Supernatural: My personal Trickster, K-11, Sam/Gabriel

[taikatalvi]

Ficin nimi: My personal Trickster
Kirjoittaja: taikatalvi
Beta: Harahel
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: fluff, romance, drama, slash, AU
Ikäraja: K-11
Paritus: Sam/Gabriel
Summary: Sam on melkein työnarkomaaniksi luokiteltava lakimies, jonka isoveli päättää viedä tuon yhtenä iltana strippiklubille rentoutumaan. Siitähän vasta se ilo alkaakin...
Varoitukset: Ilmoittelen lukujen alussa
Vastuunvapaus: Ihmisistä yksikään ei ole omani, mutta silloin tällöin mukana esiintyvä erikoistähti Bones-koira on omasta päästäni (kuten myös juoni)

A/N: Tämä on varmaan ensimmäinen kerta, kun olen oikeasti miettinyt mitä kirjoitan ja suunnitellut edes vähän mitä ficcini tulevaisuudessa tapahtuisi. Nyt vihdoinkin parin lievän paniikkikohtauksen ja suuremman nimeämisongelman jälkeen olen saanut yhden osan kokonaisuudesta julkaisukuntoon. Toivottavasti pidätte siitä!

B/N: Tiiättehän sen tunteen ku betaushommat maistuu vasta kahdelta aamuyöllä kolmen kokislitran jälkeen? I take full responsibility for my actions!

Prologi

Sam oli koko lakimiesuransa ajan vihannut toimistopäiviä. Ilmastoinnin kovaäänistä hurinaa, paperien suhinaa ja työntekijöiden ähinää, kun he yrittivät pähkäillä ottavatko he muffinin vai donitsin välipalaksi. Enemmän kuin mitään muuta hän kuitenkin vihasi useiden häntä pidempään töissä olleiden ylimielisiä asenteita.
Toki päästyään ylennyksen myötä yksityiseen työhuoneeseen kaksi toimistopäivän ärsykkeistä poistui puhisemasta Samin niskaan.

Vaikka Sam piti ihmisten auttamisesta, hän ei voinut kieltää jatkuvan juoksuttamisen käyneen hänen hermoilleen. Toimistotyöt tekivät joistakin ihmisistä naurettavan laiskoja. He eivät jaksaneet nostaa takapuoltaan penkistä edes juotavaa hakeakseen. Onneksi heillä oli aina nuorempia työntekijöitä juoksupoikina!

Toimistopäivien pieniä piristyksiä olivat puhelinsoitot. Toki useat niistä olivat luonteeltaan pitkästyttäviä, mutta kyllä ne turhilta vaikuttavat paperit voittivat. Puheluissa selvisi paljon enemmän äänensävyjä kuuntelemalla ja sanoja tulkitsemalla kuin paperista uudelleen ja uudelleen pänttäämisellä. Sekä tietenkin jotkut suostuivat kertomaan puheluissa enemmän kuin virallisissa papereissa.
”Kyllä, rouva Thompson. Pidän huolta, että veljentyttärenne murhaaja saa mahdollisimman pitkän ja ankaran tuomion. … Anteeksi, neiti Thompson.”

Neiti Thompson soitti jokaikinen päivä kyselläkseen jotain tapauksen etenemisestä. Tietenkin se oli hyväksyttävää ja Samia ei haitannut pienet päivää piristävät rupattelut, mutta neiti Thompson oli lähes 70-vuotias ja flirttaili sopimattomasti yrittäen saada häntä treffeille.
”Voisimme jutella lisää aiheesta viinilasillisen ääressä”, nainen ehdotti aina ennen kuin Sam sai puhelun lopetettua. Laskettuaan puhelimen takaisin paikolleen Sam huokaisi raskaasti ja nosti katseensa ovelle.

Yksi... Kaksi... Kolme...

Koputus kuului ovelta ennen kuin se avattiin. Pienikokoinen nainen kurkisti oven välistä hymyillen varovaisesti.
”Suostuitteko tällä kertaa?” nainen kysyi hiljaa. Sam hymähti ja käänsi selkänsä sihteerilleen avatakseen lukollisen arkistokaappinsa.
”En tälläkään kertaa. Sinun ei ole pakko kysyä tuota joka kerta, kun hän soittaa, Becky”, Sam sanoi. Hän laski Thompsonin tapauksen paperit laatikossa omaan lokeroonsa ja sulki laatikon.
”A-anteeksi... Veljenne odottaa linjalla 4”, Becky sopersi posket punertavina häpeästä. Sam nyökkäsi naiselle luvan poistua ja nappasi puhelimen käteensä. Hän painoi nelosta ja  nosti luurin korvalleen.

”Hei, Sammy! Saiko tantta sinut vihdoin nallekarhukseen?” Deanin äänestä kuuli kuinka leveä tuon hymy oli. Dean rakasti veljensä kustannuksella nauramista eikä tämä kerta poikennut muista.
Sam irvisti ja nojasi pöytää vasten kyynerpäällään. ”Ei vieläkään. Becky kertoi?”
”Jep. Raukka odottaa pelolla hetkeä kun menettää tilaisuutensa”, Dean nauroi käheästi.

Sam hymähti ja kääntyi tuolillaan katsomaan suuresta ikkunasta ulos.
”Miten perhe voi, Dean?”
”Hyvinhän se. Annoin Benille avaimet asunnollesi. Tahtoi mennä leikittämään koiraa jonkun tytön kanssa, joten.. No, en viitsinyt estellä”, Dean selitti ja ähkäisi kiroten hiljaa.
”Mitä ihmettä oikein puuhaat?” Sam kysyi kulmiaan kohottaen.
”Pudotin jakoavaimen... Mutta minulla oli syy tähän puheluun”, Dean kumartui etsimään jakoavainta kaapin alta.
”Kerro toki, ääliö”, Sam virnisti ristiessään jalkansa.
”Saat viettää aikaa rakkaan isoveljesi kanssa tänään. Tulen hakemaan sinua kotoasi sanotaan vaikka... kahdeksalta.”
”Baariin?” Sam kysyi naurahtaen. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että kuuli veljensä virnistävän tuon vastatessa:
”Baariin.”

[taikatalvi]

VAROITUS Tässä luvussa on jonkin verran strippausta (koska yhden hahmon ammatti on mitä on)



Luku 1


Kyllä Sam tiesi, ettei “yksi tyttö” koskaan oikeasti ollut yksi tyttö. Ainakaan niin kauan kuin kyse oli Deanin pojan seuralaisista. Kun Sam pääsi kotiin häntä vastassa oli Ben, Bones ja viisi tyttöä – mitä Sam nyt nopeasti ehti laskea.
Sam jätti nuoret rauhaan ja meni suoraan talon päämakuhuoneen kyljessä olevaan kylpyhuoneeseen. Hän riisui työpukunsa ja jätti sen viikattuna tuolille ennen kuin astui suihkun puolelle. Hän avasi hanan ja lämmin vesi alkoi ryöpytä kovalla paineella hänen päälleen kastellen hänet läpikotaisin.

Sam käänsi veden kuumemmalle ja sulki silmänsä antaen höyryävän veden huuhtoa sen kaiken stressin pois. Suihku on aina ollut Samin mielestä maailman paras rentouttaja. Oli hän tullut sitten töistä, salilta tai jostain muualta niin suihku palautti hänet lähtöruutuun, josta oli hyvä taas lähteä liikkeelle.

Peseydyttyään Sam astui ulos suihkusta ja kietoi kuivan pyyhkeen lanteidensa ympärille. Hän otti toisen pyyhkeen jolla alkoi kuivata hiuksiaan samalla kun meni peilikaapin luokse. Mies jätti hiuspyyhkeensä harteilleen alkaessaan kaivella kaapista deodoranttia ja partavettä.
Lisättyään kemikaalikerrostaan kyseisillä hajusteilla hän suuntasi askeleensa takaisin makuuhuoneeseen, napaten kuitenkin ensin työvaatteensa mukaansa vain laskeakseen ne toiselle tuolille. Saatuaan kätensä jälleen vapaaksi hän meni kaivamaan lipastosta puhtaat sukat ja bokserit. Hän puki ne ylleen ja meni ripustamaan pyyhkeet paikoilleen.

Sam seisoi vaatekaappinsa edessä mietteliäs ilme kasvoillaan. Deanin tuntien he menisivät strippiklubille, joten Samin ei pitäisi valita mitään turhan hienoa, muttei myöskään ihan pelkällä t-paita ja lökärit linjalla kannattanut mennä. Hetken pohdittuaan hän päätyi siihen perusvalintaan. Mustat farkut ja valkoinen kauluspaita. Hihat hän tosin käärisi kyynärpäihin asti; muuten asu näyttäisi liian viralliselta.

Pukiessaan Samia alkoi yhtäkkiä naurattamaan. Hän oli lähdössä paikkaan, jossa työntekijöiden tärkein tehtävä oli miellyttää asiakasta, eli tässä tapauksessa häntä, mutta hän silti mietti minkälaisen vaikutelman hänen vaatteena hänestä antaisi.
”Miellytysongelmainen”, Sam torui itseään virnuillen ja lähti alakertaan mennäkseen hakemaan keittiöstä jotain nopeaa välipalaa.

Sam ehti ottaa vain pari puraisua omenasta kun ovikello pirahti kolmesti. Bones juoksi haukkuen ovelle Samin seuratessa sen perässä. Oven takaa kuului hiljaista puhetta, kun Dean yritti rauhoitella berninpaimenkoiraa.
”Noniin poika, rauhoitu jo. Minä se vain olen”, Dean puheli koiralle juuri ennen kuin ovi aukesi. Dean vilkaisi ylöspäin kohdaten pikkuveljensä virneen.
”Älä siinä yhtään virnuile, hujoppi”, Dean tuhahti ja suoristi selkänsä.
Sam naurahti ja ojensi Deanille tuon avaimet, jotka otti Beniltä aikaisemmin.
”Et taida enää luopua niistä?” Sam kysäisi ja komensi Bonesin pois ovelta. Dean vain pyöräytti silmiään ja huusi peremmälle asuntoon.
”Ben! Menet kotiin viimeistään kymmeneksi, ettei äitisi huolestu, ymmärrätkö?”
”Joojoo, pitäkää hauskaa”, Ben huusi takaisin. Sam naureskeli itsekseen ja lähti edeltä autolle.

Samin ja Deanin päästessä autoon istumaan Dean kääntyi katsomaan Samiin.
”Sori, luulin oikeasti niitä olevan vain yksi”, Dean sanoi kuulostamatta yhtään anteeksipyytävältä. Sam naurahti ja pudisteli päätään.
”Sinun poikasi. Ei voi olla vain yksi tyttö. Sinusta saattaa tulla kyllä viidentoista lapsen isoisä”, Sam kiusoitteli.
Dean muksautti veljeään leikkisästi olkapäähän.
”Hiljaa, ämmä”, vanhempi naurahti.
”Ääliö”, Sam virnisti kun vuoden -67 Chevrolet Impala käynnistyi ja ajoi pois pihatieltä määränpäänään Devil's Trap -klubi.


Kaiuttimista pauhaava musiikki tuntui selkärangassa asti lattian täristessä jalkojen alla. Sam tunsi astuvansa uuteen maailmaan mennessään klubille.
”Tervetuloa namibaariin”, Dean iski silmää ja käveli peremmälle Sam perässään. He menivät baaritiskille hakemaan oluet ja jatkoivat sitten matkaansa lähemmäs esiintyjiä. Päästyään mukavan pienen pöydän ääreen kohtalaisen lähelle päälavaa he alkoivat ottaa rennommin. He nojasivat taaksepäin tuoleissa ja keskustelivat niitä näitä katseen harhautuessa aina välillä vähäpukeisiin esiintyjiin, jotka tanssivat lavoilla sekä tankojen kanssa, että ilman.
”Sinun pitäisi rentoutua enemmän. Ottaa vähän vapaata ja katsella naisia sillä silmällä. Olen isoveljenäsi huolissani, että kuolet vielä yksinäisyyteen niin suuressa talossa”, Dean puhui yrittäen saada äänensä kuulumaan musiikin läpi Samille. Sam hymähti ja otti uuden siemaisun tuopistaan.
”Onhan minulla Bones seuranani”, hän vastasi.
”En aina ymmärrä mikä sinua vaivaa. Ympärilläsi pyörii paljon naisia muttet huomioi heitä lainkaan. Joidenkin suhteen kyllä ymmärrän. En minäkään ensimmäisenä sen mummon matkaan lähtisi, mutta voisit varmaan joskus viedä sen.. sen.. Beckyn vaikka kiitosmielessä syömään tai kahville”, Dean jatkoi. Sam nojautui hieman lähemmäs Deania.
”Kutsuitko minut mukaasi vain pakottaaksesi minut treffeille jonkun naisen kanssa?” Sam kysyi kulmiaan kohottaen. Dean tuhahti ja heilautti kättään.
”En pelkästään sen takia, herkkis. Se oli vain yksi puheenaihe muiden joukossa.”
Sam hymähti ja nojautui takaisin tuoliinsa, antaen katseensa vaeltaa takaisin tanssijoihin.

Salin valot himmenivät vielä lisää ja kaksi valonheitintä siirtyivät osoittamaan päälavalle.
”Seuraavana vuorossa illan pääesiintyjä... Trickster!”
Musiikki muuttui hieman hidastempoisemmaksi ja kuuluvammaksi aivan kuin käskien ihmisiä lopettamaan turhat puheet.

Verhojen takaa lavalle asteli mies viettelevin askelin. Tuolla oli yllään nahkahousut ja -liivit, sekä ketjuja, jotka kiersivät hänen reittään.
”Sinua onnisti, Sammy! Pääesiintyjä on mies”, Dean virnisti veljelleen. Sam oli aikeissa vastata jotain hyvin nokkelaa, mutta tuntui kuin hänet olisi lumottu. Hän ei pystynyt kääntämään katsettaan pois miehestä, joka oli päässyt jo lavan päähän, mutta niin ei pystynyt kukaan muukaan. Tricksterin pitäisi vaihtaa esiintymisnimensä Enchanteriksi, Sam ajatteli.


Trickster tarttui katosta lattiaan ylettyvään tankoon ja kiepautti itsensä sen ympäri. Hän nojasi taaksepäin tankoa vasten ja liukui hitaasti alemmas. Hän valutti kätensä alas kehoaan pitkin polvilleen ja levitti jalkansa nopealla liikkeellä. Häntä katsottiin haluavasti. Trickster tiesi, että kaikki yleisössä halusivat häntä. Miehisimmätkin heteromiehet tunsivat pienet homovibat hänen esitystään katsoessaan. Trickster nosti itsensä takaisin ylös sulavasti työntäen lantiotaan ylöspäin ja siten koko kehoaan. Hän kävi päänsä sisällä läpi tämän illan esitystään.

Pyöräytä lantiota. Mm, juuri noin. Katso kuinka he haluavat sinua ja vain sinua.

Trickster pyöräytti itsensä tankoa hyödyntäen lattiatasolle. Hän meni istumaan läheisen miehen syliin hajareisin ja hieraisi kätensä tuon rintakehän poikki niskaan. Tuntiessaan miehen kädet pakaroillaan hän tarttui tuota ranteista ja vei kädet takaisin miehen sivuille. Noustessaan ylös hän heristi sormeaan virnistäen ja iski silmää. Hän kääntyi ympäri ja asteli lavaa kohti lanne keinuen.

Musiikki pauhasi ja lattia tärisi Tricksterin jalkojen alla. Hän nousi takaisin lavalle ja  nosti kätensä hiuksiinsa sulkiessaan silmänsä hetkeksi.

Näytä nauttivasi. Ajattele seksuaalisesti. Kuvittele vaikka jonkun nuolevan suklaakastiketta reisiltäsi.

Trickster avasi silmänsä huokaisten nautinnollisesti ja valutti käsiään alemmas kehollaan. Hän katsoi jälleen yleisöönsä, jonka joukosta yksi silmäpari tuijotti intensiivisesti takaisin ja Tricksterin keskittyminen herpaantui hetkeksi. Hän katsoi takaisin noihin silmiin sekunnin sadasosan ajan, mutta se tuntui ikuisuudelta. Trickster väläytti virnistyksen miehelle ennen kuin käänsi huomionsa takaisin koko yleisöönsä. Hän riisui liivinsä musiikin tahtiin ja heitti sen olalleen. Hän kaivoi housujensa taskusta tikkarin ja nosti sen huulilleen. Hän nuolaisi sitä hitaasti ennen kuin otti sen kokonaan suuhunsa.

Trickster nosti kätensä ilmaan ja taputti kannustaen yleisöäkin taputtamaan tanssijatyttöjen saapuessa hänen taakseen verhojen suojista lopetusesitykseen. Tytöt ottivat paikkansa lavalta ja aloittivat tanssinsa Tricksterin kääntyessä poistuakseen lavalta. Hän tunsi olonsa sekavaksi sen yhden katseen jälkeen. Hän pudisteli päätään hiljaisena. Hän ottaisi selvää kuka onnistui valtaamaan hänen ajatuksensa.



Miehen vuoron loputtua muut alkoivat heräillä lumouksen aiheuttamasta horrostilasta, mutta Sam jäi vielä katsomaan esiintyjän perään. Hänen jokainen aistinsa tuntui terästyneen esityksen aikana, mutta todellisuudessa hänen jokainen aistinsa keskittyi pelkästään tuohon mieheen. Heidän katseensa kohtasivat vain hetkeksi, mutta Samista tuntui aivan siltä kuin hän olisi oppinut siitä jotain uutta.
”Kun onnittelin sinua miesesiintyjän takia en ollut tosissani. Ei sinun häneen tarvitse rakastua”, Dean virnisti. Sam sai vihdoin irrotettua katseensa verhoista ja kääntyi katsomaan veljeään.
”Haluan tietää hänen nimensä”, Sam sanoi ja Dean purskahti nauruun.
”Voi Sammy, Sammy.. Ei täällä niin vain anneta esiintyjien nimiä asiakkaille”, Dean sanoi ja taputti veljeään olalle. ”Mutta voin käydä kysymässä vähän jotain pientä hänestä sinulle, jos tahdot”, hän jatkoi ja lähti hakemaan uusia tuoppeja baaritiskiltä.
”Ei sinun tarvitse, Dea-”, Sam ei ehtinyt loppuun ennen kuin Dean oli jo liian kaukana kuullakseen.

Dean nojasi tiskiin ja odotteli vuoroaan. Pian hänen eteensä tulikin vaaleahiuksinen mies. Dean väläytti hymyn. Hän tilasi jälleen kaksi tuoppia ja kun baarimikko alkoi kaataa niitä, hän kääntyi vilkaisemaan pikaisesti veljensä suuntaan tarkistaakseen, ettei tuo vain ollut livistänyt paikalta.
”Koska Tricksterin vuoro päättyy tältä illalta?” Dean kysäisi maksaessaan oluet.
”Päättyi juuri”, baarimikko vastasi. ”Hänellä oli vain yksi tanssi tänään.”

Sam yritti olla katsomatta Deaniin kun tuo rupatteli baarimikon kanssa. Hän tunsi itsensä jälleen pieneksi lapseksi, kun isoveli meni kyselemään asioita.
”Tuleeko seuralaisesi pian takaisin vai voinko istua tässä hetken?”
Sam nosti katseensa ja hänellä kesti hetki tajuta, että tuo mies oli sama jota hän oli katsellut hetki sitten lavalla. Nahka ja ketjut oli korvattu tavallisilla vaatteilla. Farkut ja t-paita. Niin normaalia kuin olla ja voi.
”Um.. Tuota.. Istu vain”, Sam takelteli hieman sanoissaan. Mies naurahti ja istui Samin viereiseen tuoliin.
”Onko ollut mukava ilta?” Trickster kysyi katse tiukasti Samin silmissä. Sam nyökkäsi edelleen hämillään esiintyjän yhtäkkisestä tuttavallisuudesta. Trickster kohotti kulmiaan virnistäen.
”Olet kovin hiljainen. Pelkäätkö poikaystäväsi suuttuvan jos olet liian tuttavallinen?”
”Poikaystäväni?” Sam vilkaisi Deanin suuntaan, joka näytti tiskiltä hänelle peukkua, ja katsoi sitten taas Tricksteriin. ”Ah, ei, hän on veljeni”, Sam naurahti ja pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan korvansa taakse.

”Minun ei näköjään tarvitsekaan viedä mitään tietoja eteenpäin. Velipoika saa itse kerätä nyt tarvitsemansa tiedot”, Dean naurahti ja otti huikan tuopistaan. Baarimikko tuijotti kaksikon suuntaan ja hänen otteensa kuivausliinasta kiristyi.
”Toivottavasti veljesi ymmärtää, etteivät tanssijoiden vihjailut oikeasti tarkoita mitään”, mies sanoi. Dean käänsi katseensa takaisin baarimikkoon kummastuneena. Eihän Sam ollut tehnyt vielä mitään väärää?
”Luota minuun, hän ottaa muiden tunteet aina huomioon. Esiintyjänne joutuisivat kerjäämään tosissaan hänen huomiotaan, että hän unohtaisi käytöstavat”, Dean lupasi. Hän vilkaisi miehen nimilappua. Lucifer. Kuinka lupaava nimi.
”Tuon on parasta olla totta. En haluaisi joutua jälleen kovistelemaan jotakuta, joka menee liian pitkälle veljeni kanssa”, baarimikko sanoi hänen katseensa harhautuessa mieheen, joka oli hetki sitten käpälöinyt Tricksterin takamusta. Baristan silmissä välähti vaarallisesti ja jätti Deanin yksin mennäkseen palvelemaan muita asiakkaita. Dean tuijotti miehen perään. Hänen mielessään oli vain yksi ajatus. Voi helvetti.

Sam kuunteli lumoutuneena Tricksterin puhetta. Tuon kertomukset olivat hauskoja ja Sam tunsi itsensä lähes onnelliseksi tuon seurassa. Hän ei vielä tiennyt Tricksterin oikeaa nimeä, mutta ehkä senkin aika koittaisi joskus.
”Veljesi näyttää olevan tulossa tänne päin. Ehkä minä jätän teidät kaksin”, Trickster sanoi ja nousi pöydän äärestä lähteäkseen, mutta Sam nousikin myös ylös.
”Onko minulla mahdollisuutta nähdä sinua töidesi ulkopuolella?” Sam kysyi ajattelemattomasti ja järkyttyi hieman äkillistä kysymystään. Trickster kohotti kulmiaan hymyillen.
”Voi olla. Onko sinulla numeroa?”
Sam kaiveli taskujaan ja ojensi käyntikortin, jossa oli hänen nimensä ja puhelinnumeronsa.Trickster naurahti katsellessaan korttia.
”Sinulla taitaa olla useita numeronkyselijöitä, herra Winchester. No, näkemisiin”, Trickster iski silmää virnistäen ja lähti baaritiskiä kohti.

Dean vilkaisi esiintyjän perään ennen kuin istahti takaisin paikalleen.
”Pyysitkö häntä ulos?” hän kysyi työntäessään juoman Samille. Sam istui myös alas hymyillen itsekseen.
”Tavallaan”, hän vastasi ja nosti juoman huulilleen.
”Suostuiko hän?”
”Näkee sitten ajallaan.”

Dean hymähti ja joi tuopistaan. Hän kävi mielessään läpi baarimikon kanssa käytyä keskustelua. Pitäisikö hänen mainita Sammylle jotain? Tai miten hän sen edes sanoisi?
Hei, yritin saada sinua menemään ulos jonkun kanssa, mutta älä mene tuon miehen. Ei, en ole homofoobikko eikä minulla ole mitään strippareita vastaan, mutta...

Dean läimäisi mielessään itseään. Ei veljeä pitäisi huolestuttaa uhkauksien takia, jotka saattoivat olla perättömiä. Dean vilkaisi baaritiskin suuntaan. Trickster halasi Luciferia tiskin ylitse ja lähti pois. Ehkei Lucifer oikeasti tekisi mitään Samille, jos Trickster ottaisi Samiin yhteyttä eikä toisinpäin. Silloin Sam ei olisi se ahdistelija. Dean alkoi huomaamattaan hymyillä.
”Mitä virnuilet?” Sam kysyi huvittuneena.
”Kuvittelin vain sinut stalkkerina”, Dean vastasi ja laski tuoppinsa pöydälle naurahtaen.
Sam katsoi Deania pitkään kuin idioottia. ”Miksi..?”
”Et tahdo tietää.”

Veljekset istuivat baarissa myöhään yöhön. Ehkei ollut maailman paras idea lähteä sen jälkeen autolla liikenteeseen, mutta Dean oikeutti sen sanomalla nauttineensa kohtuudella. Päästyään vihdoin kotiin Sam meni suoraan makuuhuoneeseensa. Bones seurasi häntä ja hyppäsi suureen sänkyyn. Sam siirsi päiväpeiton koiran päälle virnistäen. Kuului tuhahdus ja koira mönki pois peiton alta sen päälle. Sam nauroi koiralle ja rapsutti sitä korvan takaa. Kiertäessään sängyn toiselle puolelle hän otti paitansa ja housunsa pois päältään ja meni itse peiton alle. Sam sulki silmänsä ajatellen Tricksterin kultaisissa silmissä käynyttä välähdystä heidän katseidensa kohdatessa. Hän nukahti hymyillen.

[Harahel]

Rakas flamboyant ja pelokas betasi astuu esiin kommentin muodossa. Hei, ei tää kaapista tuleminen oo niin pelottavaa!
Noniin. Heti siitä asti kun sä ekan kerran nakkasit tän lapsen mun revittäväks, mä pidin lukemastani. Jos totta puhutaan, niin jo pelkän idean kuleminen teki muhun vaikutuksen. Sähän tiiät miten paljon mä rakastan stripparijuttuja ;3

Mutta joo. Tosiaan hienoo nähdä sun kehitys, koska muistan niitä ensimmäisiä ficcuja mitä sulta luin 4(?) vuotta sitten. Oot tullu tosi pitkälle ja kuvailu alkaa sujua jo kiitettävästi, mitä mittaa hyvin se, että tokaan lukuun (hihii, kyllä, se on betattu) ei tarvinnu tehdä juuri lainkaan korjauksia lauserakenteiden osalta. Näiden kahden pätkän kans tein vähän enemmän töitä, mutta olin tosi positiivisesti yllättyny siitä, että oot uskaltanu lähtee näinki pitkälle pois sun tutulta dialogikuljetusalueelta. Liekö ollut mun "jatkuva" (krhm) painostus, vai oma halu, en tiiä, mutta loistavaa työtä. Nyt vaan jatkat rauhalliseen tahtiin ja säilytät laadun tässä, niin saadaan susta vielä seuraava mastermind!

Juonihan itessään on loppujen lopuks simppeli perus hyvän ifcin juoni, mutta jokainen kirjottaja maustaa sitä omilla aineksillaan. Mun mielestä strippari-Gabe on kiva twisti, koska sä olisit voinu tehdä siitä niin tylsästi jonkun baarimikon tai makeiskaupan omistajan - mitenkään viimeöiseen peliin viittaamatta. Sammy-boy on ehkä hahmoista viattomin, vaikka enpä jaksa uskoa senkää ihan niin kokematon olevan kun se tässä vaikuttaa. Sun täytyy valottaa Samin menneisyyttä mulle joskus lisää, olettaen ettei siitä puhuta myöhemmin itse ficissä, hmh?

Eipä mulla muuta, keep feeding me this story, sistah

[Beelsebutt]

Noniin, täältä sitä tullaan kommentti kainalossa! Tosiaankin, pahoitteluni jälleen, kun en ole kommentoinut. Luin kännyllä ton prologin ja ihastuin suuresti ficin alkuun! Tosin mun ihastumiseen riitti pelkkä paritus, koska Sabriel <33333

Mulle tuli niin mieleen tuosta alusta jakso 'It's a Terrible Life' ja ne toistot, jotka aina heitettiin skeneihin, joissa näytettiin Samia x) se ehkä oli tarkoituskin ja sai ajattelemaan toistuvaisuutta ja rutiineja ja vaikka ne kuinka ois kivoja (koska miksi Sam olis opiskellut lakimieheksi ellei se tykkäis työstään?) niin puutuuhan sitä.

Aw, neiti Thompson XDDD se oli kyl melkoinen jakso ja sai pohtimaan spinnarin kirjoittamista, jossa neiti Thompson ei sammahtaisikaan aivan niin nopeaa Puumat kunniaan!

Mukavaa myös, että Ben on tässä jo sen verran iso, että pystyy oikein kunnolla kävelemään isänsä (kyllä, mä olen varma, että Ben on Deanin lihaa ja verta!) jalanjäljissä! Jos nyt ei vielä viinaa ottaisi, niin ainakin se jo naisia kaataa

Hei muuten, tuosta koirasta! Sä oot alitajuisesti valinnut sille saman nimen kuin Samin koira vitoskaudella, kun ne Deanin kanssa kuljeskeli taivaassa mut söpöä, että Samilla on nyttenkin koira, koska pitäähän sillä olla

Ohh, maaginen kohtaus pääparin välillä! Odotan innolla, miten tää tästä etenee toivottavasti Gabesta löytyy sitten se syvällisempikin puoli, ettei se ole pelkkää glitteriä ja tikkaria


Kivaa, jatkoa! \o/


(pst. mulle ois kyllä käynyt karkkikauppias tai baarimikkokin, mut ehkä strippari on hivenen harvinaisempi... suomipuolellahan näitä ei ihan hirveesti ees oo, joten enkkkupuoleen joutuu vertaamaan - mut toisaalta, ihan sama mikä asetelma, oli kliseinen tai ei, niin jokainen siitä omansa tekee, ihan kuin Harahel tuossa sanoikin! sitäpaitsi syystä ne kliseetkin on kliseita )

[Kummitus]

Oo! Vaikuttaa lupaavalta, erittäin lupaavalta. Oon yleensä aika nirso tekstejä lukiessani, mutta tää tempas mukaansa. En ees yleensä ficcejä lue suomeksi, mut tää pisti silmään, ja pakkohan sitä oli kattoa et mitäs sieltä paljastuukaan.
Mut siis oon tosissaan tyytyväinen, ku sain jotain mieluista luettavaa, Sabrielia vielä. Pitkäaikainen otp tämä Sabriel nimittäin. Hassulta alkuun tuntui tätä paritusta suomeksi lukea, mutta kyllähän se siitä sitten.

Pahempia kirjotusvirheitä en löytänyt, mutta en mä niitä ettinytkään. Teksti on oikeesti kivan sujuvaa ja tykkään todellakin. Sun kirjotustyyli on kivaa, ja tykkään siitä, miten jokainen lause ei oo niin väkinäisesti kirjotettuja. Tulee vähän sellanen runomuoto mieleen joistain lauseista. Mut ei se mitään! Tykkään.

Ja tota, menetin nyt finissä kommentointineitsyyteni! En yleensä edes kommentoi mihinkään, mutta pakkohan mun tähän nyt oli kommentoida. Pahoittelen kans, ku tää nyt on vähän tämmöstä kuumehoureessa kirjotettua kommentointia.

Kiittäen ja kumartaen tästä lukukokemuksesta!

- Kummitus

[taikatalvi]

Harahel,
Kiitos kehuistasi taas, siskoseni ~
Saatto ehkä pikkiriikkisen olla kyse siit sun jatkuvasta painostuksestas toi "ei nii paljo dialogia  ", mutta kyllä omaki halu vaikutti  mutjoo, saat lisää ficcua betailtavaks hitaasti, mutta kohtalaisen varmasti! 

Beelsebutt,
Woo ihanaa, joku ihastui jo alussa ficcuuni <3
Joo, tota, neiti Thompson sai vähän vaikutteita siitä neiti Casesta, joka oli kyllä ihan mahtava hahmo! saisi kyllä kävästä uudelleenkin sarjassa mun puolesta
Aa, koira herätti huomiota Bonesissta piti alunperin tulla Bonse, koska eräs kaverini kerran kirjoitti virheellisesti Bonesin ja siitähän se ilo sitten lähti Ajattelin kuitenkin pitää nimen vähän koiramaisempana ja sitten myöhemmin tajusinkin, että Samilla olikin ollut Bones-koira sarjassakin (väärän rotunen kylläkin)
Oi kyllä, Gabella on muitakin puolia kuin vain makea ja glitteri, mutta siitä lisää sitten myöhemmin 
Kiitos kommentistasi!

Kummitus,
Ahh, en oikein tiedä mitä muuta sanoa kuin kiitos! Kiva jos tykkäät
Voin kiittää kirjotusvirheettömyydestä lähinnä vain betaani, joka tekee hyvää työtä huolimattomuuteni jälkeen 
Mutta hienoa! Toivottavasti tuntuu hyvältä menettää kommentointineitsyytesi minulle pyörittelisin viiksiäni pahaenteisesti jos minulla sellaiset olisi

A/N Nyt kun olen ainakin leikisti kiitellyt tarpeeksi niin päästän teidät (toivon mukaan) nauttimaan lukemisesta!



Luku 2

Siitä oli jo yli kaksi viikkoa, kun Dean ja Sam vierailivat Devil's Trapissa, eikä Trickster ollut vieläkään ottanut yhteyttä. Sam alkoi jo luopua toivosta. Ehkei mies oikeasti halunnut muuta kuin lisää rahaa. Sam torui itseään tuon ajatuksen tupsahtaessa hänen mieleensä. Ei niin saisi ajatella. Ehkä Samin pitäisi mennä uudestaan katsomaan esitystä jos Trickster oli vain unohtanut?
 ...Mitä Dean sanoikaan siitä stalkkauksesta...

Sam käveli ulos oikeussalista. Toimittajat ryntäsivät heti ovista sisään haastatellakseen neiti Thompsonia ja Sam väisteli heitä parhaansa mukaan päästäkseen ulos koko rakennuksesta. Olihan se toki aina hienoa voittaa juttu, mutta tällä kertaa hänen mieltään varjosti epävarmuus.

Sam asteli portaita alas kun hän näki tutut kasvot. Hän hymyili ja nyökkäsi tervehdykseksi.
”H-hei, herra Winchester. Olin tässä lähettyvillä ja ajattelin tulla sanomaan hei ja...” Becky sopersi hiljaa näpräten hiustensa latvoja hermostuneena. Sam pysähtyi naisen eteen.
”Kysymään miten meni?” hän päätti sihteerinsä lauseen. Becky nosti katseensa Samiin ja nyökkäsi ujosti.
”Hyvin meni. Voitimme jutun ja toivon mukaan neiti Thompson mielenrauhan oikeuden koittaessa”, Sam vastasi ja lähti kulkemaan kohti parkkipaikkaa Beckyn kulkiessa hänen vierellään.
”Miksi sitten et jäänyt juhlimaan voittoa niin kuin normaalisti?” naisen oli pakko kysyä. Sam katsahti tuohon hymynkare huulillaan.
”Näin meidän kesken... Pelkään hieman miten neiti Thompson haluaa juhlistaa voittoa”, Sam vastasi. Becky nosti käden suunsa eteen nauraessaan. Hän oli oppinut, ettei Winchester välittänyt ihan niin paljoa Thompsonista kuin tuo hänestä.

Sam ja Becky pysähtyivät tumman hopean Chrysler Crossfiren viereen Beckyn rohkaistessa vihdoin mielensä.
”Tarkistin aikataulusi ja sen mukaan sinulla ei ole tänä lauantaina menoa, joten ajattelin kysyä..” Becky aloitti puhumaan nopeasti, ettei katumus ehtisi iskeä ennen kuin hän pääsisi loppuun, mutta Asian ”Heat of the Moment” keskeytti hänet.
”Anteeksi, vastaan nopeasti. Varmaan joku asiakas”, Sam pahoitteli ja nosti kännykän korvalleen. ”Sam Winchester puhelimessa.”

Becky tuijotti jalkojaan esimiehensä puhelun ajan. Sam kuulosti iloisen yllättyneeltä puhuessaan. Melkein... ihastuneelta? Puhelimen toisessa päässä taisi olla joku nainen. Ei sillä, että Becky olisi ollut mustasukkainen. Ei tietenkään.
”Pieni hetki... Becky, puhutaan lisää aiheesta huomenna. Sopiiko?” Sam katsahti Beckyyn nopeasti ennen kuin avasi oven ja istahti autoon.
”Ei se ollut mitään tärkeää. Nähdään huomenna töissä”, Becky pakotti hymyn huulilleen. Sam hymyili takaisin, heilautti kättään ja ajoi pois. Becky jäi katsomaan auton perään hiljaisena. Hän hieraisi käsivarttaan surullisena ja käänsi katseensa pois poispäin ajavasta autosta.
”Luovuta jo, Becky. Ei sinulla ole mahdollisuutta tuollaiseen.. jumalaan”, hän huokaisi hiljaa ja lähti itse omalle pikku autolleen ajaakseen kotiin.


Sam katseli ympärilleen täydessä kahvilassa. Hän laski katseensa käteensä. Sormet naputtelivat jo pöydän tasaista pintaa kärsimättömästi. Hän yritti hillitä itseään ja saikin rentoutettua lihaksensa ja sormensa lopettamaan naputuksen. Katse käväisi kalliissa kellossa hänen ranteessaan. Viisarit tikittivät hitaasti eteenpäin. Kello oli tulossa kymmentä vaille kuusi ja Trickster sanoi saapuvansa paikalle tasan kuudeksi. Sam oli vain taas liian ajoissa paikalla. Vilkaistuaan vajaan minuutin jälkeen uudestaan kelloa hän tilasi kofeiinittoman latten saadakseen jotain pideltävää ja muuta ajateltavaa.

”Ei hätää, Sammy. Et ole saanut rukkasia. Vielä on aikaa”, Sam rauhoitteli itseään naputellen taas pöydän pintaa. Naputuksen alkuun meni vähemmän aikaa kuin kahvin saapumiseen. Dundundun dun.
”Preppaatko itseäsi aina ennen treffejä vai olenko erikoistapaus?” Tricksterin ääni kuului Samin takaa samalla kun kädet laskeutuivat hänen olilleen. Sam käänsi katseensa taaksepäin ja sai suukon poskelleen. ”Hei, muru. Pitkästä aikaa”, Trickster naurahti ja kiersi pöydän ympäri istuutuakseen Samia vastapäätä. Tuolla oli yllään musta nahkatakki, jonka hihat olivat kääritty kyynärpäihin, tummanharmaa t-paita ja löysät farkut. Sam ei olisi ikinä uskonut kenenkään näyttävän niin.. kuumalta liian isoissa farkuissa. Saattoi toki johtua yleiskuvitelmasta, että tiukat vaatteet tekevät seksikkääksi. Sam vain unohti Tricksterin rikkovan luonnonlakeja.

”Um.. Hei”, Sam hymyili Tricksterille hämmennyksen (joka tuntui kuin iskulta kasvoihin bitchslapin lailla) laantuessa. Hän köhäisi hiljaa järjestääkseen ajatukset päässään. Hänellä oli ollut koko iltapäivä aikaa, mutta kaikki meni sekaisin Tricksterin saavuttua paikalle.
Trickster nosti aurinkolasinsa päälaelleen paljastaen kullalla rajatut silmät. Hän nojasi eteenpäin ja risti kätensä leukansa alle. Hänen jokaisessa sormessaan oli kultaisia sormuksia. Kultaa kultaa kultaa... Aivan kuin hänen silmänsä ja hiuksensa.
Sam havahtui tajuttuaan tuijottaneensa toista jo jonkin aikaa. Hän yritti keksiä nopeasti jotain fiksua sanottavaa.
”Oletko aina treffeillä täyttä kultaa vai olenko erikoistapaus?”
…
Oliko tuossa todella paras yrityksesi, Sam? Olet häpeäksi ihmiskunnalle.

Gabrielilla oli vaikeuksia pitää naurunsa hiljaisena. Hän yritti rauhoittua, mutta Samin nolostunut ilme oli liikaa. Hyvä on, hyvä on. Annetaan hieman armoa.

”Oletko aina treffeillä yhtä suloisen hämmentynyt vai olenko erikoistapaus?” hän kysyi.
Sam naurahti hiljaa ja hieroi niskaansa punastuneena.
”Olet erikoistapaus”, hän vastasi. Gabriel hymähti ja kurkotti pöydän ylitse ojentaakseen kätensä.
”Nimi on Gabriel. Hauska tutustua näin virallisesti.”
Sam hymyili ja tarttui käteen hellästi. ”Ilo on minun puolellani, Gabriel.”

Gabriel tunsi olevansa keskellä maailman kliseisimmän elokuvan kliseisimmän hahmon kliseisintä elämänkäännettä. Hän kuuli jo päänsä sisällä kertojan äänen:

Jokin Gabrielin sisällä liikahti hänen kuullessaan miehen lausuvan hänen nimensä. Kuin hänen sydäntään ympäröivään muuriin olisi tullut halkeama. Miehen kosketuskin toi rauhan hänen sielulleen ja hänestä alkoi tuntua kuin maailmassa olisikin jotain uskomisen arvoista yada yada ja sitä rataa. Pfft, älä puhu paskaa, kertojadude.

Tarjoilija toi vihdoin Samin kahvin ja katsoi sitten Gabrieliin hymyillen.
”Mitä teille saisi olla?”
”Keskikokoinen suklaapirtelö, kiitos”, Gabriel sanoi siirtämättä katsettaan Samin silmistä. Tarjoilija nyökkäsi ja lähti jättäen kaksikon rauhaan taas hetkeksi.
Sam rypisti otsaansa hieman huomatessaan Gabrielin tuijottamisen.
”Mitä katsot?” Sam kysyi hieman varuillaan.
Gabriel siristi silmiään ja kallisti päätään ennen kuin avasi suunsa vastatakseen.
”Silmiäsi. Ne vaihtavat väriä. Ne ovat nyt vihreät, mutta hetki sitten ne olivat ruskeat”, Gabriel sanoi hitaasti. Sam naurahti ja pudisti päätään.
”Sekoitus molempia. Valon osuessa eri suunnasta ne näyttävät vaihtavan väriä ja..” Sam aloitti selittämisen, mutta Gabriel painoi etusormensa hänen huulilleen hiljentääkseen puhetulvan.
”Älä ala tieteilemään minulle, herra lakimies. Olet enkeli tai jotain ja se selitys saa riittää”, Gabriel sanoi lopettaen kyseisen aiheen siihen. Hän koetti pitää ilmeensä vakavana, mutta Samin kasvoille ilmestynyt koiranpentu-ilme vei voiton ja hän nauroi taas.
”On se nyt perkele sun kanssas...”

[Kummitus]

Ääksistä!
Melkein kiljasin ku tajusin, että tähän on saatu jatkoa. Sitä mä tässä olen odottanutkin!

Mutta joo, selkeetä tekstiä, ei virheitä nopeella vilkasulla... äh en mä tiedä mitä peruskauraa mä tähän kommenttiin tungen. Se on tosi vaikeeta ja ärsyttävää.

Okei noni. Joo. Hyvä juttu et hahmot ei oo ainakaan vielä ihan niin ooc, ku ne tuppaa tämmösissä jo olemaan. Ja tota, tykkään tosta, miten Sammy ja sen koiranpentuilmeet tuodaan esille, vaik se nyt vähän kliseistä onkin. Mutta hei, ei ne ois kliseitä, jos niistä ei tykättäis!

Ja okei jee sönkötän. Oon huono kommentoimaan mitään järkevää, joten sanon vaan yhden asian: Mun oli hyvin vaikea pidätellä hihityskohtausta tätä lukiessani.

Noniin kiitos ja kumarrus, ja anteeksi tämä kommentti, kun tää on vaan pelkkää sönkötystä, eikä mitenkään järkevää.
Jee kiitos.

- Kummitus

[taikatalvi]

Kummitus, kiitos kommentistasi taas  On kiva et joku jaksaa lukea ja kommentoida, vaikka mulla aina kestääki näitte lyhyittenki lukujen kirjottamisessa.
Haha, naureskelin itsekseni kirjotellessani viime lukua, joten hyvä et muitaki hihitytti 
Lskdghksjdk en oikee tiedä mitä vastata  Mut totaaaa.. Kiitos vielä kerran! Nyt päästän lukemaan seuraavaa lukua ~


Luku 3

Aurinko oli juuri nousemassa, kun Dean pysäköi Impalansa Gas-N-Sip'in parkkipaikalle. Hän nousi auton ulkopuolelle venytelläkseen matkan aiheuttaman kankeuden pois. Hän kumartui takaisin sisälle painamaan torvea. Sam hätkähti hereille huitaisten kädellään kuskin penkkiä. Dean virnisti veljelleen.
”Huomenta Ruusunen! Ollaan vihdoinki perillä”, hän sanoi ja löi oven kiinni. Sam hieraisi kasvojaan ja nousi autosta kiroten Deanin halua matkustaa öisin.
”Muistutahan minua taas miksi meidän pitikään lähteä keskellä yötä ajamaan tänne, eikä vain herätä kohtalaisen aikaisin?”
”Sillä on aamuvuoro”, Dean sanoi ja avasi takaluukun, mistä kaivoi pienen lahjapussin. ”Ja haluamme yllättää hänet synttäreiden kunniaksi ennen ketään muuta”, Dean sanoi ja huitaisi luukun kiinni. ”Siksi.”

Siitä oli kolme viikkoa, kun Sam oli nähnyt Gabrielin viimeksi. Heillä oli ollut hauskaa, mutta oli aika nousta takaisin oravanpyörään. … Josta Dean tietenkin veti Samin pois heti kun sai siihen mahdollisuuden. Onneksi Sam oli hyvissä väleissä esimiehensä kanssa. Muuten yllättävät vapaat olisivat olleet lähes mahdottomia, vaikka Dean olisi anellut polvillaan.
Okei, ehkä siinä tapauksessa Sam olisi saanut vapaata ilmankin niin hyviä välejä pomoonsa. Rouva Tapping rakasti sitä, kun miehet jättivät kunniansa naulakkoon ja matelivat hänelle oikein kunnolla.

Veljekset astelivat sisälle huoltoasemalle pienen kilinän saattelemina. Dean pysähtyi ja etsi katseellaan parasta ystäväänsä. Paikalla ei näyttänyt olevan ketään muita kuin hän ja Sam.
”Hetki pieni!” kuului alaviistosta tiskin takaa. Sam hymähti ja lähestyi kassaa veljensä
kanssa. Dean katsahti pidempään ja nosti sormensa huulilleen hiljaisuuden merkiksi, hiipi vielä lähemmäs ja pamautti kämmenensä tasoa vasten. Tiskin takaa kuului kolinaa ja yksi kovemman luokan pamahdus ennen kuin ylös ponnahti päätään pitelevä mies.

”Hei Cas”, Dean virnisti Castielin hämmentyneelle ilmeelle.
”Dean, Sam? Mitä te täällä teette?” Castiel kysyi ja irvisti hieman hieraistessaan päätään ennen kuin antoi kätensä pudota takaisin vierelleen.
”Tulimme onnittelemaan”, Sam vastasi hymyillen. ”Hyvää syntymäpäivää, Cas.”

Castiel katsoi veljeksiä vielä hetken hämmentyneenä, kunnes hymy levisi hänen huulilleen. Hän siirtyi tiskin toiselle puolelle ja halasi ystäviään.
”Kiitos. Teidän ei olisi kyllä tarvinnut ajaa tänne asti onnitellaksenne”, Castiel naurahti. Dean pyöräytti silmiään tuhahtaen ja kaivoi taskustaan pienen pussin, jonka ojensi Castielille.
”Älä valita, jätkä. Ole hyvä”, Dean sanoi. Castiel otti pussin vastaan ja vilkaisi sen sisään. Hänen silmissään välähti jotain, Sam ei tiennyt mitä, mutta hän ei ottanut lahjaa ulos piilostaan.
”Kiitos, Dean”, Castiel sanoi ja pisti pussin liiviensä taskuun.

Kyllä, Sam myönsi, että häntä kiinnosti mitä pussissa oli. Ei, hän ei aikonut kysyä. Hän ei ollut varma halusiko hän tietää.

”Ei kai teillä ole vielä kiirettä takaisin?” Castiel kysyi ja Sam palasi ajatuksistaan maanpinnalle. Hän katsahti veljeensä, joka pudisti päätään.
”Otimme vapaata täksi päiväksi. Naomi ihan pakotti Sammyn tekemään välillä jotain muutakin kun vain töitä”, Dean katsahti veljeensä hymyillen ilkikurisesti
Sam hymyili takaisin. Valetta, Dean, ja sinäkin tiedät sen.

Castiel katsoi veljestä toiseen epäileväisenä. Hetken pohdittuaan hän kohautti olkiaan hymyillen ja sanoi: ”Hyvä. Tarjoan teille kahvit ja jotain sen kanssa”.
Sam naurahti hiljaa ja hieraisi niskaansa.
”Aamupala tekisi kyllä hyvää.”

Aamupalan ja kuulumisten vaihdon jälkeen veljekset jättivät Castielin jatkamaan töitään ja painuivat kotimatkalle.
”Välttelit sujuvasti vakiostrippari-aihetta”, Dean totesi kahden kilometrin hiljaisuuden jälkeen. Sam hymähti ja risti kädet rinnalleen kuin valmistuakseen pitämään mykkäkoulua. Hän tiesi, ettei Dean vihannut mitään niin paljoa kuin mykkäkoulua. Okei, ehkä lentokoneita, mutta se oli eri juttu.
”Mitä sillä on väliä?” Sam kysyi.
”Olisi aiheuttanut kunnon naurut”, Dean vastasi virnistäen. Hän kuuli Samin liikahtavan ja vilkaistuaan tuohon hän näki tuon vihaisen katseen.
”Krhm, siis, tuota... Anna kun selitän ennen kun lyöt. Toinen osapuoli on helvetin hyvän koulutuksen saanut älyttömän kallis asianajaja.  Ja toinen taas aika varmasti koulun skipannut isäongelmainen strippari. Voitko väittää täydelliseksi parisuhteen aloitusasemaksi?” vanhempi selitti vilkuillen välillä Samiin nähdäkseen auttoiko selitys jään murtamisessa. Hänen onnekseen Sam naurahti.
”Hmh.. Totta. Toka olisi voinut kuvailun perusteella olla sinä”, tuo sanoi virnistäen.
”Noh noh, eihän me nyt ihan niin läheisiä olla, Sammy”, Dean iski silmää. Sam pyöräytti silmiään hymyillen ja nojasi kyynärpäätään oveen. Hän sulki silmänsä päättäen nukkua vähän lisää...

Sam seurasi katseellaan kuinka Gabrielin sormet liikkuivat hänen ihollaan. Ne hivelivät Samin käsivarsien lihaksia. Gabriel puraisi alahuultaan virnistäen ja kohotti kulmiaan. Sam katsoi tuota silmiin. Hän astui lähemmäs ja siirsi kätensä Gabrielin lanteille. Hän liikutti toista kättään ylemmäs tuon alaselälle ja veti lähemmäs itseään. Sam kumartui lähemmäs Gabrielin kasvoja. Hän tunsi tuon kuuman hengityksen huuliaan vasten ja...

Dean köhäisi äänekkäästi saaden Samin heräämään. Sam vilkuili ympärilleen etsien Gabrielia, mutta tajuttuaan missä oli hän risti kätensä syliinsä.
”Sanoinko jotain?” Sam kysyi koittaen pitää äänensä mahdollisimman syyttömänä.
”Sinun pitäisi varmaan koittaa soittaa sille stripparillesi mahdollisimman pian”, Dean totesi virnistäen.
Sam punastui kevyesti ja nousi autosta. ”Kiitti kyydistä, ääliö”, Sam naurahti ennen kun löi oven kiinni ja lähti kotioveaan kohti avaimiaan taskusta kaivellen.

[taikatalvi]

VAROITUS tässä luvussa alkoholia käytetään humaltumistarkoitukseen 

Luku 4


Kaupungin toisella puolella oli kerrostalo. Siinä oli 7 kerrosta, joista jokaisessa oli kymenen asuntoa. Gabriel asui ylimmässä kerroksessa asunnossa numero 69. Se oli pieni asunto, mutta Gabriel piti siitä. Hänestä se sopii juuri täydellisesti yksin asuvalle poikamiehelle. Mutta kun tupakeittiön vuodesohvalle muutti yksi isoveli koisimaan, alkoi asunto vaikuttaa jo ahtaalta.

”Pitäisi kai mennä onnittelemaan sitä yhtä kun se pääsee töistä”, Lucier totesi heitellen karkkipussia kädessään. Ylös, alas, ylös, alas, Gabrielin katse seurasi pussia.
”Anna se jo tänne, mulkku”, hän sanoi yrittäen kuulostaa vakavalta. Lucifer pyöräytti silmiään ja heitti pussin pikkuveljelleen. Gabriel nappasin sen hihkaisten hiljaa ja aloitti sisällön tuhoamisen.
”Vie minulta kortti mennessäsi. Mua kaivataan töissä, joten en ehdi itse paikalle”, Gabriel sanoi mussuttaen lakupätkää.
”Töitä vai tarkkailemaan jospa lelusi olisi taas paikalla?” Lucifer kysyi kulmiaan kohottaen. Gabriel oli tukehtua lakuunsa.
”Kuinka niin?”
Lucifer pyöräytti silmiään kuin sanoakseen bitch please.
”Huomasin kyllä, miten kiinnostuit siitä pitkästä jätkästä. Et pynttäydy turhan takia mennessäsi kahville.”
Gabriel nielaisi suunsa tyhjäksi ja katsoi veljeensä vakavana.
”Et pilaa tätä, Lucy...”
”Enhän minä voisi. Minähän vain..” Lucifer naksautti kielellään kitalakeaan kuin miettien sopivaa sanaa. ”Suojelen sinua”, hän päätti lauseensa hymyillen. Gabriel tuijotti Luciferia pitkään, mutta kohautti vain olkiaan kuin päättäen jättää veljensä huomiotta ja suuntasi keittiönurkkaukseen.

Lucifer kuunteli hetken hiljaa, kuinka pikkuveli kolisteli jääkaapissa ähisten, kunnes päätti päästää tuon turhalta etsimiseltään.
”Mehu on loppu.”
Lucifer ei voinut estää hymyään Gabrielin kääntyessä katsomaan häneen ärtyneenä.
”Taas?! Juurihan minä ostin sitä lisää!” Gabriel piteli melkein tyhjää karkkipussiaan kourassaan. Hän harkitsi loppujen kamikaze-uhraamista Luciferin päähän, mutta sitten taas...
”Opettele juomaan vettä.”
”Juonhan minä vettä. En minä aina voi viinalla mehuja laimentaa”, Gabriel tuhahti. Hän lähti marssimaan makuuhuonetta kohti ja jätti Luciferin yksin pudistelemaan päätään.


Ei Gabrielilla oikeasti sinä iltana mitään töitä ollut. Lucifer oli jälleen ärsyttävästi oikeassa. Gabriel vain istui Devil's Trapin baaritiskin luona ja vilkuili lavan läheisyyteen. He eivät olleet sopineet Samin kanssa mitään, mutta on silti mahdollista, että tuo olisi paikalla. Sen verran Gabriel oli päättänyt, että hän ei olisi taas se, joka ottaa yhteyttä. Oli Samin vuoro, eikä hän aikoisi olla heikko ja takertuvainen vain, koska Sam oli hauska ja hyvännäköinen.

Gabriel tuhahti ja pyörähti jakkaralla takaisin ympäri nojaamaan tiskiin. Hetken nojailtuaan hänen korviinsa kantautui hiljaista niiskutusta. Hän katsahti äänen suuntaan ja näki nuoren naisen kuivailemassa kyyneliä poskiltaan silmät yhä kosteina. Gabriel tarttui juomalasiinsa ja siirtyi lähemmäs naista.

”Oliko se mies vai nainen?” Gabriel kysyi istahdettuaan yhden tuolin päähän naisesta.
Nainen nosti katseensa hämmentyneenä Gabrieliin.
”A-anteeksi?”
”Että oliko se mies vaiko nainen, joka aiheutti tämän?” Gabriel toisti tyynesti. Nainen räpäytti silmiään pari kertaa kun sanojen merkitys alkoi valjeta hänelle. Hän köhäisi äänensä selkeämmäksi ja kysyi:
”Mistä sinä..?”
”GT ja kyyneleet viittaa sydänsuruihin”, Gabriel vastasi vilkaisten naisen juomaa. Nainen käänsi katseensa takaisin lasiinsa ja hymähti.
”Mies”, hän vastasi. Gabriel tuhahti.
”Niimpä tietenkin. Joskus tuntuu siltä, että lähinnä miehet hajottavat naisia tällä tavalla – ei sillä, etteivät naisetkin aiheuttaisi suuria sotkuja toisilleen. Kaikkea hullua juttua tulee kuultua, kun on töissä tällaisessa paikassa. Mutta haluaisitko kertoa oman tarinasi vai jätänkö sinut vain rauhaan?”
Nainen tuijoitti hetken hiljaisena gin toniciaan kunnes niiskaisi taas ja nyökkäsi.
”Jos vain jaksat kuunnella..”
Gabriel hymyili ja ojensi nenäliinan taskustaan ennen kuin katsahti baarimikkoon.
”Raksu, kaksi tequila sunrisea, kiitos. Mun laskuun”, Gabriel käänsi katseensa takaisin naiseen antaen tuolle kaiken huomionsa.


Gabriel oli istunut naisen kanssa jo pari tuntia siinä baaritiskin luona. Raphael teki kaksikolle uusia tequila sunriseja koettaen olla kuulematta heidän keskustelunaiheitaan. Suoraan sanottuna häntä ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa jonkun tuntemattoman naisen mieshuolet.

”Kolme vuotta olen työskennellyt hänelle. Kolme vuotta olen hoitanut asioita hänen puolestaan”, nainen sanoi ja nyökkäsi Raphaelille kiitokseksi saadessaan toisen drinkkinsä.
”Ja koko sen ajan olet ollut ihastunut häneen? Aika rankkaa...” Gabriel nojasi kyynärpäällään tiskiin ja mutristi huuliaan. ”Etkö ole sanonut hänelle mitään?”
Nainen pudisti päätään ennen kuin vastasi: ”En ole uskaltanut.”
”Sinun on pakko sanoa jotakin, ennen kuin on liian myöhäistä. Niin kauan kun hän on vapaata riistaa, sinulla on yhtä paljon mahdollisuuksia kuin kenellä tahansa muullakin. Luota itseesi, niin ei ole mitään mitä et voisi saavuttaa”, Gabriel hymyili rohkaisevasti ja taputti naisen polvea. Nainen hymyili takaisin ja vilkaisi rannekelloonsa.
”Voi ei, on jo noin myöhä.. Minun on mentävä”, hän sanoi ja nousi ylös baarijakkaralta.
Gabriel nousi myös ja ojensi kätensä.
”No, oli hauska tutustua. Toivottavasti tilanteesi paranee, neiti..?”
”Rosen. Becky Rosen.”