Zarroc Kiitoksia kommentista!
A/N: Tässä toinen osa, olkaa hyvät. Tää luku palaa ajassa taaksepäin lyhyinä välähdyksinä pitkin Niilon elämää, ehkä tää vähän valottaa Niilon pään sisäistä elämää.
-------------------
2. Silloin ennen
Mä olen viisivuotias ja katon meiän rivarikolmion ikkunasta ulos, kun naapuriin muuttaa uusi perhe siihen asuntoon, jossa ei ole asunut ketään kolmeen kuukauteen. Sillä tytöllä on pitkä ruskea tukka, joka on ponnarilla päälaella, se on varmaan mun ikäinen ja se kantaa sylissään jotain pehmonallea. Ulkona sataa lunta, kohta on joulu, toinen joulu, kun on vain äiti ja Nuutti ja minä. Äiti tulee mun viereen ja katsoo myös ikkunasta ulos ja miettii ääneen, miksi kukaan haluaa muuttaa näin lähellä joulua ja vielä lapsen kanssa. Äiti pukee takin päälle ja kengät jalkaan ja kävelee ulos lumisateeseen. Mä katson ikkunasta piparia mutustaen, kun äiti kättelee uusia naapureita, miestä ja naista, kumartuu tytön puoleen, mutta tyttö menee äitinsä taa piiloon. Aikuiset nauravat yhdessä. Meidän äiti auttaa uusia naapureita muutossa.
Muutamaa päivää myöhemmin mä istun taas ikkunassa ja katselen ulos. Meidän talo ja kolme muuta rivaria muodostaa neliön, jonka keskellä on semmoinen pieni leikkikenttä, hiekkalaatikko, liukumäki, muutama keinu ja semmoinen kiipeilyteline, josta puuttuu puolet tikkaista ja verkossa on reikiä. Se on ollut aina sellainen ja äiti miettii aina, miksi kukaan ei ole korjannut sitä. Mä näen ikkunasta, kun naapurin uusi tyttö kävelee leikkikentälle ja istuu keinuun, sillä on taas se tyhmä pehmonalle sylissä ja mä mietin, miksi se kantaa sitä mukana. Äiti huomaa, että istun taas ikkunassa ja kehottaa mua menemään ulos leikkimään, kun Nuutti pitäisi laittaa päiväunille. Vastahakoisesti mä menen eteiseen, sujahdan mun siniseen toppahaalariin, kiskon kengät jalkaan ja pipon päähän. Koitan etsiä samanparisia lapasia, mutta luovutan ja laitan käsiini lapaset, joista toinen on kirkkaankeltainen ja toisessa on punaisia ja valkoisia raitoja. Mä kävelen ulos ja menen istumaan sen tytön viereiseen keinuun. ”Moi, mä olen Niilo” sanon arasti ja kysyn tytön nimeä. ”Juuli” se vastaa niin hiljaa, että en meinaa kuulla. Pitkään kumpikaan ei sano mitään ja me vain keinutaan. Juuli pudottaa nallensa ja mä hyppään keinusta nostamaan sitä. Kun mä annan nallen takaisin sille, se katsoo mua ruskeilla silmillään ja sanoo ujosti ”Kiitos, tää oli mun pikkusiskon, mutta se kuoli, kun se oli kuukauden vanha.” Sen silmiin tulee kyyneleitä ja mä otan sitä kädestä kiinni ja hymyilen sille. Sekin hymyilee, tai ainakin se yrittää ja sitten sen äiti huutaa sitä sisälle, se pyyhkii kyyneleet ja juoksee pois. Mä jään vielä keinumaan, mutta mulla on hassu olo.
Mä olen seitsemän ja äiti saattaa mua ekana päivänä kouluun. Juulikin on siellä, sillä on päällään keltainen kesämekko ja se pitää sen isää kädestä kiinni. Opettaja kutsuu oppilaita nimeltä ja me päästään Juulin kanssa samalle luokalle. Me istutaan Juulin kanssa vierekkäin ja toisena koulupäivänä opettaja jakaa meille semmoiset punaiset aapiset, joiden kannessa on kaksi nallea, tyttö ja poika. Mä ajattelen mielessäni, että ne on vähän kuin me, siis mä ja Juuli, ne hymyilee ja pitää toisiaan kädestä. Mä hymyilen salaa. Koulussa mä tutustun Kaapoon ja Masiin, jotka on myös meidän luokalla. Ne on kivoja, mutta mä leikin silti enemmän Juulin kanssa, koska se on vähän ujo, eikä sillä oikein ole muita kavereita. Kotipihallakin me leikitään yhdessä ja vähän Nuutinkin kanssa, koska se on jo neljä ja äiti antaa sen tulla välillä ulos mun kanssa. Mutta silloin äiti istuu ikkunassa ja vahtii, että kaikki menee hyvin. Vaikka kyllä me osataan, mä olen kuitenkin jo koulussa.
Mä lähden kolmannelle luokalle keskustaan, koska halusin mennä musiikkiluokalle. Mä olen pienestä asti tykännyt laulaa ja isä osti mulle nelivuotislahjaks semmoiset leikkirummutkin. Äiti sanoo, että olen perinyt musikaalisuuteni isältä ja sitä itkettää. Mä halaan äitiä. Juuli itkee, kun mä kerron sille, että lähden musiikkiluokalle, se jää samaan kouluun, se ei oikein ole innostunut musiikista, eikä sen äiti uskalla päästää sitä kauas kouluun, kun sinne pitäisi mennä bussilla. Mä halaan Juulia ja lupaan sille, että leikin sen kanssa edelleen koulun jälkeen ja sanon, että kyllä se saa koulusta muitakin kavereita. Juuli sanoo, että mä olen sen paras ystävä, pussaa mua poskelle ja juoksee pois edelleen itkien. Musiikkiluokalla mä tutustun Petteriin ja Kalleen, meistä tulee hyviä ystäviä ja me pelataan koulun jälkeen pleikkarilla Spyroa ja Tekkeniä. Juuli ei halua olla meidän kanssa, koska se ei tunne Petteriä ja Kallea, eikä uskalla tutustua niihin. Kyllä mä leikin Juulinkin kanssa ja paljon. Ja Nuutti on paras pikkuveli. Kun se vihdoin aloittaa koulun, se haluaa, että mä opetan sitä lukemaan. Sen aapinen ei ole punainen, eikä siinä ole kannessa nalleja. Sen aapisessa seikkailee Kisu Pikkukuu ja musta se on ihan kuin Nuutti.
Viidennellä luokalla mä opin soittamaan kitaraa ja äiti ostaa mulle joululahjaksi kitaran. Mä esittelen sitä innoissani Juulille, joka haluaa kuulla, kun mä soitan. Mun soitto kuulostaa oikeesti varmaan aivan kamalalta, mutta mä olen niin ylpeä, kun osaan soittaa eemollin, geen ja ceen. Juuli taputtaa ja hymyilee. Se on kaunis ja sen hiukset on kasvanut.
Juuli tulee meidän kouluun yläasteelle, ei meidän luokalle kumminkaan, kun ei sitä vieläkään kiinnosta musiikki, se tykkää lukea kirjoja ja sitä on alkanut kiinnostaa historia. Me ollaan Juulin kanssa samassa matikanryhmässä, koska matikassa on jaettu meidän luokka ja Juulin luokka yhteensä kolmeen ryhmään, yhdessä ryhmässä on sekaisin molemmilta luokilta oppilaita. Me lasketaan yhdessä matikkaa takarivissä ja nauretaan salaa kaikelle hassulle. Juulin luokalla on Leo, se pelaa jalkapalloa ja se on aika hyvännäköinen, sillä on vaalea lyhyt tukka ja siniset silmät. Kaikki jätkät sanoo sitä vaan Hakalaks ja mä myös. Se on mua vähän pidempi ja isompi, sillä on enemmän lihaksia, mä vaan soitan kitaraa, mistä mulle lihaksia olis tullut. Kasiluokan keväällä Juuli sanoo, että Leo on kiva, muttei se uskalla puhua sille yksin. Me tutustutaan siihen yhdessä, koska Juuli on mun paras kaveri ja haluan auttaa sitä. Juulista on tullut kauniimpi kuin ennen, se hymyilee sitä samaa vähän rikkinäistä hymyä ja mä luulen, että mä olen ainoa, joka tietää, mistä se rikkinäisyys johtuu, tai ehkä ainoa, joka edes huomaa. Meistä tulee Juulin ja Hakalan kanssa jonkinlainen kolmikko. Hakala on aika hauska, vaikka se puhuu vaan urheilusta. Juuli osaa olla luontevasti vaan mun seurassa, Hakalan kanssa se uskaltaa pyöriä vaan, kun mä olen mukana, mutta ei mua haittaa ihan mielelläni mä pyörin niiden molempien mukana. Juuli ottaa mua välillä salaa kädestä, kun ollaan Hakalan kanssa kahvilla, musta se on vähän hassua, mutta annan Juulin tehdä niin, koska se vissiin saa siitä rohkeutta tai itsevarmuutta. Tai jotain.
Mä pyörin edelleen myös Petterin ja Kallen kanssa ja me perustetaan ysillä bändi. Mä saan laulaa ja soittaa kitaraa, Kalle haluaa soittaa rumpuja, joten Petteristä tulee basisti. Petteri laulaa hyvin ja sillä on aika kivat punaiset pitkät hiukset. Me ollaan jonkun Jutan bileissä ja kaikki on humalassa. Petteri istuu mun lähellä, ehkä liiankin lähellä, äkkiä se on mun sylissä, sitten se suutelee. Se maistuu vähän kaljalle ja mä en osaa vastata sen suudelmaan, ennen kuin se vetäytyy pois. Se jää mun syliin, eikä kumpikaan sano mitään, kukaan ympärillä ei huomaa. Petteri haluaisi pitää mua kädestä kiinni koulussa, mutta mä en anna sen. Mä en halua, että kukaan saa sellaisen käsityksen, että mä olen homo.
Ysiluokan jälkeen kaikkien yllätykseks mä menen amikseen ja kaikki muut neljä menee lukioon, vaikka mulla oli ysin keskiarvo ja niillä jotain seiskan ja kasipuokin väliltä, paitsi Juulilla on joku melkein kympin keskiarvo, se on semmonen mallioppilas. Mä haluan opiskella lastenohjaajaks, koska oon aina tykänny lapsista. En koskaan yhtä paljoa, kuin musiikista, mutta vois kait sitä ammatikseen pyöriä muksujen kanssa, jos ei musta koskaan muusikkoa tule. Mun luokalla amiksessa on yks Elli ja mä alan seurustella sen kanssa ykkösen lopussa. Elli on kiva, sillä on vaalea vähän kihara tukka ja se tykkää puhua kaikesta vähän kummallisesta, mutta mä viihdyn sen seurassa. Hakala alkaa seurustella jonkun Iinan kanssa ykkösen ja kakkosen välissä kesällä, Iina on sitä vuoden vanhempi. Kallesta ja Petteristä tulee pari ja mä olen aika iloinen, ettei mikään jäänyt kaihertamaan mun ja Petterin välille, vaikka ysillä tapahtu, mitä tapahtu. Mä tykkään koulusta ja työharjoittelut on aika mielenkiintoisia. Juuli asuu edelleen mun naapurissa ja me vietetään paljon aikaa yhessä. Nuutti rupeaa kapinalliseksi ja mun pitää kattoa sen perään, koska äiti on ihan rikki sen ja Pekan erosta, vaikka siitä onkin jo aikaa. Juuli pyytää mua tanssimaan sen kanssa vanhojentanssit ja musta tuntuu vähän hassulta, ettei se muka ole saanut ketään lukiosta sen pariksi, vaikka siellä on vaikka ketä kivoja ja Juulikin on saanut paljon rohkeutta. Juuli valitsee mulle täydellisesti sen tummansiniseen pukuun sointuvan kravatin, mikä tekee kaikesta tuhannesti oudompaa. Vanhojenpäivänä mä huomaan, että Hakala näyttää entistä paremmalta puku päällä. Illalla me ollaan jatkoilla ja mä pussaan kaunista ja onnellista Juulia salaa. Juuli muuttuu kummalliseks, eikä me puhuta viikkoon. Me kuitenkin kesällä seurustellaan kuukaus, tavallaan, mutta se tuntuu kummalliselta. Kolmosella Juuli alkaa seurustella Hakalan kanssa.
Mä valmistun ja tiedän jo valmistuessani, että mulla on duunipaikka. Mulla kävi hyvä tuuri. Mä lykkään armeijaa osittain töiden takia, osittain siksi, etten tiedä, haluanko mä mennä armeijaan lainkaan. Hakala, Kalle ja Petteri menee kesällä armeijaan. Juuli lähtee yliopistoon opiskelemaan historiaa. Mä muutan omaan kämppään ja otan koiran. Sen nimeks tulee Lilli, koska musta se on hyvä nimi koiralle. Mä ajan moottoripyöräkortin ja hankin limenvihreen prätkän, sellasen nuorekkaan. Muksut on töissä ihania ja musta tuntuu täydelliseltä, että on kiva koti, kiva duunipaikka, musiikki ja koira. Mitä ihminen muka tarviis muuta? Ainiin, ja onhan mulla Santerikin, vuoden ja kolme kuukautta, kunnes se rakastuu Elsaan ja ne muuttaa Lappiin kasvattaan poroja, tai tekemään lapsia. En tiedä, enkä välitä, en tiedä välitinkö koskaan, vai yritinkö vain todistaa itselleni jotain.
-----------------
