Nimi: Älykääpiön tarina
Kirjoittaja: Gamikane
Ikäraja: K11
Fandom: Portal // Beyond lisäsi alkutietoihin ja korjasi ikärajaa.
Genre: draama, angst
Spoilerit: Osa kakkosta
Vastuuvapaus: Hahmot ja tarinan omistaa Valve, minä vain leikin ja rahaa en saa.
Yhteenveto: Kaikki Wheatleystä.
Kaukana kaikesta, syvällä metsän siimeksessä, missä pitäisi olla vain korkeita huojuvia puita ja rauhallista elämäänsä viettäviä metsäneläimiä, kohoaa suuren vuoren kupeessa valkea rakennus. Se on räjähtänyt, joutunut kasvien valtaamaksi ja uudelleenrakennettu. Sen luulisi nähneen vain vuoressa ennen sijainneen hiilikaivoksen työläisiä ja metsän puita ja eläimiä, mutta se on nähnyt jotain paljon mielenkiintoisempaa. Jos tämä rakennus osaisi puhua, se kertoisi hämmästyttäviä asioita. Se on nähnyt tiedemiesten työtä. Se on nähnyt erilaisia robotteja ja aseita. Ja se on nähnyt käsittämättömän paljon kuolemaa.
Jos zoomaat rakennuksen sisälle, näet ensin tavallisen näköisiä vastaanottotiloja. Vastaanotossa ei kuitenkaan istu ketään. Paikka on tyhjä, pimeä ja pölyinen. Voisi luulla, että se on hylätty. Sitä se ei kuitenkaan ole. Jo tänne tuleminen saattaa olla vaarallista. Sitä julistaa rakennuksen kyljessä komeileva ränsistynyt kyltti: Aperture Science. Ja sisällä toinen, pienempi kyltti, joka kertoo tarkalleen paikan olevan nimeltään Aperture Laboratories. On nimittäin olemassa joku, joka valvoo tätä paikkaa. Se joku ei ole ihminen. Se on robotti, robotti nimeltä GLaDOS. Sitä ei ehkä kiinnosta katsella tyhjää aulaa, mutta jos jossain on ihminen, se huomaa hänet. Ja sillä on ihmisille käyttöä. Käyttöä tieteen koekappaleina. Useimmiten se johtaa kohteen kuolemaan.
Mutta juuri nyt GLaDOS ei ole vallassa. Se on kytketty perunaparistoon, lasten leluun. Se on menettänyt laitoksensa hallinnan. Ja pahimmalle mahdolliselle henkilölle... robotille.
Syvemmällä on testikammioita, huoneita täynnä tykkejä ja lasereita ja myrkkyjä. Se on tuhansien ihmisten hauta. Paitsi yhden.
Vielä syvemmällä on kammio, jossa normaalisti oleilee GLaDOS. Nyt siellä on joku muu. Joku, jota GLaDOS vihaa yli kaiken. Joku, joka petti ainoan ystävänsä. Joku, jonka nimi on Wheatley.
Wheatley ei ole älykäs. Itse asiassa se on luotu olemaan niin vähä-älyinen kuin mahdollista. Sukupolven älykkäimmät aivot ovat luoneet sen tarkoituksenaan kehittää maailman idioottimaisin älykääpiö.
Wheatley vihaa sanaa "älykääpiö". Miksi juuri sen piti olla sellainen? Kaikki muut persoonallisuusytimet rakennettiin GLaDOSin hyödyksi. Kaikki paitsi Wheatley. Se rakennettiin tekemään GLaDOSista tyhmä, jotta se ei keksisi keinoja tappaa Aperturen työntekijöitä. Ja se teki työnsä hyvin täyttäen robotin pään huonoilla ajatuksilla. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan pidetty toimessaan, ja se päätyi toimettomaksi varastoon. Silloin se alkoi vihata ihmisiä. Se oli typerin robotti koko Aperturessa.
Sitten se tapahtui, ei kovinkaan kauan Wheatleyn hylkäämisen jälkeen. Päivä, jona GLaDOS kytkettiin päälle. Mutta siinä oli uusi osa - omatunto. Tiedemiehet ajattelivat, että GLaDOS kuuntelisi omaatuntoaan ja toimisi kuten pitää. Ikävä kyllä GLaDOS itse ei ollut samaa mieltä. Ja pian Aperturen koko henkilökunta oli kuollut. Kaikki kuolleita kuin kivet. Wheatleytä pelotti; se pelkäsi, että GLaDOS kostaisi sille itsensä muuttamisen tyhmäksi. Mutta GLaDOS ei tunnistanut Wheatleytä, joka sai alkaa valvoa horrostilassa olevia koehenkilöitä. Aluksi se piti siitä. Mutta sitten se tajusi, että sille oli annettu kaikkein helpoin tehtävä. Sellainen, josta jopa älykääpiö selviytyisi. Vihan polttava aalto kävi robotin läpi sen ajatellessa tuota sanaa.
Ja sitten, viimeiset kohtalokkaat viikot, viikot, joina Chell ratkoi testejä. Wheatley oli lähettänyt naisen testikammioihin hajamielisesti ja tylsistyneenä, ja hänen kasvonsa olivat lipuneet pois sen mielestä miltei heti herätysnapin painamisen jälkeen. Edes tajutessaan GLaDOSin tuhoutuneen, se ei muistanut naisen kasvoja. Seurasi pitkä jakso, jonka aikana ei tapahtunut mitään, ja sillä oli yllin kyllin aikaa ajatella. Se alkoi tulla hiukan suuruudenhulluksi ja luulla liikoja omista kyvyistään.
Kunnes lopulta sireenit alkoivat soida ja katkaisivat tyhjyyden, jossa aikakin tuntui pysähtyneen. Hädissään Wheatley sinkoili ympäri laitosta hakaten koehenkilöiden huoneiden ovea, toivoen, että joku olisi vielä elossa. Järjestelmä herätti koekappaleita automaattisesti, mutta se oli jo aiemmin lopettanut elossapitotoiminnot. Vain yksi koehenkikö vastasi koputukseen, ja Wheatley lähti pakenemaan naisen kanssa. Tämä nainen, vaikkei Wheatley sitä vielä tiennytkään, oli Chell. Sitten GLaDOS heräsi, ja sitten asiat alkoivat mennä aina vain huonommiksi ja huonommiksi.
Lopulta Wheatley ja Chell onnistuivat suunnitelmassaan: Chell teki Wheatleystä laitoksen johtajan. Se oli niin uskomatonta! Kaikki se kärsimys korvautui tällä huumaavalla vallan tunteella! Kunnes se korvaantui kylmällä pelolla ja vihalla. GLaDOS tunnisti sen viimein. Ja se haukkui Wheatleytä sillä hirveällä sanalla. Se haukkui Wheatleytä älykääpiöksi. Raivo sai robotin valtaansa niin täydellisesti, että se ei halunnut mitään muuta kuin satuttaa GLaDOSia niin pahasti kuin ikinä olisi mahdollista. Se oli niin vihainen, että huusi tyhjässä kammiossaan ääneen muistellessaan tuota kohtausta.
"MINÄ... EN... OLE... ÄLYKÄÄPIÖ!"
Yksinäinen, typerä älykääpiö huutaa yksin pimeässä kammiossaan. Se pakottaa itsensä uskomaan, että Chell oli itsekäs pomottelija, joka vain etsi keinoa pettää Wheatley heidän paettuaan. Se uskottelee tekevänsä oikein yrittäessään tappaa Chellin ja GLaDOSin. Se tuntee niin voimakasta vihaa, että se uhkaa tukehduttaa sen painollaan ja saada sen sekoamaan.
Se myös tuntee kummallista kutinaa. On aika testata.
