Kirjoittaja: Ripple
Genre: Horror
Ikäraja: K11
A/N; Nonni, joo. Inspiraatio kai lähti Genrehaasteesta, johon tää myös osallistuu. Joo en tiiä, tää nyt on tämmööne...
* * *
Hohka
Siitä on jo jotain pari vuotta, kun mä menin vikan kerran parhaan kaverini Tuomaksen kämpälle. Me oltiin sovittu leffailta perjantaiks koulun jälkeen. No mä menin niille aika myöhään, ulkona oli jo pimeetä, ja niiden pihasta mä näin ylhäällä Tuomaksen, se istui yläkerran ikkunan vieressä ja pelas kai tietokoneella. Menin sisään soittamatta ovikelloa ja huusin moikat. Se ei vastannut mitään, joten menin suoraan yläkertaan. Mun yllätykseks Tuomas ei ollutkaan omassa huoneessaan, vaikka olin sen just siellä nähnyt. Huusin sitä, mut ei se vastannu vieläkään. Siinä kohtaa tuli jo aika outo fiilis, jotenki karmi, kun mä kerta olin nähnyt sen ihan varmasti. Miksei se vastannu mulle? Ei se kämppä nyt niin suuri ollut ettei olis kuullut.
Sit mä kuulin alakerrasta musiikkia, ja huojennuin, Tuomas oli jotenkin jo ehtiny alakertaan. Ravasin rappuset alas ja menin keittiöön, josta ääni kuului. Keittiön pöydällä oleva radio kyllä soi, mut Tuomasta ei ollut missään. Siinä kohtaa alko jopa pelottaa. Sammutin sen musan. Valkkasin puhelimesta Tuomaksen numeron ja soitin sille. Se sen puhelin alko heti soimaan ihan mun vieressä keittiön pöydällä. Katkaisin puhelun saman tien. Mä en uskaltanu enää huutaa Tuomasta, tuntui tosi oudolta. Pelästyin ihan sikana kun seuraavaks näin keittiön ovensuussa Tuomaksen vanhan kissan. Ei siinä muuten mitään, mutta vittu kun se kissa oli scifin näköinen, se katto mua karvat pystyssä, tai ainakin mä kuvittelin että se katto mua. Kunnes mä sitten tunsin tosi kylmää hohkaa mun vasemman kyljen vieressä ja tajusin että se vitun kissa kyyläs just siihen, mun vasemmalle puolelle. Mun sydän löi varmaan kahtasataa, kun käänsin katseeni, mutta en edelleenkään nähny mitään. Lähdin vaan hiton lujaa meneen.
Mä en oo nähny tai kuullu Tuomaksesta sen jälkeen. Mä en edelleen tiedä mitä sillon tapahtu, mutta perjantait on mulle nykyään sika karmivia. Joka helvetin perjantaiyö mä nään unta, kuinka Tuomas tuijottaa mua niitten yläkerran ikkunasta. Niinä aamuina on aina vitun kylmä.