II
Krystal Keith – Daddy dance with meMinttu nauroi, kun taas yksi tanssi loppui. Hän oli onnellinen. Todella onnellinen.
”Olet niin kaunis”, Elias sanoi hymyillen ja suikkasi suukon vaimonsa huulille. Mintusta tämä oli käsittämätöntä. Tältäkö äidistäkin oli tuntunut, kun hän oli mennyt isän kanssa naimisiin?
Isä… Minttu vetäytyi Eliaksesta uuden laulun alkaessa soida. ”Saanhan omistaa seuraavan tanssin isälle?”
Elias kurtisti huvittuneena kulmiaan. ”Totta kai”, hän naurahti. ”Sitä paitsi saisin oikein kunnolla selkääni häneltä, mikäli en antaisi lupaa.”
Minttu nauroi pudistellessaan päätään, mutta antoi vielä nopean suudelman miehelleen ennen kuin erkani tästä ja suuntasi orkesterin luokse. Hiljaa hän esitti toiveensa seuraavasta laulusta eräälle soittajalle, koska ei uskaltanut laulajaakaan häiritä. Soittaja nyökkäsi. Minttu hymyili kiitokseksi ja lähti sitten etsimään isäänsä. Seuraava olisi heidän.
Isä seisoi äidin ja Eliaksen isän kanssa juttelemassa viinilasit käsissään. Eliaksen isä vaikutti olevan jo kunnon maisteissa. Oli tainnut juomiset ainakin jollekulle maistua.
”Ja shieltähän kaunish morshian shaapuu
-hik-kin”, Eliaksen isä huudahti suureleisesti. Minttu korjasi käsityksensä: Hyvä on, herra oli nauttinut vähän liikaakin jo. ”Kyllä meijän pojan khelpaa,
hik”, mies nikotteli ja löi kätensä toverillisesti morsiammen isän tukevalle olkapäälle. ”Mhietihän nyt, kun thuollaishen on itshelleen löyt
-hik-nyt. Shano,
hik, minun shanoneen.”
”Muuta ei voikaan odottaa, kun kauniiseen äitiinsä on tullut”, isä kommentoi ihan kuin olisi puhunut säästä.
”Pyh”, äiti vastusti, vaikka hymyilikin. ”Ad-kulta, tästä ollaan puhuttu jo ties montako kertaa.”
”Mutta se on totuus, rakkaani”, isä vastasi äidille.
Minttu oli kuullut keskustelun usein. Hän oli perinyt äidin luonteen, hymyn ja kasvonpiirteitä, mutta isänsä silmät, isänsä tummat hiukset ja tummahkon ihon.
Se ei kuitenkaan ollut asia, josta nuori nainen oli tullut keskustelemaan. Sen sijaan hän tarrautui isänsä käsivarteen hellästi kiinni kummallakin kädellään. ”Isi”, hän aloitti sillä tavallisen lapsekkaalla äänensävyllä, jota käytti usein, kun halusi jotain. Tosin isään se ei ollut oikein koskaan tehonnut, ellei kyse ollut jostakin halvasta, mitättömästä ja vaarattomasta. Sellaisiin isä suostui ilman koiranpentu ilmettäkin. ”Minä haluaisin tanssia seuraavan tanssin sinun kanssasi.”
”Tottahan toki”, isä vastasi kuopukselleen ja nosti käsivarttaan, josta Minttu piti tiukasti kiinni. ”Se on isän velvollisuus.”
”Tiedä
-hik-kö… Onnekshi minulla ei ole,
hik, tyttäriä”, Eliaksen isä jatkoi sopertamista samalla, kun siirtyi lähemmäs Mintun äitiä jutellakseen hänen kanssaan. ”Minä en shitten mhillään,
hik, kestäisi heitä…
Hik… Aina aihheuttamassha huolta… Ja shit
-hik-ten pitäishi vielä thansshia…”
”Olemmeko me tyttäret oikeasti niin kamalia?” Minttu kysyi isältään, kun koki, että he olivat tarpeeksi kaukana Eliaksen isästä.
”Ette te ole”, isä vastasi ja hymyili tyttärelleen lempeästi. ”Näin meidän kesken, Aatos ei vain ole tarpeeksi sivistynyt.”
Minttu hymyili vastaukseksi. Ehkä se oli totta. Eliaksen isä ei ollut lainkaan sellainen kuin Mintun isä, ja jopa Mintun oli sitä mieltä, että hänen isänsä oli paljon sivistyneempi kuin Eliaksen. Mutta siitä asiasta tuoreen avioparin ei tarvitsisi koskaan keskustella. Toisaalta, Minttu oli kyllä vahvasti sitä mieltä, että Elias oli jossain mielensä sopukoissa samaa mieltä.
”No niin, pikkuiseni”, isä sanoi ja kääntyi tyttärensä puoleen. ”Tanssimmeko?”
Orkesteri ei ollut vielä vaihtanut laulua. ”Vain sillä ehdolla, että lupaat tanssia kanssani seuraavan laulun alusta loppuun”, Minttu vastasi.
”Onko se niin tärkeää?”
Nuori nainen hymyili isälleen. “Kyllä se on”, hän vastasi. “Koska haluan omistaa sen tanssin ja laulun vain ja ainoastaan sinulle.”
Mies katsoi tytärtään hyvin tarkkaavaisin katsein. ”Jos niin sanot”, hän sanoi lopulta. Minttu oli tyytyväinen suoritukseensa ja tarttui nyt isäänsä kädestä kiinni. Mies johdatti heidät tanssilattialle ja otti tukevan otteen tyttärestään.
”Katsotaanpa, osaako isin pikkutyttö lainkaan tanssia”, Adrian huomautti ja väläytti huumoripitoisen hymyn. Se sai Mintun nauramaan. Isä pyöräytti heidät liikkeelle ja he tanssivat hellän musiikin tahdissa muiden ihmisten joukossa. Huomaamattaan Minttu puristi hieman otettaan isänsä olkapäällä ja katseli ohi vilahtelevia vieraita, jotka pääosin olivat nuorelle naiselle tuttuja. Isän sisko jutteli kovasti äidin kanssa jostakin, joka sai äidin nyökkäilemään hymy huulilla. Emilia oli löytänyt jonkun Eliaksen kaverin, jonka kanssa näytti flirttailevan. Aleksi puolestaan oli ottanut tanssiin Ainon, äidin serkun, ja Ainon isoveli, Petteri, joka oli melkein yhtä pahassa sooseissa kuin keskustelukaverinsa, oli vuorostaan joutunut Eliaksen isän pihteihin.
Laulu loppui hiljalleen. Tanssijat pysähtyivät hiljalleen jokainen vuorollaan paikoilleen, ja kun kaikki musiikki oli hiljentynyt, tanssijat taputtivat.
”Ei hullumpaa, ei lainkaan hullumpaa”, Minttu kuuli isänsä huomauttavan hiljaisella äänellä.
Nuori nainen nosti leveästi hymyillen katseensa isäänsä. ”Minulla oli loistava opettaja.”
Silloin pianosta helähti ilmoille ensimmäiset soinnut. Minttu tiesi heti, mikä laulu tulisi seuraavaksi, ja kääntyikin hyvin nopeasti isänsä puoleen tarttuen oikealla kädellään miehen vasempaan käteen, ja nosti vasemman kätensä miehen olkapäälle.
”Muista keskittyä lauluun ja sen sanoihin”, Minttu muistutti isälleen. ”Koska… se olisi minulle todella tärkeää.”
Isä ei vastannut, eikä Minttu sitä odottanutkaan. Hän toivoi, että isä ymmärsi, niin kuin oli usein ennenkin ymmärtänyt tytärtään enempää kyselemättä, ja keskittyi sitten vain kuuntelemaan laulun sanoja antaen isänsä viedä. Laulu sisälsi niin paljon sellaista, mitä Minttu halusi isälleen sanoa, mutta sanat eivät koskaan tuntuneet riittävän siihen.
I know what you see when you look at me
As we walk down the aisle
Little pink tutu, bows and tennis shoes
In the wide eyes of your child
Those are all the memories you will cherish and you'll carry
No matter how much time has come and goneMinttu sulki silmänsä pidätellen kyyneliään. Hän oli niin usein kuunnellut tämän laulun, ja silti joka ikinen kerta hän itki. Laulu sisälsi niin paljon sellaisia asioita, mitä Minttu halusi sanoa isälleen, mutta sanat eivät koskaan tuntuneet riittävän siihen.
Daddy dance with me
I want you to see the woman I've become.
Daddy don't let go
I want you to know I'll always need your love.
Today I became his wife
But I'll be your baby girl for life.Minttu tunsi, miten kyyneleet sumensivat hänen silmänsä. Eihän nämä olleet mitkään jäähyväiset, vaikka hän naimisiin menikin. Isä ei koskaan katoaisi hänen elämästään, vaikka hänellä olisikin aviomies. Isä olisi hänelle silti aina tärkeä tuki ja turva. Miksi hänen piti itkeä?
Hän niiskaisi ja painoi päänsä isänsä olkaa vasten. Hän puristi toisen olkapään peittämää pukua käsissään, ja tunsi, miten isän ote hänen ympärillään tiukkeni.
Don't know what to do when I look at you
Words can't say enough
What you've done for me
You gave me what I need
You were tender, you were tough
Cause the world you built around me is the strength that will surround me
And protect me now that I am on my ownSellainen Mintunkin isä oli. Hieman ankara, mutta rakastava. Juuri sellainen isä, joka oli rakentanut hänelle maailman, jossa hän voisi pärjätä, jossa hänellä olisi hyvä olla. Isä oli aina pitänyt hänestä huolta, tehnyt kaiken, jotta oli varma siitä, että Mintulla oli kaikki hyvin, ettei kukaan kohdellut häntä kaltoin. Aina Minttu ei sitä ollut ymmärtänyt, mutta nähdessään jälkeenpäin, miten oikeassa isä oli ollut, hän oli aina ollut salaa kiitollinen siitä, että isä näki sen, mitä Minttu ei ennen mahdollista katastrofia ollut nähnyt.
Daddy dance with me
I want you to see the woman I've become.
Daddy don't let go
I want you to know I'll always need your love.
Today I became his wife
But I'll be your baby girlIsä lopetti tanssimisen, muttei Minttu välittänyt. Hän painautui vain lähemmäs miestä, kietoi tiukasti kätensä tämän ympärille kuin peläten, että koska tahansa isä saattaisi vain haihtua hänen elämästään. Hän painoi poskensa isänsä mustaa puvun takkia vasten ja antoi kyyneleiden kastella sen. Hän ei oikeastaan edes tajunnut, miksi itki, mutta eipä isä sitä häneltä tivannutkaan. Isä ei ollut koskaan vaatinut vastausta. Tuntui, kuin isä olisi aina tiennyt, aina ymmärtänyt…
You gave me faith, you gave me life
You trusted me to live it right
And now you give your blessing on his love and mine.“Voi sinua pientä”, isän ääni kuiskasi hellästi Mintun korvaan. Minttu niiskaisi taas ja tunsi pehmeän ja lempeän suukon päälaellaan. Hän hieraisi kasvojaan haikeasti hymyillen isänsä kauluspaitaan tietäen, että isä ei suuttuisi siitä. Hän oli saanut tehdä niin aina, ja oli varma, että saisi tehdä niin jatkossakin. Olisihan hän aina isän pikkuinen tyttö. Aina.
I want you to know I'll always need your love.
Today I became his wife
But I'll be your baby girl for life.