Ficin nimi: Signaali pienelle suukolle
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: K-11
Fandom: Kuroko no Basuke
Paritus: Akashi/Kise
Genre: Tulevaisuus-AU, hirtehishuumori
Vastuuvapaus: Tadatoshi Fujimaki omistaa hahmot, enkä saa mitään korvausta tästä.
A/N: Tämä teksti osallistuu + 12 virkettä X -haasteeseen ja FF50 -haasteeseen sanalla Elämä. Jokerivirke on käytetty, ja jotkut sanat olivat todella vaikeita sijoittaa, mutta tulipa kuitenkin valmista!
***
Vaikka teoreettisella tasolla elämä oli kultaa, timantteja ja välillä vähän platinaakin, toisinaan sen käännekohdat olivat silkkaa sontaa. Makea maitokahvikin maistui kitkerältä aamuna, jona tajusi päätyneensä maansa seuratuimmaksi persoonaksi erittäin ikävistä syistä. Toki mallinuran nousu oli ollut Kisen kannalta varsin mukava seikka, eikä häntä harmittanut laisinkaan esiintyä suurten nimien talvimallistojen päätähtenä, mutta yksityiselämän revittely oli sangen kismittävä sivuilmiö.
Koko fiasko oli saanut alkunsa siitä, kun Bubkan toimitus oli saanut anonyymina lähetetyn kirjeen, joka oli vihjannut Kisen suhteesta entisen koripallojoukkueensa kapteeniin ja sitä nykyään suhteellisen merkittävään henkilöön talouselämässä. Pian kaiken maailman naistenlehdetkin olivat innostuneet, ja Kisen päivät olivat kuluneet median välttelyyn, sekä muuhun yleispätevään tavoittamattomissa pysyttelyyn.
Sinisin tähdin koristeltu muki oli pudota Kisen käsistä, kun ovelta kuului kolinaa. Ihan taatusti joku kamala toimittaja oli saanut käsiinsä vara-avaimen ja päättänyt, että oli aika puristaa totuus irti Kisen ja Akashin suhteen laadusta. Kise näki jo sielunsa silmin uudet kirkuvat lööpit jossain roskajulkaisussa, jonka artikkeleista laadukkain olisi korkeintaan Kymmenen innovatiivista hammasharjan käyttötapaa miehille.
Elämä oli totisesti virallisesti ottaen ohi, kun media alkoi kohdella ihan B-luokan keikarina. Sinä hetkenä vaaleasti sisustettu keittiö kattohuoneistossa Tokion parhaalla alueella näytti synkältä, vaikka päivä oli mitä kirkkain ja ikkunaruudutkin kokonaisen seinän kattavia.
Kise peilasi itseään vielä kerran metallinhohtoisten kodinkoneiden pinnasta ajatellen, että ainakin hän voisi antaa vakavastiotettavuutensa kuolla arvokkaasti, jos ei mitään muuta. Tulija kuitenkin paljastui varsin pian joksikuksi aivan muuksi kuin verenjanoiseksi toimittajaksi.
”Seijūrōcchi, sinä olet aikaisin kotona”, helpottunut huokaisu pakeni Kisen huulilta. Hän kiiruhti halaamaan puolisoaan päättäen siinä sivussa visusti, ettei toisen tarvitsisi tietää mitään aiemmasta ajatusprosessista tai siitä, miten hitaasti oli sytyttänyt minkäkin asian kanssa.
”Kuolonkalpeudestasi voisi päätellä, että se on huono asia”, Akashi totesi sävyllä, joka olisi ollut kenelle hyvänsä muulle suunnattuna kuivakka. Kise naurahti ennen kuin nykäisi ihan hellästi purppuraista kravattia niin, että sen saattoi tulkita signaalisiksi pienelle suukolle.
”Ei ollenkaan, mutta olen käsittänyt, että kuulaina aamupäivinä sinun pitäisi olla pitkästymässä jossain liiketapaamisessa, eikä nautiskella siitä kotosalla”, Kise kiusoitteli. ”Kävit näemmä myös tavallisten kuolevaisten maailmassa matkamuistosta päätellen”, hän huomautti nähdessään aikakauslehden, jonka Akashi oli laskenut muuten virheettömälle pöytätasolle. Yleensä hänen uteliaisuutensa ei riittänyt seuraamaan edes itsestään kirjoitettavia artikkeleita, mutta kaiketi kaikilla oli joskus niitä päiviä, kun tahtoi lyödä elämänsä leikiksi. Kise ei tosin ollut koskaan ymmärtänyt puolisonsa käsitystä tilannekomiikasta, sillä Akashin mielestä hauskaa tuntui olevan vain silloin, kun hyvän huumorin rajat riuhdottiin alas.
”Minusta on fantastisen riemukasta nähdä, mitä toimittajat ovat keksineet meistä kirjoittaa”, Akashi totesi.
”Aiotko yrittää jotain silmä silmästä –kostoa vai oletko vain masokisti?”
Siinä ei ollut toisaalta mitään uutta, että Akashin motiivit olivat pimeitä.
”Ei, aion vain laskea kielioppivirheiden määrän”, Akashi totesi. Kise ei ymmärtänyt, koska ihan hyvin toinen olisi voinut sanoa lähettävänsä lentosuukkoja niille toimittajanhaaskoille. Oli kuitenkin myönnettävä, että viimeksi Kise oli nähnyt yhtä juonikkaan ilmeen Akashin kasvoilla, kun hän oli keksinyt, miten nopeuttaa eräänkin vanhuksen saattohoitoa ja siten marmorilattiaisen asunnon vapautumista.
