Unohdus 14/20Aina eka kerta-haasteesta aiheena ensimmäinen unohdettu merkkipäiväArki-osio//Tämä nyt ei ehkä ihan suoraan ole merkkipäivä, mutta kuitenkin Harrylle tärkeä päivä, joten eikös se ole tavallaan merkkipäivä, heh
Ja taas kiitokset kommentistasi,
Otaku!
Ulko-ovi paukahti kiinni Harryn tömistellessä sisälle asuntoon. Miehen vihainen katse kohdistui sohvannurkassa istuvaan Dracoon, jolla oli sylissään pergamenttikasa. Silläkin hetkellä Draco tuhersi jotain hyvin keskittyneen näköisenä.
”Et sitten tullut paikalle”, Harry tokaisi pelästyttäen kirjoittamiseen keskittyneen Dracon.
”Mistä sinä puhut?” Dracon ilme muuttui hämmentyneeksi.
”Ai, et edes muista. Puhuin ihan vaan yhdestä tärkeimmästä päivästä pitkään aikaan. Tänään oli toisen velhosodan päättymisen muistopäivä ja sen kunniaksi vietettiin muistojuhla, josta olen puhunut sinulle jo ajat sitten. Sinun oli tarkoitus olla avaamassa tilaisuus yhdessä minun kanssani.”
Draco puraisi huultaan ja siirsi pergamenttikasan vierelleen sohvalle.
”Minä taisin unohtaa. Olin niin keskittynyt tähän kirjoittamiseen. Tämän pitää olla huomenna valmis.”
”Niin. Kyllä minä olen ylpeä uudesta työpaikastasi. Minusta on hienoa, että sinulla on nyt oma viikoittainen juttusarjasi Päivän Profeetassa, ihan oikeasti. Tämä päivä vain oli tärkeä, koko velhomaailmalle. Ja meidän yhdessä esiintymisemme oli tarkoitus symboloida sitä, miten me kaikki olemme nykyään yhtä, ei ole eri puolia.”
”Niin, minä tiedän. Anteeksi, Harry. Olin vain niin syventynyt tähän juttuuni, että yksinkertaisesti unohdin.”
”Eniten minua kuitenkin loukkaa se, ettet ollut siellä minun kanssani. Olisin todella tarvinnut sinua, ihan vain minun itseni takia, en velhomaailman. Minä menetin niin paljon läheisiäni, tämä päivä on minulle oikeasti todella tärkeä. Tukesi olisi ollut tarpeen. Minua loukkaa, ettet kunnioittanut sitä.”
”Harry, en minä tahallani sitä unohtanut. Minä tiedän kyllä, miten tärkeää se on sinulle. Olen oikeasti todella pahoillani. Minä korvaan tämän sinulle jotenkin. Järjestän meille jotain kivaa.”
”Vai niin.”