toisistaan Fantastista Juu, olet kehittynyt kirjoittajana, sen huomaa selvästi. Kirjoituksesi näyttää paljon luontevammalta nyt. Tuo misteli juttu oli toso söpö <3

Ihan samoilla linjoilla :3 Loistava idea tuo misteli, Draconhan on ihan vihjauksesta jo Harryn kimpussa!! Voi ei ja Harry mitä teit (tai oikeastaan et tehnyt) Dracon reaktio oli kyllä niin ymmärrettävä.

Ihanaa kun nää kaksi edellistä oli taas tällaisia pidempiä ja kuvauksellisi (stai siis.. niissä oli paljon kuvailua )

Uskaltaisinko sanoa että jouluun mennessä nuo muruset on jo yhdessä? <3

[KellariKummitus]

Varjo auringossa // Ei mitään hätää, ihanaa kuitenkin kun kommentoit nyt taas Ja kiitos myös kehuista! Misteli tuli kuvaan siinä kohtaa kun mietin että jotain draamaa tähän väliin on pakko tunkea, ettei etene turhan nopeasti...

Otaku // Kiitos sinullekkin kommentista ja kehuista! Ja niinhän se on, voivoi Draco, vähän turhan nopeasti taisi nyt Harrylle tulla tämä... Njaa.. Enpä tuohon jouluun sano mitään vielä

A/N Aika itseään toistava luukku nyt, parempaakaan ei ehtinyt kun uppouduin vähän turhan syvälle Pottermoreen...

Luukku 21
Aamulla Harry herää ennen Dracoa, mutta ei viitsi herättää tätä, sillä Draco ei kuitenkaan kuuntelisi häntä. Harry ei voi ymmärtää kuinka tässä oli käynyt näin, hän oli ihastunut vihamieheensä tämän kanssa yhdessä viettäminään päivinä, ja ilmeisesti tämäkin piti hänestä enemmän kuin ystävästä. Harry oli kuitenkin pilannut kaiken. Harry kääntyi kyljelleen, katsoen toisen vaaleisiin kasvoihin ja platinablondin sävyisiin hiuksiin. Toinen on niin kauniin näköinen nukkuessaan.

Harry tarkkailee Dracon kasvoja, eikä voi olla hipaisematta tämän pehmeitä hiuksia kädellään. Samaan aikaan Draco avaa silmänsä huomaten katsovansa suoraan Harryn vihreisiin silmiin, Harry vetää äkkiä kätensä pois huomatessaan toisen lähes hopeisten silmien avautuvan. Draco ehtii rekisteröidä Harryn kosketuksen, mutta arvelee sen olleen vahinko. Draco yrittää nousta ylös sängyltä, mutta Harry tarraa tämän käteen ja sanoo "Et voi taas vältellä minua pitkään etenkään tämän loitsun vuoksi, et pääse minusta kovin kauas. Draco, Puhutaan."

Draco katsoo toiseen, ajatellen että Harry haluaa vain sanoa, ettei hän halua olla enenpää kuin ystävä Dracolle. Draco pakottaa suustaan ulos sanat "Tiedän. Se suudelma, se, ei ollut mitään. Sanoit haluavasi eroon mistelistä, ja pääsit." Hän ei tietenkään tarkoita sanomaansa, oikeasti hän haluaisi sanoa aivan päinvastaista, mutta hän ei kehtaa. Dracon mielestä Harry näyttää hieman pettyneelle sanoessaan "Okei, kavereita?", mutta kai se on vain toiveajattelua. Harry kuulee Dracon sanat ja pettyy, hän oli jo toivonut että suudelma olisi merkinnnyt Dracolle jotakin.

Kun Harry ja Draco menevät päivällä syömään, he huomaavat että he ja opettajat mukaan lukien paikalla on vain 14 henkilöä. Hyvin harva on jäänyt lomaksi koululle. Harry ja Draco syövät nopeasti, mutta jokainen salissa oleva huomaa poikien olevan hieman allapäin. Molemmat itse kuitenkin ajattelevat, että toisen surullinen olemus on vain heidän omaa kuvitelmaansa. He toivovat että toiselle suudelma olisi merkinnyt jotakin, mutta Harry ihmettelee miksi Draco olisi valehdellut, ja Draco ihmettelee miksi toinen ei olisi vastannut suudelmaan jos pitäisi hänestä kuten Draco Harrystä.

Kaksikko lojuu koko päivän oleskeluhuoneessa matolla ja sohvalla syöden edellisenä päivänä paketeista paljastuneita herkkuja ja lukien milloin mitäkin kirjoja tai lehtiä. Samalla he puhuvat yleisesti kaikesta, mutta suudelma jää mainitsemattomien asioiden listalle ja tunnelma on kaiken kaikkiaan hieman kiusaantunut. Molempien päässä pyörii vain edellisten päivien tapahtumat, ja se, että ne eivät ilmeisesti toiselle merkitse mitään.

[tuijahenna]

Aivan ihana kyllä tämä! Loistava idea tuo taika mikä vetää ne yhteen.

[KellariKummitus]

tuijahenna // Mitä silmäni näkevätkään? Uusi kommentoija, ihanaa! Kiitos kommentista ja kehuista

A/N Enää pari päivää jouluun, muuten, haluaisin vähän tietää mitä olette toivoneet joululahjaksi ja mitä teette jouluna, kertokaahan siis vähän, jooko? Tässä nyt siis tämä luukku, vähän tylsä ehkä, mutta joka tapauksessa sain tällaisen aikaan ja parempi sekin kuin ei mitään Jälleen tuo Hagridin puhe aiheutti minulle suuria ongelmia, ja vieläkin se on kovin töksähtelevän oloista 

Luukku 22
Harry ja Draco heräävät lähes samaan aikaan, toisilleen melko vähäsanaisesti puhuen he päättävät lähteä aamupalalle kun kerrankin sinne ehtivät. Aamupalalla on tänään neljätoista henkilö, eli viisi Tylypahkan opettajaa (professori McGarmiva, Hagrid, professori Lipetit, professori Steele ja professori Kuhnusarvio), Harry ja Draco, kolme ehkä noin kolmasluokkalaista puuskupuhia, kaksi suunnilleen saman ikäistä korpinkynttä, ensimmäistä luokkaa käyvä rohkelikko ja toisella luokalla oleva luihunen.

Kun Harry ja Draco ovat syöneet, Hagrid kysyy voisivatko he tulla käymään hänen luonaan tänään. Harry katsoo pienesti hymyillen Dracoon ja sanoo "Jos Dracolle käy, voimme tulla" Draco nyökkää pienesti "Okei, mennään vaan, ei kai täällä oikein mitään muutakaan voi tehdä. Ei näin voi edes lentää luudalla, emme voi lentää tarpeeksi lähekkäin törmäämättä toisiimme." Harry nyökkää, ja kaksikko lähtee Hagridin mukana tämän taloa kohti.

"Mitäs meinaatte tehä tänää?" Hagrid kysyy, kun he ovat päässeet sisään ja tämä on jälleen tarjonnut pojille jotakin leivoksiaan. Harryn ja Dracon kasvoista näkyy, että ne eivät aivan herkkua ole, vaikka he niin yrittävätkin uskotella. Hagrid ei tunnu huomaavan poikien ilmeitä kun nämä kertovat etteivät ole oikeastaan keksineet mitään tekemistä, koska kirjastossa he kuulemma aiheuttavat liikaa melua eikä luudilla voi lentää.

Hagrid on hetken hiljaa ja sanoo sitten "No, jos ette voi lentää luudil, ni miltähä kuulostais lento Arinal? Se on se aethonan tamma, jol lensitte yhellä taikaeläiten hoidon tunnil. Se o viel mulla, kun sen omistaja pyys että hoitasi sitä ku hän on matkal, se tarttis liikuntaa." Harry nyökkää heti innokkaan näköisenä "Kuulostaa kivalta, käy minulle." Heti lauseen sanottuaan hän katsoo kysyvästi Dracoa, joka on vielä kalpeampi kuin yleensä. Poika ei kuitenkaan halua näyttää olevansa vähemmän rohkea kuin Harry, joten hän nyökkää pienesti. Hagrid rymistelee ulos Harry ja Draco heti kannoillaan. Arina on kiinnitettynä aitaan, ja se syö tyytyväisen näköisenä heinää. Hagrid sanoo tammalle "Noni, Arina, ny pääsekki lenkille poikien kans!" 

Hetken kuluttua Harry istuu tamman selässä pitäen kiinni ohjista sekä hevosen harjasta, satulaa ei ole, sillä ratsastajia on kaksi ja se vain hankaloittaisi. Vasta nyt molemmat tajuavat, että Dracon on istuttava Harryn taakse ja pidettävä tästä kiinni. Onneksi Hagrid ei ehdi huomata kummankaan hieman punastuneita olemuksia, Dracon hieman hätääntynyttä olemusta tai sitä kuinka Harry jännittyy pienesti, kun tuntee Dracon kädet ympärillään ja tämän hengityksen niskassaan.

Harry pyytää hevosta nousemaan ilmaan, ja Arina totteleekin tätä lähtien rauhallisesti lentoon. Draco tarraa yhä kovemmin Harryyn, joka taas jännittyy tuntiessaan Dracon kädet ympärillään yhä tiiviimmin. Pikkuhiljaa molemmat kuitenkin rentoutuvat, kun huomaavat pysyvänsä yllättävän hyvin hevosen liikkeissä mukana. Kun Harry alkaa pyytämään Arinalta kovempaa vauhtia, Draco kuitenkin säikähtää hieman sillä luulee että hevonen on karannut Harryn hallinnasta. Hän ei kuitenkaan sano mitään, ja huomaa pian että kaikki on hyvin.

Vasta melko pitkän ajan jälkeen Harry ja Draco laskeutuvat Arianan selässä maahan, Dracon mielestä se on sekä hyvä että huono asia. Hyvä asia on ettei hänen enää tarvitse liidellä korkeuksissa epävakaan eläimen kyydissä, etenkin kun tuo eläin ei edes ole hänen hallittavissaan. Huonoksi asiaksi Draco sen sijaan laskee sen, että noin lähellä Harryä oli oikeastaan ollut todella mukavaa istua.

Harry sen sijaan on melkein seitsemännessä taivaassa, hän on iloinen sekä Dracon läheisyydestä että siitä, miltä hänestä tuntuu kun hän saa liitää kauniin eläimen selässä ilmojen halki, se on Harrystä lähes yhtä hauskaa kuin luudalla lento kun siihen tottuu. Huomatessaan poikien iloiset ilmeet, Hagrid sanoo "Te voitte tulla huomennaki lentää Arinal, jos vaan haluutte, se lähtee vast joulun jälkee." Pojat nyökkäävät, ehkä he tulisivat huomennakin.