Kaapo: Joo, Eetu on avoimesti homo :] ei nyt huvita alkaa kriiseillä näiden seksuaalisuudesta tässä tarinassa
Eetu on nyt vähän tollainen raasu, voi pientä. Ajatteleminen on yliarvostettua XD mutta ei tää kauhean synkäksi mene, että sydän murskaantuisi tai mitään. Pojat on vaan tyhmiä :--D Kiitos taas kommentista! ♥
Wisteria: Oi, miten näppärä huomio! Kyllä vain, näkökulma ei välttämättä kerro koko totuutta, koska se on vain kyseisen henkilön tulkintaa asioista ja tapahtumista. Tämä tarina on kyllä aika hattarainen, että niin :3 pitää kyllä vähän pitää tuota rosoisuutta yllä, ettei mene ihan vaaleanpunaiseksi hötöksi koko höskä. Kiitus kommentista!
takkuinen: Väärinkäsityksiä ja draamaa, muah <3 Eetu odotti vähän enemmän. Se ei ole vielä kauhean kokenut tunnetasolla eikä siis ymmärtänyt, miten iso juttu tuo esim. Jooalle oli, mutta kun se ei
tehnyt mitään niin eihän se tietysti tarkoitakaan mitään
Vitsi että Eetu on tyhmä. Ei tosiaan hoksannut jutun jujua. Toivotaan, että pojat pääsisivät samalle tasolle ajatustensa suhteen. Kiitos kommentista!
9. Viidakon lait
S
draama
300 sanaa
Jooa
”Ehkä sä olet liian takertuva, Jooa.”
Lopetin puhumisen ja vain tuijotin mun kaveria, joka sirotteli pippuria melko mauttomaan kouluruokaan. Tatu kohotti kulmiaan mun tuijotukselle ja tarttui Tabasco-pulloon ja roiski punertavaa tulisuutta ruualleen. Se sekoitti, maistoi ja vaikutti tyytyväiseltä.
”Kiitoksia”, sanoin loukkaantuneena. Tatu huokaisi.
”Sitä mä vaan, että sun ei pitäisi nostaa kauheata haloota siitä, ettei se tyyppi vastaa hetkeen sun viesteihin. Ihmisillä on kiireitä. Sehän käy töissä, eikö niin?” Tatu kysyi ja jatkoi syömistä.
”On mennyt yhdeksän päivää. Yhdeksän!” mä huudahdin ja nostin vielä sormenikin ylös, jotta Tatu ymmärtäisi asian vakavuuden. ”Täydellinen radiohiljaisuus.”
”Järkyttävää”, se sanoi silmiään pyöräyttäen. ”Mä voin olla pari viikkoakin vastaamatta mihinkään yhteydenottoihin.”
”Sä nyt oletkin tommonen helposti erakoituva mölli”, tuhahdin. Tatu kohautti harteitaan eikä näyttänyt ottavan syytöstä millään lailla itseensä, mutta se olikin aina ollut kaikenlaisen arvostelun ja piikittelyn yläpuolella. Siinä se vaan istui hoikat hartiat vähän kyyryssä, ruskea kiharapehko villinä rehottaen ja kasvojensa perusteella Tatu näytti ikäistään viisi vuotta nuoremmalta, ihan 16-vuotiaalta. Sillä oli leuka sileänä ja kasvoissaan muutama finninen näppylä. Eikä se niine kulmalävistyksineen myöskään kauhean akateemiselta näyttänyt. Tatu oli kuitenkin loistotyyppi, vaikka se joskus oli vähän turhan sarkastinen.
”Mitä mä tein väärin?” kysyin siltä ja mutristin suutani, jotta se ei alkaisi vinoilemaan mulle.
”Ehkä sä olit liian varovainen? Teidän välit on nyt hämärät. Tee peli selväksi”, Tatu ehdotti.
”Noku en halua olla hyökkäävä”, valitin. ”Haluan sen tajuavan, että välitän siitä sen itsensä takia enkä siksi, että tahdon panokaverin.”
”Jooa pieni, ei yksi suukko vielä sänkyyn vie”, Tatu hymähti. ”Kertomasi perusteella kannattaa toimia nopeasti. Eetulla on varmaan ottajansa, jos sä et merkkaa sitä omaksesi.”
”Mitä helvettiä, eletäänkö me muka jossain viidakossa?” tuhahdin sen neuvoille.
”Sivistys on pelkkää illuusiota”, Tatu sanoi. ”Me ollaan kaikki raakalaisia, ei siitä pääse mihinkään.”
”Ihanaa, kiitos piristyksestä”, voihkaisin. Tatu hymyili vinosti.
”Mene ja ota omasi, toveri”, se komensi haarukalla uhaten.