Kuolotar: Kiitos! Mua vähän jännitti, että tykkääkö tästä kukaan, mutta nyt helpottaa =D Hyvä ajoitus muuten, mä just ajattelin että laitan uuden osan ja sitten hokasin että oli tullut komma <3
Italialaisen käyttöopas espanjalaisen mukaan saksalaisen tarpeisiin
tuijotin tätä otsikkoa varmasti yli kaksi minuuttia sekalaisin ajatuksin ja tuntein. Miten ihmeessä olet onnistunut keksimään tälläisen nime luvulle?? Tämän nimen kehittelemisessä on varmasti mennyt yli puolituntia sillä nimitys kuulostaa niin vaikealta.
Se on oikeastaan koko fikin nimi. Se oli liian pitkä otsikkoon niin piti lyhentää. Joo, sen keksimiseen meni itseasiassa kymmenen sekuntia. Katsos kun mun aivot toimii ilmeisesti hieman nurinkurin. Pandoran nimeä mietin kaksi päivää ja sitten tällainen järjetön ja liian pitkä nimi vaan ilmestyi jostain. Outoa.
Käyttömalli 2: ViiniasiantuntijaSeuraavana päivänä Espanja ilmestyi Saksan olohuoneeseen aivan kuin tyhjästä ja täysin kutsumatta. Saksa olisi ehkä muutoin hämmästynyt, mutta hän oli jo aika tottunut siihen että Italia ilmestyi tyhjästä milloin minnekin, joten samanlainen käytös toiseltakin valtiolta oli yllättävän helppo hyväksyä. Sitä paitsi Espanja kuitenkin oli hänen veljensä ystäviä. Oikeastaan se olikin juuri Preussi, joka huomasi espanjalaisen ensimmäisenä.
”Ai hei, Tonio”, Preussi sanoi nähtyään ystävänsä ja vilkaisi miehen kantamia pulloja, ”ei mahtavaa, missä kaikki olut on?” Espanja katsoi häntä hieman pahoittelevasti.
”Anteeksi Gil”, hän sanoi ja siirsi käsiään sen verran että preussilainen näkisi hieman paremmin viinipullojen etiketit, ”mutta nämä ovat Romanolle.” Preussi katsoi häntä epäilevästi ja otti pitkän kulauksen aamukahvistaan ennen kuin sanoi mitään.
”Miksi sinä sitten toit ne tänne?” hän kysyi, koska Romanon koti oli oikeastaan täysin päinvastaisessa suunnassa, ”tämä on varmaan maailman viimeinen paikka, missä saatat törmätä siihen italialaiseen. Toinen italialainen sen sijaan…” Hän virnisti keittiönpöydän ääressä istuvaa Italiaa kohti ja sai veljeltään hieman varoittavan katseen siinä samalla.
”Tiedän”, Espanja vastasi iloisesti, ”minä aion näyttää Saksalle, miten italialaisia kuuluu käyttää, koska hän tekee sen väärin.”
”Käyttää?” Preussi kysyi hieman epäilevästi.
”Sí”, Espanja vastasi yksinkertaisesti ja samalla iloisella sävyllä kuin ennenkin. Preussi mietti asiaa hetken ja sitten hänen kasvoilleen nousi leveä virne ja hän vilkaisi taas kohti Italiaa, joka oli ollut liian innostunut selittämään Saksalle jotain omaa asiaansa jotta olisi huomannut mistä Espanja ja Preussi puhuivat.
”Bruder”, Saksa sanoi varoittavasti ja Preussi käänsi katseensa nopeasti poispäin. Italia tuntui nyt huomaavan, että paikalla oli muitakin, ja hän hymyili heille ystävällisesti.
”Hei Ita”, Espanja sanoi ja vastasi hymyyn, ”tiedätkö, missä Roma on?”
”Oh, fratello on kotona”, Italia vastasi epäröimättä hetkeäkään tai miettimättä, miksi Espanja oli ilmestynyt Saksan luo kysymään Romanon olinpaikkaa sen sijaan, että olisi käyttänyt huolella hankittuja kykyjään ja vain etsinyt Romanon käsiinsä kuten hän aina teki.
”Hienoa”, espanjalainen totesi hymyillen, ”lähdetään sitten.”
*****
Romanolla oli epäilyksiä.
Mutta niistä huolimatta hän oli päätynyt istumaan keittiöntuolille ja katseli nyt epäillen eteensä huolella aseteltuja viinilaseja. Niitä oli yhteensä kuusi ja ne olivat kaikki suurin piirtein puolillaan punaista tai kirkasta nestettä. Lasien vieressä oli tyhjä kuppi sylkemistä varten ja pieni kori leipää. Viinien tuoksu sekoittui hieman ja vahva rypäleen haju toi Romanon mieleen paljon hyviä muistoja, joista osaa hän tosin yritti olla ajattelematta liian tarkasti. Liiallinen ajattelu oli harvoin hyvästä silloin, kun Espanja istui häntä vastapäätä ja hymyili aivan liian leveästi.
Romano oli viettänyt hyvin rauhallista aamua tehden vain mitä häntä huvitti, mutta sitten Espanja oli rynnännyt paikalle ja, jos ei olisi ollut jo tarpeeksi, hän oli tuonut myös muut mukanaan eikä Romano suuremmin arvostanut niin suurta joukkoa niin aikaisin aamulla. Oikeastaan hän ei arvostanut niin suurta joukkoa milloinkaan tai mihinkään aikaan päivästä. Varsinkaan saksalaisia, joita oli paikalla kaksi kappaletta ihan kuin yksi ei olisi ollut jo aivan liikaa.
”Mitä sinä haluat?” Romano kysyi ja katsoi espanjalaista äkäisesti. Espanja oli raahannut kaikki pullot mukaansa ja valmistellut kaiken ennen kuin Romano oli ehtinyt estää tai kysyä mitään.
”Viinimaistajaiset”, Espanja sanoi hymyillen, vaikka sen asian Romano oli jo arvannut. Italialainen aikoi jo kieltäytyä, mutta hän kuitenkin piti viinistä ja joskus Espanjalla oli hyvä maku niiden suhteen. Sitä paitsi mistään ilmaisesta ei saanut kieltäytyä, eihän?
Joten hän nosti ensimmäisen lasin ylös ja huolellisen haistelun, pyörittelyn ja värin tarkistuksen jälkeen hän lopulta otti pienen kulauksen ja pyöritteli nestettä suussaan ennen kuin nieli sen nyökäten hyväksyvästi.
”Sisilialaista”, hän sanoi arvostavalla sävyllä, ”vuosikerta 2007, kuivaa ja hieman hedelmäistä.” Romano otti vielä toisenkin kulauksen ennen kuin työnsi lasin syrjään ja tarttui seuraavaan. Hänen sisilialaiseksi tunnistamansa viini oli ollut punaista, mutta tämä oli kirkasta ja vain aavistuksen kultaan vivahtavaa. Romano pyöritteli lasia kädessään ja katseli nesteen liikettä pitkään ennen kuin lopulta otti pienen siemauksen, jonka hän kuitenkin sylkäisi pian tyhjään kuppiin ja kaatoi loputkin lasin sisällöstä perään.
”Ranskalaista”, hän totesi, ”vuosikerta 2013, aivan liian ylimakeaa.” Espanja hymyili hänelle hieman pahoittelevasti, mutta Romano ei vastannut siihen vaan tarttui seuraavaan lasiin, joka sisälsi myös valkoviiniä.
”Burgenland”, hän sanoi toimitettuaan tutun rituaalin, ”etkö sinä oikeasti osaa valita mitään kunnollista?”
”Sinä pidit ensimmäisestä”, Espanja muistutti hymyillen ja Romano tuhahti tarttuessaan seuraavaan lasiin. Tällä kertaa sen sisältämä viini oli kevyesti vaaleanpunaista ja italialainen ihaili sen sävyä hieman ennen kuin otti maistiaisen. Hän pyöritteli viiniä suussaan miettien ja päätyi lopulta ottamaan myös toisen kulauksen. Sen jälkeen hän tuijotti lasia hetken selvästi hämmentyneenä.
”Se ei voi olla portugalilaista”, Romano mutisi puoliksi itsekseen käännellessään lasia valoa vasten, ”liian kuivaa ranskalaiseksi.” Espanja katseli häntä hymyillen ja painoi leukansa käsiensä varaan pöydän päälle.
”Se on saksalaista”, hän kertoi, kun italialainen ei näyttänyt saavan päätöstä tehtyä. Tällä kertaa Romano ei kaatanut lasia tyhjäksi kulhoon vaan nakkasi sen sisällön suoraan päin espanjalaisen kasvoja ennen kuin mies ehti edes sanoa viimeistä sanaansa loppuun.
”Yritätkö sinä idiootti myrkyttää minut?” hän kysyi äkäisenä espanjalaiselta, jonka hiuksilta viinipisarat nyt tipahtelivat pöydälle.
”Fratello”, Italia sanoi toruvasti. Hän oli hiljaa sivummalta seurannut tapahtumia Saksan ja mukaan tunkeneen Preussin kanssa. Romano ei kuitenkaan välittänyt hänestä vaan keskittyi tunkemaan niin monta leivänpalaa suuhunsa kuin vain pystyi saadakseen viinin maun pois ja Espanjakin vain naurahti pyyhkiessään viiniä pois silmiltään. Hieman äkäisemmin Romano tarttui toiseksi viimeiseen lasiin ja otti kulauksen edes katsomatta viinin väriä kunnolla. Tällä kertaa se oli selvästi enemmän hänen makuunsa sillä hän nyökkäsi hyväksyvästi.
”Chile”, hän totesi ja laski lasin takaisin pöydälle, ”2011, todella laadukasta ja vahvaa.” Romano oli joko saanut jo tarpeekseen tai sitten hän halusi jostain muusta syystä päästä pois sillä hän ohitti tarkemmat katselut ja lasin pyörittelyt myös viimeisen viinin kohdalla. Hän vain nosti lasin huulilleen ja otti kulauksen, jota hän tosin pyöritteli suussaan vain pienen hetken ennen kuin sylkäisi sen kuppiin.
”Espanjalaista moskaa”, hän sanoi, mutta siirsi kuitenkin puolihuolimattomasti sen lasin ensimmäisen maistiaisen viereen sen sijaan, että olisi kipannut sen kulhoon.
”Roma”, Espanja valitti ja murjotti hieman tylystä arviosta, mutta Romano ei heltynyt. Tosin se tapa, jolla hän oli siirtänyt lasin syrjään, viittasi siihen että hän luultavasti joisi sen myöhemmin loppuun ja mitä luultavammin heidän kellariinsa ilmestyisi jokunen uusi pullo täysin vaivihkaa ja ilman, että Romano muka tietäisi asiasta.
”Ei se ole minun vikani, että sinä teet sen väärin”, Romano vastasi, mutta ainakin kaksi ihmistä siinä huoneessa tunsivat hänet niin hyvin, että eivät uskoneet. Italia pysyi viisaasti hiljaa, mutta Espanjan hymy leveni hieman.
”Kiitos, Roma!” hän sanoi ja painoi nopeasti pienen viininmakuisen suukon miehen poskelle ennen kuin italialainen ehti väistää.
A/N: Burgenland on yksi Itävallan alueista. Siellä tuotetaan viiniä ja se on se alue, jolla on rajaa Unkarin kanssa, joten siellä on suhteellisen paljon myös unkarilaisia. Ja tuo roseeviini (se vaaleanpunainen), mä halusin sen mukaan, koska se on hieman erilainen viini ja sitten tarkistin wikipediasta, mitkä maat tuottavat sitä. Vastaus: Portugali, Ranska ja
Saksa. Bingo! Muahahah!
Aluksi ajattelin pistää Italian maistelemaan viinejä, mutta hänhän olisi vaan antanut kaikille hyvät arvosanat ja se olisi ollut ihan tylsää.