Kuroshitsuji: Tuulen tavoittelua, K-11, one-shot

[Kaatosade]

Fandom: Kuroshitsuji
Disclaimer: Yana Toboso omistaa hahmot ja maailman, minä leikin ilman mitään hyötyä.

Otsikko: Tuulen tavoittelua
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Sebastian/Ciel
Ikäraja: K-11
Genre: romantiikka ja angsti
Varokaa: pedofiliaksi tulkittavaa paritusta
Summary: Sillä tavalla he toimivat.

A/N: Tuli ihan vastustamaton inspiraatio Kaiken maailman ficlettejä 4 -haasteesta, jossa aiheena viikolla 32 on kuvasta lähtevä inspa. Katsoin tätä kuvaa ja oli vain pakko kirjoittaa tämä, ei voinut mitään. Pistetään myös One True Something 20 -haasteeseen, fandomina Kuroshitsuji.



Tuulen tavoittelua

Kynttelikön värjyvä valo oli ajanut varjot Cielin makuuhuoneen nurkkiin. Sebastian ei ymmärtänyt miksi Ciel vieläkin pelkäsi pimeää, vaikka tällä oli hänet. Pimeydessä ei ollut mitään, mitä hän ei olisi nähnyt tai muuten aistinut, se oli hänen valtakuntaansa ja olemustaan, kuin turvallinen peitto jonka hän pystyi kietomaan herransa ympärille. Ciel heittäytyi siihen halukkaasti iltaisin ja salli mustuuden syleillä itseään, mutta herätessään painajaiseen Ciel halusi valoa.

Ja sitten Sebastian huomasi, että hänet oli potkaistu pois Cielin pehmeästä pylvässängystä. Ciel vaati häntä seisomaan huoneen keskellä ja pitelemään kynttelikköä ja 'vartioimaan', eikä mikään vakuutus siitä, että vartiointi olisi huomattavasti helpompaa ja mukavampaa pimeydestä ja vuoteesta käsin, mennyt läpi.

Miten heikkoa. Miten ärsyttävää. Ja miten viehättävän ihmismäistä.

Ciel oli vetänyt peiton niin tiukasti ympärilleen, ettei Sebastian nähnyt tästä edes päälakea tai nenänpäätä. Peiton alla oli joka tapauksessa pimeää, joten mikä tarkoitus valolla oli? Sebastian oli kerran kysynyt sitä, ja saanut vastauksen, ettei hänen tarvinnut tietää. Hänen tarvitsi vain totella, niin se oli.

Ja niin se todellakin oli... sillä tavalla he toimivat. Heikko, hauras ja kuolevainen ihmisherra, ja lähes kuolematon voimakas demonipalvelija – he olivat lähes tasapainossa sillä tavalla, kumpikaan ei koskaan saisi absoluuttista valtaa toisen yli.

Elämänsä aikana Sebastian oli antanut lukuisille isännille ja emännille aivan samat sopimusehdot kuin Cielille. He saivat päättää, mihin halusivat sinettinsä, miten paljon halusivat valtaa häneen. Ciel oli halunnut kaiken, heti ja empimättä. He saivat myös päättää miten valtaansa käyttivät, mitä häneltä vaativat. Hän oli leikitellyt heillä vaivattomasti kuin kissa hiirellä ennen kuin söi sen.

Ciel Phantomhive – tämä hiiri vastasi samalla mitalla. Sebastian pystyi joskus johtamaan Cieliä harhaan niin halutessaan, mutta ei koskaan kauan, ja Ciel iski aina takaisin vähintään yhtä kovaa. Se oli mielenkiintoisin peli johon hän oli törmännyt, sellainen josta hän ei halunnut luopua. Ja se, että vastapuolena oli fyysisesti heiveröinen ja sairaalloinen teinipoika, teki siitä vieläkin parempaa. Vastakohta viehätti. Ciel oli... kaunis.

Tällaiset ajatukset olivat vaarallisia ja katkeria, mutta myös muistuttivat Sebastiania siitä, että asioista oli syytä nauttia niin kauan kuin suinkin saattoi. Se loppuisi pian.

Ihmiseen kiintyminen oli kuin tuulen tavoittelua, turhaa ja ohimenevää. Sitä ojensi kätensä ja tunsi hetken verran kevyen ilmavirran sormenpäitään vasten, ja sitten se olikin jo poissa, ja jäljellä oli vain kourallinen tyhjyyttä.

Ehkä juuri siksi demonit eivät rakastaneet. He tiesivät vaistomaisesti, että ikuisuus oli liian pitkä aika kantaa särkynyttä sydäntä.

[Beyond]

Oih, lisää Kuroshitsujia angst-mausteella! <3

Sebastianin pohdinnat Cielin pimeänpelosta ovat kyllä ihan asiallisia, sillä minkä takia totta tosiaan pimeää pelkäävät laittavat valot päälle ja sitten kuitenkin yrittävät haudata kasvonsa kiinni tyynyyn, jottei valo häiritsisi unta? Tässä on esitetty mukavasti huomioita ihmiselle ominaisesta käytöksestä vähän ulkopuolisin silmin ja pohdittu ihmisyyden olemusta todella kauniilla tavalla. ^^ Lisäksi Sebastianin ja Cielin välisten valta-asetelmien pohtiminen toimii aina loistavasti, sillä hehän ovat nimenomaan esimerkki siitä, kuinka tavallaan tietty määrä parodokseja tekee täydellisen tasapainon.

Mainittakoon, että inspiraatiokuvan olisi voinut canonin perusteella ajatella helpostikin siten, että varjokäsi on Sebastianin oma, mutta kun lopussa paljastuikin, että häilyvä hahmo on ihminen demonin silmissä, oli se ehdottomasti hyvällä tavalla odottamaton käänne, mutta varsin looginen: ihmisen elämä näyttää ikuisuuden rinnalla varsin hailakalta, millä fiilistely sopiikin tälle paritukselle hyvin. ^^

Kiitoksia tästä tekstistä! <3

[Verinen Paronitar]

Ciel oli vetänyt peiton niin tiukasti ympärilleen, ettei Sebastian nähnyt tästä edes päälakea tai nenänpäätä. Peiton alla oli joka tapauksessa pimeää, joten mikä tarkoitus valolla oli? Sebastian oli kerran kysynyt sitä, ja saanut vastauksen, ettei hänen tarvinnut tietää. Hänen tarvitsi vain totella, niin se oli.

Ah <3

Mangaa lukiessa taisin nauraa ääneen peittoon kääriytyneelle Cielille, koko kuvassa oli jotain niin pahuksen söpöä. Ja tunnistettavaa, tykkään aina kovasti niistä hetkistä, kun kovapintainen Ciel onkin heikko tai jollain muulla tavalla inhimillinen. Tässä olikin sitten mukavasti poimittu kyseinen elementti tarkasteltavaksi aivan toisenlaisesta näkökulmasta, ja toimi kyllä pahuksen hyvin. Pidin siitä, kuinka tämä oli yhtä aikaa sekä hyvin spesifin hetken kuvaus, että eräänlaista analyysia suuremmasta kuviosta.

Seban mahdollista pehmeyttä oli tässä käsitelty kivasti -- minusta on kiinnostavampaa ajatella demoneita sellaisina, että ne voivat kyllä tuntea, mutta valitsevat kuitenkin mieluummin sen, mikä on hauskempaa, helpompaa ja kaikin muinkin tavoin nautinnollisempaa. Ainakin Sebastian kokee sen verran suurta huvittuneisuutta yhden jos toisenkin asian suhteen, että pakko sen on olla kiintynyt ainakin jollain tavalla johonkin   tai siis äh, täysin yhdentekevät, kädenlämpöisen neutraalit jututhan nyt eivät viihdytä millään tavalla yhtään ketään.

Minäkin tykkäsin siitä, että inspiskuvaa oli tulkittu/käsitelty eri tavalla kuin minä vaistomaisesti oletin. Samoin koin adjektiivin sairaalloinen tässä yhteydessä ihan erityisen herkulliseksi yksityiskohdaksi. Oli siis oikein kiintoisa pätkä luettavaksi ja pohdiskeltavaksi, kiitoksia jälleen <3

[Kaatosade]

Beyond: Kuro ja angsti kuuluvat yhteen kyllä melkoisen peruuttamattomasti. <3 Ihmiset eivät ole aina ihan rationaalisia otuksia, mitä oli kiintoisaa pohdiskella Sebastianin näkökulmasta. Näiden kahden suhde on kyllä sitä luokkaa täydellisen omanlaisensa kaikkine solmuineen ja nyansseineen, ettei ihan parissa ficissä puidakaan... Tämmöinen näkökulma oli hirmu kiva tehdä ja pidän lopputuloksesta itse myös. Mulle tuli niistä käsistä heti mieleen nimenomaan näin päin visio, mutta ymmärrän täysin että toinen tulkinta on ehkä fandomin mukaisesti vieläkin todennäköisempi.

Verinen Paronitar: Se mangaruutu on kyllä ihan supersuloinen, aww. <3 Ja sitten se, kun Sebby seistä töröttää kynttilöiden kanssa keskellä huonetta, kun His Royal Dickness ei halua olla yksin... <3 Cielin heikkouden hetket herättävät ylipäänsäkin hirveästi awwausta, ja kenessä sitä paremmin voisi silloin roikkua kuin Sebastianissa. Jolla uskon olevan enemmän tunteita kuin herra itselleenkään myöntää, koska huvitusta tosiaan tunnetaan varsin avokätisesti siellä täällä jne, ja onhan hän hurjan lämmin kissoja kohtaan. Mutta epäilemättä demonit tuppaavat menemään sieltä, mikä on kaikkein nautittavinta ja viihdyttävintä, ja ehkä sitten tunteiden suhteen myös. Olen ajatellut vähän samaan tyyliin. Neutraali lienee tylsää kenen tahansa mielestä. Ja niin, mulle tuli inspiskuvasta kyllä heti mieleen visio näin päin, vaikka fandomin huomioon ottaen toinen tulkinta olisi ehkä ollut luontevampi.

Kiitos teille kovasti kommenteistanne. <3

[Odo]

Lukaisin toisen Kuroshitsuji-ficcisi, joten kokeilin samantien toistakin hieman eri genrellä. Huumorin jälkeen tämän tyyppinenkin ficci upposi hyvin ja onkin  minulle ehkä ominaisempaa genreä.

Vaikka fandom onkin lähes tuntematon niin ihan perustiedoilla sai tämän luettua. Tietysti herää muutama kysymys, mitä kaikkea tuohon sopimukseen kuuluu, mitä Sebastien on tehnyt useiden muiden kanssa ja näin edelleen, mutta kyllä ficistä silti pystyi nauttimaan ja saa kiinnostumaan fandomista. Itselläni muutama manga onkin hyllyssä odottamassa lukemista, joten kyllä tämä inspiroi avaamaan mangat ja sukeltamaan fandomin pariin.

Pidin tuosta, miten Cieliä kuvailtiin tässä ja tuota, miten pimeys on pelottavaa. Tunnelma oli kiva ja pidin kerrontatyylistä, joten oikein maittava kokonaisuus kaikinpuolin. Kiitokset siis tästä! Joskus on hauskaa kokeilla vähän vieraammankin fandomin ficcejä. :>