Etsiskelinkin nollakommentoituja tekstejä! Toisaalta tämä teksti ilmestyi viitisentoista minuuttia sitten, joten kovinkaan moni lukija ei ole vielä ehtinyt kertoa mielipidettänsä. Mutta oli miten oli, minä aion.
Heti ensimmäisenä faktoihin, Pottereiden canon-het-paritukset eivät ole suosikkejani, joten asetelma ei niinkään innostanut. Se nyt ei ole tietenkään sun syysi, koska oma nirsouteni on se vaikuttava tekijä. Harry/Ginny menettelee vielä jotenkuten, kyllä tällaista sietää ihan hyvin, vaikken nyt aivan rakastakaan.
Naimisiin-haaste taas on ihana ajatus, siltä osin voin sanoa pitäneeni kovasti, koska loppujen lopuksi Ginnyn ajatuksenjuoksua on mukava seurata.
Hahmot olivat täysin omia itsejään, Ginny on omissa ajatuksissani ehkä hiukan räväkämpi, mutta suurimmilta osin olin samaa mieltä asioista. Harrysta pidin erityisen paljon, olit saanut kirjoitettua hänet niin IC:ksi, samaistuttavaksi ja sympaattiseksi.
Vuosien myötä toive vahvistui. Kasvoi. Muuttui kipeäksi kaipuuksi. Harry ei näyttänyt huomaavan, miten hän tätä katsoi.
Tässä vaiheessa mun teki mieli hakata päätäni seinään, koska tilannetajuton Harry oli liikaa. Ei aina voi onnistua... Onneksi Ginny sentään osasi ottaa ohjat käsiinsä!
Tekstin etenemistapa viehätti sekin, kronologisesti kulkevaa tekstiä oli helppo lukea. Yleensä lyhyet teokset eivät kovin suuria vaadi, tämä ficci oli kyllä hyvä, muttei mikään maailmaa mullistavan upea mestariteos. Osoitus siitä, kuinka yksinkertaisuudella ja rauhallisella kerronnalla pääsee pitkälle. Lopetusta kohden taso tuntui vain nousevan, ja löytyihän sieltä se "tahdon":kin! Enempää en olisikaan voinut toivoa, kiitos, oli ilo lukea tällaista näppärää pientä tekelettä. ^^