Fandom: Kuroshitsuji
Disclaimer: Yana Toboso omistaa hahmot ja maailman, minä leikin ilman mitään hyötyä.
Otsikko: Haarukka haaroissa
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: yksipuolinen Grell/Sebastian
Ikäraja: K-11
Genre: huumori, romantiikka
Summary: Kenties tämä olisi se ihastuttava, sydämen sulattava ympäristö, joka vihdoin saisi Seba-kullan huomaamaan kuinka viehkeä neito Grell olikaan, ja kallistamaan hänet tuoksuvalle kukkavuoteelle.
A/N: Haha, mitä hittoa tämä nyt taas on. En osaa kuin lollata tälle, mutta oli pakko toteuttaa. Varsinkin, kun olen vaihteeksi kirjoituskriisissä, jolloin ei pidä olla yhtään nirso ideoiden suhteen. Nyt, kun tämän sai ulos, niin ehkäpä seuraavaksi jotain semijärkevää sitten. Onhan se huumori välillä hieno asia sekin.
Tämä osallistuu Älyttömät otsikot vol. 3 -haasteeseen sekä Se oikea ja sen haaremi -haasteeseen, jossa Sebastian-lutkani joutuu kärsimään ties mistä parituksista. Käsittelytapa paljastanee, ettei tämä nimenomainen paritus ole kyllä minun suosikkini (kuten ei myöskään herra hovimestarin). Olen pari nautittavaakin ficciä lukenut tällä parituksella eli kyllä sekin mahdollista on, mutta lähtökohtaisesti match on mielestäni ihan kammottavan huono, vaikka parodiaan sopiikin.
Potkua toteutukselle antoi myös Kaiken maailman ficlettejä 4 -haaste, jossa viikon 29 aiheena oli Luonto. Luonnonkaunista ja kukkeaa romantiikkaa siis. <3
Haarukka haaroissa
Sää oli säkenöivän kaunis, taivaan puhdasta sineä täplitti muutama villavaa lammasta muistuttava suloinen pilvi, aurinko paistoi muttei liian kuumasti, ja lukuisat eri väriset kukat saivat vihreän nurmen hehkumaan. Kuin morsian, tällaisesta ilmasta sanottiin. Grell toivoi olevansa se morsian.
Kenties tämä olisi se ihastuttava, sydämen sulattava ympäristö, joka vihdoin saisi Seba-kullan huomaamaan kuinka viehkeä neito Grell olikaan, ja kallistamaan hänet tuoksuvalle kukkavuoteelle. Ah, mitä onnea se olisikaan! Grellin päähän putoilevat mielikuvat saivat hänet punastelemaan kainosti, kun hän suunnitteli kuinka miestä olisi parasta lähestyä.
Varovasti, se oli selvää. Phantomhiven rääpäle ja Seba-kulta muodostivat niin kylmän ja juonikkaan parivaljakon, että Grellin iho nousi kananlihalle. Millaisiin aivoihin koskaan juolahti käyttää eväsretkeä houkuttimena, joka saisi kakaraa jo pidempään väijyneen salamurhaajan vihdoin paljastamaan itsensä ja astumaan ansaan? Se oli... suorastaan pirullista.
Murhayrityksestä ei ollut paljon kerrottavaa. Hupsu salamurhaajapolo oli rynnännyt pistooli kädessään esiin puun takaa ja julistanut jaarlin elämän olevan ohi. Ja kaatunut saman tien haarukka silmässään. Grell oli käynyt vaivihkaa keräämässä filmin, kun Seba-kulta oli johdattanut isäntänsä hieman kauemmas jatkamaan piknikkiä, jotta ruumis ei 'pilaisi nuoren herran ruokahalua'.
Kylmää. Juonikasta. Pirullista. Kyllä, kaikkea sitä, ja Grellin sydän löi läkähtymäisillään sellaisen eleettömän julmuuden tähden. Kun hän kuvittelikin, millaisia asioita Seba-kulta voisi tehdä hänelle se pieni, häijy hymy huulillaan – !
Mielikuvia terävöityneistä hampaista painumassa Grellin kaulaan, lävistämässä ihon suloisen tuskallisesti... valkeista silkkihansikkaista kiipeämässä ylemmäs pitkin hänen reittään kaikkea muuta kuin herrasmiesmäisesti... hyvänen aika, ehkä Grellin olisi hivenen silpaistava miestä kuolonviikatteellaan, ihan rakastavasti vain, pitääkseen tämän aisoissa ja saadakseen herkälle kukkaselle soveliasta kohtelua. Hän ei olisi pannut sitä lainkaan pahakseen... sellaista intohimoa.
Nyt oli vain toivottava, että Seba-kulta olisi virittynyt jokseenkin romanttiselle tuulelle. Miksei olisi ollut, kun päivä oli näin kaunis ja Phantomhiven rääpäleen yllä riippunut salamurhauhka oli nyt poistettu? Kenties tämä oli oikea hetki kohtalokkaan neidon ilmestymiselle.
Grell niitti pari hehkuvanpunaista kukkaa kuolonviikatteellaan ja asetteli ne somasti hiuksiaan koristamaan. Pitkät heinät kutittelivat hellästi hänen sääriään, kun hän kahlasi kukkameressä kohti puun alle levitettyä ruudullista piknik-liinaa, jolla Seba-kulta tarjoili isännälleen teetä.
Aurinko silasi Seba-kullan korpinmustat hiukset lämpimällä kullalla niin, että näytti kuin tällä olisi ollut sädekehä. Grell kiihdytti askeliaan lähes huomaamattaan, hänen oli saatava syleillä armastaan juuri nyt. Tämä rakastavaisia erottava välimatka oli kestämätön, hän halusi heittäytyä voimakkaille käsivarsille ja –
"Sebastian, täällä on näköjään toinenkin maanvaiva", Phantomhive totesi huomattuaan Grellin. "Hoitele se, se häiritsee minua."
Hoitele? Oh, Grell antaisi Seba-kullan ilomielin hoidella hänet. Vaikkapa tuota puuta vasten...
"Kyllä, herrani." Seba-kulta kumarsi isännälleen aavistuksen.
Phantomhive siemaisi teetään ja otti pasteijan.
Seba-kulta kääntyi katsomaan Grelliä tarkasti, ja nyt se tapahtuisi, heidän suuri intohimonsa leimahtaisi liekkeih-
Suurella intohimolla viskattu haarukka upposi Grellin haaroihin ja sai hänet käpertymään uikuttavaksi kasaksi haavoitettua ruumiinosaansa puristaen.
Kuinka pirullista. Herrasmiessääntöjen olisi pitänyt estää iskemästä ketään miestä – neitoa – äh, ketään tähän nimenomaiseen ruumiinosaan. Toisaalta Seba-kulta oli tarpeeksi julma myös tallomaan neidon kasvoja, joten tämä sopi kyllä linjaan. Ja Grell rakasti miehiä, jotka säilyttivät valitsemansa linjan loppuun saakka.
Hän kehittelisi uuden valloitussuunnitelman, kun istuisi jääkylmässä kylvyssä turruttamassa viimeisimmän tappionsa aiheuttamaa tuskaa.